tiistai 30. lokakuuta 2012

27.10.2012

Kulta on nyt ehkä enemmän pinnalla kuin koskaan. Ainakin Dolce&Gabbana puki mallinsa runsaisiin mustanpuhuviin asuihin, ja lisäsi kirsikaksi kakun päälle muhkeat kultakorut. Ihan yhtä teatraalisessa asussa en itseäni näe, mutta onneksi parivaljakon ajatuksia voi soveltaa omaan tyyliin sopiviksi. Sehän se kai on muodin ydinajatuskin?


Siskon lauantaisille synttäreille pukeuduin pääasiassa mustaan, mutta piristin yleisilmettä isoilla korvakoruilla, paksulla rannerenkaalla ja pronssinhohtoisilla saapikkailla. Jos ilta olisi jatkunut yökerhoon asti, olisin sutinut silmiin reilusti tummaa luomiväriä. Nyt kuitenkin tiesin päätyväni ihanan tunnelmalliseen pihasaunaan, joten neutraalilla meikillä mentiin. Kyllä puusauna se vaan on paras. Siitä meidän piti tinkiä, kun ostimme talomme vuosi sitten. Pohjaratkaisu on sellainen kuin toivoimme, samoin pieni etupiha(ei tarvitse tehdä niin paljon lumitöitä), ja aurinkoinen takapiha. Ehkä vielä joskus saamme puukiukaan. Ei kai se ihan täysi mahdottomuus voi olla?


Lauantaina jaksoin juhlia niukin naukin sunnuntain puolelle. Yhden maissa olimme jo kotimatkalla. Perjantain bilettäminen vaati ihan selkeästi veronsa. Noo, ei hätää, ei ne juhlat tähän lopu. Seuraavat ovatkin taas ihan oven takana. Työpaikan pikkujoulut ovat nimittäin perjantaina. Mitä laitan päälle?! :D Ei muuta kuin miettimään...


Viettäkäähän mukava viikko, ja olkaa ystävällisiä toisillenne! :)

Ansku

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Piece

Ei se viikonloppu ihan niin hässäkäksi mennytkään kuin epäilin. Halloweenin juhlinnat jätettiin tälläkertaa väliin, ja hyvä niin. Olo ei ole lainkaan zombiemainen. Eilisetkin synttärit juhlin hyvin hillitysti, ja melkein samaa voin sanoa myös perjantain kuuskymppisistä. Kyseessä olivat siis Janin isän syntymäpäivät, joita juhlittiin rennosti eräällä saunatuvalla perjantaina. Kutsussa pyydettiin pukeutumaan vapaa-ajan asuun. Minä päädyin seuraavanlaiseen:


Hauska hapsupusero pääsi ensimmäistää kertaa päälle. Pohdintaa aiheutti kuitenkin koruvalinta. Vähemmän on enemmän, sanoo vanha sananlaskukin. Unohdin siis taas kaulakorun. Kimalteleva rauhanmerkki ja hapsut ovat itsessään tarpeeksi näyttävät, joten muutama rannekoru riitti hyvin.


Juhlissa riitti hyvää ruokaa, juomia unohtamatta. Paikalla oli yhden naisen ohjelmatoimisto, joka hauskuutti vieraita vitseillä, tarinoilla ja musiikilla. koska kyseessä oli kuuskyvuotisjuhlat, oli tiedossa tietenkin myös yhteislaulua. Yllätin itseni hoilaamasta täysillä Vanhoja poikia viiksekkäitä! Ja tässäkohtaa en ollut ottanut kuin lasin skumppaa ja punkkua ;)



Yksi ohjelmanumeroista oli piirtää syntymäpäiväsankarista kuva. Näin mielettömiä taideteoksia syntyi. Ihmisillä taitaa olla ainakin leuan koosta erilainen käsitys.


Yöllä päädyimme melkein kaupungille mutta vaihdoimmekin viimehetkellä suuntaa ja hurautimme Janin siskolle. Tässä illan viimeinen kuva. Tadaa:


Neljän maissa kipaisimme jalkaisin kotiin. Onneksi muistin juoda monta lasia vettä yöllä, sillä krapulaa ei juuri ollut.

Nyt haaveilen pääsystä kirpputorille. Haaveeksi saattaa tälläkin kertaa jäädä. Jani vaihtaa ulkona hikipäässä renkaita, jotka taitavat olla ilmeisen kovaa kiinni. Tälläkertaa talvi tosiaan pääsi yllättämään.

Aurinkoista päivää kaikille!
Mitäs mieltä muuten asusta??

