tiistai 2. lokakuuta 2012

Nettikäyttäytymisen kiemurat

Viime päivinä mieltäni on synkistänyt pari ajatusta. Houkutus keventää oloa kirjoittamalla niistä tänne blogiin on suuri. Asiat kuitenkin ovat turhan henkilökohtaisia internettiin kirjoitettaviksi.
Mitä kaikkea nettiin oikeastaan voi kirjoittaa, ja mikä tärkeintä, mitä ovat ne asiat jotka kannattaa säästää vain lähipiirin korville? Tämän hetken yksi suosittu aihe on päivä kanssani-tyyppinen juttu. Kuulostaa aika intiimiltä, eikö? Jokainen bloggaaja päättää itse syvyysasteen, eli kuinka tarkasti päivästään kertoo, ja mitä kaikkea kuvaa. Uskon, että intiimiys on avainsana, miksi päivä kanssani-jutut kiinnostavat. Pääsee ikäänkuin lähemmäksi bloggaajaa, matkalle hänen kanssaan. Uusi idea tämä ei kuitenkaan ole. Itsekin jo vanhassa blogissani toteutin tällaisen, monta vuotta sitten. Nyt aihe on saanut uudelleen tuulta purjeisiinsa, ja minäkin suunittelen taas tällaisen toteuttamista.


Entä mielipiteet sitten, onko niitä sopivaa laukoa mielensä mukaan? Tähän teemaan sisältyvät jutut ovat usein kiinnostavia, ja varsinkin keskustelua herättäviä. Äärimielipiteet aiheuttavat usein ongelmia, ja itse yritänkin nieleskellä kaikki ärhäkimmät mielipiteeni. Myönnettäköön sen olevan joskus vaikeaa, olen nimittäin melko kärkäs kun sille päälle satun. Lööpeistä olemme saaneet lukea joitakin tapauksia, kun pomonsa julkisesti haukkunut henkilö on saanut potkut. Uskottavuuspuoli täytyy myös pitää kirkkaasti mielessä. Epäilyttävästi blogissaan esiintyvä henkilö tuskin on kärkisijoilla työpaikkaa tavoitellessaan. Aihe on syystä tapetilla, kun sosiaalista mediaa käyttävien valtava joukko vain kasvaa.


Osa bloggaajista pitäytyy tarkasti blogiensa aihepiirien sisällä ja he kirjoittavat vain ja ainoastaan muodista, tai jostakin muusta kiinnostuksen kohteestansa. Fiksu, melkein riskitön ratkaisu. Luen monia erilaisia blogeja, mutta niillä on yksi yhdistävä tekijä. Kirjoittaja kertoo jonkinverran myös omasta arjestaan. On hauska lukea mitä päivän aikana on tapahtunut, tai mitä uutta ja kivaa tulevaisuus tuo tullessaan. Huonostakaan päivästä kertominen ei aja minua pois, vaan muistuttaa bloggaajien inhimillisyydestä. Toisaalta on jopa vähän lohdullista tietää, ettei ole yksin murheidensa kanssa. Joskus voin saada vaikkapa vertaistukea mieltä askarruttaviin asioihin. Toisaalta, nyt kun tarkemmin mietin en saa päähäni yhtäkään seuraamaani blogia, joka ei koskaan sivuaisi omaa arkeaan. Jopa Strictly Stylen Mrs.V kertoo hiukan elämästään, vaikka periaatteessa blogi onkin enemmän naistenlehtimäinen kuin perinteinen blogi.


Vaikka kirjoitan melko avoimesti, kulkee jossakin veteen piirretty raja siitä, mitä kirjoitan ja kerron. Tällähetkellä on tyytyminen blogini nykyiseen tilanteeseen-jätän kaikista henkilökohtaisimmat jutut kotiväen kuultavaksi. Myös ne, mitkä niin tahtoisin jakaa. Hiukan arveluttaa myös se, minkälaisen kuvan annan lukijoille? Sitä ikäänkuin sokeutuu omalle blogilleen. Miten teillä muilla on asian laita? Kuinka avoimesti tai pinnallisesti kerrotte asioita blogeissanne? Entä te blogittomat lukijat, mitä kaikkea te haluatte kuulla, ja mitkä asiat on syytä jättää kertomatta? Mitä ajattelette minusta blogini perusteella?

