perjantai 30. maaliskuuta 2012

Mint

Olen rakastunut. Mintunvihreä on vienyt totaalisesti sydämeni. Tässä aiemmassa postauksessa hehkutin väriä ensimmäisen kerran, kun Gina Tricotista lähti muutama juttu mukaan.

Jokin aika sitten kävin Jumbossa eräässä naistenvaateliikkeessä. Bongasin sieltä kivan vihertävä sävyisen neuleen, jonka vein sovituskoppiin asti. Tarkemmin puseroa tarkasteltuani huomasin laadun olevan aika, noh, huono suoraansanottuna. Ei kiitos. Rytky jäi kauppaan. En halua kaappiini yhtään saumoista ratkeavaa neuletta.
Mitä tyttö voi siis tehdä? Pyytää äitiä apuun tietenkin. Tämä tyttö kun ei osaa itse neuloa.



Eilen vihdoin sain puseron itselleni. Aim soou in lööv! Väri on ihana pastellivihreä, ja pusero sopivan pitkä.




Halusin puserosta tavallista pidemmän, jotta voisin käyttää sitä vaikka leggareiden kanssa.
Mietin nykyään aina ensimmäiseksi vaatteen sopivuuden lentomatkalle. Haluan pukeutua koneeseen mielelläni pitkään puseroon, koska nukkuma-asentoni saattavat olla joskus aika... olisiko mielenkiintoinen ehkä oikea sana? :) Pitkässä puserossa ei tarvitse miettiä vilkkuuko pylly!




Mintunvihreän kaveriksi sopii ruskea, joten nämä korkkarit voisin yhdistää uuden neuleeni pariksi.




Kyllä äiti osaa. Mitä mieltä sinä olet?

Hauskaa päivää teille! :)

Ansku


torstai 29. maaliskuuta 2012

Stressin selätys

Kun on kiire ja stressi, kasvot vaativat vähän enemmän, samoin myös koko kroppa.
 
Kulunut viikko on ollut työntäyteinen. Vähän liiankin. Kasvoistani huomaa heti, kun unta on tullut saatua liian vähän. Onneksi saan huijattua hiukan, käyttämällä Estée Lauderin Idealist-seerumia. Seerumin luvataan olevan nopeatehoinen, häivyttävän punoitusta, aknearpia ja tummia läikkiä. Käytön jälkeen ihon pitäisi näyttää raikkaalta ja säteilevältä, ja ihonvärinkin pitäisi olla tasaisempi.






Pakkaus on toimiva ja aine hygienisessa pumppupullossa, josta iso plussa.
Seerumi itsessään on riittoisaa. Yksi, korkeintaan kaksi painallusta riittää.
Väriltään aine on pastellin vihertävää, ja seassa on pienen pieniä hippusia. Älä saa väärää käsitystä, tuote ei missään nimessä saa kasvojasi näyttämään discopallolta, sellaista efektiä en minäkään halua.
Seerumi on helposti levittyvää, ja jättää ihon silkin pehmeäksi ja terveen hehkuvaksi. Kiitos näiden pikkuruisten hileiden.Ihonväri saattaa olla vähän tasaisempi.

En käytä tätä seerumia illalla, sillä epäilen sen sisältävän silikonia, jolla en halua kyllästää ihoani ennen nukkumaan menoa. Yö on lepoa varten, ja haluan ihoni hengittävän vapaasti. En ole lukenut INCI-listaa laiskuuttani, joten en ole ihan varma. Ja toisaalta, mitä sen on väliä, kunhan on päiväsaikaan toimiva tuote? Illalla kuitenkin kasvot puhdistetaan. En ole huomannut ihohuokosten tukkeutuneen käytön aikana.




Nuutuneiden kasvojen lisäksi joskus täytyy hemmotella myös nuutunutta kroppaa. Ja mikä olisikaan parempi keino, kuin suklaa jolla on todettu olevan kaikenlaisia myönteisiä terveysvaikutuksia, ja kyky alentaa stressiä? Suuhunsa ei kuitenkaan kannata laittaa mitä tahansa suklaata, vaan oikeasti hyvää tekevää.