Ansku

torstai 25. lokakuuta 2012

Hearts

Helpotuksen huokaus. Se pääsi eilen, kun viimeinenkin hääkutsu oli kuoressa. En ollut ollenkaan tajunnut kuinka stressasinkaan hääkutsujn vuoksi. Kokoonnuimme eilen meille korttipajaan ihanien naisten kesken, ja kolmessa tunnissa oli valmista. Valitsin jo kuukausia sitten kortin mallin, joka osoittautui luultua vähän kinkkisemmäksi. Uhkailin välillä, että hukkaan materiaalit ja tilaan valmiit kortit. Onneksi en sitten kuitenkaan valinnut toki helpompaa, mutta ehkä hiukan vähemmän persoonallista tapaa vaan teimme kortit alusta loppuun itse.


Lätkin kuoriin vielä postimerkit, kiikutan ne laatikkoon ja odotan muutaman päivän ajan. Voin sitten vilauttaa kortteja täälä blogissakin. Tämä siksi, että tiedän ainakin yhden häävieraan vierailevan blogissanikin ajoittain, terkut vaan Marille! ;)


Eilisen illan teema oli tietenkin rakkaus, hääkutsuja kun askartelimme. Mangon sydämmillä kuorutettu punainen, olkapäitä hauskasti korostava ihanuuspusero pääsi käyttöön itseoikeutetusti. Heitin sekaan vielä simpukkakorun, ja olin aika tyytyväinen kokonaisuuteen. Vaikka paita on räväkkä ja koru runsas, eivät ne silti riitele keskenään. Pusero keräsikin paljon positiivisia kommentteja ilokseni.


Kömmin juuri äsken peiton alta päikkäreiltä, ja vielä vähän unenpöpperössä istun tässä koneella. Nukuin viimeyönä suunilleen tunnin verran, joten voitte kuvitella kuinka väsytti kun kello 5.25 pärähti soimaan. Kävin korttirumban jälkeen vähän ylikierroksilla. Puoliltaöin kävin järkyttämässä äidin, veljen ja serkkujen kanssa siskoani kauniilla, heleällä laululla parvekkeen alla. Hän nimittäin täytti 40 vuotta, ja ansaitsi sokkiherätyksen kera hyvän skumpan. Ikävä kyllä ensimmäiset kuusi, paljon onnea vaan-onnittelulaulua menivät kuuroille korville, sillä sisko nukkuu korvatulpat korvissaan. Onneksi miehensä vihdoin tajusi ihmetellä mikä mökä kuuluu ikkunan alta, ja kuka hullu soittaa lehmänkelloa keskellä yötä. Äänenavauksen jälkeen veisasimme vielä Sä kasvoit neito kaunoisen, vai mikä se nyt olikaan, ja taisimme saada jonkinlaista liikutuksen tunteen aikaiseksi. Lauantaina mennään sitten syömään systerille ja onnittelemaan vielä kerran.



Tämän yöllisen vierailun ja korttihuuman jälkeen en vaan kertakaikkiaan saanut nukutuksi. Vähän ennen neljää taisin vilkaista kelloa viimeisen kerran, ja sitten se jo soikin. Päiväunet venyivät nyt vähän turhan pitkiksi, mutta olo ainaki helpotti. Seuraavaksi lähdenkin koiran kanssa lenkille, ja saunakin tekisi varmaan ihan terää. Huominen tuo tullessaan juhlimista, Janin isän kuuskymppisille on tarkoitus mennä. Lauantaina on sitten ne siskon bileet, ja kaveritkin ovat järkänneet Halloween-meiningit, joten kiireinen viikonvaihde tulossa. Palaillaan taas kun ehditään! Hauskaa loppuviikkoa :)

Ansku

maanantai 22. lokakuuta 2012

Lempiasiat

Moksu moksulainen haastoi miettimään lemppariasioita. Nyt pahimpien kiireiden hellitettyä ehdin istahtaa alas, ja miettiä mitkä jutut miellyttävät eniten. Tässä lista, joka ei ole paremmuus järjestyksessä:

1. Yksi suurta nautintoa tuottava asia, on kaikki tyyliin liittyvä. Muoti, stailaus... Se kun voi miettiä ajan kanssa puketumistaan, lukea inspiroivaa muotilehteä...

2. Shoppailu itsekseen aamupäivällä kun kaupoissa on rauhallista.

3. Vastaleikatut on hiukset.



4. Yhteinen vapaapäivä Janin kanssa.

5. Loistavasti sujunut työpäivä. Kun kotiin lähtiessä on levollinen mieli.

6. Rakastan vihreää teetä. Voisin juoda sitä kuppitolkulla. Usein juonkin.


7. Bloggaus, ja tietenkin muiden blogien lukeminen. Kun vaan aikaa olisi enemmän...


8. Matkojan suunitteleminen, reissussa oleminen ja niiden muisteleminen. Matkamuistot on supertärkeitä. Kuva alla on Filippiineiltä, samoin kuin kookoskehyksetkin. Ilokseni voin muuten kertoa että häämatkaa ajatellen lentoloput on tilattu! :D Me happy!