Värikästä viikkoa! :)

Ansku

p.s. Kuvissa viime sunnuntain asuni, kun olimme äidin luona perheen kesken syömässä.

p.p.s: osallistuin aivan juuri Cosmopolitanin  Tähtibloggaaja-kilpailuun. Kuvani ilmestyy jossainvaiheessa heidän sivuilleen, ja eniten tykätyt saavat palkintoja. Eli jos olen sinusta palkinnon arvoinen, käy tykkäämässä :) Kirjoitan aiheesta oman postauksen pian. Kiitos ihan hirrrrmuisesti jo etukäteen teille ihanille! :)

35 kommenttia:

  1. Tämä on hirveän vaikea kysymys, mihin vetää se raja. Itsenikin tekisi mieli kirjoittaa vaikka mistä ja pohtia asioita ja monesti kirjoitankin ja sitten deletoin kuitenkin. Olen livenä aika kärkäs kommentoija vahvojen mielipiteiden kanssa ja joskus niitä on vaikea tuoda esiin neutraalisti, tulee sitten rajumpi pamautus näin kirjoitettuna. Kivempi sellaisia blogeja on kyllä lukea, joissa tuodaan vähän jotain muutakin kuin muotia esiin.

    Kiva idea tuo päivä kanssani, jaksaisinkohan toteuttaa joskus sellaisen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mulla on vähän sama juttu. Nopeasti tulee sanottua oma mielipide, ja sitten vasta tulee mietittyä millä äänensävyllä sen sanoi jne.. :D

      Toteuta ihmeessä, mua ainakin kiinnostaisi lukea :)

      Poista
  2. Tää oli huisin hyvä postaus!
    Mä olen kans monesti miettinyt, että mitä kaikkea blogissa oikein voikaan kertoa. Olen heti alusta asti ollut sitä mieltä, etten halua kasvojani näkyvän, kuitenkin tästä olen hieman höllännyt. Välillä mieltä on painanut todella hurjia asioita, mutta olen saattanut niistä kertoa vain ympäripyöreästi. On todella vaikeaa tietää, mikä on se oikea raja ja mihin sen vetää. Liian henkilökohtaisia asioita en kyllä halua kirjoittaa, en halua myöskään asettaa lähimmäisiäni siihen tilanteeseen, että he joutuisivat kokemaan blogini epämiellyttävänä, joten heidän yksityisyyttäänkin suojelen hurjasti. Myöskin mielipidepostauksien teossa olen miettinyt aina kahteen kertaan, kirjoittaako vaiko ei. Mä en halua kuitenkaan tehdä mun blogista mielipiteiden sotatannerta, sillä mielestäni jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen. Mielipiteet taistelee, ei ihmiset ja tämän vuoksi en myöskään halua sitä tapahtuvan blogissani. Välillä koen kyllä paljastavani aika yksityisiäkin asioita, mutta parhaiten kuitenkin tähän osaa vastata joku ulkopuolinen.

    Mitä sun blogi antaa sinusta itsestäsi ilmi ainakin minulle on pelkkää positiivista mielikuvaa. Sä olet ihana, sydämellinen kenkähömppä ♥ Toki olisi kiva välillä lukea tällaisia "päivä kanssani"-postauksia, mutta ei se silti tekisi blogistasi yhtään sen parempaa kuin se nyt jo on. Sinä olet kuitenkin tämän blogin sydän ja se on paras juuri sellaisena kuin se on :) ♥

    jopas tuli kilometri :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin piilotin kasvoni aiemmassa blogissani, tosin ehkä vain muutaman kerran. Se oli jotenkin tosi hankalaa. Toki hirvittää ajoittain, mitä voi tulla eteen sen vuoksi että kirjoittaa omilla kasvoilla. No, saas nähdä sitten.

      Olipa kuule kauniisti kuvailtu, jesta. Kiitos! Ihan super mahtavaa jos olen pystynyt välittämään tuollaisen kuvan.

      Poista
  3. Hyvä ja asiallinen postaus.

    Minä olen toteuttanut muutamankin päivä kanssani postauksen. Yleensä niinä päivinä kun teen töiden jälkeen jotain muutakin kuin vaan menen kotiin psemään pyykkiä tmv. Pääasiallisesti kerron aamusta (sen sujuvuudesta tai siitä, että se ei suju) ja seuraavaksi vasta siitä, mitä teen töiden jälkeen. Työni ei blogiini kuulu. Samoin sinne eivät suuret huolet ja murheet kuulu, vaikka saatankin joskus kertoa, että päivä oli huono ja valoittaa jopa syytäkin.