Innostuin tästä jo aiemmin, ja pidin pikku mainospuheenkin tässä postauksessa, kun maistelin appelsiinin makuista raakasuklaata. Silloin kerroin raakasuklaan hyödyistä. Kurkista kyseinen teksti jos kiinnostaa!
Nyt vaihtelunhaluisena ihmisena valitsin gojimarjoilla ja vaniljalla maustetun raakasuklaan. Tässä lainaus organicyou.fi sivustolta: Herkullisten ja ravinteikkaiden gojimarjojen, raa`an kaakaon ja laadukkaan madagaskarilaisen vaniljan makea liitto! Luomugojimarjoja on sekä suklaamassan seassa sekä pinnalle ripoteltuna. Kaakaopitoisuus min. 70%. Käsintehty. Gluteeniton, vegaani ja maidoton.

Niin. Että tarvitseeko enempää kertoa? No, ehkä mausta?
Hyväähän tuo on! Koostumus melko tuhti, erilainen kuin tavallisessa suklaassa. Hyvä tumman suklaan maku, parempi mielestäni kuin perinteisen. Gojimarjat tuovat kivaa tuntumaa, ja maistuvatkin hyvälle. Tätä suklaata ei tarvitse syödä niin paljon kuin tavallista, että makeanhimo laantuu. Ja vaikka laantuisikin nopeasti, tätä suklaata kannattaakin syödä, sillä se sisältää hirrrmuisesti mm.antioksidantteja. Voi olla että maku kaipaa alkuun totuttelua, jos olet herkutellut aiemmin vain vaalealla maitosuklaalla.




Näiden aiempien keinojen lisäksi, pidän itsestäni huolta melkein päivittäisellä smoothiella. Reseptin olen kertonutkin jo muutamaan otteeseen. Kertaus on tunnetusti opintojen äiti. Eli, smoothie sisältää: applesiinin, banaanin, puolukoita, mustikoita, mansikoita, salaattia, persiljaa, porkkanamehua, rahkaa ja avokadoa. Joskus loraus maitoa lisäksi.

Sitten vinkki makeanhimoon! Tässä eräänä päivänä kärvistelin makeanhimoissani, kunnes keksin heittää kippoon saksanpähkinöitä, manteleita, cashewpähkinöitä ja mitä muita silloin löysinkään. Päälle lorautin kinuskikastiketta. Nam. Sokerin lisäksi sain ison annoksen myös hyviä rasvoja.

Liikunta lisää myös hyvinvointia ja jaksamista. Minä olen liikkunut, juossut ja käynyt salilla. Tosin nyt se loppui. Juoksut siis. Fysioterapeutti oli sitä mieltä että vähintään kahteen viikkoon en saa juosta, enkä tehdä mitään muutakaan,  mikä aiheuttaa kipua. Penikat vaivaavat taas. Sääri on tosi kipeä, särkee välillä levossakin. Ilmeisesti tullut juostua liikaa. Ottaa päähän oikein kunnolla. Viime keväänä oli sama juttu, kun aloitin juoksemisen. Nyt olen juossut vuoden verran eikä kengissäkään pitäisi olla vikaa. Onneksi en aikoinai halunnut juosta ammatikseni ;) Täytyy seuraavat kaksi viikkoa käydä sitten salilla vaan, ja koiran kanssa rauhaksiin kävellä. Phöh... Rauhaksiin... Just.

Juoskaa te muut sitten minunkin puolestani, eikö niin? :)

Ansku

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kengät tekevät naisen

Olen tunnustautunut kenkäfriikiksi. Kodistani tilaa valtaavat kymmenet ja taas kymmenet kengät. Haaveilen käveleväni hääpäivänäni alttarille upeissa Louboutineissa, ja jopa blogini nimi viittaa intohimooni. Muistan ajan jolloin hankin uudet kengät joka kuukausi. Biletin kuin viimeistä päivää, elin villiä sinkkuelämää. Asiaan kuului tietenkin maustaa bileasua uusilla kengillä. Silloin en tuntenut käsitettä vaihtokengät. Kenkien mukavuuskin oli sivuseikka. Mitä korkeammat korot, ja mageempi ulkonäkö sen parempi. Kävelin usein paljain jaloin kotiin.

