perjantai 30. marraskuuta 2012

Ajattelemattomuudesta

Selailet blogeja ja katselet erilaisia vaatetyylejä. Törmäät huvittavaan kuvaan. Saatat ajattella että ei terve, onko tyyppi tosissaan. Seuraavaksi vastaan tulee asukokonaisuus, jossa on aivan liikaa kaikkea. Rumat värit ja hirveä kuosi puserossa, huomaat löytäväsi erilaisia vikoja. Siitä pääsemmekin varsinaiseen asiaan. Miten toimit, kun törmäät asukokonaisuuksiin joista et diggaa millään tavalla? Naputteletko sensuroimattomat ajatuksesi näppis sauhuten, piru olkapäälläsi istuen, toivoen bloggaajan pahoittavan mielensä ja ehkä lopettavan koko rakkaan harrastuksensa? Vai mietitkö kuitenkin hetken? Kirjoitat sitten asiallisen kommentin  ja ehdotuksen kuinka huivi voisi olla vähemmän räikeä, kun housuissa on jo niin paljon väriä ja kuoviota. Vai oletko sittenkin hiljaa ja toivot bloggaajan oppivan virheistään? Vai voisiko olla kyse makuasiasta? Teidän makunne eivät nyt vain täsmänneet.

Olen empaattinen, aikuinen ihminen enkä saa minkäänlaisia kiksejä ihmisten loukkaamisesta. Ehkä siksi en saata ymmärtää ihmisiä, jotka piruuttaan ilkeilevät, pahoittavat toisen mielen.

Joku saattaa ihmetellä kuvaa oikealla. Vanha kuva, kyllä. Juttuni kuitenkin liittyy tuohon kuvaan, ja kommenttiin jonka eräs anonyymi kyseiseen postaukseen jätti. Samainen mussukka(näin epäilen) jätti muutaman muunkin mieltä ylentävän kommentin. Tämä jonka julkaisen, on näistä kuitenkin asiallisin: "Joo ei kuule tykänny, mut varmasti siellä pöndellä toimii. " Sanoi hän. Tästä piikistä pahoitin mieleni vähiten, jos lainkaan mutta koska niin osuvasti äskettäin Costumen muotitoimittaja Johanna kuvitti muotijuttuaan uusimmassa Costumessa, oli pakko sivuta aihetta. Kas, mikäs onkaan Jossulla päässä? Muotilehdessä!


Toivoisin ihmisten kommentoivan tähän postaukseen, mikä saa heidät lähettämään töksöjä, ehkä jopa ilkeitä kommentteja? Koska kuitenkin joku ihmettelee, miksi en voi ottaa esimerkiksi palautetta vastaan, sanon heti alkuunsa että voin. Palautetta voi antaa, mutta minkälaisessa hengessä laitettua palautetta. Se on asia erikseen.
Mutta, pidemmittä puheitta, kommentoikaa! Haastan myös muut bloggaajat kysymää asiaa omassa blogissaan, jotta saisin mahdollisimman paljon erilaisia vastauksia mieltäni askarruttaavaan kysymykseen. Kiitos ja amen.

Ansku

torstai 29. marraskuuta 2012

Villakangasta

Ostin vanhan villakangastakkini vuosia sitten. Takki on jo supernuhruinen, joten tänä talvena oli ehdottomasti uuden aika. Mangosta löysin kauniin mallin, jonka klikkailin ostoskoriin. Siitä asti olen odotellut näitä kelejä, kuivaa ja pikkupakkasta, jotta saan vetää mukavan jämäkästä materiaalista valmistetun takin niskaan. Vielä kun saan kaivettua pehmoiset uudet UGG:it vaatehuoneen nurkasta, niin johan tarkenee ja saa pakkaset paukkua. Nami!


Villakangaslinjalle kun lähdettiin, en kertakaikkiaan voinut vastustaa H&M:n ihanaa huopahattua. Mitäs sanotte, eikö oo ihaana?


