perjantai 29. kesäkuuta 2012

Bloggaajan vapaa, eikun kriisipäivä

Tehtiin tänään täsmäisku Jumboon Janin kanssa. Mulla on loma/ikäkriisipäivä, joten jotain kivaa oli keksittävä. Ja kun lomarahatkin kivasti tilille tänään ropsahtivat, oli suorastaan pakko ostaa huomiseksi joku kiva mekko. Ikäkriiseissäni löysin eilen hameen, jonka olen ostanut 16 vuotiaana. Iskin sen päälleni, ja voitonriemuisesti kuljin hamosessa tänään shoppailureissulla. Hähhää, mahduinpas!


Tässä vielä vähän asustekuvaakin.



On se jännä, kun 27 vee tuli täyteen, alkoi ahdistaa. Mun ikäset ihmiset hankkii lapsia ja menee naimisiin(jälkimmäiseen lahkoon minäkin liityn tammikuussa), ja tekevät unelmatyötään. Tai vähitäänkin opiskelevat siihen. Lapsia ajatellessani pakokauhu iskee ja kovaa, enkä osaa ajatella itseäni vastuullisena perheenäitinä, joka ostaa viikon ruokavarastot kerralla, ja syöttää mukuloille itsetehtyä terveellistä kotiruokaa. Miten niiden lasten kanssa pääsee festareillekkaan? Festereista päästäänkin mukavasti toiseen ahdistuksen aiheeseen-kesälomaan. Kesälomani alkoi ihan liian aikaisin. Kohtahan se on jo mennytkin! Sittenkö pitää taas jaksaa raataa ja antaa tyhjänpäiviä ohjauksia ihmisille, keitä ei kuitenkaan oma terveys kiinnosta? Mun loman ajan on kylmä, ja sitten kun hikoilen töissä, paistaa aivan satavarmasti aurinko.

Haaveilin jo viime kesänä tämän vuoden Ruisrockista, mutta hotellit on jo buukattu. Jania ei kiinnosta telttamajoitus. Haluaisin myös kuljeskella päämäärättömästi kesäyössä pienessä siiderihiprakassa, niinkuin silloin nuorena. Huomaatko? Puhun itsestäni kuin olisin jo vanhus, vaikka toisaalta pidän itseäni auttamattomasti liian nuoreksi olemaan äiti. Yritän puhua ihmisille Särkänniemestä ja Lintsistä, mutta en ole saanut ketään innostumaan. Entä se unelmaduuni sitten? Ei ole näkynyt. Mutta jos joku maksaa koulun(useita tuhansia) ja mun opiskeluaikaisen lainanlyhennyksen, voin kiitos kyllä lähteä opiskelemaan.

Noin. Kylläpä helpotti.

Hauskempaa päivää teille muille! ;)

Ansku

p.s. älkääkä sanoko ettei niitä lapsia ole pakko hankkia. Entä jollei halua olla yksinäinen perheetön vanhus?

10 kommenttia:

  1. Hah ja sinäkö vanhus, vielä mitä!:D Loppupeleissä ikä on vain numero, jokainen on juuri niin vanha kuin miltä tuntuu.

    Olen itsekin huomannut miten menojalkaa alkaa vipattamaan näin kesäaikaan ;) Mutta älä murehdi kesäloman päättymistä, nauti joka hetkestä täysillä. Ps. ensi viikolle on lupailtu vähän parempia säitä, josko ne hellepäivät meille lomalaisille vihdoin ja viimein saapuisivat, hope so!

    Ja niin hei, hienoa että mahduit vanhaan kivaan hamoseesi, kannatti siis säilyttää se!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon mä, ja vanhuksen lisäksi tositosi nuori. Siks mä kriiseilenkin :D Ihaa sekasi koko muija ;)

      Poista
  2. Äh, mun kriisipäivä koostuu tällä kertaa sopimuksensa irtisanoneesta läppäristä. Siis TAAS se oli vietävä huoltoon ja nyt odotellaan tuomiota, tuleeko taas uusi kovalevy vai joko hankin uuden koneen kun vakuutukseen menee. On tämäkin taas varsinainen kuukausi. Ensin hammaslääkäriin yli 200 euroa täysin yllättäen, sen jälkeen auton huolto ja sähläämistä, millä kuljen sillä aikaa kun auto on huollossa + vielä läppärikin hajoaa. Enää ei puutu kuin jonkin tärkeän kodinkoneen hajoaminen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi p***a, noi on niin syvältä. Pidän peukut ja varpaat pystyssä sen puolesta että jäis epäonni tuohon!

      Poista
  3. Äääh, kuullostaa kovin tutulta. Mulla on pian 26 vuotta täynnä ja todellakin nuo samat asiat tuntuu toisinaan aika ahdistavilta. Eikä muuten helpota yhtään kun vanhat koulukaverit kävelee kaupungilla vastaan lastenvaunuja työnnellen, itse kun totean vaan tyynesti opiskelevani vielä. Toisaalta, eipä sillä että kokisin vielä äitiyden olevankaan omalla kohdallani ajankohtaista, mutta jotenkin sitä kuitenkin tulee ajateltua että olenkohan mä vähän jäljessä :D Välillä mietiskelen juurikin tuota siiderihiprakassa kuljeskelua enemmän kuin perheenäidin velvollisuuksia. :D Noh, kaikki ajallaan, jonkinsortin ikäkriisi kuuluu kai asiaankin tässä vaiheessa. On vaan ajateltava, että sentään mulla on asiat elämässä hyvin, huonomminkin voisi aina mennä :) -Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tossa mietin että mitä teen viiden vuoden kuluttua. Ja tajusin kauhukseni etten oleta ainakaan olevani äiti, tai edes raskaana. Mutta kauheeta sekin olisi jos jokus haluaisikin lapsia, eik niitä sitten saisikaan.

      Totta, pitää olla kitollinen siitä mitä on. Harmi vai ettei se auta nyt tähän hätään ;)

      Poista
  4. Täällä 30 mittarissa, lähes kaikilla kavereilla vähintään yksi lapsi ja vakiduuni uupuu. Naimisissa tosin olen, siihen se jääkin. 27 on vielä todella nuori, mä muutin sen täyttäessäni Thaimaahan muutamaksi vuodeksi. Olen saanut matkustella, toteuttaa itseäni ja käydä miehen kanssa huvipuistoissa. Heinäkuussa menen joka viikonloppu festareille. Ikä on vain numero, teet sitä mikä tuntuu hyvälle, etkä sitä mitä yhteiskunnan mielestä sun kuuluisi tehdä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa! Mä just sanoin Janille tänään että niin ärsyttää kliseet, kuten ikä on numeroita. Niin se vaan on että vaikka musta kasikymppisenä mummuna tuntuis kakskymppiseltä, voi olla että mun sydän nn eri mieltä ja lopettaa pumppaamisen. Tää oli sit ihan hyvällä sanottu, tuli vaan hyvään saumaan kun just paasasin asiasta ;D

      Poista
    2. No mutta mun mielestä se pitää paikkansa. Se mitä haluat tehdä, mikä susta tuntuu hyvältä ja millainen persoona olet määrittää ikäsi, ei se mitä passissa seisoo. Tai toki olet sen ikäinen, muttei normien vuoksi kannata elää. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!