 




Nykyäänkin kenkien ulkonäkö herättää automaattisesti huomioni. Yllätän itseäni usein tuijottamasta kenkiä Brandosin sivuilla tai kenkäliikkeen ulkopuolella, kuolanoro suupielestä valuen. Kun vihdoin saan itseni koottua, tutkin kenkien materiaalitietoja, ja kokeilen niitä jalkaani. Olen asettanut itselleni tavoitteen hankkia vain hyviä kenkiä. Jos kenkä puristaa jo kaupassa, kuinka ikävästi se hiertääkään baari-illan puolessavälissä. Puhumattakaan siitä, kun shoppaillessa ei vielä malttaisi istahtaa kahville, vaikka akillesjännettä kalvava kipu pakottaisikin. Aivan liian monta kertaa olen huomannut, että kenkiä koristanut kaunis yksityiskohta on irronnut tai korkolappu kadonnut.







Tavoitteen toteutuminen vaatii välillä kovia ponnistuksia. Vain vähän aikaa sitten sovitin suloisia ballerinoja, joiden materiaali oli jonkinlaista muovia. Kengät olivat hävyttömän halvat, ja puristivat vähän oikean jalan isovarpaan kohdalta. Mutta ne olivat niin nätit! Ja halvat. Kannoin kenkiä mukanani jonkin aikaa. Kauniiden pastellinväristen huivien kohdalla tajusin tyhmyyteni, ja kiikutin kengät kiltisti paikalleen. Tällä kertaa selviydyin haasteesta voittajana. Muoviset tai tekstiiliset kengät eivät yleensä veny. Ne voivat menettää muotonsa, mutta puristavat tai hiertävät kengät eivät muuttune ajan kuluessa sopiviksi. On siis tärkeää, että synteettinen kenkä istuu jalkaan täydellisesti jo kaupassa. Aika pitkälti sama pätee myös nahkaisiin.





Useimmat kenkärakastajat ovat naisia. Ei, en yleistä. Varmasti on paljon miehiä, jotka nauttivat kauniista kengistä ja havittelevat uusia trendijalkineita. Käsitykseni mukaan kuitenkin enemmistö on, kauniimmaksikin sukupuoleksi kutsutun sukupuolen edustajia. Uskon, että miehet ostavat kenkänsä sen perusteella, miltä ne tuntuvat jalassa, ja vasta sitten tarkastelevat kengän ulkonäköä uudestaan. Useimmat miehen hankkivat kenkänsä vain tarpeeseen. Tämä kuulostaa järkevältä. Ja järki on avainsana. Itse vasta opettelen järkihankintoja, ja järkevän shoppailun perusteita. Samassa tilanteessa on varmasti lukuisia muitakin. Tiedättekö miksi? Koska useimmat naiset taitavat olla enemmän tunne- kuin järki-ihmisiä. Ja mitäpä muutakaan shoppailu on kuin tunneasia. Miksi muuten ihmiset shoppailevat, kun ovat masentuneita ja piristyksen tarpeessa. Tai kun työhaastattelu meni loistavasti, ja haluaa palkita itsensä. Puhumattakaan uusimmista muotituulahduksista. En voi myöntää tarvitsevani uusia keltaisia korkokenkiä. Minä tahtoisin ne, koska ne ovat muodikkaat ja ajankohtaiset. Niillä saisin mukavasti piristystä asuun kuin asuun. Mutta pystyn kyllä jatkamaan elämääni ilmankin.






Sinkkuaikoinani olin jatkuvasti piristyksen tarpeessa. Olin yksinäinen. Väärässä mielentilassa tulee tehtyä vääränlaisia ostoksia. Nyt kun elämä on asettunut uomaansa, voin keskittyä suomaan itselleni parempaa ja laadukkaampaa. En hanki huonosti tehtyjä kenkiä, tai kenkiä jotka eivät sovi juuri minun jalkaani. On tehty tutkimuksia, kuinka vääränlaiset kengät ovat haitalliset ja edesauttavat jalkaongelmien syntyä. Jostain muistan lukeneeni että korkokenkiä tulisi käyttää kerrallaan, vain korkeintaan muutama tunti. Myös kengän taipuvuus on tärkeä seikka. Seuraavan kerran kun sovitan kenkiä, aion kokeilla taipuvuutta päkiän kohdalta. Tämän kohdan pitäisi antaa periksi.