Tiedättekö, poden aivan valtavaa vaatekuumetta tällähetkllä. Tarjolla on niin supermageita juttuja, että järkihän tässä lähtee. Varsinkin kun pitäisi ihan aikuisten oikeasti olla säästölinjalla. Mutta kun! Tää tahtois maastokuvioiset housut, sit tää tahtois nahkayksityiskohdin koristellun puseron, nahkahameen, kiilakorkokengät, hapsupaidan, hapsuhousut, avaruusprinttipaidan, niittipaidan, helmikoristellun puseron, midimittaisen pliseeratun hameen, nahkaliivin... Koruista puhumattakaan. Aapuva! Mikä tähän auttaa? Varmaan se että puksuttelen huomena junalla Helsinkiin, ja kaikki nämä ihanuudet on ihan käsillä. Mahtavaa. Voisiko joku tulla pitelemään mua, ainakin jos eksyn Zaran ovista sisään?

Ansku

maanantai 26. marraskuuta 2012

Sunnuntaina

Minäpa tanssinkin eilen kaksi ja puoli tuntia valssia. Sitten herkuttelin kaksi tuntia kakuilla ja muilla herkuilla. Ei lainkaan pöllömpi tapa viettää sunnuntai!


Olen tanssinut valssia viimeksi yläasteella, tai noh, otetaanko lukuun perjantainen yritys kun pienessä sievässä liitelin Janin isän käsivarsilla perhepikkujouluissa? Oli varmaan nättiä. Niin, mihin jäinkään... Olen tanssinut viimeksi yläasteella, joten varasimme yksityistunnin valssin saloihin häitä ajatellen. Alkuun meikäläinen oli ihan rinta rottingilla, kun tanssi alkoi sujua. Sitten tuli käännöksen aika. Veivasin sitä uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan. Tuskan hiki pirasoi otsalla, ja nolouden puna kohosi poskiin. Painonsiirto ei tahtonut mennä kaaliin. Jossainvaiheessa, vähän vahingossa käännös sujui kohtuullisesti, mutta jos nyt pitäisi näyttää miten teen painonsiirron ja jatkan tanssia toiseen suuntaan, en osaisi. Varasimme suosiolla vielä toisen kahden tunnin session. Opettajat olivat kyllä aivan mainiot, kiitos siis Pivotseuran Monalle ja hänen miehelleen!

Sunnuntaina pukeuduin hapsuhameeseen, ja nahkarotsiin. Ainoa hyvä puoli näissä säissä,  voi pukeutua näin kevyesti. Vaikka toki toivoisin lunta, ja pikkupakkasta. Valoa näihin päiviin!


Tanssituntien jälkeen ajelimme veljentytön syntymäpäiville. Veljenvaimo oli pistänyt jälleen parastaan tarjoilujen suhteen. Päivänsankari on Helinä-fani, joten saimme nauttia herkullista keijukakkua.


Tänään taitaa olla tiedossa puhelua työterveyteen. Korvassani on jokin vika. Se kohisee, ja ääneet tuntuvat ärsyttävän voimakkailta. Ihan tämä läppärin naputtelu tekee aika kurjaa. Parempi siis lopettaa, ja lähteä töihin.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Ansku

lauantai 24. marraskuuta 2012

Tonttu hopeahousuissaan

Näin Lindexillä kuukausi sitten housut. Sellaiset unelmahousut unelmakuosilla. Hopean väriset kaunottaret mageella ornamenttikuosilla roikkuivat heti ovella, enkä voinut olla hypistelemättä niitä. Kovaa vauhtia lähestyvä Joulu, sekä häämme kuitenkin nielevät pienen omaisuuden verran rahaa, joten jätin unelmapöksyt haikeana rekille. Tälläviikolla poikkesin taas samaisessa liikkeessä. Housut olivat joutuneet alennusrekkiin, ja innokkaana vein ne sovituskopin kautta kassalle. Olisihan ollut suorastaan tyhmää olla ostamatta ne, kun puoleen hintaan sai. Housut pääsivät heti käyttöön, eilisille perhepikkujouluille.


