tiistai 11. syyskuuta 2012

Silver sleeves, part 2

Lindexin alerekistä löytämäni liian iso pusero on päässyt tehokäyttöön. Tässä lupailemaani asua sunnuntailta. Very grey, eikö? Mieleni ei suinkaan ollut harmahtava, mutta hopeisiin hihoihin vaan sattui sopimaan harmaan eri sävyt. Ja sitten, hyviin uutisiin: Olen aina digannut niittejä, joten aika jees uutinen on se, että niitit ovat taas in. Siitä innostuneena kaivoin niittirannekorun- ja korkkarit kätköistäni.


 Ja onhan tuossa joskus Milanosta ostamassani laukussakin niittejä. Naputtelin juuri tilaukseen kolmet uudet kengät. Arvatkaapa mitä? Nyt päiväunissani liitelevät niittiloaferit. Nöyy! Ja minä kun ajattelin etten tämän tilauksen jälkeen tarvitse uusia kenkiä koko talvena. Niin no, "tarvita" on jännä sana. Äkkiä voisi kuvitella että pärjään ilman niittiloafereitakin. Ehkä näin onkin. Mutta kysyn kuitenkin, mitä tekisi auton tuunaamista harrastava mies, kun hän huomaa tarvitsevansa autoonsa uuden mokkapintaisen ohjauspyörän, vaikka autossa on jo ihan toimiva ratti entuudestaan. "Mutta kun se ratti on vaan niin magee ja sopii tähän autoon?" Villi väitteeni on, että mies ostaa ratin. Mitä tekee Ansku? Miettii, ettei tarkene loafereilla talvella, ja hautaa haavensa. Ainakin kevääseen...


Näiden mietteiden lisäksi on päässäni pyörinyt toinenkin ajatus. Tulevaisuuteni. Olen 27 vuotias. Jonkin mittapuun mukaan nuori, toisen mittapuun mukaan taas vanha. Itse olen sitä mieltä ettei aikaa ole liiemmin hukattavana. En tee vielä unelmieni työtä, enkä ole äiti. Kumpikaan näistä ei itseasiassa ole edes näköpiirissä, ei edes horisontissa häämöttävä pieni piste. Tiedän, etten ole ihan vielä valmis äidiksi, huolehtimaan toisen ihmisen tarpeista, kun en ole huolehtinut vielä omistanikaan. Sen sijaan tiedän, että olisin jo valmis unelmieni työhön. Työhön, johon haluan joka aamu herätä yhtä innoissani kuin lapset jouluaaton aamuun. Työhön, joka on niin hauskaa etten pidä sitä työnä. Työhön, josta ei ole kiire lomalle, eikä se silti saa uupumaan. Tällähetkellä tunnen olevani jonkinlaisessa välitilassa. 




Nukahdin eilen illalla näihin ajatuksiin. Tänä aamuna, jo seitsämältä pyörin sängyssä hereillä miettien tulevaisuuttani. Mielessäni pyörivät viestinnän opinnot avoimessa yliopistossa, medianomiksi opiskelu ammattikorkeakoulussa sekä ammattikorkeakoulupohjainen vestonomi-koulutus. Kosmetologi-haaveet olen oikeastaan jo haudannut. Yksi vaihtoehto on unohtaa nämä ajatukset, ja keskittyä nykyiseen työhön. Pidän työstäni. Halusin nimenomaan tälle alalle aiemmin. Silloin, kun en osannut unelmoidakkaan hauskasta, kivasta työstä, joka ei edes tunnu työltä. Olen elänyt ajatusmaailmassa, jossa "työn täytyy tuntua työtä", enkä siksi ole koskaan uskaltanut tosissani haaveilla muusta.


Polka Dotsin Jonna oikeastaan havahdutti minut miettimään näitä asioita jälleen. Hän kertoi blogissaan eläneensä mielenkiintoisen vuoden, ja että odottaa nyt uteliaana, mitä ikävuodella 28 on annettavanaan. Mitähän kohtalolla voisi olla minun varalleni? Toivottavasti joitakin upeita mahdollisuuksia muodin saralla ainakin.
Ja hei rouva Destiny, jollei mitään muuta ole tähän ositteeseen suuniteltu, lähetä edes Elle Style Awardsiin liput? :) Jotain piristystä kaivattaisiin!

Mietteliästä tiistaita!