Ekologisestikin ajateltuna on järkevää hankkia kestävät kengät, jotka voi kaivaa kaapista aina kun ne ovat ajankohtaiset. Muotihan tunnetusti kiertää kehää.

Lyhykäisyydessään, kun hankin seuraavat kenkäni:

1. Tartun vain kauniisiin yksilöihin, edelleen.
2. Kokeilen pohjan taipuvuuden päkiän kohdalta.
3. Sovitan. Hiertävätkö kengät, ja mahtuvatko myös isovarpaani kunnolla kenkään? Entä miltä kantapää tuntuu kun kävelen? Onko malli oikea jalalleni? Hölskyvätkö kengät kävellessä?
4. Mietin käyttötarkoitusta. Jos kengän tarvitsee olla jalassa vain muutamia tunteja, voin valita korkeamman koron, ja synteettisen materiaalin. Jos kengillä pitää jaksaa kokonainen työpäivä, on parempi hankkia maltillisempi korko. Hengittävä nahka on tällöin oikea materiaalivalinta.

Viimeisimpänä muistutus, jonka varmasti kaikki jo tietävätkin: Aamulla jalkasi on pienempi kuin myöhemmin päivällä, turvotuksesta johtuen. Ajoita kenkäshoppailu siis iltapäivään.

Minkälaisia kengänkäyttäjiä ja shoppailijoita te muut olette? Minun kaltaisiani tunneshoppailijoita, vai järkihankintoja tekeviä? Kauniiden kenkien perässäjuoksijoita, vai käytännöllisyyden puolesta puhujia?

 Iloista päivää! :)

Ansku

p.s: tsekkaa tämä arvonta, siinä on kivat palkinnot!

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Vaalenpunaista ja harmaata

Kevät aiheuttaa sen että tekee mieli tehdä enemmän, ja tässä tapauksessa tarkoitan silmämeikkiä. Normaali arkimeikkini koostuu lähinnä ripsiväristä, mutta nyt innostuin sutimaan arkisilmämeikkiini vähän muutakin.

Keskiviikkona levittelin luomiini pinkkiä ja töissä sain kuulla näyttäväni söpöltä. No, mikäs siinä :)




 Torstaina oli vuorossa harmaa, ja joku luuli että olin ottanut ripsenpidennyksen.





Perjantaina painelin luomien sisänurkkiin pinkkiä, ja ulkonurkkiin harmaata. Tällä kertaa silmiäni kommentoi oma rakkaani.


 Tällaisia paletteja käytin.





Viikonloppu lähti käyntiin kunnon salitreenillä. Lisäsin jalkaprässiin vähän painoja ja nyt on hyvä fiilis! Huomena sitten juoksemaan. Kaksi työpäivää vielä edessä, ennenkuin koittaa ansaittu vapaa. Milloinkohan olen viimeksi odottanut vapaapäivää näin innokkaasti... Väistämättä se onneksi tulee :)

Nyt päiväunille! Hauskaa viikonloppua!

Ansku

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kenkiä sateenkaaren väreissä

No niin, Kiinni jäin. Kuolasin taas netissä ihania kenkiä. Ja niitä onkin nyt paljon. Niitä ihania nimittäin. Upeita värejä, katsokaa nyt vaikka näitä Minnan Parikan mielettömiä kaunokaisia!




Kuva: minnaparikka.com

Oikeasti etsin keltaisia korkokenkiä, kun törmäsin näihin. Pitää ehkä jatkaa etsintää... Parasta työpäivän nollausta tällainen netti-ikkunashoppailu ;) Puolessa välissä muuten mennään! Vielä kolme työpäivää jäljellä.