Rakastan tonttuhattuja. En voisi kuvitellakaan lähteväni juhlimaan pikkujouluja ilman punaista päähinettä. Aikaisemmissa pikkujouluissa päässäni keikkui pienenpieni hattu, joka oli suloisesti vinossa, ja kiinnitetty hiuspantaan. Ilmeisesti jossakin muutossa tuo söpöläinen on hukkunut, enkä ole löytänyt uutta. Mutta kyllähän tällaisella perinteiselläkin mallilla yhdet juhlat juhlii. Ostin näitä kaksi. Jani sai tietenkin toisen.


Alan olla aika kyllästynyt näihin tummiin, pimeisiin kuviin, ilmasta puhumattakaan. Mutta kai näistä kuitenkin sen verran saa selkoa, että näkee esimerkiksi housujen kuvioinnin? Salamaa en halua käyttää, muuten kuin äärimmäisesä hädässä. Voi kun pian olisi aurinkoisempia päiviä ja saisi parempia kuvia. Mitä muuten olette mieltä ylipäätään kuvistani? Ja blogistani? Haluaisin kehittää siitä lukijaystävällisempää, joten sana olisi nyt vapaa.

Minä jatkan toipumista, "pientä" krapulan kohmeloa pitelee nimittäin. Muksaa Lauantai-iltaa!

Ansku


tiistai 20. marraskuuta 2012

In my dreams

Muikkis! Viimeksi ruikutin kurjaa oloani, ja hehkutin voimabiisin tehoa. Tilanne alkaa pikkhiljaa olla korjaantumaan päin, mutta sen verran täytyy vielä aiheeseen palata, että mm. työstressin lisäksi taidan olla myös häästressaantunut. Vai miltä kuulostaa toissaöinen uneni: Vihkimiseen aikaa tunti. Päätä myöden valuvat, likaiset hiukset. Pakko ehtiä suihkuun. Nutturan tekoon ei ollut aikaa, ja huomenlahja oli hankimatta. Kuljin hääpuvussani pitkin kelloliikkeitä. Ystäväni oli laittanut päähäni lämpörullia joita revin päästäni matkalla kirkolle. Myöhästyin häistäni puoli tuntia. Ehdin herätä ennen varsinaista vihkimistä, mutta muistan miettineeni unessa, että tämä uni täytyy nyt vain kestää ja käydä läpi, ja että oikeasti näin huonosti ei tule käymään. En olekkaan ennen nähnyt unta siitä että näen unta!


Kävin tänään törsäämässä. Tuhlasin mielestäni huikean suuren summan silmänympärysvoiteeseen. Olen tähän asti käyttänyt pääasiassa Pirkan silmänympäysvoidetta sen sisältämän hyaluronihapon vuoksi. Voiteen kosteusteho ei kuitenkaan riitä, vaan silmieni alla olevat pienet juonteet ovat lisääntyneet ja syventyneet. Päätin satsata jos näin välttäisin Grand Canyon-efektin. Ostin Sensain Silk Moisture Supply Eye Creamin. Hintaa vaatimattomat, lähes 90€. Tähän hintaan odotan silmänympärysihoni nuorentuvan ainakin seitsämällä vuodella. Sokoksen nettisivut kuvailevat tuotetta näin: Sensai Silk Moisture Supply Eye Cream on silmänympärysvoide herkälle silmänympärysiholle kosteuttamaan kuivuuteen taipuvaista ihoa. Silmänympärysvoide ehkäisee ensimmäisiä silmänympärysihon ikääntymisen merkkejä, kuten hienoja juonteita sekä häivyttää stressin ja väsymyksen merkkejä. Älykosteuttava silmänympärysvoide säätelee ihon kosteustasapainoa tarpeen mukaan. Voidaan käyttää myös tarvittaessa meikin päälle päivän aikana silmän alapuolella ja silmänurkkiin. Älykosteuttava? Really? No, pian se nähdään :)