    Olen koettanut kuitenkin rajata blogini asiat kohtalaisen tarkasti, kertoa vähän kuulumisiakin, mutta enimmäkseen kuitenkin pysyä niissä "hömppä puolen" asioissa. Vaikka monesti olisi paljonkin sanottavaa, niin se ei blogiini kuulu. Minusta on ihailtavaa, että jaksat ottaa kantaa asioihin, itse olen liian arka kritiikille. Osaisinko todella perustella sanani riittävän hyvin.

    Pidän blogistasi välittyvästä aitoudesta, samalla siitä, että sanot mielipiteesi jos haluat. Tunnut ihmisenä sydämelliseltä ja kiltilta. Pidän Päivä kanssasi postauksista, mutta jos semmoista ei tahdo tehdä, niin semmoista ei sitten tee. Minä olen niihin koukussa ja ajattelin kohta tehdä uutta vaikka edellisestä ei edes ole kauaa :D

    Pidät vaan tämän blogin samanlaisena, minä pidän! Ja näin aiheeseen liittymättä (?): Nuo hanskat on ihan mielettömät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ajatellut, ettei työni tietenkään kuulu blogiini, mutta välillä niiiin tekisi mieli avautua. Parempi kuitenkin kai olla hiljaa niistä asioista :D

      Kiitos Dahlia kommentista, ihan mahtavaa että jaksoit mietiskellä ja kertoa oman näkemyksen :)

      Poista
  4. Mielenkiintoinen ja asiallinen postaus:)

    VastaaPoista
  5. Tosi hyvä postaus. Välillä tuntuu, että mietin liikaakin, mitä kirjoitan blogiini tai kommentoin muiden blogeihin. (Tätäkin mietin, että kommentoinko vaiko en :)) Kasvojani en ole halunnut blogissani näyttää juuri sen takia, että pelkään blogini vaikuttavan työpaikan saantiin. Pelko on todennäköisesti turha, mutta jotenkin minut on jo lapsesta asti "aivopesty" siihen, ettei netissä kannata kirjoittaa mitä tahansa tai julkaista liian henkilökohtaisia kuvia. Välillä tekisi mieli kirjoittaa jotain henkilökohtaisempaa, mutta sitten en ole uskaltanut kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan se on, ettei kuvia netistä saa kosaan pois. Hurja ajatus, mutta olen yrittänyt ottaa asenteen, että mitä kuvillani kukaaan hyötyisi, ja mitä vahinkoa saisi tehtyä. Toivon ettei kukaan näe sellaista vaivaa.

      Poista
  6. Sinullakin Ansku ihana blogi ja niin nättinä olet kaikissa kuvissa! Minulla on tuo sama LV laukku, mutta isompi ja se on niin ihana, kuin paras kaveri. Nähdään! Terveisiä Itävallasta! Tule toistekin visiitille, minä ainakin tulen tänne luoksesi! Terveisin Sofia www.athomewithsofia.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihanaa kun tulit poikkeamaan! Nähdään taas :)

      Poista
  7. Hhhhm, toi on vaikea juttu.. Itse olen päättänyt, että haluan kertoa jonkin verran arjestani ja jakaa arjen juttuja ja tapahtumia.. Mutta silti minulla on kyllä tarkka raja mistä kerron ja mistä en. Itse olen päättänyt pitää blogin hyvän mielen blogina. Viime vuoden aikana on esim tapahtunut tosi kovia ja rankkoja asioita elämässäni, mutta olen päättänyt jättää ne asiat täysin pois blogista. Haluan pitää blogin kevyenä ja hyvää filistä tuovana.. Niin, että lukija saa blogia lukemalla pienen tauon arkeen ja toivon mukaan myös joskus inspiraatiota pukeutumiseen.

    Mielestäni sulla on tosi kiva blogi jossa kerrot arjestasi sen verran, että pääsee kurkistamaan sun elämään, mutta et kuitenkaan kerro liikaa. Jatka vaan samalla tavalla ja postaile ihania kuvia ja kivoja juttuja sun elämästä :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet onnistunutkin loistavasti, blogisi tosiaan on hyvän mielen blogi :) Hatunnosto sulle, rankkojen asioiden läpikäyminen ei ole näkynyt blogissasi lainkaan. Tai sitten olen vain sokea :D

      Poista
  8. Hyvää pohdintaa.

    itse olen rajannut homman niin, että kerron blogissa niitä asioita, joista voin keskustella kahvipöydässäkin. Eli keveästi ja ympäripyöreästi. omassa blogissani en halua kirjoittaa työstäni, jakaa tarkkoja kuvia kodistani (tyyliin tässä on makkari jne), kertoa yksityiskohtia lapsestani tai laittaa hänen kuviaan, kertoa parisuhteen asioita tai muita henk.koht juttuja. ainut poikkeus on ollut lapsettomuus. Mutta tästäkin asiasta olen kirjoittanut fiilispohjalta.