Oikein mukavata loppuviikkoa muillekin raskaan työn raatajille! ...ja ilmanmuuta muillekin :)

Ansku

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Olipa kerran kaaos

Maanantaina sain tarpeekseni vaatehuoneen sekamelskasta. Yritäppä etsiä juuri tiettyjä kenkiä kymmenien kenkälaatikoiden seastä. Ei ole helppoa, voin kertoa.





Raahasin kaikki vaatehuoneessa majailevat kengät ja laukut vaatehuoneesta pois. Sitten aloin pikkuhiljaa, "hiukan" entistä järjestelmällisemmin, laittaa niitä taas paikoilleen.





Metallinhohtoiset yhdelle hyllylle, samoin sinertävät ja punaiset. Loput kengät siistiin riviin,





ja muutamat kullanmurut hyllylle patsastelemaan.




Löydän taas etsimäni, ja mahdun jopa vaatehuoneeseen itsekin ;)





Laitan vielä seinille kauniita koukkuja, joista saan osan laukuista nätimmin roikkumaan. Korujakin voisi laittaa koukkuihin, niille kun ei ole vielä mitään paikkaa. Raukat asuvat kenkälaatikossa, enkä koskaan löydä niistäkään etsimääni.

Seuraavan kerran siivousinnon iskiessä taidan hyökätä vaatekaapin kimppuun, ja laittaa kirppikselle osan.

Mitenkäs sielä kevätsiivoukset sujuvat, vai onko tapana sellaista tehdäkkään?

Mullapa alkaa tänään kuuden työpäivän putki(joka päättyy yhteen vapaaseen. Katkerako? Ehkä hiukan...). Jos duunipäivät ovat kovin rankkoja, voi olla että illat menee vain lenkkeillessä ja itseään sohvalla kootessa ;) Mutta katsotaan!
Ihanata viikkoa sulle ja aurinkoa päivääsi!

Ansku

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Sri Lanka: Hikkaduwa

Koska kevät teki takapakkia, teen minäkin. Suuntasin ajatukseni helmikuuhun ja aurinkoon. Matkakertomus Sri Lankasta saa siis jatkoa. Tangallan jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Hikkaduwaa, paikkaa johon useimmat matkalaiset jäävät. Autolla matka kesti kolmisen tuntia, pidimme yhden lyhyen tauon. Majoittauduimme Ranmal hotelliin, josta kuva alla.





Huoneemme oli ylimmässä kerroksessa, jossa oli vain kolme huonetta vierekkäin. Näköala suoraan merelle.





Huone oli siisti ja se oleellinen, moskiittoverkko löytyi. Ilmastoinnin ja tuulettimen väliltä sai valita kumpaa milloinkin käyttää. Hotelliin tullessamme oikein nauratti, sillä tällä reissulla majoituspaikat ovat olleet suorastaan ylellisiä aikaisempiin reissuihin nähden. Ja se paras oli vasta edessä...

Hikkaduwassa oli mukavan letkeä meininki, melko paljon väkeä(nuoria enimmäkseen) ja hyvät mahdollisuudet surffaukseen. Ilmat vaihtuivat hyvin nopeasti. Ensin paistoi aurinko, seuraavassa hetkessä ukkosti niin että korvi särki. Salamat löivät ympäriinsä.




Hotellin edusta oli rauhallinen ja melko autiokin. Ei kuitenkaan tarvinnut kävellä montaakaan askelta oikealle, kun hulinaa oli jo enemmän.









Hikkaduwassa oli hyvät ostosmahdollisuudet. Kun lähdimme hotellilta vasempaan, oli kauppaa kaupan vieressä noin kolmen kilometrin verran. Länsimaalaisia kauppoja ei ollut. Lähinnä vaatteita, koruja, puuesineitä ja nahkalaukkuja.



En suosittele lähtemään kaduille pimeän aikaan. Jouduimme kerran ahdistavaan tilanteeseen, josta lähdimme kiireesti pois. Istuimme viettämässä iltaa rantabaarissa, kun meille kaikille tuli nälkä. Baarin työntekijät kehottivat menemään kadulle erääseen roti, eli lettupaikkaan. Jäimme kuitenkin hetkeksi vielä istumaan baariin. Tiskillä hengaili epämääräistä porukkaa, taisivat olla kännissä tai aineissa, luultavasti kummassakin. Ympärillä pyöri koira. Sekavin mies astui tahallaan koiran selän päälle niin että koira ulvahti. Minä hyppäsin vaistomaisesti ylös ja huusin suomeksi "eieiei"! Sydän hakkasi ja kädet tärisivät. Kaikki kääntyivät katsomaan. Voin pahoin ja halusin pois.