Shoppailuasunani toimi samainen paljettihame, kuin taannoisella Stadin pyörähdyksellä. Täytyy sanoa että ihmiset jäivät kyllä katsomaan, ja ystäväikin ihmetteli mihin bileisiin olen matkalla. Joskus tekee kuitenkin hyvää pukeutua ihan arkenakin vähän blingimmin. Sitäpaitsi paljetit on nyt yes yes! Kotoa lähtiessäni hiuksissa oli vielä lainetta, mutta ahh niin ihana Marraskuinen ilmasto teki temppunsa.


Palataan vielä vähän kosmetiikan maailmaan. Superhyvän Chanelin meikkivoiteeni loputtua halusin testata kehuttua YSL:in Le teint touche eclat-meikkivoidetta. Enemmän tuotteesta voit lukea tästä linkistä.
Valitettavasti en vakuuttunut. Ihoni ei ole kovin hyvässä kunnossa tällä hetkellä, joten peittävyys on tarpeeseeni suorastaan surkea. Tummiin silmänalusiini ei tunnu kolmekaan kerrosta riittävän, ja finnejä tämä ei peitä senkään vertaa. Sopii siis lähinnä hyväihoisille daameille. Koostumus on hyvin ohut.


Käydään sitten vielä Clarinsin puhdistusaineen kimppuun. Tuote on voidemainen, ihanan pehmeä, ja tuoksu maltillinen. Puhdistusaine on riittoisan tuntuinen, ja puhdistusteho ok. Jättää ihon snadisti kiristävän tuntuiseksi pesun jälkeen, ja kosteusvoidetta tekee mieli laittaa hyvin pian. Ongelma on kuitenkin se, että mustapäät ovat kasvoissani lisääntyneet. En tiedä johtuuko se tästä tuotteesta, mutta vaihdoin kuitenkin merkkiä tämän loputtua. Uskon että vaikka puhdistusaineet ovatkin iholla vain hetken, ne ehtivät vaikuttaa ihmeen paljon. Esimerkiksi Garnierin vihreässä pakkauksessa oleva puhdistusaine ei sovi kasvoilleni lainkaan. Finnejä tulee samantien.


Tsemppiä viikkoon! :)

Ansku

perjantai 16. marraskuuta 2012

Try

Tiedättekö sen tunteen, kun on pohjalla? Olo on kurjista kurjin, ja tunnet itsesi niin tyhmäksi ettet ansaitse mitään. Edes kirppiskäyntiä saati uusi kenkiä. Itkettää ja kaikki tuntuu vaikealta. Huomaat jopa että muisti alkaa pätkiä. Minulla on ollut tällainen fiilis jonkin aikaa, ja eilen se kärjistyi. Haaveilin jopa tupakan sytyttämisestä, mutta onneksi niin alas en vajonnutkaan. Säästelin keuhkojani sekä sydäntäni kaivautumalla syvälle peiton alle itkemään. Nukahdin. Kahden tunnin kuluttua kurkistin varovasti ympärilleni. En yht`äkkiä voinutkaan enään ihan niin huonosti. Maailma ei ollutkaan romahtanut itsesääliunieni aikana.


Kävin äsken koiran kanssa lenkillä, samalla radiota kuunnellen. Pinkin uusi biisi, Try vauhditti askeleitani. Biisissä on kohta, joka iski voimalla:
But just because it burns
Doesn't mean you're gonna die
You've gotta get up and try try try
Gotta get up and try try try
You gotta get up and try try try


Päätin että yritän. Kokoan itseni jälleen, ja yritän. On mahtavaa huomata, kuinka biiseistä tosiaan voi saada voimaa. Onko teillä muilla  tällaisia voimabiisejä, jotka auttavat teitä kun tuntuu että maailma on kääntänyt selkänsä? Laittakaa ihmeessä kommenttiboksiin lisää biisivinkkejä jos teillä sellaisia on! :)


Kuvissa viimeaikaista pukeutumista. Alemmassa asussa kävin eilen leffassa. 007 it is. Tai was... Oli muuten hyvä pätkä, suosittelen!

