sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Sri Lankan tuomisia

Matkakertomusta on vielä jäljellä, mutta pidetään niistä hiukan taukoa. Tein Sri Lankan reissussa tietenkin myös ostoksia, ja tässä kaksi niistä.

Löysin ihanan kaupan jossa myytiin kauniita pashmina-huiveja. 50% silkkiä ja 50% pashminaa.
En muuten tiennyt että kashmirvilla ja pashminavilla tarkoittavat samaa asiaa!

Huivissa on punaisen sävyjä ja kaunis kuviointi. Ostin huiveja kaksi. Toisen, vihreän huvin annoin äidilleni koiranhoito palkaksi.

Toinen kuvassakin näkyvä hankintani, nahkainen norsulaukku.




Innostuttiin hiukan, ja ostettiin kuusi laukkua. Tosin muut oli tuliaisiksi, mutta myyjä ainakin virnuili onnellisena. Hymy saattoi johtua myös maksamastamme ylihinnasta ;)

Kävimme eilen ystäväpariskunnan kanssa syömässä illalla, ja pukeuduin ensimmäisen kuvan asuun. Söin etanoita! Taisi olla neljäs kerta kun söin niitä, ja ne alkavat olla ihan ok. Simpukoita en ole oppinut syömään, ja voi olla etten koskaan opikkaan.

Tänäänkin uusi ronsu kulki olallani, kun kävimme perheen kesken lounaalla.






Kävin pitkästä aikaa juoksemassa tänään. Kolmen viikon tauko ei onneksi ehtinyt vaikuttaa kuntooni, mutta auraamattomat tiet otti aivoon ihan huolella! Jouduin pinkomaan autotiellä, kun kesälenkkareilla jäi hankeen sutimaan. Yleensä lenkin jälkeen on kiva fiilis, nyt ainoastaan vit... ketutti! No, hyvä ruoka, parempi mieli. Huomena uudelleen, paremmalla aurausonnella!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Ansku

torstai 23. helmikuuta 2012

Sri Lanka: Tangalla

Matkakertomusta pukkaa jälleen! Vieläkö jaksat lukea?

Upean safarin jälkeen suuntasimme auton nokan takaisin Colomboon päin. Ajelimme noin 75 kilometriä ja jäimme Tangallaan etsimään majoituspaikkaa. Löysimme ihanan, suorastaan paratiisimaisen paikan.





Ganesh Gardenin suloiset mökit hurmasivat heti. Juuri tuollaisia me olemme aiemmilla matkoillamme etsineet! Paikka oli täydellinen rentoutumiseen. Ja vain sitä haimme Tangallasta. Täydellistä rentoutumista.




Mökki oli ihanan pikkuruinen. Vessa oli siisti, ja moskiittoverkkokin löytyi. Ilmastointia ei ollut, mutta emme olisi sitä osanneet kaivatakkaan. Pärjäsimme tuulettimella loistavasti. Vuoteen yläpuolella oli kuvassakin näkyvät aukot. Hiukan jännitti mahdolliset vieraat. Ystäväni nimittäin näki puussa rotan! Ei sieltä kuitenkaan kukaan tullut, pieniä gekkoja lukuunottamatta.




Ja voi tuo sänky! Olisin niin mielelläni ottanut sen kotiin.

Sähkökatkoja oli jonkun verran. Suunitelmana oli maksaa kortilla, mutta juuri silloin oli meneillään katko, joten eurot olivat käypää valuuttaa.






Kaikki mitä söimme tai joimme, laitettiin piikkiin ja maksoimme kerralla lähtiessämme.

Hinta oli yöltä noin 50$, yläkanttiin meidän budjetista, mutta paikka oli niin upea että vietimme sielä kolme yötä.

Paikassa oli safety box. Rahat ja luottokortit täytyi laskea itse. Kun kaikki on jätetty, henkilökunta tarkisti ne ominpäin. Arveluttavaa, mutta ehkä he näin ehkäisevät huijaamisen mahdollisuuden.

Tangallan ranta oli matkamme upein. Miinuspuolena täytynee mainita, että majoituspaikkamme edustalla ei voinut kunnolla uida. Veden alla rannassa vaani paikoin kivikko, ja isot aallot paiskaavat uimarin niihin herkästi(koin tämän itse henkilökohtaisesti aallokossa pelleillessäni, ja sain polveeni verta vuotavan haavan). Itseasiassa, uiminen koko Sri Lankan saarella on hankalaa suurien aaltojen ja häijyjen virtauksien vuoksi. Jos lähtisin uudelleen Sri Lankaan, suuntaisin kuitenkin ensimmäisenä Tangallan hiljaisille ja kauniille, vaikkakin kivikkoisille rannoille.
