Ei ollut enään nälkäkään mutta muut halusivat käydä tilaamassa rotit. Paikan henkilökunta taisi  olla myös sekaisin, unohtivat mitä olimme tilanneet ja silmätkin seisoivat päässä. Paikassa ei ollut yhtäkään länsimaalaista meidän lisäksemme. Eteen ajoi pakettiauto, josta tuli lisää paikallisen näköistä väkeä. Paikalle tuli myös sama heppu joka pahoinpiteli koiraa, skootterilla ajellen! Olin jo monta kertaa sanonut haluavani pois, kun mieheni meni katselemaan kuinka letun paisto sujuu ja mitä heput mahtavat puuhailla. Minä istuin pöydässä, kun takaovi aukesi ja sieltä  pälyili lisää jengiä. Toistelin taas että nyt lähdetään. Mieheni onneksi päätyi samaan lopputulokseen, lähdimme kovaa kyytiä kävelemään pois, rannalle muiden länsimaalaisten pariin. Tilanne oli epämääräinen ja olo epäluuloinen. Ties vaikka olisivat kolkanneet meidät ja ryöstäneet.




Allaoleva kuva on muistomerkki tsunamista. Kuva kertoo kuinka juna lähti raiteiltaan tsunamin myötä.



Mies kuvassa kertoi olleensa Tsunamin iskiessä puussa, ja selviytyi. Monta hänen ystäväänsä sen sijaan ei. Hän kertoi myös että saarella on Tsunami hälytysjärjestelmä, mutta se on rikki eikä sitä korjata.

Reissullamme pääsimme katsomaan pieniä kilpikonnia! Paikka oli sellainen, jonne mm.kalastajat tuovat löytämiään kilpikonnan munia. Ne haudataan hiekkaan. Kun ne kuoriutuvat yöllä, ja lähtevät liikkeelle, ne tipahtavat laatikkoon josta ne sitten kerätään uimaan muutamaksi päiväksi altaisiin. Kun ne pärjäävät itse, ne lasketaan mereen. Näin toimitaan kuulemma siksi, että kilpikonnia on vähän, ja koirat ja linnut kaivavat munat rantahiekasta syödäkseen ne.





Tämä valkoinen kilpikonna on nimeltään Julia. Paikassa oli myös toinen albiinokonna, Julian sulhanen Romeo. Työntekijä kertoi että paikka toimii myös sairaalana kilpikonnille. Nyt en tosin muista mikä Romeota ja Juliaa vaivasi kun ne eivät olleet vapaudessa. Joissakin altaissa oli vahingoittuneita konnia, osalta puuttui mm. etuevät.


Kilpikonnat oli tosi painavia!




Samalla reissulla kävimme maustepuutarhassa jossa saimme kokea Ayurvedaa.



Tyyppi kertoi meille erilaisten kasvien ja yrttien hoitavista ominaisuuksista. Yksi laski verenpainetta, toinen verensokeria... Jotain ostimme itsellemmekin, kuten Aloe veraa, hierontaöljyä ja ainetta jonka sanottiin tehoavan flunssaan.

Maustepuutarhasta lähdimme vielä veneretkelle, ja törmäsimme valtaviin matelijoihin. Varaanejahan ne olivat.



Kilttejä lötköttelijöitä. Suurimmat varaanit ovat yli kolme metrisiä ja ne nielevät saaliinsa kokonaisina käärmeiden tapaan.


Ja sainpa pidellä pientä, maailman suloisinta apinavauvaakin.





Kävimme saarella, jossa oli Buddha- ja Hindutemppeli vierekkäin.




Munkki kertoi että muinainen kuningas oli mennyt naimisiin hindunaisen kanssa ja siksi temppelit olivat vierekkäin.