Nyt vähän peiteainetta silmien alle, ja töimaalle! Muksaa viikonloppua :)

Ansku

torstai 15. marraskuuta 2012

Armygreen

Mikä aiheuttaa sen, että lempivärini vaihtuvat yhdessä hujauksessa, vuodenajan mukaan? Kun kesällä intoilin mintusta ja keltaisesta, on nyt vihreä vallanut tilan sydämmestäni. Eikä mikä tahansa vihreä, vaan tietenkin armeijanvihreä. Myös maastokuosi saa poskeni punottamaan innostuksesta, mutta päätin että ellen puoli-ilmaiseksi maastotakkia- tai housuja löydä, jätän väliin. En nimittäin näe kuosin olevan kovinkaan kauaskantoinen kohdallani. Epäilen haluani pukeutua vielä vuodenkin päästä maastohousuihin. Vai olisiko kuitenkin järkevää olla käyttämättä lausetta, ei koskaan? Nimimerkillä: takinkääntäjä.


Oli niin tai näin, löysin kuitenkin GT:stä viime Helsingin käynnillä armyvihreän puseron. Ja vaikka kiire oli kova, oli hyökättävä sovituskoppiin. Pusero lähti mukaan. Ehdittin junaankin niukin naukin. Tosin mies joutui juoksemaan matkatavarat hotellista sillä aikaa kun minä pyörähtelin sovituskopissa. Onnea on ymmärtäväinen mies.


Mukavaa loppuviikkoa!

Ansku

tiistai 13. marraskuuta 2012

Orange

Vaatekokeilu. Tämä oli mielessäni kun viimeviikolla sain päähäni että oranssi kirppispuseroni sopii täydellisesti mustaan pitkään hameeseen. Isänpäivänä toteutin kokeilun, ja täytyy kyllä sanoa että olin aika tyytyväinen.


Kaivoin taas ruskean tekonahkatakin esiin, nyt kun vielä pystyy käyttämään muitakin kuin toppatakkeja. Jotain hyvää löytyy siis näistäkin ilmoista. Ainiin, takista tulikin mieleeni! Vanha villakangastyyppinen takkini on jo todella monta vuotta vanha. Se on ollut kovassa käytössä ja näyttääkin ihan siltä. Päätin pari viikkoa sitten että olen uuden tarpeessa. Mangossa on loistava valikoima, ja tilasin heidän nettisivuiltaan upean takkiyksilön. Samaa kokoa kuin vanha mangon takkinikin oli. Toimitus oli erittäin nopeaa. Kahden päivän kuluttua illalla soi ovikello, ja lähetti luovutti takin minulle. Harmi vain, että koko oli liian pieni. Ainakaan autolla ajamisesta ei olisi tullut mitään. Tänään sain vaihdettua takin oikeaan kokoon Ideaparkin Mangossa. Me so happy. Takki on ihana, ja toivottavasti tarpeeksi lämmin. Kiitos Mangolle hyvästä palvelusta! Takki tulee varmasti vilahtelemaan täälä blogissakin piakkoin.



Mutta niin, näihin vaatteisiin. Räväkkä oranssi istuu mukavasti mustan yksinkertaisen hameen pariksi. Koska olen saanut päähäni että oranssiin sopii vain kultakorut, sujautin ranteeseen paksun, kullanvärisen rannerenkaan ja kaulaan kullanvärisen korun.