9. Tuoreet kukat piristävät päivää kuin päivää.


10. Lenkkeily kirpeässä syysilmassa, tai kunnon paukkupakkasessa. En ole kesälenkkeilijä.

Haluaisin kuulla, mitkä ovat Milman, Fashion Fusionin, Dahlian, Amandan sekä Niinan tämän hetken lempiasiat. Tässä teille ihanille ohjeet, jos nappaatte haasteen:

  1. Listaa tämän hetken kymmenen (10) lempiasiaasi.
  2. Jaa haaste vähintään viidelle (5) tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille.
  3. Voit halutessasi myös osallistua Mokon myymäläinstallaatioprojektiin sekä Mokon lahjakortin arvontaan lähettämällä oman lempiasiat -listasi osoitteeseen mokomarket@moko.fi otsikolla: Minun lempiasiani. Ilmoitathan meilissä yhteystietosi. Kaikista lähetyistä lempiasioista valitaan osa ja nämä valitut aiheet tulevat olemaan osa Moko Marketissa järjestettyä esillepanoinstallaatiota, jota päivitetään viikottain teidän lähettämillä lempiasioilla. Jokaisen esiteltävän lempiasian yhteydessä mainitaan lempiasian kertojan nimi ja paikkakunta. Voit seurata myymälän installaatioita Facebook-sivuilta. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan 3 kpl 50€ lahjakortteja Moko Markettiin (arvo yht. 150€). Teidän lempiasioiden mukaan elävä Lempiasioita -näyttely rakennetaan viikolla 41 ja arvontaan voi osallistua 3.10- 2.11.2012. Moko Oy pidättää oikeuden muutoksiin.
  4. Muista nauttia listaamistasi lempiasioista mahdollisimman usein! 
Kivaa päivänjatkoa!

 Ansku


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Syksyisen illan herkku

Herkuttelen paljon mieluummin kermaisilla pastaruuilla, mehevillä pihveillä ja mausteisilla tortilloilla kuin ahh niin terveellisillä vihanneksilla. Raikkaiden porkkanoiden narskuttelu ei kuulu mielipuuhiini. Kuten kaikki muutkin, myös minä tiedostan kasvisten tärkeyden ja syön niitä, vaikkakin kärjistetysti sanoen, hammasta purren.


Mieheni keksi loistavan tavan ujuttaa vihanneksia ruuan sekaan, niin ettei tomaatin maku turhaan korostu. Eihän tämä mikään brand new-idea ole, mutta me kokeilimme tätä ensimmäistä kertaa. Suosittelen syysiltoihin!

Ruskista jauheliha, ja mausta kunnolla! Revi salaatti, pilko tomaatti, punasipuli ja kurkku. Heitä vihannekset melko laakeaan astiaan. Heitä päälle emmentaljuustoraastetta, murennettuja taco sipsejä, ja kruunaa komeus jauhelihalla. Nam! Niin helppoa, ja hyvää. Vihannekset uppoavat salakavalasti.

Alkon ystävällinen myyjä suositteli ruuan kanssa Espanjalaista Sequiot Cabernet Sauvignon Monastrellia. Alkon kuvaus kuuluu: keskitäyteläinen, keskitanniininen, marjainen, kirsikkainen, mausteisen tamminen. 


Ensivaikutelma oli voimakas, hiukan pistävä. Lasissa levättyään viini sai kaipaamani pehmeyttä, ja pistävyys kaikkosi. Ihan ok, perushyvä. Jos kaipaat syvempää analyysia, kurkista tämä linkki. Itse en kykene noin vaikuttavaan tarkasteluun :)

Iloa alkavaan viikkoon!

Ansku

lauantai 20. lokakuuta 2012

Arki

Ai mitäkö mulle kuuluu? Noo, pienten hääkriiseilyjen jälkeen on taas ihan hyvä olla ja suunitella. Viime päivät ovat menneet enemmän tai vähemmän töiden merkeissä, ja tosiaan otettiinpa pienesti yhteenkin tuon toisen puoliskon kanssa. Ei onneksi mitään vakavaa, lähinnä höyryjen pois päästelyä ja yleistä kiukuttelua. Taas on ilmaa puhdistettu seuraaviksi viideksi vuodeksi.


Koska päiväni ovat kuluneet töiden merkeissä, ei asukuviakaan ole tarjolla. ...ellei sitten lasketa näitä oheisia kuvia mukaan. Farkuissa olen pääasiassa työmatkat kulkenut. Helppoa sen olla pitää, eikö niin?


