keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Aito vai kopio?

"Väärennös on yleensä hyötymistarkoituksessa tehty jäljitelmä, jonka tarkoitus on luoda valheellinen vaikutelma tuotteen alkuperästä tai sisällöstä. OECD arvioi kulutustavaroiden väärennösten ja tekijänoikeusrikkomusten rahalliseksi arvoksi maailmankaupassa 200 miljardia Yhdysvaltojen dollaria vuonna 2005. Summa on 2% kyseisen vuoden maailmankaupan arvosta."




Näin valaisi meitä Wikipedia. Vuonna 2009, Raija Vahasalo muistutti meitä Tekniikkatalous.fi sivustolla, kuinka Euroopassa menetetään jopa 100 000 työpaikkaa lähinnä Aasialaisen kopioinnin vuoksi. Oma suhtautumiseni väärennettyihin käsilaukkuihin on tiukka. Sanon ei. Asiaan vaikuttaa vahvasti se, etten halua rahoittaa rikollista toimintaa, joka käyttää mahdollisesti lapsityövoimaa nyrkkipajoissaan. Ymmärrän toki kannan, jonka mukaan lapsien olisi parempi käydä töissä, kuin mahdollisesti myydä itseään kaduilla elannon toivossa. Lapset kuuluvat kouluun, eivät töihin. En halua olla esteenä ostamalla feikkilaukun ja näin mahdollistamalla osaltani työn jatkumisen. Tiedostan tietenkin myös sen, ettei kaikilla ole mahdollisuutta koulunkäyntiin, vaikka eivät töissä kävisikään. Kantani on kuitenkin sama. Jotkut asiat on ajateltava mustavalkoisesti, jos aikoo tehdä tietoisia valintoja.

Varmaksi ei ole vielä päästy sanomaan, rahoitetaanko väärennöksillä terrorismia. Jos siihen on pienikin mahdollisuus, en halua menettää yöuniani miettimällä olenko mahdollisesti rahoittanut jonkun hirmutekoja. Piratismiin yhdistetään myös prostituutio, mikä on suuri ongelma ja toisaalta vastoin ihmisyyttä. Vaikka ihmisistä osa myisikin itseään omasta vapaasta tahdosta, on paljon niitä jotka eivät pysty muuttamaan tilannettaan. En halua tukea näin kyseenalaista toimintaa.





Pidän väärennösten valmistamista, ostamista sekä myymistä rikollisena ja ajattelemattomana toimintana. Epäilen että useimmat feikkilaukkujan käyttäjät eivät ajattele asiaa loppuun asti. Yhtenä esimerkkinä mainitsen Johanna Tukiaisen, joka blogissaan kirjoittaa: "Suurin osa käsilaukuistani, kengistäni jne. ovat täysin aitoa merkkitavaraa ja laadusta pitää tietysti aina maksaa. Mutta ei minua haittaa, jos jotkut laukut voivat olla feikkejäkin kun ne todellakin näyttävät ihan aidoilta. Ovat sen verran edullisia, että kestävät sitten sen ajan kuin kestävät..." Aiemmassa postauksessaan hän kirjoittaa: "Mutta en näe siinä mitään pahaa, että joukossa voi olla myös pari feikkilaukkua, eroa ei näe sitten missään!"
Tällaista ajattelumallia pidän sinisilmäisenä.

Ellien keskustelussa törmäsin kysymykseen: "Miten joitakuita voi h-sti ahistaa se, että teineillä tai vähemmän teineillä on näitä feikkilaukkuja? Itsellä( ja olen kaukana teinistä)ei ole feikkiä eikä aitoakaan(ja tuskin ostankaan)".
Minä voin vastata kysymykseen: juuri noiden ylempänä luetelluiden asioiden vuoksi.

Tässä vielä mielipide Ellien keskustelupalstalta: "Omistan itse monta Vuittonin feikkilaukkua, joita ostan aina lisää kun käyn Tukholmassa. Sielä on yks kauppa (löysin kerran sattumalta), jossa myydään kopioita vuittonin malleista. Mulla ei oo todellakaan varaa ostaa aitoa, mutta laukut on musta hienon näköisiä, jopa kopioina. Joten antaa palaa vaan, jos joku ei tykkää ei mahda mitään".





Totta on että asialle ei oikein mahda mitään. Niin kauan kun on kysyntää, on myös tarjontaa. Tämä pätee moneen muuhunkin asiaan, mm. pentutehtailuun joka myös saa niskakarvani sojottamaan ärtymyksestä.