Vaatekokeilujen ja takkiostosten lisäksi en paljon muuta olekkaan touhuillut. Tänään tosin kävin ystäväni kanssa Ideaparkissa. Löysin hääpöytiin melkein kaiken tarpeellisen. Vain tuikkukipot puuttuvat. Yritimme etsiä myös morsiusneidoille pukuja, mutta tähän aikaan vuodesta on lastenjuhlapukutarjonta, noh, olisiko rajallinen oikea ilmaisu? Niitä ei siis juurikaan ole. Kaasojen pukuja katselimme myös, ja pari hyvää vaihtoehtoa löysimmekin. On vaan jokseenkin haasteellista löytää yksi puku joka olisi kolmen erilaisen leidin mieleen ;) Pian olisi tarkoitus ryömiä peiton alle, ja päiväunille. Yövuoro kutsuu tänään.


Viikonlopun joudun valitettavasti viettämään töissä, ja täytyy kyllä sanoa ihan suoraan että harmittaahan tuo. Lauantaina on siskontytön synttärit, jotka joudun jättämään väliin. Väiin jäävät myös sunnuntaiset vauvakutsut joihin olisin tosissaan halunnut. Hemmetin kolmivuoroduuni... Mutta, näin se menee. Ei auta kuin sopeutua.

Vietetään kuitenkin mukava viikko, eiks niin!? :)

Ansku

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Purple

Höh, teitä ihanoita! Ei vaan, tuli kyllä hyvä mieli kun sain kehuja hiuksistani. Olen siis itse totaalisen kyllästynyt, enkä tiedä mitä tekisin tälle päälle. Kysyin ehdotuksia, mutta moni oli sitä mieltä että hiukseni ovat nätit näinkin. Kiitos teille, hyvän mielen sain kyllä :) Otan toki edelleen ehdotuksia vastaan, jos niitä haluaa laittaa.


Hiuksista hotelliin. Perjantain ja lauantain välinen yö vietettiin Janin kanssa Helsingissä. Lavvantaina kävimme sovittamassa ukolle pukua häihin. Kuvissa näkyvässä asussa olin liikenteessä. Myyjä ehdotti Sandilta mustaa, aiika mageeta pukua. Vielä ei lähtenyt mukaan, saas nähdä mihin tuo mies päätyy. Hän aikoo kuulemma palata asiaan erään tyylitietoisen kaiffarinsa kanssa. Jännityksellä odotan millainen komistus alttarilla odottaa. Mutta, asiaan. Holiday inn oli hotellimme. Pidimme paikasta. Sijainti on loistava. Henkilökunta mukavaa, hymyilevää, ja huone siisti sekä miellyttävä. Aamupalaa odotin tietenkin innoissani. Olihan se ihanan runsas, niinkuin arvelinkin. Tärkeimmät, eli croisantit löytyvät myös. Ainoa miinuspiste ropisi siitä, että appelsiinimehu oli kuin vettä. Hedelmälihasta tai appelsiinin mausta ei ollut tietoakaan. Appelsiinimehu on ainakin minun aamupalassani isossa osassa, joten täytyy kyllä sanoa että siitä olin pettynyt. Kaikenlaisia ihmisiä sitä muuten hotellin käytävilläkin liikkuu. Laiskuuttamme joimme punkkulasilliset keskustan baarien sijaan omassa hotellihuoneessa, Vain elämää-sarjaa katsellen. Kuului koputus. Kurkistin varovasti ovesta. Nainen kävelee poispäin. Kääntyy, huomaa että avasin oven ja palaa. "Millanen huone on executive? Montako huonetta teillä sielä on? Aattelin, että koputan, ja avaat jos avaat". Ja sitten poistui paikalta hyvää illanjatkoa toivotellen :D Sellasta.


Tälle päivälle olin suunitellut kirpparikäyntiä. Jätin kuntosalinkin väliin sen vuoksi. Mutta kas, Isänpäivä. Kirpputori tietenkin kiinni. Olen ollut ainakin kaksi kuukautta menossa sinne, enkä ole vieläkään päässyt. Onkohan tämä joku kohtalon oikku? Ehkä en viitsi enään edes yrittää... Isää käytiin kuitenkin halaamassa, ja poikettiin napsimassa muutama kuvakin blogia varten. Seuraavaksi tiedossa olisi märkäpainia koiran kanssa. Eli siis koiran pesu. Täytyy ehkä tsempta, ja lukea muutama blogi vielä sitä ennen.