Hokasin juuri, että syksy on pian ohi, ja kaikki ihanan helpot, kevyet takit täytyy piilottaa talven ajaksi. Tilalle kaivan toppa- ja villakangastakit. Olen jotenkin ihan hirveästi digannut tästä syksystä, vesisateista huolimatta. Ellen olisi henkeen ja vereen Jouluihminen, jäisin haikeana roikkumaan pallona pian talveksi vahtuvan syksyn jalassa. Onneksi saan tilalle kauniit Jouluvalot ja ihanan tunnelman. Yksi parhaista jutuista Joulussa on, kun kuljeskelen itsekseni liikkeissä, joissa iloiset Joululaulut raikuvat. Hypistelen ja ihastelen tavaroita, ja mietin mikä olisi kenellekin mieleinen lahja. Ja ne koristeet! Vaikken olekkaan koristehamsteri, on niitä tosi hauska katsella. Toki omaankin kotiin jotain laitan. Joko te muut Jouluihmiset olette heränneet? :)

Tunnelmallista iltaa!

Ansku


keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Army lippis

Heräsin juuri, olin viime yön töissä. Istun mukavasti, vielä vähän unenpöpperöisenä sohvalla, edessäni höyryävä mukillinen hunajalla makeutettua vihreää teetä. Sateen ropina kuuluu rauhoittavasti ulkoa. Näin tämä päivä pitäisikin viettää. Sohvalla pehmeissä, mukavissa(vaikkakin aika kulahtaneissa, myönnän) vaatteissa rentoillen. Oi miten houkuttaisikin tähän jämähtää.


Jalan polkemiset ja itkupotkuraivarit eivät kuitenkaan tälläkertaa auta. Kohta hyppään yli lätäköiden, autoon ja huristelen kauppaan. Suunittelin yllättäväni Janin herkullisilla pihveillä, jotka odottavat valmiiksi lautasella raskaan työn raatajaa. Hyvä tyttöystävä-pisteet hakusessa ;) Tiedossa on myös ahh niin arkista siivousta, ja piirakoiden paistoa huomista ajatellen. Äiti ja tuleva anoppi tulevat pohtimaan hääkutsukortteihin tekstejä, ja suunittelin ottavani myös hyvä tuleva miniä-pisteet kotiin.



Kuvan asu ei liity tähän päivään. Eilen sensijaan hengailin maastolippiksessäni tyytyväisenä. Aiemmin pidin lippalakkeja enemmänkin lenkkeilyyn ja metsävaelluksille sopivana päähineenä. Sitten päätin ajatella toisin, ja liitin hatun arkiasuun. Tykkäsin itse, tykkäsikö kukaan muu?

Lämpöistä keskiviikkoa! :)

Ansku

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kullan kimallus

Huomentapäivää kaikille teille kaunottarille!
Pöllähdin juuri salin ja suihkun kautta rakkaan läppärin pariin. Oli ihana pitkästä aikaa päästä rääkkäämään jalkoja, viime kerrasta on yli viikko. Ei vaan jotenkin meinannut kulkea. Johtunee vähäisestä tankkauksesta... Olo on kuitenkin nyt hyvä ja reipas. Pyöräytän kohta aamupalaksi raikkaan smoothien, johon upotan reilusti erilaisia marjoja, rahkaa, avokadoa ja porkkanaa. Eiköhän sillä lähde päivä käyntiin.

Yritin kaivaa viime lauantaista jonkinlaista julkaisukelvollista kuvaa. En yllättäen löytänyt. Mikähän siinä onkin ettei bileistä yleensä jää kovinkaan edustuskelvollisia kuvamuistoja? ;) Julkaisin siis kuvan jossa näytän pelottavan vamppyyrimaiselta, mutta koettakaa nyt kuitenkin kestää. Halloweenit tulossa ja kaikkea... Eiköhän tästä saa ainakin idean, minkälainen bilelookki oli.


Koska kuva on ärsyttävän epätarkka, ja kengätkin puuttuvat kuvasta, tässä vielä lähikuvaa niistä lepäämässä lauantaisten vaatteiden päällä. Niinkuin aiemmin mainitsin, melko paljon blingblingiä. Tänä överiyden syksynä ajattelin kuitenkin että menkööt. Kaikki korut jätin kuitenkin kotiin.