Joku haluaa varmasti nostaa esiin myös tosiasian, että lapsityövoimaa käytetään/on käytetty aitojenkin laukkujen valmistuksessa. Myös H&M:ää syytettiin lapsityövoiman käytöstä, mutta ongin taas Wikipediasta tiedon, jonka mukaan yhtiä on luonut Code of Conduct-säännöt. Tämä tarkoittaa että sääntöjen mukaan voimassa on lapsityövoimakielto, jota testataan pistokokein.

Oli miten oli. Kumpi sitten on pienempi paha? Ostaa laukku, jonka on mahdollisesti valmistanut lapsi, vai että ostaa laukun, jonka on valmistanut lapsi, ja lisäksi laukun ostamiseen liittyy paljon muutakin rikollista toimintaa. Esimerkiksi prostituutiota? Jokainen meistä valitsee itse oman eettisen kantansa.
Tärkeintä minusta on se, että asiat tiedostaa.

Sitten on tämä toinen näkökanta. Miksi sitten ylipäätään hankkia laukku, joka saattaa olla kyseenalainen? Haluan laatua, mutta lisäksi design-laukku edustaa minulle muodikkuutta. Suurta intohimoani. Trendikkäitä laadukkaita laukkuja valmistavat onnekseni muutkin kuin vain Mulberryt ja Miu Miut. Jos kuitenkin olisin varakkaampi, olallani keikkuisi useammin laadukkaasta pehmeästä nahasta valmistettu kaunis design-laukku, jonka jälleenmyynti arvo ei juurikaan tipahda, ja josta saisin sen saman mahtavan fiiliksen, kuin kauden trendikkäimmästä puserosta. Moninkertaisena. Voisin olla varma, ettei olkahihna mene poikki tai väri haalistu kolmannella käyttökerralla. Lapsenlapsenikin saisivat nauttia joskus muoti-mummon aarteista.

Mikä on sinun suhtautumisesi kopioihin, ja miksi?

Laadukasta loppuviikkoa! :)

Ansku

Kuvat Google.

13 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ja onneksi oli lopussa nostanut esille myös tämän: "Kumpi sitten on pienempi paha? Ostaa laukku, jonka on mahdollisesti valmistanut lapsi, vai että ostaa laukun, jonka on valmistanut lapsi, ja lisäksi laukun ostamiseen liittyy paljon muutakin rikollista toimintaa."

    Eihän se merkki tosiaan sitä takaa, ettei laukkua olisi valmistanut lapsi, sillä eihän se laukku siinä maksa (Vuittonkin on muovia eikä edes nahkaa!) vaan se brändi.

    Lisäksi mielestäni nämä asiat olisi hyvä muistaa muussakin arjessa kuin vain merkkilaukkujen ja vaatteiden kohdalla - kuka poimii banaanit jotka syöt tai jauhaa kahvin jonka juot? Niitä kuitenkin käytetään hieman enemmän arjessa, merkkilaukkuja ostetaan hieman harvemmin. Tämä siis ihan vain yleisenä huomiona tuli mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin että kirjoitanko aiheesta vain "laukkutasolla" vai lisäänkö muunkin osuuden, juuri tämän mistä mainitsit. Juttu olisi rönsyillyt niin pitkäksi, että typistin sen tähän. Mutta olet aivan oikeassa.

      Poista
  2. Joskus olen eksynyt katselemaan kopiolaukkuja, mutta heti on tullut jotenkin sellainen outo tunne, että tässä on jotain pielessä. Ei ole tuntunut yhtään hyvältä. Tuskin olisin laukusta osannut edes "nauttia", kun olisin tiennyt sen valmistuslähtökohdat ja epäaitouden. Mieluummin säästän ja odotan jonkin aikaa kuin sorrun ostamaan halvalla kyseenalaisin keinoin valmistetun kopion. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole mitään merkkilaukkua, opiskelija kun vielä olen, mutta jos tulevaisuudessa sellaisen haluan ostaa, en todellakaan sorru mihinkään kopioon. En voi ymmärtää miten joku voisi olla ylpeä kopiosta? Kyllähän eri muotitalot jäljittelevät toisiaan, mutta kyllä siinä H&M:n laukussa on reilusti H&M:n merkinnät vaikka se jotakin merkkilaukkua jäljittelisikin.