Illan jatkoja! :)

Ansku

lauantai 10. marraskuuta 2012

Very basic

Huhhei, vihdoin kotona omalla sohvalla. Saan istua iiihan rauhassa, ilman että joku astuu varpaille, tönäisee tai ihan vaan on ihan iholla. Perjantaina olin Finlandiatalolla eräässä työjutussa. Sielä oli aika moni muukin, joten tungosta piisasi. Siitä selviydyin kyllä ihan voittajana, mutta tämän päiväiset Zaran ja Stockan pyörähdykset saivat verenpaineeni nousemaan huippulukemiin.


Zarassa ei ollut toivoakaan päästä sovituskoppiin, joten siitä suivaantuneena suuntasin askeleeni kohti ulko-ovea. Stockmannin asiakkaita taas ei voi kehua käytöstavoista. Eräskin daami tunki, tunki ja tunki samalla sukkatelineelle, päätyen melkein kainalooni. Koska en välittänyt nyt halailla, otin pari sivuaskelta ja ihmettelin naisen röyhkeyttä. Huulipunia ei ollut mahdollista tarkastella, jäin siis edelleen ilman viininpunaista huulipunaa jota olen metsästänyt koko syksyn. Ahdistuksissani unohdin kokonaan HR:n mascaran, jonka olin suunitellut ostavani. Sinne jäi. Jouluosastonkin ihastelu jäi minimiin, koska en kertakaikkiaan nähnyt mitään. saati pystynyt ottamaan askelia. En muistanutkaan millaista on kunnon tungoksessa kiertely. Naminami.



Tungoksesta vielä hiusjuttuihin. Alan olla hiusmuutoksen tarpeessa, ja kateellisena tziigailen kaikkien upeahiuksisten mimmien päitä. Tänään viimeksi, junassa istuessa huokailin kateudesta vastapäisen tytsyn hiusten vuoksi. Hänellä oli tasaisesti leikatut suorat etuhiukset, samanlaiset mitkä itselläni oli pari vuotta sitten. Tykkäsin niistä hurjasti. Tykkään edelleen, mutta kovin epäkäytännölliset ne olivat. Varsinkin reissussa kuumassa maassa. Yök. Värit mietityttää myös. Nythän puolet päästäni ovat luonnontilassa, latvoissa on blondausta. Haluanko olla ihan vaalea, vai naturelli-Elli tuhkaisessa tukassani? Punaisesta olen haaveillut vaikka kuinka kauan, mutta se ei oikein sovi kalpealle naamalleni ja mustille silmänalusilleni. Entä suklaanruskea? Äh, onko se liian tylsä? Polkkatukkakin on harkinnassa, mutta ehkä vasta häiden jälkeen.

Minkälaisia hiushaaveita teillä on? Tai onko mielessäsi joku tyyli, minkä näkisit minun päässäni?

Taidankin viettää loppuillan googlaillen erilaisia hiustyylejä... Rentoa lauantai-iltaa! :)

Ansku

p.s: kuvissa perjantain asu.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Hääkutsu

Pidettiin jokin aika sitten naisporukalla hääkorttitalkoot. Ilahduttavan moni mimmi pääsi mukaan leikkaamaan, liimaamaan ja väkertämään. Saatiin kauniita kortteja aikaiseksi. Täytyy sanoa että olen enemmän kuin tyytyväinen. Toivottavasti meidän häätkin näyttävät Tammikuussa yhtä suloisilta. Häiden teemavärit ovat valkoinen ja hopeanharmaa. Samat kuin hääkutsuissakin.