Vaikka Tangallan oli pyhitetty vain levolle, kävimme kerran keskustassa ostamassa hyttysmyrkkyä ja vettä. Kaaos oli melkoinen. Autot, Tuktukit, pyörät, lehmät, koirat ja ihmiset. Kaikki sekaisin. Palasimme tuotapikaa takaisin!

Tässä vielä kuvia Tangallasta:








































Kotiloita oli tosi paljon. Tämä yksilö on hyvin pieni, mutta mökkien väleistä kulki hienoja valkoisia kotiloita iso koppa selässään. Sellaisia eksoottisen näkösiä kotiloita, ei niitä joita meilläpäin kulkee ulkona kun sataa.










Jos vain ikinä olet menossa Sri Lankaan, ehdotan että vietät Tangallassa ainkin muutaman yön.

Hyvää viikonloppua!

Ansku

p.s. osallistu kivaan arvontaan Minnan blogissa, tässä linkki.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Sri Lanka: Tissamaharama ja Yala

Vielä Unawatunassa ollessamme varasimme paikallisen matkatoimiston (tms.) kautta safarin Yalan kansallispuistoon. Pakettiin kuului menopaluu matkat, majoitus, aamupala ja safarille liput. Neljän hengen reissu kustansi 41400 rupiaa. Euroina n. 263.

8.2 lähdimme kohti Tissamaharamaa. Matkaa oli noin 150 km. Majoituimme Tissa Lakeside Hotelliin. Alueeseen kuului varsinainen hotelli, ja erikseen ravintolarakennus sekä paritalotyyppinen ratkaisu jossa me oleskelimme.





Perussiisti paikka. Saimme kunnon moskiittoverkotkin. Muutama pikkuruinen ötökkä lepäili sängyllämme, mutta en huomannut puremajälkiä yön jäljiltä.

Suihku oli jokseenkin monimutkainen. Kolme suihkupäätä, joista yksi johti kuumavesisäiliöön. Yhdestä tuli siis vain kuuma, yhdestä kylmää ja siitä yhdestä en päässyt koskaan selvyyteen. Kun laitoin kaksi samaan aikaan päälle, selvisin ihan hyvin!




Meillä oli iltapäivä aikaa katsella ympäristöä. Nukkumaan piti mennä aikaisin, seuraavana aamuna oli oltava jo autossa hyvissä ajoin ennen auringon nousua.





Tässä joessa tapahtui paljon. Siinä kalastettiin ja siinä peseydyttiin. Siitä myös juotiin. Ei kuitenkaan riittänyt pokka kuvata itseään peseviä naisia ja miehiä, joten joudutte tyytymään tähän kuvaan.

Kävelymatkan päässä oli upea temppeli.






Lepakoita oli paljon.





Tämä oli onneksi ainoa minkä näimme päivällä, mutta illalla pelotti. Juttelimme terassilla pimeän tullen kaveripariskunnan kanssa, he olivat majoittuneet viereiseen huoneeseen. Lepakot kiisivät aivan neniemme edestä, ja niitä oli paljon. En ole koskaan ennen nähnyt niin paljon lepakoita, ja pelotti tosissaan että ne törmäävät ja puraisevat.

Nukuin huonosti yön. Johtui varmaankin täysikuusta. Kello 4 aamulla soi herätyskello.
Nappasimme hotellilta saamamme aamupalapakkauksen mukaamme, ja lähdimme kaahaamaan jeepillä kohti Yalaa. Oli aivan pimeää, ja tien reunoilla kulki paljon lehmiä. Ajoimme kovaa, ja tie oli mutkainen. Pelotti.

Mitä lähemmäs Yalaa pääsimme, sitä enemmän muitakin safarille lähtijöitä alkoi ilmaantua jeepeillään tielle. Kuin olisimme olleet rallikilpailuissa ilman turvavöitä ja muita turvallisuustekijöitä, autolla josta puuttuu jousitukset. Monta jeeppiä kaahaa pilkkopimeässä, lehmiä kulkee mutkaisella tiellä, vauhti on kova ja aina on pakko ohittaa. Huh, taas pelotti.

Jotenkin selvisimme kuitenkin perille.





Nautiskelimme aamupalaamme aurigonnousua odotellen autossa. Paikalle ilmaantui pienen pieniä koiran pentuja. Arvaatkin varmaan että suurin osa aamupalastani päätyi parempiin suihin. Mutta kun ne on niiin suloisia!

Vihdoin aurinko nousi, ja pääsimme matkaan. Ihan ensimmäiseksi näimme lintuja. Upeita riikinkukkoja, viidakkokanoja, erilaisia haikaroita...