    ELi. Kirjoitan sellaisista asioista, joista voin puhua omalla naamalla, ketään haukkumatta. Ja pääasiassa positiivisella fiiliksellä.

    Mun mielestä sun blogissa on riittävästi myös sun omaa minää ja yksityisjuttuja. Liikaa ei tartte paljastaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnioitan sitä, että uskallat puhua blogissasi noinkin isosta jutusta kuin lapsettomuudesta. Siitä voi moni saada juurikin sitä vertaistukea.

      Samaa mieltä olen siitä, ettei liikaa tarvitse paljastaa. Jotkut asiat on hyvä pitää itsellä.

      Mukavaa loppuviikkoa! :)

      Poista
  9. No mä oon ehkä ottanut sitten sen rohkeammankin otteen, koska kerron paljon myös henk.koht asioita. Omista tuntemuksista, ajatuksista, kivuista ja elämän kompastuksista. Mutta VAIN sellaisista, joista olisin valmis kertomaan myös ihan kasvotusten - en ehkä ihan kaikkien kuullen, mutta henk.kohtaisesti pienemmässä tyttöporukassa.

    Toivon, että tekstini kolahtavat joillekin, ja ehkä juuri saavat tajuamaan ettei ehkä olekaan ajatuksineen yksin.

    Joissakin blogeissa myös näkee tekstejä ns. "tunnistettavissa olevista" ihmisistä. Ehkä loukkaantumisista joihinkin ihmisiin. Itse taas pidättäydyn siinä, että puhun vain OMISTA asioistani, enkä toisten ajatuksista.

    Jään sellaisiin blogeihin koukkuun, jotka avaavat vähän enemmän omaa elämää.. en kaipaa pelkkää pinnallista otetta.

    Tämmöisin ajatuksin, tärkeitä asioita pohdit koska jokainen kuitenkin miettii omat rajansa blogille. Ja pitäähän se juuri muistaa, että tämä(kin) teksti on kenen tahansa nähtävillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, samaa mieltä. Vain omista asioista kannattaa pääasiassa puhua. Ettei joudu vaikeuksiin. Musta on tosi kiva että on ihmisiä jotka kirjoittavat rohkeasti omista jutuista ja ajatuksista. Minäkin haluaisin voida tehdä niin. Jatka siis samaan malliin! :)

      Poista
  10. "Osallistumalla annat oikeuden käyttää sisältöäsi Cosmopolitanin aineistoissa"

    Siis täh?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ai siis aiemman blogin vai jos voittaa? Hyvin taas ilmastu.

      Poista
    2. Mä ajattelin sen niin, että jos blogi voittaa.

      Poista
  11. Kävin tykkäämässä koska itsekkin osallistuin ;) Jos asioiden jakaminen helpottaa oloasi, niin silloin niitä kannattaa jakaa, lukekoot ketä kiinnostaa! :)

    http://boudoir-pini.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! Mä taidan käydä tykkäämässä susta :)

      Poista
  12. Monesti sitä miettii mitä kaikkea siellä blogissa haluaa jakaa, ikuisuus kysymys ainakin mulla :D Mullakin tulee joskus hieman nieleskeltyä niitä kärkkäimpiä mielipiteitä sillä aika teräviä ne on mullakin. Osaisimpa ihan livenäkin joskus pitää tän suun kiinni tai miettiä edes hetken ennen kun laukaisen.