Ansku

31 kommenttia:

  1. Voi kuule, mä pohdin samanmoisia ajatuksia todella usein. Mä täytän 26-vuotta ja omasta mielestä alan olla jo vanha. En edes viitsi kirjoittaa tähän kaikkea, sillä siitä tulisi pitkä romaani, mutta samoilla linjoilla mennään täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä siis meille tulevaisuutta ajatellen :) Kiitos kun kommentoit <3

      Poista
  2. Mä olen sua vielä vanhempi ja nyt vasta herännyt miettimään tulevaisuutta ihan tosissaan. Parhaan ystäväni kanssa pohdittiinkin alkukesästä miten musta tuli tällänen duunari vaikka varmasti rahkeita muuhunkin olisi. Nyt tuntuu siltä et haluan tehdä ja toteuttaa unelmiani ja vieläpä pystyn siihen! :) Siksipä päädyinkin nyt aikuislukioon joka on ainakin yksi etappi matkalla johonkin, lopullista päämäärää en vielä tiedä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa! Upea juttu että olet ottanut ensimmäisen askeleen. Minäkin aion ottaa, kunhan vaan keksin mihin suuntaan ja miten ;) Onnea hirmuisesti jatkoon! <3

      Poista
  3. Et ole ainut, joka ajattelee noita samoja asioita, et todellakaan. Olen 31-vuotias enkä vielä(kään?) äiti. Toisaalta olen huomannut näin "vanhana ja viisaana" että kun tapahtuu niin tapahtuu vauhdilla. Neljä vuotta sitten olin väliaikatyössä ja muutenkin suunnitelmat ihan auki. Nyt olen menossa naimisiin elokuussa, katselemassa toisen puoliskon kanssa omistusasuntoa ja vaihtanut kaksi vuotta sitten työhön jossa viihdyn. Jos näin kokemuksella lohduttaa voisi, että kyllä se kaikki sitten hulahtaa kerralla parhain päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana kuulla että kaikkea mahtavaa on tulossa! Ehkä minunkin asiani loksahtavat paikoilleen. Kiitos kaunis kommentista! <3

      Poista
  4. Oi voi, näitä asioita itsekin viime aikoina olen kelannut suuntaan jos toiseen. 26 tuli mittariin ja tietynlaisia odotuksia alkaa putoilla niin ulkopuolisilta kuin itseltänikin. Välillä pitää ihan kysellä tuon miehenkin ajatuksia, että mitä ihmettä me elämältä oikein halutaan, kun ei enää ihan parikymppisiä olla ja vuodet vaan vierii... Noh, puoli vuotta sitten en tiennyt tulevasta mitään, paiskin töitä alalla joka ei todellakaan ollut omani, nyt sitten kuin puskista sain vakipaikan alalta joka tuntuu olevan se mun juttu. Eli joku asia sentään on löytynyt elämässä :) Nyt sitten olen alkanut ihan vahingossa ajatella lapsia, tai siis sitä haluanko mä niitä ylipäätään! Kuvittelin aina että musta tulee nuorena äiti, ja nyt sitten en olekaan itseasiassa enää kovin nuori äidiksi vaan juurikin siinä iässä kun niitä lapsia tuntuu muutkin saavan... Mutta toisaalta, itseä vartenhan tässä elellään eikä muiden, kai ne asiat suttaantuu ihan omalla painollaan just niinkun on tarkoituskin :) -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi mahtava lukea tällaisia rohkaisevia kommentteja, kiitos siis hurjasti tästä viestistäsi <3 Tosi kiva kuulla että olet löytänyt oman juttusi työn saralla. Ehkäpä minäkin löydän :) Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  5. Hih, tutulta kuullostaa! Mutta älä ajattele olevasi mitenkään " myöhässä", ehdit hyvin elämässäsi opiskella, löytää unelmiesi työn ja saada lapsiakin :) Et ole tosiaankaan ainoa! Ystäväni on nyt 30, kahden pienen lapsen äiti ja ravintola- alalla ahkerasti töitä tehnyt kun ei muutakaan tarjolla ollut. Nyt opintoja yliopistossa aloittelee ja on minulle aivan huikea esimerkki siitä, että asioita ei tarvitse elämässä tehdä tietyssä järjestyksessä! :) mutta kuten itsekin totesit; aikaa ei ole hukattavaksi, joten ei muuta kuin unelmia toteuttamaan ja uudet tuulet elämääsi piristämään!! - riia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sait hymyn huulille, kiitos valtavasti Riia kommentistasi! <3

      Poista
  6. Tänä kesänä tunnen vihdoinkin löytäneeni paikkani enkä vaihtaisi tätä tunnetta mihinkään. Tein töitä, jotka eivät oikeastaan edes tuntuneet työltä. Minua ei yhtenäkään aamuna ottanut päähän lähteä töihin, joten olen ilmeisesti vihdoinkin löytänyt sen asian, jota minun on tarkoitus tehdä. Joten jos tuntuu, että haluaisit kokeilla siipiäsi jossain toisella alalla, niin tee niin.

