perjantai 26. heinäkuuta 2013

Päivä linnakkeenneitona

Olipa kerran sääennustus. Ennustus lupasi eräälle keskiviikolle runsasta auringonpaistetta ja lämpöä. Kaikki taitavatkin olla jo tietoisia tästä surullisen kuuluisasta, pieleen menneestä ennustuksesta.

Viime keskiviikkona me puksuttelimme junalla Helsinkiin. Vakaa aikomuksemme oli viettää aurinkoinen päivä piknik-viltillä Suomenlinnassa, ja tutustua siinä samassa hiukan sen historiaankin. Vielä aamulla kotona ennen lähtöä, tarkistin säätiedotuksen netistä. Katselin pihalla vallitsevaa säätä, ja vertailin sitä ennustukseen. Viime perjantaista viisastuneena pakkasin suu mutrussa laukkuun pitkähihaisen neuleen, ihan vaan varmuuden vuoksi. Harmissani vaihdoin päälleni myös maksihameen, vaikka olin suunitellut etukäteen sen tilalle värikkäät lempisortsini. Sortsit päätyivät kuitenkin mukaan, jospa vaikka tarkenisi. Hiukan optimismia nääs.

Aamupäivällä hyppäsin ulos junasta pilvisessä Helsingissä. Olin letun tarpeessa. Söimme herkulliset muurinpohjaletut välipalaksi torilla ihmisvilinässä.


Lautta kuljetti meidät välipalan jälkeen merilinnoitukseen. Saarella ei ollutkaan onneksi niin kylmä mitä etukäteen pelkäsimme. Kuljimme pitkin poikin, ja otimme kuvia aina sillointällöin.


Jossainvaiheessa päätin hylätä maksimekkoni. Vietin loppupäivän alkuperäisessä asussa-kukkasorteissa ja bleiserissä. Lempilaukku ei irronnut olkapäältä tälläkään reissulla.


En tiennyt ennen että saarella asuu vakinaisesti yli 800 asukasta.
Käyttäydyin kuin lapsi hukuttamalla Janin jatkuvaan kysymystulvaan;
"Onko täälä päiväkoti?" "Entä mitä jos tapahtuu onnettomuus? Millä potilas viedään rantaan, vai tuleeko mediheli?" "Mitä ne ihmiset tekee päivät pitkät?" "Kukakohan on asunut tuossa talossa alunperin?" Jne...


Sen lisäksi että lapsellinen puoleni otti vallan mitä tulee kysymyksiin ja uteliaisuuteen, oli saarella hiirrmuisen paljon nähtävää. Tietenkin halusin jakaa kaikki näkemäni, olisihan ollut harmillista jos Jani ei olisi nähnyt kuinka hanhet laskivat pyrstömäkeä liukasta kalliota pitkin, päätyen suoraan mereen. Tai kuinka upea purjevene lipuu ohitsemme. Hauskasti Jani sai nämä hetket ikuistettua kamerallekin. Kyllä, jokainen on aito tilannekuva. Kas, itse aikuisuushan se siinä osoittelee. Kuin leikki-ikäinen poika konsanaan, kun ohi ajaa suuri rekka.


Päivä oli mukava, vaikka jäimmekin ilman luvattuja auringonsäteitä. Piknik vaihtui iltapäiväkahviin ja olueeseen yhdessä Suomenlinnan kahviloista. Ja minäkin tarkenin sortseillani, kotiin asti.

Nyt kun katselen näitä kuvia, huoman että olisi pitänyt valita valkoiset kengät. Ne olisivat tuoneet kokonaisuuteen vähän seesteisyyttä. Sitä olisi tarvittu housujen vastapariksi. Hälläväliä! Virheistä oppii aina :)

Mukavaa päivää ja viikonloppua kaikille! Minä aion nyt maalata.

Ansku

4 kommenttia:

  1. Olipas piristäviä kesäkuvia. Kauniit asut sinulla näissä! Hih, sai tuo viimeinen kuva ihan naurahtamaan - muistuttaa ehkä hiukan minua reissussa... Aina sormi tojottamassa jo seuraavaan kohteeseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain, mukava kuulla jos sain suupielet nousemaan :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!