Tiesitkö muuten että Riikinkukon ääni on kuin kissa naukuisi?
En minäkään tiennyt.









Vesipuhveleita näimme monta kertaa. Osa niistä oleskeli kaulaansa myöden vedessä, niinkuin kunnon vesipuhvelin kuuluukin.





Matkamme varrelle osui kolme apinalaumaa.






Nähtyämme ensimmäisen apinalauman, kuljettaja bongasi jotain tiellä.





Sehän oli krokotiilili. Vaanimassa peuroja jotka vaarasta tietämättä oleskelivat vain muutaman kymmenen metrin päässä.










Eräällä peuralaumalla oli juuri välienselvittely kesken kun saavuimme paikalle. Eivät olisi malttaneet lopettaa lainkaan.






Olin toivonut ja rukoillut että näkisimme norsuja. Onneksi satuimme kohdalle kun neljä kärsäeläintä vietti aamiaishetkeä. Harmillisesti norsuperhe lymyili sen verran tiheässä puskassa että koko lauma ei päätynyt kameran muistiin.






Ronsujen jälkeen kuvittelin että kaikki on jo nähty, ja loppumatka safaria menee leppoisasti erilaisia lintuja katsellen.

Mutta sitten, matkamme varrelle sattui kaksi leopardia! Ihan mieletöntä. Meillä oli todellakin onni matkassa. En ollut odottanut oikeasti yhdenkään näkemistä, mutta että kaksi! Siinä ne olivat 4-5 metrin päässä meistä. Eikä niillä ollut kiire pois silmiemme alta.






Toinen leopardi on ylläolevassa kuvassa näkyvän leopardin päällä.


















Toinenkin leopardi tuli hetken kuluttua alas puusta, vilkutti hännällään hyvästit, ja katosi kasvillisuuteen. Wau! Isoja kissoja nuo.





Yalan kansallispuistossa on ilmeisesti ollut joskus ravintola. Nyt siitä on jäljellä vain tämä muistomerkki. Tsunami vei ravintolan mennessään.





Takaisin menomatkalla näimme vielä isoja varaaneja ja metsäsikoja. Mahtava reissu, ei voi muuta sanoa. Kiitos Yala!

Köröttelimme takaisin majapaikkaamme ja kävimme syömässä. Tarjoilijakin piti meitä onneikkaina nähtyämme niin paljon. Kuulemma vain karhuperhe jäi näkemättä.

Ruuan jälkeen otimme suunnaksi Tangallen. Paratiisimaisen kauniin paikan. Siitä lisää myöhemmin.

Ansku

tiistai 21. helmikuuta 2012

Sri Lanka: Unawatuna

Palasin Sri Lankasta Sunnuntai-iltana. Laskeutuminen ei ollutkaan iisiä, Helsingissä kun pauhasi kova lumimyräkkä. Leijailimme taivaalla kunnes laskeutuminen onnistui. Kuumasta tropiikista lumituiskuun! Huh.

Tässä hiukan matkakertomusta. Osa 1, Unawatuna.

Colomboon saavuimme 5.2 ja otimme lentokentältä taxin. Lähdimme kohti ensimmäistä etappia. Unawatunaa. Sri Lankaan rakennetaan parasta-aikaa moottoritietä. Ihan valmis se ei vielä ole. Melkein autiota moottiritietä pitkin pääsimme kuitenkin Colombosta Unawatunaan, ja säästimme aikaa noin kaksi tuntia. Jos olisimme ajaneet mutkaista ja ruuhkaista rantatietä pitkin, olisi matkustusaika kivunnut viiteen tuntiin. Välimatka on noin 110km, mutta paikasta toiseen siirtyminen on erittäin hidasta, ja liikenne kaoottista. Autot ohittelevat toisiaan mielivaltaisesti ja liikenteessä tuntuu pätevän viidakon lait. Pienempi väistää isompaa. Tai jää alle.

Unawatunassa majapaikkamme oli Sea view beach hotel. Ja totta tosiaan. Jos istut hotellin ravintolassa ja kurkot vähän, näet kaistaleen merta.
Ei me oikeasti jääty merinäköalaa kaipaamaan, sehän oli ihan vieressä. Senkun kävelet 10metriä.