Nämä kengät kulkivat Helsingissä mukana kenkäpussissa. Tarkoitus oli vetää ne jalkaan jossakin yökerhossa. Päädyimme kuitenkin niin supertäpötäyteen paikkaan, etten todellakaan mahtunut vaihtamaan kenkiä. Voitteko kuvitella? :D Kultakorot jäivätkin narikkaan, ja minä tanssin bikerbootseissani ja kultaisissa paljettihepenissäni. Vastakohtia, vastakohtia ;)

Tänään on ohjelmassa vielä ystävän kanssa höpöttelyä, puolivuotiaan kummityttöni puhkipussailua, päiväunet ja yövuoroon meno. Mitäs muilla mielessä? Viettäkäähän mukava päivä :)

Ansku

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Pääosassa: sukat!

Huh! Onkin ollut kiirusta. Vietin lauantai-iltaa Helsingissä, ystävän synttäreiden ja tupareiden merkeissä. Kotiuduin muutama tunti sitten. Nukuin päikkärit ja nyt ilta taitaa mennä sohvaa kuluttaessa, ja huomista työpäivää varten latautuessa.


Kuvissa näkyvä asu oli käytössä perjantaina. Pidin siitä niin paljon, että lähdin siinä eilen Helsinkiinkin. Laukku vaihtui kyllä toiseen, puuterinväriseen. Sen lisäksi raahasin mukanani myös valtavaa, armeijan vihreää säkkiä. Saatoin olla hauska näky, harmi kun siitä ei tullut napsaistua kuvaa.


Illaksi asu vaihtui toiseen. Sellaiseen kunnon blingblig-meininkiin, mikä itseasiassa on meikäläiselle vähän vieras tyyli. Nyt kuitenkin kullan kimallus ja isot korut on tapetilla, joten päätinpä minäkin repäistä-omalla tavallani. Kunnon asukuvaa ei valitettavasti tullut otettua juhlan tiimellyksessä, mutta katsotaan josko saan jotain kasattua näytille.



Silmät lupsuu siihen malliin että täytyy ehkä niitä taas vähän lepuuttaa ;) Rantouttavaa illan jatkoa!

Ansku

p.s: osallistuhan arvontaan, jossa voit voittaa lahjakortin K-rautaan! 

perjantai 12. lokakuuta 2012

Wedding table

Kihloihin mennessäni julistin blogini liittyvän hääblogien genreen. Sitten söinkin sanani, ja ilmoitin haluavani pitää yksityiskohdat sittenkin yllärinä. Ihmeellistä eipäsjuupas meininkiä! Olette kuitenkin nähteet jo pukuni sekä sormukseni, joten vilautetaan nyt sitten vielä vähän pöytäkoristeluakin. Tällaista suunitelmissani.


Alemman pikkukuvan vasemmassa reunassa on kynttilä, joka rajautui turhan paljon kuvasta pois. Kynttilöitä tulee pöytiin kaksi. Tulee näyttämään oikeastaan juuri siltä, mitä toivoinkin kun pohdin koristelua. Tahdon tilanteeseen sopivaa, mutta yksinkertaista. Tähän pöytään eivät vieraatkaan huku, kun koristeita on hillitysti. Janin kanssa olemme onneksi yhtä mieltä asiasta, joten tämä homma on vähän niinkun sillä selvä. Eikun Sinelliä kohti taas!

Päivän hyvät uutiset: pystyn jo ottamaan askeleita, ihan sellaisia oikean näköisiä. Jee! Pohje kiristää vielä, ja kipu tuntuu kävellessä mutta upeaa on se ettei tarvitse enään nilkuttaa :) Vielä kun pääsisi salille jalkatreeniä tekemään. Viime kerrasta on nyt viikko. 

Nyt aamupalaa ja sitten kummityttöä halailemaan <3 Hauskaa päivää kaikille!

Ansku

p.s: Kappahl järjestää tyylikilpailun, jossa eniten tykätyt 

asukokonaisuudet kilpailevat shoppailurahasta. Häiden alla 

jonkinlaisessa shoppailukiellossa oleva morsian kelpuuttaisi 

enemmän kuin mielellään uusia vaatteita kaappiinsa, joten jos 

pidät kilpailutyylistäni(kuva oikealla), tykkää siitä! :)

 Hurjan paljon kiitoksia jo etukäteen kaikille ihanille!

Tästä eteenpäin!

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Mansikkasuklaata

Joskus ilmeisen suppeina aikoinani kuvittelin, ettei saman värimaailman sävyjä voi kertakaikkiaan yhdistää kun ajatellaan vähääkään isompia pintoja kuten puseroita ja housuja. Niistä ajoista on onneksi tultu rutkasti eteenpäin. Itseasiassa tällaiset yhdistelmät näyttävät aiiikas herkullisilta. Riippuen tietenkin mitkä sävyt ovat kyseessä. Tälläviikolla yhdistin tämän syksyn trendivärin, viininpunaisen, suloisen kirkkaaseen fuksiaan. Hyvin sopii! Kermaksi kakun päälle maanläheistä ruskeaa, ja asu ei ole lainkaan hyökkäävä.


