tiistai 23. heinäkuuta 2013

Wanaja

Jännä miten sitä vielä näin kolmenkympin korvillakaan ei ole oppinut, että on ihan mahdollista joutua sadekuuron keskelle festareilla. No, sain siitä muistutuksen viime perjantaina. Hiukan turhan optimistisena lähdin liikenteeseen sandaadeilla. Kyllä vaan. Sandaaleilla. Varauduin kunnon festarihirmuna myöskin kohtuullisen ohutkankaisella maiharitakilla, joka toimii sateen ilmaantuessa oivallisena sienenä, imien kaiken veden iteensä. Ja koska kaikenlaiset pitkähihaiset paidat ja muut turhakkeet jätin myös kotiin, sain kokea palelun ihanuuden. Ja minä sentään mietin asukokonaisuuttani ainakin puolituntia. Ei uskoisi.


Samantha Fox esiintyi Hämeenlinnalaisessa yökerhossa festaribändien lopetettua settinsä. Alkuperäiseen suunitelmaamme kuului käydä tsekkaamassa naisen esitys, ja jäädä siitä vielä vähän tanssimaankin. Siksi kannoin mukanani ihanat kultaiset lempparikorkkarini, joilla on ihmeen mukava kävellä siihen nähden että ne ovat huiman korkeat.


Valmistautumisen jälkeen hipsimme lähelle festarialuetta hyvissä ajoin iltapäivällä. Koska sateenvaara oli todellinen(voi miksi tajusin sen vasta paikanpäällä!?), teimme pienen piknikin sateen suojaan.
Fresitaa, croisantteja ja mansikoita. Nam! Poliisit eivät kylläkään arvostaneet paikkavalintaamme, vaan ajoivat meidät pois, kuin teinit konsanaan.


Aika meni kuin siivillä, ja sitten olikin jo kiirehdittävä lavan eteen. Jukka Poika soitti ensimmäisenä. Silloin paistoi vielä aurinko ja fiilis oli katossa.


Sitten se alkoi. Vesisade. Valitettavasti sain vedettyä sadetakin niskaani vasta keikan jälkeen, joten siinä vaiheessa kaikki vaatteet olivat jo aivan märät.



Kaikeksi onneksi kuitenkin minua järkevämpi ystäväni oli varautunut varavaatteilla. Sain hänen ihanan lämpimän ja paksun hupparinsa lainaan. Ilman sitä olisinkin nyt mitä luultavimmin keuhkokuumeen kourissa.

Niin tosiaan, mainitsin alkuperäisestä suunitelmastamme mennä katsomaan Samanta Foxia. Jotenkin siinä kävi kuitenkin niin, että kellon tullessa kymmenen, olin jo aivan rättipoikkiväsynyt.
Apis oli kuitenkin nähtävä joten sinnittelin siihen asti, onneksi. Hyvin vetivät, tykkäsin tositosi paljon. Keikan jälkeen painelin etunenässä taxitolpalle, väsy painoi kovasti.

Hiukan harmitti että olin koko alkuviikon tissutellut mökillä, muuten olisin varmaankin jaksanut vielä tanssiakkin. No, ensi vuonna sitten paremmalla onnella. Ja ehkä myös järjellä. Seuraavan kerran aion valmistautua paremmin:

1. Lepään, enkä hörpi alkoholia ennen festareita ainakaan viikkoon.
2. Laitan jalkaani vähintäänkin tennarit. Ehkä jopa kumisaappaat.
3. Puen päälleni takin joka ei toimi sienen tavoin, vaan ehkä jopa hylkii vettä. Otan silti mukaani myös sadetakin.
4. Puen pitkähihisen paidan päälleni, tai otan sellaisen ainakin mukaani.
Näillä mennään ensikerralla. Ni. 


Huomena on tiedossa hauska päivä. Jos vaan säätiedotuksiin sopii uskoa, pääsemme nauttimaan auringosta Suomenlinnassa. Jeij! Kauan kaivattu kesäretki starttaa, kun hyppäämme aamulla junaan.

Lenkkarit jalkaan, ja kohti metsäistä lenkkipolkua, näkemiin! 

Ansku

10 kommenttia:

  1. Haha, ei sitä varmastikaan koskaan opi, että Suomen kesä on yllättäviä sääilmiöitä täynnä :D

    VastaaPoista
  2. :D eipä olekkaan tullut poliisin kanssa oltua juttusilla ihan vähään aikaan, törkeetä tolla tavalla häätää toiset pois sateensuojasta :p

    Kamalan pilvistä täällä nyt tuntuu olevan, toivotaan ettei suokissa vielä tuulekkin ihan kamalasti. Mutta ehkä ei sentään sada :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh samaa meidän äitin sano :)

      Joo pilviä oli kooko päivän. Tuulikin jonkunverran muttei onneksi liian kylmästi.

      Poista
  3. :D En tiedä oppiiko sitö koskaan, että Suomessa voi ajoittain sataakin. Minä en ainakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin yritän ottaa opikseni. Ei tahdo enään jäätyä :D

      Poista
  4. Kato muutama vuosi ikäeroa teki sen että mä osasin saapua paikalle kumppareissa. :D :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!