    Ja mitä tulee tuohon ikäkysymykseen: mieheni eräs opiskelukaveri aloitti opinnot yliopistolla vasta 50-vuotiaana ja valmistuu tänä vuonna. Eli ei, vielä ei ole liian myöhäistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oletkin yksi ihminen ketä usein ajattelen kun mietin työtäni ja tulevaisuuttani. Taidat olla mun idoli ;) Olet tosiaan löytänyt oman juttusi, ja inspiroit minuakin etsimään omaani! Olet ihan oikeassa, ei vielä vuosienkaan päästä ole myöhäistä. Jos vaan on hengissä ;)

      Poista
    2. Voi kamala, en kai sentään. :D Mutta siis, en tiedä onko se väärin, kun aina pälpätän kaikille siitä, että unelmia pitää uskaltaa tavoitella. Olen tavannut liian paljon ihmisiä, jotka kertovat olevansa ihan tyytyväisiä työhönsä ja elämäänsä. Minusta ei saisi tyytyä vaan siihen "ihan kivaan", vaan uskaltaa vaatia enemmän. :)

      Poista
  7. Ihan samoja ajatuksia pyörinyt minunkin mielessä! Työ on mielestäni tosi tärkeä asia koska siellä viettää kuitenkin niin ison osan päivästä.. Ennen ehkä ajateltiin, että työn pitää maistua työltä, mutta tänä päivänä on niin paljon vaihtoehtoja ja tuntuu, että enemmän ja enemmän ihmiset oikeasti miettivät vaihtoehtoisia ratkaisuja. Mun mielestä älä kuoppaa mitään haaveita vaan mietit, mitkä asiat sun elämässä saa sinut innostumaan ja sen jälkeen mietit, minkälaista työtä niitten parissa voisi tehdä vai voisiko ne asiat jotenkin yhdistää työelämään ja eikun kohti sun haaveita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hyvin sanottu! :) Haaveita kohti siis!

      Poista
    2. Sehän siinä juuri onkin, työ on kolmasosa elämästä. Sen täytyy siis olla sellaista mistä saa voimaa elämäänsä, eikä sen pitäisi olla se mikä imee kaiken energian. Kiitos kommentistasi, ihan mahtavaa saada tällaista tsemppiä <3

      Kiitos vielä sullekin littleB! <3

      Poista
  8. Niittiloaferit olis täälläkin haaveissa ja muutenkin aika samoilla ajatuksilla mennään :D

    Muutama kuukausi ja toi 30 kolahtaa plakkariin ja välillä toki tuntuu että vähän on vielä kesken se mitä musta tulee ja noi lapsien saamiset ja naimisiin menot sun muut. Toisaalta lapsien ja häiden suhteen kyllä ajattelen että mä ole mä ja jos en kerran niitä halua niin ei se ole mikään sellainen asia että kun se nyt vaan on normaalia ja kaikki tekee niin. Ikäväkyllä sorrun joskus itsekkin ajattelemaan että oonko mä outo kun en niitä halua ja pitäiskö alkaa haluamaan. Lapsien suhteen toki vielä se ikä on ihan oikea "huolen" asia sillä vanhempana raskauteenkin liittyy enemmän riskejä jos edes tulee raskaaksi. Huoh, mene ja tiedä, sen näkee joskus miten kävi ja mitä musta tuli :D

    Töiden suhteen en ole tyytyväinen ja kadun paljonkin että oli nuorena tyhmä, tyhmä ja tyhmä enkä kuunnellut mun omaa mamia joka ehkä joskus sanoi että opiskele lapsi hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla väähn sama noiden lapsiajatusten suhteen. Sen mä tiedän, että jos ajattelen jääväni lapsettomaksi, ajatus tuntuu kurjalta. Muuta en sitten osaakkaan sanoa. vaikeita juttuja...

      Sanos muuta! Voi mistä saisi aikakoneen?? :D Ei vaan, on vaan ollut sellainen elämä tähän asti, ettei ole voinut opiskella. Olisi pitäyt valita niiiin moni asia toisin...

      Kiitos bannerikehusta :) <3

      Poista
  9. Näitä tulee itsekin pohdittua. Olen kolmekymppinen, en ole äiti, enkä edes töissä tällä hetkellä. Olenkin aina elänyt vähän fiiliksen mukaan. Mutta kyllä näitä kaikki pähkää ja kun "oikeita" vastauksia ja valintoja ei ole!