Viimeksi postaillessani suosittelin kaikille kuntonyrkkeilyä. Nyt täytyy kyllä miettiä uusiksi. Tai ainakin muistutan ottamaan varovasti jos menet ensimmäistä kertaa. Sunnuntaina, nyrkkeilyn jälkeen pohkeeni tuntui jumittavan, mutten ollut huolissani vaan yritin venyttelemällä saada sitä auki. Sunnuntaina ja maanantaina konkkasin töissä, siedin ihmetteleviä katseita ja kärsin suonenvetomaisesta kivusta, ihan joka askeleella. Eilen herätessäni pohje ei tuntunut yhtään joustavammalta, ehkä kipeämmältä. Kävely oli hidasta, ja joka askeleella koski.

Pystyäkseni kävelemään ja päästäkseni töihin, tarvitsin keinon, jolla saisin pohkeen jumituksen laukeamaan. Venyttelystä ei ollut apua. Googlen uumenista luin että jalka voisikin tarvita lepota. Mitä tässä nyt sitten tekisi? Soitin siis lääkäriin ajan. Tämä epäili että vika voisi piillä akillesjänteessä, ja kirjoitti lähetteen sairaalaan. Sielä tutkittiin, ja lääkäri oli sitä mieltä että akillesjänne on ok, tromikin suljettiin pois.


Kyse on ilmeisesti överirevähdyksestä. Olisi pitänyt alkuun lepuuttaa, eikä ravoisasti venyttää. Semmosta länsirintamalla. Olkaa te ihmeessä fiksumpia kuin minä, älkääkä riuhtoko ihan täysillä menemään.
Kävin muuten eilen kiusaamassa minussa piilevää hammaslääkäripelkuriakin. Viime reiän korjaamisesta on vuosia, mutta yhtä kamalaa se oli edelleen. Toivottavasti teillä muilla on ollut vähemmän lääkäripainotteinen viikko. 






Viikonloppu mietityttää... Suunitelmissani oli puksutella junalla Helsinkiin, juhlimaan ystävän synttäreitä. Vaan kuinkahan mahtaa käydä. Jos en voi sittenkään ottaa askeleita, on sinne turha lähteä nilkuttamaan. Toivottakaa siis onnea! :)

Mukavaa päivää teille! Itse syvennyn blogimaailmaan, eilen nimittäin jäi lääkärikierrosta tehdessäni kaikki ihanat päivitykset lukematta.

Ansku

p.s: keksiikö joku syyn, miksi usein kommenttini muihin blogeihin joutuvat roskikseen?

lauantai 6. lokakuuta 2012

Olipa kerran valkoinen mekko

...pitsinen, linjoiltaan yksinkertainen. Jota pieni sisäinen hippini rrrakastaa. Yksi lempparivaatteista siis kyseessä.


Torstaina käväisin visiitillä Tampereella, hääpukuani hakemassa. Pikku reissua varten halusin pukeutua suloiseen valkoiseen mekkooni. Asustin sen kuitenkin vähän ronskimmin. Ja mekko saikin täysin erilaisen ilmeen. Rakastan tällaisia yhdistelmiä.


Kuinka voi kuulkaa niitit tehdä onnelliseksi. Olen ihan täpinöissäni, kun ne ovat taas ajankohtaisia. Tosin, käytän minä niittiasusteita vaikkeivat ne muodin mukaisia olisikaan. Kyllä jostain on syytä pitää kiinni, tyylissäänkin. Ja ehkä jopa varsinkin siinä ;)

Mutta juu, palataan vielä hääaiheeseen. Nyt on tosiaan sormus, kengät ja puku ostettu, sekä koemeikkiin- ja kampaukseen varattu aika. Häälookistani puuttuu enään kirkkoon pitsibolero ja mekon alle vannehame. Niin ja kukat. Niistä ei ole vielä floristin kanssa keskusteltukaan, mutta en usko tämän aiheuttavan kummempaa kiirettä. Kimppu tulee olemaan äärimmäisen yksinkertainen.
Poikkesin reissulla Sinellinkin kautta. Löysin etsimäni hääpöytien koristelua varten. Ostin vain pienen satsin, jotta voin testailla miltä ajatukseni ylipäätään käytännössä toimiin. Jospa tänään ehtisi...



Vielä on kuitenkin hurjasti tehtävää. Yksi tärkeimmistä on juomanhakureissu Tallinnaan, ja musiikin/biisien valinta. Niin ja puuttuuhan sulhaseltakin puku vielä kokonaan. Mites muuten, lojuuko kenenkään kotona tarpeetonta vannehametta, sellainen suht isolla vanteella oleva, ehkä keskikokoinen? Tuntuu tyhmältä ostaa viidenkympin vannehame. Kallista, sanon minä. Jos halvalla lähtee, voisin tästä lähialueelta(100km säteellä Hämeenlinnasta) sellaisen joltakulta ehkä ostaa. 