Takaisin menomatkalla, joen vieressä, puissa hyppi apinalauma.



Illalla ihailimme parvekkeeltamme auringonlaskua.



Rannalla lekotellessa voi törmätä näinkin mukavan näköisiin olentoihin.



Sri Lankan ehkä parasta antia olivat tietenkin tuoreet hedelmät! Maistoin ensimmäistä kertaa passionhedelmää, ja täytyy myöntää että maistui  Passoalle, sille juomalle!




Jos menet Hikkaduwaan ja haluat vaihtaa rahaa, voin suositella koruliikettä nimeltä Galle gem collections. Kävimme sielä yhteensä kolme kertaa.

Ja jos taas haluat ihanan suklaapannarin, pyydä sellainen rannalta Top Secretistä.

Vielä yksi osa reissusta jäljellä, Colombo.

Kivaa maanantai-iltaa!

Ansku

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Viiniä viikonloppuna

Juuri kun pääsen ylistämästä koti-iltojen autuutta, löydän itseni yökerhon jonosta. Ystäväni Englannista on Suomessa ja päädyin hänen kanssaan lauantai-iltana viihteelle. Pukeuduin Amsterdamista ostettuun seepratoppiin, jonka etupuolta koristaa paljetit. Minihame kaveriksi ja voilà!




Halusin ehdottomasti ottaa käyttöön Your facen uuden, konjakin värisen laukun. Samansävyiset saapikkaat vaihtuivat viimehetkellä mustiin. Olin jo ehtinyt napata asukuvan, kun muutinkin mieltäni. Perinteinen naisen oikeus..;)



                                                                  
Oli hauska ilta, tanssittiin jalat kipeiksi ja muisteltiin villejä sinkkuaikoja.
Tuskin kuitenkaan taas vähään aikaan tulee baariin lähdettyä. Kyllä koti-illat on kunkkuja ;)

Ja hei, sitten niihin viineihin mistä viimeksi juttelin.

Perjantain kunniaksi avasin kierrekorkillisen, Australialaisen Brown Brothers Everton punaviinin. Hinta kympin verran. Alko kuvailee viiniä seuraavasti: Täyteläinen, keskitanniininen, karhunvatukkainen, kypsän karpaloinen, hennon yrttinen, kevyen vaniljainen, lämmin. Sopii pataruokien, porsaan, juustojen ja lampaan pariksi.

Minusta viini maistui aluksi pistävältä, ja siinä oli outo, hiilihappoinen tuntuma. Vahva tuoksu. Kun annoin viinin levätä lasissa jonkinaikaa, maku pehmeni sopivaksi ja hiilihappoinen fiiilis katosi. Tuoksukin muuttui miellyttäväksi. Karpalon aromin erottaa. Loppujenlopuksi maku on kivan pehmeä. Kannattaa laittaa karahviin. Voisin ostaa toistekin.





Lauantaina oli Ranskalaisen Cave de Tain Crozes Hermitagen vuoro. 14,5€ maksavassa pullossa on luonnonkorkki, ja juoma sopii naudan, lampaan, riistan ja pataruokien kaveriksi. Alko kuvailee punaviiniä keskitäyteläiseksi, keskitanniiniseksi, hapankirsikkaiseksi, punaherukkaiseksi ja hennon savuiseksi.

Alkutuntuma viinistä oli hyvä. Sopivan pehmeä maku oikeastaan heti, ja tuoksu miellyttävä. Amatööri ei savun aromia tunnistanut, mutta marjaisuuden kyllä. Tätä ostan varmasti toistekin. 




Tämä päivä on omistettu krapulasta toipumiseen ja yleiseen velttoiluun. Huomena on otettava itseään niskasta kiinni. Aamulla heti salille, sillä lähtee viikko mukavsti alkuun. Huomena on vielä vapaapäivä, mutta siihen se sitten loppuukin. Edessä on kuusi työpäivää, jonka jälkeen saan nauttia YHDEN vapaan. Vaatii taas tietynlaisen asenteen että jaksaa...

Nyt pizza uuniin! Palaillaan, ja oikein ihanata pian alkavaa viikkoa! :)

Ansku