      Minulle on ihan sama häviääkö se merkkilaukku yritys rahaa kopioiden takia, mutta se rikollinen ja epäeettinen toiminta häiritsee minua sitä enemmän.

      Poista
    2. Minäkin olen joskus pidellyt käsissäni LV:n feikkilompakkoa, ja olo tuli jotenkin "likaiseksi" ja ajattelin ihan samaa, osaisinko muka nauttia koko lompakosta. Sinne jäi.

      Totta on, että kaikki jäljittelevät toisiaan, niinkuin juuri nyt H&M jäljittelee paisley kuosillaan Stella Mc Cartneyta. En pidä sitä kuitenkaan vääränä ja rikollisena.

      Poista
  3. Hyvän tekstin kirjoitit ja hyvästä aiheesta. Mä olen ehdottomasti noita kopioita vastaan, olen ollut aina enkä ole koskaan omistanut enkä tule omistamaankaan.Jos en voi 100 varmasti olla varma tuotteen aitoudesta en osta sitä. Olen sitten ilman ellei ole rahaa aitoon.

    Feikkilaukkukin voi olla kyllä laadukas, Istanbul on esimerkiksi tunnettu laadukkaista nahkalaukuistaan ja mähän matkustin sinne innolla niitä ostamaan mutta kuinkan kävikään. Laukut oli kyllä hyvin tehtyjä, ne oli nahkaa ja viimeistelyt huippuluokkaa vaan niihin oli melkein kaikkiin laitettu joku MiuMiun, Fendin, Pradan tms logo eli sinne jäi muuten niin kauniit laukut. Ei vaan pystynyt ostamaan. Enkä edes tiedä oliko ne mitään kopioita jostain olemassa kyseisten merkkien laukuista mutta niissä oli ne logot ja se ei mulle käy.

    Kirppiksillä täällä monesti huomaa että jengi myy ihan pokkana feikkejä, hinta on sen verran edullinen että tajuaa ettei laukku voi olla aito mutta hintalapussa lukee ihan pokkana vaikka LV:n laukku. Se EI ole LV jos se ei sitä ole. Samoin blogeissa näkee välillä että on kirjotettu että tässä asussa mulla on vaikka Burberryn kaulaliina ja kilometrin päähän näkee että se on vaan kaulaliina mikä on ruudullinen. Jotenkin porukka ja anteeksi että nyt vähän yleistän mutta nuoret ei jotenkin tajua sitä eroa.

    Ja mä en tiedä olenko nyt jotenkin sitten pinnallinen mutta mä en edes kehtaisi feikin kanssa tuolla ihmisten ilmoilla olla ja jo se että itse tietäisin laukun olevan feikki olisi sen verran ahdistavaa että väliin jäis multa sellaisen laukun kantaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kans törmännyt kirpparilla feikkilaukkuun. Ja ärsyynnyn suunnattomasti. Ymmärrän kyllä yleistämisesi, sillä minustakin juuri nuoret eivät ajattele asioita loppuun asti. Poikkeuksia on tietenkin, mutta paljon on niitä ketkä eivät ymmärrä. Onhan niitä toki vanhemmissakin ihmisissä.

      Et sä ole pinnallinen, tai jos olet niin olen sitten minäkin. En kehtaisi nimittäin minäkään :D

      Poista
  4. Pääasiallisesti, en osta feikkiä, koska haluan tuotteen kestävän. En näe mitään iloa siinä, että hankkisin kymmenen feikkiä. Plus kun säästän aitoon, niin onhan sellainen ihana saada kun siihen on säästänyt ties kuinka kauan (omalla palkallani kun Bayswateriin säästettiin useampi kuukausi ja ai että sitä tunneskaalaa jonka kävin läpi saatuani sen käsiini).

    Kerran olen kuitenkin tehnyt poikkeuksen. Ne eivät sinällään ole feikit, koska niissä ei lue Manolo Blahniks missään, mutta ovat ne hyvin pitkälle kopiot niistä Carrien sinisistä kengistä Sinkkuelämää ykkösestä. Mutta ovatko ne sitten feikit? Niissä ei lue Manolo missään ja ne myytiinkin sinisinä korkokenkinä. Yksiin juhliin hankittuina, en sinällään koe tehneeni mitään väärää ne ostaessani (lapsityövoiman mahdollisuudesta en tiedä, ovat reissusta ostetut). Enkä koskaan väittänyt niiden olevan aidot, mutta rakastin niitä ja muutamissa kesäjuhlissa ovat jalassani olleet.