Hääjuttujen lisäksi olen ehtinyt vähän muutakin puuhastella. Tulin juuri kotiin elämäni ensimmäiseltä kuntonyrkkeilytunnilta. Tämän hetken fiilis on uupunut. Kädet tärisee, naama punoittaa, oikea pohje on krampissa, samoin oikea käsi. Kirjoittaminen on vaikeaa, näppäilen nimittäin koko ajan vääriä kirjaimia näillä vapisevilla sormillani. Parempi siis lopettaa, ja venytellä huolellisesti. Suosittelen testaamaan lajia, on meinaan tehokasta ja hiki lentää!

Reipasta viikonlopun jatkoa! :)

Ansku

torstai 4. lokakuuta 2012

Pehmeä asu

Keskiviikkona vietin yövuoron jälkeistä päivää. Valvotun yön jälkeen nukuin tyytyväisenä kuin pieni murmeli, kunnes kesken parhaimman unen, Demi räjähti haukkumaan. Joku oli ovella. Voin kertoa että harmitti aika pikkusen paljon tämä yllättävä herätys. Tyynyn kuva poskessa kömmin kurkkimaan verhon raosta, nähdäkseni ovella kaksi rouvaa. Ärsytti. Lehtiset eivät nyt kiinnostaneet, laahustin takaisin sänkyyn.



En saanut kuitenkaan unta, sillä jäin pohtimaan kävijoitä, ja asiaa ylipäätään. Aihe on hyvin vaiettu, niinkuin nyt uskonnolliset ja usein poliittiset asiat ovat. Mikä sinun mielipiteesi on uskontoon liittyviin keskusteluihin? Itse varovasti ihmettelen, mikä tästä aiheesta tekee niin tulenaran. Ymmärän, etteivät tiettyjen uskontojen edustajat halua keskustella aiheesta, ehkä lähinnä itään päin mentäessä. Mutta miksi täälä pienessä Suomen maassa emme keskenämme voi vaihtaa ajatuksia? Onko jo tämäntasoinen mielipiteiden kysyminen pahasta? Kuitenkin poliittiset kannanotot ja mielipiteet alkavat olla arkipäivää.




Vaihdetaan nopeasti kevyempään aiheeseen. Kasvojenpuhdistusaineeni on lopussa, ja halusin Biothermiin vaihtelua. Kokeiluun lähti tällä kertaa Clarinsin tuote, johon en ole vielä ehtynyt tutustua. Kerrytän ensin muutamia käyttökokemuksia, kerron teille sitten mielipiteeni. Ostosreissulle pukeuduin pehmeästi. Mukava, lämmin neuleviili ja samettihame sopivat fiilikseen. Lisäsin pisteeksi iin päälle Nooran neuloman suloisen pannan, jossa on upea ajankohtainen kiiltävä koriste toisella puolella. Täytyy sanoa, että pidin kovasti asusta.



Lopuksi vielä yksi asia Kertokaahan te fiksummat miten ihmeessä Flickr toimii? Sain palveluun kyllä omia kuviani, mutta kuinka saan ne sieltä ladattua blogiini? Sen verran kismittänyt tämä asia, että läppäriparka on ollut koetuksella. Toivottavasti osaatte auttaa. Sen verran valotan vielä, että jos laitan kuvan osoitteen, kuvan lataus-kohtaan, ei se löydä kuvia. Vaikka ne olisivat asetettu julkisiksi. Ja jos taas yritän Flickristä Blogger-ikonia painalla siirtää kuvan blogiini, julkaisee se sen heti, eikä mene blogin kautta jotta saisin lisätä kunnolla tekstiäkin. Murrr!

 
 Ai mutta hei, olihan mulla vielä asiaa. Liityin Cosmopolitanin Tähti-bloggaajaksi kilpailuun. Eniten tykätyt saa palkintoja.Käy siis tykkäämässä, jos sinusta anstaitsen palkinnon :)
Kun laitat kuvani päälle hiiren, aukeaa siihen tykkää-painike. Klik, tästä eteenpäin!

