torstai 28. maaliskuuta 2013

Partiisisaari Meno

Kuvittele mielessäsi pikkuruinen, hiljainen trooppinen saari jota ympäröi turkoosi, niin kirkas vesi, että voit nähdä pohjan kaikki pikkukivetkin. Pystyt helposti kierämään saaren ympäri jalkaisin vain parissa tunnissa, sen vitivalkoista rantaa pitkin. Moottoriajoneuvot eivät täälä melullaan saastuta, ja ajoittain voit luulla olevasi ainoa ihminen saarella. Snorklausretkellä saatat törmätä kilpikonniin.
Tämä paikka on oikeasti olemassa ja minä olen käynyt sielä. Se paikka on Indonesiassa, yksi Gilin saarista, pienin ja keskimmäinen kolmikosta. Saari nemltä Meno, oli ehdoton lempipaikkani matkallamme. Paratiisi.

Näin hiljaista rannalla saattoi oikeasti olla. Alla kuva vasemmalle ja oikealle, samasta kohdasta otettuna. 


Ajoittain ranta koostuu rikkonaisesta korallista, joten paljain jaloin on hankala edetä. Ennen reissua täälä blogissakin hehkuttamani uimakengät osoittautuivat korvaamattoman hyväksi hankinnaksi. Uimaan ja snorklailemaan pääsi ilman teräviä korallinpaloja kantapäissä.


Hotellimme Mahamaya oli ihan mieletön kokemus. Meidät otettiin sydämmellisen ystävällisesti vastaan, ja palvelu oli erinomaista. Ajoittain tunsin itseni vähintääkin kuninkaalliseksi. Saimme oman kauniin villan, josta oli esteetön näkymä merenrantaan.


Hotellin sisäpihalla oli viihtyisä uima-allasalue, ja sviittejä.


Jokaiseen huoneeseen kuului oma vesipiste, sekä juomapullot. Näin turhaa muovipullojätettä ei kerrytetä. Muoviroskat ovat aikamoinen ongelma Indonesiassa. Ihmiset heittävät jätteitä ojiin, ja näin sadekaudella niissä virtaava vesi laskee mereen. Niinpä meressä lilluu aikamoinen määrä juurikin kertakäyttöisiä muovipulloja.

Huoneemme oli viihtyisä ja siistiäkin siistimpi. Vessa sai käydä sisätiloissa, mutta suihkusta nautimme taivasalla. Taivaallisen hyvä sänky veti puoleensa niin, että jouduin nukkumaan päiväunia ihan vain hyvän sängyn vuoksi. Täältä en olisi halunnut lähteä pois. Mahamaya sijaitsee vastakkaisella puolelle saarta, kuin mihin veneellä saavuimme. Laiskat voivat ottaa ponikyydin, me reippailimme puolen tunnin kävelymatkan rinkkoinemme.




Vastarannalla näkyi Trawanganin valot. Tämä toinen, bilesaareksikin nimetty saari myös kuului, muttei se varsinaisesti häirinnyt. Ajoittain musiikki kuulosti ihan mukavalta. Eräänäkin iltana vedin biisin Lady in red, Chris DeBurghin kanssa, Janin ihastellessa kaunista ääntäni. Tai ainakin pidätellessä nauruaan. 


Alunperin Indonesialainen, Englannissakin työskennellyt kokki valmisti erinomaisia ruokia. Varsinkin jälkuruoka, kinuskilla kyllästetty muffini vei kielen mennessään.

Juhlimme ystävänpäivää saarella. Nautimme kolmen ruokalajin illallisen rannalla, kuun loisteessa. En ole aiemmin maistanut kuningasrapucoctailia. Se oli herkullinen, vaikken varsinaisesti olekkaan rapuruokien ystävä. Viimeisen palan vielä pyöriessä suussa, alkoi sade. Ripsuttelu muuttui sekunneissa rankkasateeksi ja oli otettava jalat alleen.
Yllätykseksemme vuoteen päälle oli ilmestynyt ihanaa Belgialaista suklaata.


Lombokilta Menon saarelle pääset Bangsalista. Sinut saatetaan pysäyttää ennen satamaa, ja joudut jatkamaan perille ponikyydillä. Näin kävi jostain syystä meille. Ei se matka tosin pitkä ollut.

Osta venelippusi vasta perillä satamasta, älä ennen sitä, vaikka niin kehotettaisiinkin tekemään. Ennen satamaa ponikuljettajamme pysäytti, ja ohjasi ostamaan liput. Myyjät yrittivät huijata hankkimaan kalliimmat liput. Nämä kundit olivat pysäyttäneet kellonsakin, jotta luulisimme veneemme juuri menneen. Jatkoimme kuitenkin satamaan asti, missä virallinen lipunmyyntipiste oli.