    Ne ovatkin ainoat, muutoin ennemmin säästän ja nautin vuosikymmeniä kestävästä laadusta kuin ostan feikkiä, joka hajoaa parin kerran jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkuin H&M jäljittelee suunittelijoiden kuoseja ja malleja, voi ihan yhtä hyvin myös kenkien valmistajat tehdä samaa. En pidä sitä vääränä, jos asiaa ei myydä jonakin muuna mikä se on oikeasti.

      Poista
  5. En missään asusteissa tai muissakaan osta ikinä kopiotuotetta. Kopiolla tarkoitan tässä sellaista laukkua/huivia/mitä tahansa tavaraa, joka muistuttaa aitoa tuotetta ja siinä on vielä merkitkin. Jos kyseessä on toisen merkin tuote, joka muistuttaa ulkomuodoltaan esim. jonkin luksusmerkin tuotetta, sen hyväksyn.


    Kantani on lisäksi se, että jos en näe järkeä ostaa 400 euron laukkua tai tiedän rahoille olevan parempaa tarvetta, en osta sitä. Mutten myöskään menisi ostamaan samankaltaista väärennöstä, koska sen saisi halvalla. Mieluummin olen ilman. :)

    Toisaalta käytän mieluiten sellaisia asusteitakin, joita ei ihan heti kävele kadulla vastaan. Minulle ei siis ole kovinkaan lujasti tullut mitään Vuitton- tai Mulberry-vimmaa. Ovathan ne Mulberryt kauniita, mutta ostan niitä aitoja kalliita juttuja silloin, kun niitä muka-ylimääräisiä euroja oikeasti löytyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin hyväksyn sen, mutta en välttämättä ostaisi kuitenkaan.

      Olen samaa mieltä myös siitä, että jos ei ole varaa, niin sitten ei ole. Ei se niin tärkeä asia voi olla! :D

      Poista
  6. En ikinä ostaisi feikkilaukkua tai muutakaan valheellisesti jonkin brändin nimellä myytävää tuotetta. Mutta silti omistan kaksi feikkilaukkua, jotka sain isältäni ja tämän vaimolta tuliaisiksi Thaimaasta. Toista en ole ikinä käyttänyt, sillä logo on niin räikeä, että se pitäisi irrottaa tai peittää, jotta kehtaisin käyttää sitä. Laukku on lisäksi huonosti tehty, liimatahroja siellä täällä vaikka onkin nahkaa. Toinen on vakiokäytössä, sillä se on kuitenkin aitoa nahkaa ja hyvin tehty, logokin on sen verran diskreetti, että kun vain käännän logopuolen itseeni tai seinään päin, sitä ei huomaa. Vietin kuitenkin ennen minkään kannan ottamista tunteja netissä, ennen kuin tulin siihen tulokseen, että kumpikaan laukuista ei sentään ole suora kopio yhdestäkään oikeasta mallista, ne ovat vain laukkuja, joihin on lätkäisty väärä logo päälle.

    Ongelmallisinta bisneksestä varmastikin tekee äitipuoleni kaltaiset ihmiset, jotka kuvittelevat ostavansa aitoa tavaraa, feikitkään kun eivät välttämättä ole aina halpoja, vaikka toki huomattavasti aitoja halvempia. Monet ihmiset tunnistavat kyllä merkin, mutta eivät tiedä, mistä erottaa aidon kauppapaikan. Itsekin olin huuli pyöreänä ensimmäisellä etelän matkalla, ja ihmettelin, mistä voi tietää onko kaupattava tavara aitoa vai ei, jätin kuitenkin ostamatta. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että ratkaisevin tekijä on nimenomaan liikkeen ulkonäkö. Aitoja ei todellakaan myydä paikassa, josta joutuu miettimään, onko kauppatavara sitä, mitä väittää olevansa.

    VastaaPoista
  7. Oi miten hyvä ja kattava postaus aiheesa! Itse olen aina ollut myös feikkilaukun ostamista vastaan - itseasiassa pitänyt niitä jopa noloina..

    Pidätkö minua kamalana matkijana jos teen ko. aiheesta piakkoin postausta? Tämä aihe on ollut kylläkin mielenpäällä pitkään ja tulee varmaan olemaankin jos ulkomailla matkaavat ystäväni raahaavat samaa tahtia feikkilaukkuja Suomeen....!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!