maanantai 23. syyskuuta 2013

Taistelu

Jo parin viikon ajan mieltäni on kutkutellut ajatus tutustua johonkin idylliseen paikkaan. Kahvilaan, myymälään, mielellän näiden yhdistelmään. Tässä lähellä olisi yksi paikka, johon haluaisin kipeästi tutustua ja ehkä ihastuakin. Sellainen pieni kahvila maaseudun rauhassa. Mainitsinkin paikasta ohimennen jokin aika sitten.

Viikonlopun vietin työmaalla. Vaikka eilisen aamuvuoron jälkeen olisi vielä ollut aikaa tehdä vaikka mitä, ei kahvilaan tutustuminen onnistunut vieläkään. Se mokoma kun menee kiinni jo kello 16. Olen luonteeltani hirvittävän malttamaton, enkä halunnut viettää sunnuntaista iltapäivää vain sohvan nurkassa torkuskellen. Niinpä lähdimme ryystämään viimeiset terassikahvit toiseen kivaan, mutta erilaiseen paikkaan.
Pääsin samalla ulkoiluttamaan yhtä lemppariasuanikin.


Kunnon sunnuntaiajelijoiden tapaan köröttelimme Hattulaan tsekkaamaan miltä uudistettu Mierolan sillan kahvila näyttää. Kummini asuvat kahvilan lähellä, joten pikkutyttönä sielä on tullut käytyä useinkin jäätelön perässä. Nyt paikka näytti erilaiselta. Laiturit laitettu hienoiksi, ja terassilla hurjasti tilaa. Kesäpäivinä paikka on varmasti menestys. Vaikka päivä olikin viileä, joimme kahvimme sitkeästi ulkona. Kuuma kahvi lämmitti, ja mokkapala maistui herkulliselta.


Mokkapalasta pääsemmekin aasinsiltaa pitkin kipuamaan toiseen aiheeseen. Nimittäin jokaisen naisen pahimpaan viholliseen, selluliittiin. Minä olen kärsinyt siitä koko aikuisikäni. Joitakin kuukausia sitten pääsin tästä vihulaisesta aika hyvin eroon, en tosin kokonaan vieläkään. Nyt se on kuitenkin taas palannut. Syytän  ruokavaliotani. Liikun nimittäin jo niin paljon, ettei sitä ole järkeä lisätä, kun töissäkin on jaksettava käydä. Ja niinhän sitä sanotaan, että ruokavalio vaikuttaa enemmän kuin liikunta.

Aiemmin karkkipäivä oli kerran viikossa. Muuten söin hyvin hallitusti. Viikon ainut karkkipäivä muuttui viikon parhaaksi päiväksi, ja odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Samoihin aikoihin yksi elämäni osa-alue alkoi tökkiä pahasti. Karkkipäivä helpotti oloani henkisesti. Sitten se jäi päälle. Kun mieli oli paha, herkuttelu antoi muuta ajateltavaa, tai vähintääkin lohdutti. Pari viikkoa sitten päätimme että ihan jo säästämisen nimissä jätämme karkkien ja jäätelön kantamisen muille. Karkkipäivä-kortti nostettiin taas esiin.

Hyvä niin. Aion samalla alkaa myös taistelun selluliittia vastaan. Tosin, ei se vielä tähän jää. Aion hoitaa myös elämääni haittaavan osa-alueen kuntoon, enkä anna sen enään provosoida minua hakeutumaan lakupussin pariin. Voisi sanoa että kolme kärpästä yhdellä iskulla. Iso projekti siis, mutta minä olen mukana. Herkuttelut jäävät vähemmälle, selluliitti sulaa, ja olen elämässäni onnellisempi. Myös tulevaisuudessa.
Taisto alkaa tänään, toivottakaa onnea.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Ansku

24 kommenttia:

  1. Ihana asukokonaisuus ja voi nam miten herkullisen näköinen mokkapala! Herkuttelua tulisi vähentää täälläkin, kovasti on yritetty mutta matkaa on vielä edessä :)

    VastaaPoista
  2. Sellu se on vaivana täälläkin. Ollut niin kauan kuin jaksan muistaa. Tyhmä tyyppi se Sellu. :(
    Mut asu, ihana! Tuon mekot voisit kyllä lahjoittaa meikälle ;) Ei vais, sopii sulle miljoonaisti paremmin! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ärsyttävä kaveri, sais häippästä meittii kiusaamasta :D

      Poista
  3. No nyt on taas sellainen asu että ottaisin heti itselleni ! IHANA !