Meno on hiljainen saari, joten veneitä menee harvammin. Me odottelimme puolitoista tuntia. Ympärillämme pörräsi jos jonkinlaista höpöttäjää. Osta sitä, osta tätä, mitä kuuluu kukkuluuruu... Lombokilla väki oli agressiivisemman oloista kuin Balilla. Satamassa konkkaili yksijalkaisia koiria, ja ponit olivat hyvin säihkähtäneen ja stressaantuneen oloisia, puhumattakaan lehmistä joita kuljettiin kiikkerillä veneillä saarelta toiselle. Sellaista on vaikea katsella ilman silmäkulmaan nousevaa kyyneltä. Ota huomioon että Menolla ei ole venelaituria, vaan sinun pitää pystyä hyppäämään veneestä mereen, ja kantaa omat matkatavarasi rantahiekalle.

Saarella on kohtuullisen paljon majoitusvaihtoehtoja, joten saatat löytää yöpaikan vasta saavuttuasi. Ennen matkaa luin jostakin matkablogista, että kirjoittaja ei saanut yöpaikkaa, sillä kaikki majoituspaikat olivat täynnä. Varsinkin highseasonilla voisin kuvitella tämän olevan mahdollista. Varmuuden vuoksi me varasimme majoituksen etukäteen. Saarella oli kuitenkin helmikuussa niin hiljaista että olisimme mitä luultavimmin löytäneet vapaan bungalovin meren ääreltä.

Meno on upea paikka, sielä sielu lepää. Mutta mitä sielä sitten voi tehdä? Ei paljon mitään, ja siinä se hohto onkin. Voit lueskella, samoilla saarella, torkkua rannalla, snorklailla, meloa... Jonkilainen lintupuistokin saarelta löytyy, mutta me emme käyneet sielä. Tämä on paras paikka täydelliselle rentoutumiselle.

Tällähetkellä saari on vielä hiljainen, mutta ihmisillä on tapana löytää nämä paikat. Meno on joskus kärsinyt huonosta moskiittomaineestaan, syyttä. Saarella on järvi, joka huhujen mukaan lisää moskiitto-ongelmaa, mutta näin ei kutenkaan ole. Olisiko järvi ollut vain tekosyy, tarina jolla turistimassat saa pidettyä poissa?

Ansku

16 kommenttia:

  1. Näyttää. niin. ihanalta! Mua kyllä pelottaa kaikenmaailman tsunamit ja muut, älytöntä tiedän, mutta nukkuminen merenrannalla... :D Olen vähän hassu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se toki mielessä, mutta toikin saari oli niin pieni että vaikka olisin nukkunut keskellä saarta, olisin jäänyt alle. Aalto olisi mennyt yli :D

      Poista
  2. Tekis ihan älyttömästi mieli just nyt heittää hanskat tiskiin ja lähteä tuonne paratiisiin. Kuinka upeen näköistä jo kuvissa. Voin vaan kuvitella millaista tuolla on todellisuudessa. ♥ Onneksi kohta on muutama vapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijai, mullakin pääsiäinen vapaa,. Tai ainakin melkein, maanantaina kyl jo töihin... :)

      Poista
  3. Upeita kuvia. Miten voi merivesi olla noin ihanan väristä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppas se. Ihanaa se oli, niiiiin lämmintäkin <3

      Poista
  4. Aivan ihania kuvia taas! Hitsi sinua kun tartutat tänne niin kamalan matkakuumeen :)

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia!! näyttää niin kivalta paikalta!

    VastaaPoista
  6. En kestä näitä sun kuvia...näyttää niin ihanalta! Lähdetään miehen kanssa tämän viikon lopulla käymään Langkawilla, joten onneksi pian pääsee itsekin vähän rannalle makoilemaan. Sääennusteet eivät tosin näytä kovin lupaavilta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naatiskelkaa :)
      Ei ne aina oikein näytä. Ei ainakaan meidän kohdallamme pitäneet paikkaansa, onneksi. Muuten olisi satanut koko matkan :D

      Poista
  7. Oli varmasti upea paikka! En ole itse käynyt Indoissa muualla, kuin Sumatran saarella, mutta ehkä joskus sinnekin sitten, jahka ehtii (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielettömän ihana. Sinne suosittelen menenään, jos Balin/Lombokin suuntaan joskus menet :)

      Poista
  8. Näyttääpäs upealta paikalta, todelliselta paratiisilta :)! Seuraavaksi, kun toivottavasti joskus suuntaan taas Aasiaan, menen ehdottomasti Indonesiaan. :) Oliko tuolla minkälainen hintataso?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jos vain aikaa olisi ollut enemmän, olisin ehdottomasti halunnut tutustua muuhunkin Indonesiaan, kuin vain Baliin ja Lombokiin. Koin että Bali on vähän yliarvostettu. Tälle pienelle Meno-saarelle menisin kyllä uudelleen, jos tilaisuus tulisi. Balin saarelle ei ole hinku takaisin. Syöminen oli hyvin halpaa, majoitukset melko halpoja mutta havemmalla olemme päässeet mm Filippiineillä ja Intiassa. Matkat eivät olleet niin halpoja kuin luulimme. Perusturistivaatteet olivat halpoja, mutta siisteissä kaupoissa joihin pääsi sisään, oli jopa kalliimpaa kuin suomessa tai ainakin samat hinnat. Alkoholi oli kallista, vain paikallinen viina halpaa mutta sitä ei uskalla juoda jos pitää näkökykyään tärkeänä :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!