Hotellihuone oli bunkkerimainen isohko koppi, joka oli hyvin kuuma ja kostea jos ilmastointi ei ollut päällä. Jos se taas oli päällä, tuli aivan jäätävän kylmä(säädin oli ilmeisesti rikki). Sai sitten valita kumpaa sietää. Ei tarvitse varmaankaan erikseen mainita että torakoita saattoi vilistää nurkassa... Hyttysiä huoneessamme oli jo ennenkuin olimme asettuneet, eikä moskiittoverkkoa ollut. Tämä taisi olla suurin miinus. Ikkunasta ei ollut näkymää minnekkään. Oma vessa ja suihku sisältyi hintaan. Ja vessanpöntössäkin oli istuinosa!

Ovemme osoittautui ongelmalliseksi. Se meni välillä niin lukkoon ettei sitä saanut avaimella auki. Jouduimme pyytämään henkilökuntaa avaamaan oven. He koputtelivat hetken ikkunaa, ja menivät siitä sisään. Että näin helppo on murtautua. Veimme kiireesti passit ja lentoliput turvasäilöön. Säilö oli ylälaatikko toimistossa muiden asiakkaiden tavaroiden seassa.





Aamupala kuului hintaan. Siihen sisältyi paistettuja munia, hedelmiä, teetä ja paahtoleipää.

Unawatuna oli pieni suloinen paikka. Kävellen oli helppo liikkua. Kujat olivat paikoin hyvin kapeita joten autolla jää herkästi jumiin.





Kävimme allaolevassa ravintolassa syömässä eräänä iltana. Tilasimme oluet, ja hetken kuluttua tarjoilija piilotti juomamme pöydän alle. Kertoi että poliisien vuoksi. Rantabaarissa taas, olut tarjoiltiin teepannusta ja kupeista. Muistan että Intiassa oli joisskakin paikoissa samanlainen tapa.












Kerran otimme Tuktukit ja poikkesimme Gallessa. Se sijaitsee nelisen kilometriä Unawatunasta pohjoiseen. Oli jo niin pimeä ettei oikein pystynyt nauttimaan maisemista, tai linnakkeesta jonka ympäri ajoimme.





En muista paljonko edestakainen TukTuk matka maksoi, mutta ei se kallista ollut. Noin kahden, kolmen kilometrin matka Hikkaduwassa maksoi muistaakseni 0,70€. Maksoimme varmaankin ylihintaa.




Allaolevassa ravintolassa söin koko matkani parhaan Curry-aterian. FortDew Guest house oli paikan nimi. Jos käyt Gallessa, syö tässä paikassa Currya.





Gallesta takaisin tultuamme menimme rannalle, reggae bileisiin.





Aivan sairaan hyvää musiikkia ja meininkiä.




Livebändi(Shaman tai jotain..) esiintyi hyvin. Biisit oli tunnettuja reggae-biisejä.




Koko ranta koristeltiin tulikannuilla, ja jossain kohtaa ilmoille paukahti myös ilotulitus. En voinut nauttia siitä, sillä rakettian ympärillä pörräsi koiria joista olin huolissani. Karvat kärähtää!





Yöllinen rantamaisema oli kaunis.











Unawatuna oli melko vilkas pieni paikka. Käytännössä sielä oli kaksi rantaa, joista toinen oli enemmänkin paikallisten suosiossa, kuten kuvasta varmaan välittyy. Tosin, täyden kuun juhlaa vietettiin juuri silloin ja se varmaankin vaikutti paikallisten runsaaseen määrään. Läheisestä moskeijasta kantautui usein ääniä, mutta se kuulosti vain ihanan eksoottiselta.





Ranta oli periaatteessa sama, mutta jos paikallisten suosimalta kaistaleelta halusi toiselle, piti joko kahlata vedessä tai mennä tien kautta. Toisen rannan kansoittivat turistit. Ranta oli paikoin erittäin kapea, ja rakennukset vierivieressä.






Osa ravintoloista vaikutti siltä että niistä puuttui puolet. Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa. Tsunami vei mennessään monia rannan tuntumassa olleita ravintoloita. Unawatunan rantojen kerrotaan joskus olleen kauneimpia rantoja maailmassa, mutta hyökyaalto tuhosi mennessään myös luonnonkauneutta. Ranta on vähän ahdas ja kapea. Tämänhetken Unawatuna jää kuitenkin varmasti mieleeni. Ystävälliset ihmiset, kauniit värikkäät talot ja ihana rento meininki.

Jos otat suunnaksesi Unawatunan, muista käydä ihanassa Sunil garden smoothiebar/guesthousessa. Sieltä saat vihreää teetä, herkullista smoothieta, suklaa croisanttia, pannukakkuja, hedelmiä... Paikka itsessään on suloinen puutarha!

Olimme Unawatunassa kolme yötä, ja siitä jatkoimme Tissamaharamaan. Kerron siitä myöhemmin lisää.

Aurinkoista päivää!

Ansku