    Sitä mielikuvaa mikä ihmisille musta tulee blogin kautta mietin myös ajoittain ja oikeastaan mulla on ihan lähipiirissä ollut tilanne missä yksi ihminen arvosteli tätä mun bloggaamista ja elämän jakamaista netissä aika kovin sanoin. Ei mulle face to face mutta kuulin sen kolmannelta osapuolelta ja aika paha mieli tuli kunnes päätin etten välitä. Ilmeisesti kuitenkin se mielikuva mikä blogin kautta tulee on aika erilainen mitä olen oikeasti jos kerran ihminen jonka tunnen oikeastikin alkaa pitää mua jotenin erilaisena, pinnallisena tai jotain. Silti omasta mielestäni mun blogi on hyvin rehellinen, ihan kaikkea siellä ei tottakai ole mutta kyllä mun elämä pitkälti on sitä mitä siellä kirjoitan, Aika tasapaksua siis :D

    Niin ja päivä bloggaajan kanssa, samaa psotausta olen harkinnut itsekkin ja odotan sitä sun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassu juttu, mutta mun on tosi vaikea ajatella sua kärkkäänä, blogistasi nimittäin välittyy ystävällisyys ja rentous :)

      Toi onkin hurja tilanne. Mun lähipiiri kun ei pääasiassa (kai) oikein tiedä koko blogista. Olisi tosi outoa, ja kurjaa kuulla jotain ikävää joltakin.

      Kahtotaan millon ehtis toteuttaa ton päivä bloggaajan kanssa jutun :)

      Poista
  13. Nyt kun oikeastaan miettii, niin en oikeastaan kerro blogissa hirveästi arjestani mitään. Olen ottanut sen linjan, että kirjoitan niistä asioista, joista voisin kirjoittaa myös lehdessä. Niihin kuuluvat olennaisesti mielipiteet ja monien asioiden jakaminen lukijoiden kanssa. En ole sen tyylinen, että tekisin jotain päivä kanssani -postauksia tai kertoisin siitä, mitä olen tänään tehnyt. Ei se jotenkin ole mua. :D

    Kuten Satukin tuossa ylempänä kirjoittaa, "puhun vain omista asioistani." Toki mitä enemmän noita lukijoita on siunaantunut, sitä enemmän olen alkanut pohtia mitä blogiin kirjoitan. Mutta blogini on minulle siis harrastuksen ohessa myös työnäyte, eli pidän asiasisällön sellaisena, että kehtaisin näyttää sitä työnantajalleni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, totta. Alkuun taisit kertoa enemmänkin? Sun blogi on varmasti ihan sun näköinen, ainakin kuvittelen niin. Asiallinen ja nokkela ;D

      Poista
    2. Hmmm, no joo ehkä. Menihän siihen oma aikansa ennen kuin löysin sellaisen oman tyylin blogata, joka tuntuu ja näyttää minulta. :P

      Poista
  14. Niin ja ihania kuvia kaunotar! <3 Kaikista oleellisin jäi sanomatta, huoh, mikä muistihirviö olenkaan. :D

    VastaaPoista
  15. Itse myöskin tykkään eniten sellaisista blogeista, joissa kerrotaan myös ihan arkipäiväisiä kuulumisia :) Näissä blogeissa jotenkin pääsee lähemmäs lukijaa. Omassa blogissanikin tein vastikään "päivä kanssani" tyylisen postauksen kännykkökuvilla ja se sain tosi paljon positiivista kommentointia, mikä sai minutkin huomaamaan, että ihan ne arkipäiväiset jutut kiinnostaa lukijoita eniten. En minäkään blogissaki kaikkea henkilökohtaisuuksia paljasta, mutta melko paljon kuitenkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietä, on kiva päästä lähemmäksi jonkun ihan arkisiakin juttuja, ja ainakin pintapuolisesti jakaa ajatuksiakin :)

      Poista
  16. Upeaa tekstiä, puhut niin asiaa! Oot nätti, kiva blogi muutenkin :)

    VastaaPoista
  17. Tarkemmat yksityiskohdat työpaikasta/kollegoista/tehtävistä ei kuulu blogiin. En myöskään laita kuvia tutuista luvatta, koska kaikki eivät halua pärstäänsä yhtään mihinkään. En myöskään halua kertoa liian tarkkaan, missä asun. Oikeastaan ne asiat, joiden kanssa/parissa viettää suurimman osan ajasta, jää blogin ulkopuolelle. Se on sääli, koska se uskon sen vääristävän ihmisten käsitystä. Tässäkin hommassa on vaan muistettava yksityisyyden suoja, Suomi on väestöltään niin kovin pikkuinen maa.

    Kyllä välillä on tehnyt mieli avautua työpaikoista, koulusta ja vaikka mistä oikein kunnolla, mutta en halua pilata mitään aukomalla päätäni blogissa, vaikka se voisi olla aika mielenkiintoista piristystä tonne muotijuttujen väliin. Ehkä joskus vielä kilahdan ja päästän kaikki ilmoille..,ja pakenem jonnekin Filippiineille! ;D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!