Kortit ovat lähteneet matkaan, ja päätyneet jo perillekin. Äidit on valjastettu ottamaan ilmoittautumisia vastaan. Voi kun mahdollisimman moni kutsuttu tärkeä ihminen pääsisi paikalle. Joulukuussa onkin sitten vaikea duuni edessä, kun istumajärjestystä pitäisi miettiä. Esteettömyystodistuslomake annettiin eilen maistraattiin ja taas on siis menty muutama askel eteenpäin, kohti häitä.



Perjantaina puksuttelen junalla Helsinkiin, ja erääseen duunijuttuun. Jani tulee illalla perässä. Yövymme hotellissa, ja muhkean ihanan surperhyperherkullisen hotelliaamiaisen jälkeen suuntaamme etsimään sulhaselle pukua. Peukut pystyyn että löytyy! Saisimme taas yhden asian listalta pois.


Hääjuttujen lisäksi olen oikeastaan paiskinut vain töitä. Oikein vähän harmittaa kun ei ole ollut mitään menoja, joita varten pitäisi keksiä jotain mukavaa päällepantavaa. Hyvin perusmeiningillä on siis menty. Farkut ja huppari ovat olleet kovassa käytössä, eikä niissä juurikaan ole ollut kuvaamista. Asukuvat saavat siis hetken vielä odottaa. Mutta onneksi on pian viikonloppu! Taidankin heti mennä tutkimaan vaatekaapin sisältöä perjantaita ajatellen ;)

Iloista viikonjatkoa!

Ansku


lauantai 3. marraskuuta 2012

Halloween pikkujoulut

Huomenta vaan, toivottelee väsynyt juhlija sohvan nurkasta. Duuniporukan kanssa vietettiin eilen melko raisut pikkujoulut Halloweenin merkeissä. Allekirjoittanut oli mukana suunittelemassa ja järkkäilemässä bileitä, niinkuin jotkut teistä saattavat muistaakin lukeneensa. Hyvin meni, kommelluksiltakaan tosin ei säästytty. Pääosassa meillä oli opiskelijabileistä tutut rastit, Halloween-teema pysytteli taustalla punaisena lankana.


Ensin porukka jaettiin kahteen osaan, hoitajiin ja potilaisiin. Hoitajille iskettiin hilkat päähän, potilaat taas saivat veriset sidokset. Matkaevääksi tämä sekalainen seurakunta sai pullolliset sinivihreää myrkkyä. Makua piristi mato pullon pohjalla. Ensimmäiset vihjeet ohjasivat porukat baareihin kysymään lisäohjeita "Mikolta". Eli siis baarimikolta. Lisäohjeet ohjasivat ryhmät rasteille, joista toisella juotiin kilpaa. Toisella maisteltiin häijyn näköistä noidan keitosta, kuin kuravettä. Hyvin upposi, halusivat loput pulloon. Pullossa tämä seos näytti sakkaiselta kiljulta. Nam. Viimeinen vihje ohjasi juhlapaikalle. Pihalla kuultiin vielä kummankin ryhmän loistavat tiimihuudot, joista parempi palkittiin.


Sitten sisälle syömään! Ruoka oli hyvää ja seura hauskaa. Ennen pikkujouluja meillä oli työpaikalla vaalit. Valittavana oli tuomionpäivänlautakunta. Ehdokkaiden nimet olivat anagrammeja, jotka jaksoivat hauskuuttaa moneen kertaan. Annan kirkaisten, oli ehkä yksi suosikkini :D Bileissä sitten julistettiin voittajat jotka palkittiin, luudilla tietenkin.


Tämä hoitaja sai kainaloonsa ja vahdittavakseen pari pahasti loukkaantunutta juhlijaa.


Osa pikkujoulujuhlijoista lähti kotiinpäin yön tultua, osa lähti jatkamaan juhlintaa.


Itse jaksoin kahteen asti, sitten koti-ikävä pakotti taxijonoon. Huh, taas on joksikin aikaa juhlimiset juhlittu. Hauskaa oli kuitenkin! Nyt voinkin taas keskittyä täysillä häiden miettimiseen.

Hauskaa viikonlopunjatkoa!

Ansku