    Täälläkin on nyt pari viikkoa menty karkkipäivällä. Mä en ole kyllä syönyt karkkia enkä muutakaan herkkua juuri muutenkaan mutta aloitin karkkipäivän siksi että koko ajan ei tarvitse miettiä että en söisi sitä. Karkkipäivä kun on kerran viikossa niin silloin se on ja thats it. Asiaa ei tarvitse miettiä sen enempää. Lisäksi mä olen huomannut että karkkipäivänä syöty karkki on ihan älyttömän hyvää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! kiits :D

      No sullapa onkin asenne kohillaan! Mäki tahon :)

      Poista
  4. Tosi nätti mekko. :) Minullakin karkkipäivä aina jossain vaiheessa paisuu melkein jokapäiväiseen mussuttamiseen. Nyt olen reilut kaksi kuukautta ollut ilman sokeria lääkärin määräyksestä eikä itse asiassa enää tee edes mieli karkkia. Välillä syön sokeritonta suklaata jos jotain hyvää haluan. Ensimmäinen kuukausi tosin oli hirveää ja olin tosi masentunut siitä, etten voinut syödä mitään hyvää. Nyt ei enää edes tunnu pahalta. Tsemppiä siis kovasti yhteen karkkipäivään viikossa. Kyllä siihen taas tottuu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin muistelen että joskus olin karkkilakossa, ja kun aikaa oli mennyt, ei tuntunut pahalta. Mutta piru että ekat päivät tosiaan oli vaikeita.
      Kiitos tsempistä, sitä tarvitaan :)

      Poista
  5. Hyvä A :) !
    T.yksi sellupeppu,joka sai pitää la.namipäivänsä,jos homma muuten etenee ;)
    Ja niia,toi takki,ah aivannn magee rok rok,tykkäääään :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiits M! :) Hyvä että sait pitää namipäivän. Mites sujuu muuten jutska?? :)

      Poista
  6. Hyvin :) . Elimistö tottunut ruokaaikohin turhankin hyvin :D.
    Eilen oli synttäriä...ja neuvolaa...mietin:tänään "pukeudun"...
    Joo,farkut ja perus paita joka musta sekin,äh. Tuntuu jotta pitkän odotuksen jälkeen on vähän pukeutuminen ja uskallus kadoksissa ja oma kroppa tuntuu vieraalta :). No kai se tästä :)
    mut onneksi muut osaa ,ilo katsoa upeita kuvia,kaunis <3

    VastaaPoista
  7. Ihana asu! Kiitos inspiraatiosta, sillä saatan kopsata tämän ;)

    VastaaPoista
  8. Itse olen ihan mieletön herkkuhiiri, enkä oikein osaa hillitä itseäni, niin melkeinpä joka päivä tulee napattua jotain makeaa suuhun. Ei hyvä, mutta minkäs teet kun itsehillintää ei juuri löydy ja mies mussuttaa sohvalla vieressä suklaata :)

    Olen kanssa huomannut, että ruokavaliolla on iso merkitys, aina kun saan pidettyä arkiruokailuni säännöllisenä ja jotensakin järkevänä, voi kroppa ja ihokin käsittämättömän paljon paremmin. Lomilla aina repsahtaa pahasti, mutta töihin palattua tulee onneksi tehtyä aina jonkinlainen ryhti liike. Silti, ne herkkupalat tuntuvat pysyvän tiiviisti arjessa mukana... Noh, yritän ajatella sanaa kohtuus, en sentään hotki suklaalevyä päivittäin, vaan maiskutan pari palaa ihan tyytyväisenä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi vain pari palaa. Jos itsekin jättäisin sen siihen, voisin nauttia jokapäivä vaikka teen tai kahvin kanssa. Harmi vain että ei se jää, vaan syön koko levyn :D

      Poista
  9. Ihan älyttömän kiva asu!

    Täälläkin se sellunpirulainen on vaivana. Tosin ei ihmekään jos katsoo mun ruokailutottumuksia - joka viikko hampurilaista tai pitsaa, karkkia ja pullotolkulla energiajuomia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai energiajuomia? :D Hih mä olen luullut että niitä juo vain teinit :D

      Poista
  10. Ruokavaliolla on kyllä hurjan suuri osa tuossa! Minäkin kärsin samasta ongelmasta, eikä sitä ainakaan helpota rakkauteni vaaleaan leipään ja irtokarkkeihin. Söin yhdessä vaiheessa muutamia viikkoja tarkan ruokavalion mukaan ja alle kuukaudessa pääsin melkein kokonaan tuosta kiusanhengestä eroon. Se ruokavalio verotti kukkaroa niin paljon, eikä töissä ollut aikaa syödä niin usein, kuin olisi pitänyt, lipsuin vanhoille raiteille takaisin ja nyt sitä selluliittia on sitten reisieni lisäksi jopa vatsassa. :D Argh.. Elättelen toiveita, että joulukuuhun mennessä olen saanut edes vähän taisteltua sitä vastaan..

    Tsemppiä taisteluun! ;) Täällä ollaan hengessä mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vaalea leipä on herkkua. Ja niin on karkitkin. Voi hemmetti tätä sokeriaddiktin elämää :D Minkälaista ruokavaliota noudatit?

      Poista
  11. Ihanan värikkäitä ja piristäviä asuja täällä :)!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!