Nyt joogaamaan! Mukavaa illan jatkoa :)

Ansku

p.s: Palaan edellisen postauksen kommentteihin pikimmiten. Kiitos teille niistä!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Nettikäyttäytymisen kiemurat

Viime päivinä mieltäni on synkistänyt pari ajatusta. Houkutus keventää oloa kirjoittamalla niistä tänne blogiin on suuri. Asiat kuitenkin ovat turhan henkilökohtaisia internettiin kirjoitettaviksi.
Mitä kaikkea nettiin oikeastaan voi kirjoittaa, ja mikä tärkeintä, mitä ovat ne asiat jotka kannattaa säästää vain lähipiirin korville? Tämän hetken yksi suosittu aihe on päivä kanssani-tyyppinen juttu. Kuulostaa aika intiimiltä, eikö? Jokainen bloggaaja päättää itse syvyysasteen, eli kuinka tarkasti päivästään kertoo, ja mitä kaikkea kuvaa. Uskon, että intiimiys on avainsana, miksi päivä kanssani-jutut kiinnostavat. Pääsee ikäänkuin lähemmäksi bloggaajaa, matkalle hänen kanssaan. Uusi idea tämä ei kuitenkaan ole. Itsekin jo vanhassa blogissani toteutin tällaisen, monta vuotta sitten. Nyt aihe on saanut uudelleen tuulta purjeisiinsa, ja minäkin suunittelen taas tällaisen toteuttamista.


Entä mielipiteet sitten, onko niitä sopivaa laukoa mielensä mukaan? Tähän teemaan sisältyvät jutut ovat usein kiinnostavia, ja varsinkin keskustelua herättäviä. Äärimielipiteet aiheuttavat usein ongelmia, ja itse yritänkin nieleskellä kaikki ärhäkimmät mielipiteeni. Myönnettäköön sen olevan joskus vaikeaa, olen nimittäin melko kärkäs kun sille päälle satun. Lööpeistä olemme saaneet lukea joitakin tapauksia, kun pomonsa julkisesti haukkunut henkilö on saanut potkut. Uskottavuuspuoli täytyy myös pitää kirkkaasti mielessä. Epäilyttävästi blogissaan esiintyvä henkilö tuskin on kärkisijoilla työpaikkaa tavoitellessaan. Aihe on syystä tapetilla, kun sosiaalista mediaa käyttävien valtava joukko vain kasvaa.


Osa bloggaajista pitäytyy tarkasti blogiensa aihepiirien sisällä ja he kirjoittavat vain ja ainoastaan muodista, tai jostakin muusta kiinnostuksen kohteestansa. Fiksu, melkein riskitön ratkaisu. Luen monia erilaisia blogeja, mutta niillä on yksi yhdistävä tekijä. Kirjoittaja kertoo jonkinverran myös omasta arjestaan. On hauska lukea mitä päivän aikana on tapahtunut, tai mitä uutta ja kivaa tulevaisuus tuo tullessaan. Huonostakaan päivästä kertominen ei aja minua pois, vaan muistuttaa bloggaajien inhimillisyydestä. Toisaalta on jopa vähän lohdullista tietää, ettei ole yksin murheidensa kanssa. Joskus voin saada vaikkapa vertaistukea mieltä askarruttaviin asioihin. Toisaalta, nyt kun tarkemmin mietin en saa päähäni yhtäkään seuraamaani blogia, joka ei koskaan sivuaisi omaa arkeaan. Jopa Strictly Stylen Mrs.V kertoo hiukan elämästään, vaikka periaatteessa blogi onkin enemmän naistenlehtimäinen kuin perinteinen blogi.


Vaikka kirjoitan melko avoimesti, kulkee jossakin veteen piirretty raja siitä, mitä kirjoitan ja kerron. Tällähetkellä on tyytyminen blogini nykyiseen tilanteeseen-jätän kaikista henkilökohtaisimmat jutut kotiväen kuultavaksi. Myös ne, mitkä niin tahtoisin jakaa. Hiukan arveluttaa myös se, minkälaisen kuvan annan lukijoille? Sitä ikäänkuin sokeutuu omalle blogilleen. Miten teillä muilla on asian laita? Kuinka avoimesti tai pinnallisesti kerrotte asioita blogeissanne? Entä te blogittomat lukijat, mitä kaikkea te haluatte kuulla, ja mitkä asiat on syytä jättää kertomatta? Mitä ajattelette minusta blogini perusteella?

Värikästä viikkoa! :)

Ansku

p.s. Kuvissa viime sunnuntain asuni, kun olimme äidin luona perheen kesken syömässä.

p.p.s: osallistuin aivan juuri Cosmopolitanin  Tähtibloggaaja-kilpailuun. Kuvani ilmestyy jossainvaiheessa heidän sivuilleen, ja eniten tykätyt saavat palkintoja. Eli jos olen sinusta palkinnon arvoinen, käy tykkäämässä :) Kirjoitan aiheesta oman postauksen pian. Kiitos ihan hirrrrmuisesti jo etukäteen teille ihanille! :)