    Blogissani on sinulle tunnustus: http://optimismiajaenergiaavaatteilla.blogspot.fi/2012/09/i-love-your-blog.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se toisaalta ole huono jos elää fiiliksen mukaan. Toiset elää järjen mukaan, eivätkä nekään välttämättä onnellisia ole... Paha sanoa :)

      Kiitos!! :)

      Poista
  10. Niittiloaferit pyörivät täälläkin mielessä ja nyt vihdoin sain myös ostettua sellaiset :). Kyllä niillä vielä pärjää muutaman viikon!!

    VastaaPoista
  11. Aloitin itse opiskelut yliopistossa sinun ikäisenäsi ja tosiaan jos olin 27- vuotiaana kahden lapsen äitinä sitä ennen tuntenut itseni nuoreksi niin tuossa vaiheessa tuli melko kypsä ja varttunut olo siinä seurassa. Siinä kävi myös niin että opiskelut avarsivat sen verran maailmankuvaa että en enää viihtynyt entisessä parisuhteessani ja niissä ympyröissä, meidän maailmat olivat kuin yö ja päivä. Muutokset saattavat tuoda siis odottamattomiakin asioita eteen...Mä myös kuvittelin tuolloin että lapsilukuni jää kahteen, tapasin kolmekymppisenä elämäni miehen ja lapsia on nyt yhteensä neljä:)

    Tee siis niinkuin itse parhaaksi näet, et oo vielä liian vanha mihinkään, edes muutaman vuoden päästä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, ihan varmasti! Mulla oli sellainen tunne jo silloin kun menin kouluun ja olin vain 18 vuotias. Suoraan peruskoulusta tulleet tuntuivat niin lapsilta :D

      Kiitos kun jätit kommenttia, mahtavaa lukea tällaisia tarinoita!

      Poista
  12. Kaikkea kannattaa pohtia ja kokeilla, jos vain tilaisuus tarjoutuu. Jos oikeasti haluat muutosta, kannattaa tarttua härkää sarvista ja hakea vaikka kaikille noille aloille. Pelkät pääsykokeetkin saattaa avartaa aika lailla sitä kiinnostaako alan opiskelu ja työt todella. Alan vaihto ja opiskelu on helpompaa, kun ei ole lapsia, vaikka kyllä moni sen onnistuneeesti tekee lastenhoidon ohellakin. Ja monet vaihtaa alaa vasta 40-50-vuotiainakin, nykään kaikki on mahdollista. Hyvin harvalla kuitenkaan onni vaan tulee ja koputtaa ovelle (vaikka riittävä lukijamäärä blogilla saattaa kasvattaaa tätä todennäköisyyttä, ei sekään takaa mitään). Muodin alalla on hyvin monenlaisia töitä, mutta mitä jännempi homma, sitä harvempi sen saa. Ja valitettava tosiasia on sekin, että suurin osa alan töistä on pääkaupunkiseudulla. Minä työskentelen kalliiden naistenvaatemerkkien parissa (sen tarkemmin en viitsi näin julkisesti työtäni kuvailla, mutta en ole vaatemyyjä) ja ulkoisesti työni kuulostaa sellaiselta, joka varmasti kiinnostaa montaa muotifriikkiä. Todellisuus ei kuitenkaan ole niin ruusuista kuin toimenkuva antaa ymmärtää, vaan työni on hyvin arkista, ja käynyt parin vuoden aikana jopa hieman pitkäveteiseksi. Olin kyllä varmaan ensimmäisen puolen vuoden ajan innoissani töihin menosta lähes joka päivä, mutta uutuudenviehätys haihtuu. Nyt useimpina aamuina olisin ennemmin lomalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta muuten, pääsykokeissa jo varmasti ymmrtää jotain! Hyvä pointti. Tällähetkellä mietin vastonomin ja medianomin välillä kuumeisesti... Juuri eilein mieheni kanssa keskusteltiin, että kunnollista hyvää työpaikkaa tällä uudella alalla ei saa ehkä tosi pitkään aikaan, mutta siinä kohtaa on hyvä kun on jo nykyinen ammatti, jossa töitä on. Voi siis unelmatyönetsinnän ohessa jatkaa vielä tuttua ja turvallista. Ja onneksi asumme niin lähellä helsinkiä, että se ei ole este. Sitäkin olen miettinyt tosi paljon. Kiitos sulle hurjasti tästä tärkeästä kommmentista, ja tsemppiä sun työhön! Toivottavasti löydät inspiraation vielä :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!