perjantai 11. lokakuuta 2013

Haaveilija

Minä kävin ala-asteikäisenä kirjoittajakoulua. Moinen järjestettiin kirjaston tiloissa. Kävin kaksi kurssia. Pienille kirjoittajille tarkoitetun, ja sitten vähän isommillekin suunnatun kurssin. Yhden kesän vietin kesäyliopiston kirjoittamisen kurssilla. Lapsena rustailin runoja, tarinoitakin välillä. Ihan vain omaksi huvikseni kotona. Yläasteella koulunkäynti ei valitettavasti oikein maistunut, mutta kun äidinkielentunneilla työstettiin tarinoita ja novelleja, viihdyin.

Olen tässä viimeisten viikkojen aikana pohdiskellut, miksi en lähtenyt opiskelemaan äidinkieltä tai vaikka viestintää. Jossainvaiheessa koin unelma-ammatikseni erityislastentarhanopettajan, mutta sitä tavoitellessani eksyinkin sairaalamaailmaan. Jäin sinne. Ja kuten arvata saattaa, näin monen vuoden jälkeen, sinne olen jämähtänyt. Eipä siinä, onhan työ antoisaa. Aina oppii uutta, eivätkä päivät ole samanlaisia. Kuitenkin, vanha salainen haaveeni on nostanut päätään. Ei se erityislastentarhanopettajuus, vaan kirjoittaminen.
En ole oikeastaan koskaan sanonut sitä ääneen. Se kun on kuulostanut vähän naiivilta, mahdottomalta. Jopa typerältä haavekuvalta. Nytkin pyörittelen sanoja päässäni ja kielenpäällä: sanonko, nolaanko vain itseni?


Haluaisin kirjoittaa työkseni. Noin. Nyt se on sanottu. Tosin, tässä oli vain puolet. Lisään vielä: rakastan muotia ja pukeutumista. Olen aina rakastanut. Myös kosmetiikka on lähellä sydäntäni. Se kiinnostaa niin paljon että olen pohtinut mahdollisuutta opiskella maskeeraajaksi. Arvaattekin varmaan, mitä tulee kun yhdistää nämä kiinnostuksen kohteet? Haluaisin kirjoittaa työkseni muodista ja kosmetiikasta. Huh. Nyt olen päästänyt sen julkisesti suustani ulos. Miltä se kuulostaa? Vaikutanko tärähtäneeltä, lapselliselta haaveilijalta?

Oi olkaa lempeitä mikäli täräytätte mielipiteenne kommenttilaatikkoon. Olen aika herkkä tämän asian kanssa.

Jännittävää viikonloppua! :)

Ansku

20 kommenttia:

  1. Hieno haave :) mun mielestä pitää olla sellainen asenne että aina voi yrittää, sittenkin vaikkei haaveet toteutuisi..
    Mun mielestä ei ole mitenkään mahdotonta päästä esim. vierailevaksi kolumnistin kirjoittajaksi johonkin lehteen tai vaikka jollekin muotisivulle nettiin. Sitten jos on jokin alan koulutus (kuten maskeeraaja) niin tulee vielä paremmin huomatuksi ja mahdollisuudet on silloin vielä paremmat päästä kirjoittajaksi. Toisaalta taas Suomessa on aika vähän mahdollisuuksia kirjoittaa vaikka kosmetiikasta työkseen, mutta ulkomailta voisi löytää jotain sellaista työtä jos ei Suomessa onnistu. Sitten on tietysti myös niitä jotka julkaisevat kirjoja omakustanteena, aina on siis jokin mahdollisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-in, mulla kans samanlainen ajattelutapa. MUTTA, sitten tulee taas ne tylsät ärsyttävät tosiasiat: asunto- ja autolaina jne.. Pitäis keksiä ratkasut moneen pulmaan. Mutta ehkä mä keksin. Toivon niin :) Kiitos ihanasta kommentista!

      Poista
  2. Jaahas,erikoislastentarhaopettaja? Eikös se ole erityislasten... ;)
    Unelmia kohti vaan,ettet vanhana mieti miksi en edes yrittänyt.
    Hei asusta: ihana tuo paita /koru kimppa:) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu. Oho miten nolo virhe. Mutta korjattu. Kiitos :D

      Poista
  3. Todellakin tällaiset jutut pitää sanoa ääneen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla että olet tätä mieltä :)

      Poista
  4. Haaveita pitää aina olla ja toteutuneiden tilalle kehitellä uusia. Unelmiin pitää uskoa. Ilman unelmia ei ole elämää. Elämä ilman unelmia on kuollutta.
    Minä olen unelmien puolesta puhuja, unelmiin uskova ja niiden voimalla eläjä. Tämä kaikki selviää kun lukee mun vanhoja blogi tekstejä. Ja hei arvaa mitä? Itse toteutin yli kymmen vuotisen unelmani ja julkaisin omakustanne runoteoksen keväällä. :)
    Hienoa kun uskalsit kertoa haaveistasi. Nyt ne tuntuvat paljon todellisimmilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta!? Onpa todella hienoa että teit sen. Valat minuunkin uskoa näillä sanoillasi. Kiitos!

      Poista
  5. Todella upeita kuvia! :)

    elamanikuvina.blogspot.fi

    VastaaPoista
  6. Mahtava haavee ja kyllähän sitä kannattaisi tavoitella. Mun haaveet nuorempana oli aika samanlaisia, kirjoitin paljon juurikin runoja ja novelleja kotona sekä äikäntunnin kirjoitustehtävät oli lemppareita. Valitsin yläasteella valinnaisen äidinkielenkin mutta sitä ryhmää ei koskaan tullut kun siihen ei ollut tarpeeksi oppilaita :( Noh tilalle tuli kuvis ja se oli aina myös mun niitä ainoita vahvoja aineita musiikin lisäksi.

    Musiikin jättäminen mua ehkä kaduttaa eniten mutta mulle kävi perus juttu. Ikää oli noin 15 v ja kaikki muu kiinnosti enemmän. Pianosoitonopelle heitettiin hyvästi melkein 10 vuoden soittotuntien jälkeen eli olin aika hyvä jos siinä vaiheessa. Tän kommentin pointti on siis se että go fot it ! Olisin niin iloinen sun puolesta jos sun haave joskus toteutuisi kun omaani en ehkä enää oikeen pysty fiksaamaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vaan joskus sulla helpottaa kiireet, ota ihmeessä pianonsoittotunteja! Vitsit mitä kaikkea pääsisit ehkä tuntemaan, kun pitkän tauon jälkeen istuisit pianon ääreelle ja lähtisit soittamaan <3

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Hahaa! Yksi pikkuruinen askel on jo otettu. Vielä en ole edennyt konkreettisesti, mutta ehkä, ehkä se joskus toteutuu... :)

      Poista
  8. Hienoa, että uskalsit kertoa haaveestasi ja hyvältä se minusta kuulostaa! :) Ei ole helppoa sanoa haaveita ääneen ja minä harvemmin uskallan kertoa haaveistani tai suunnitelmistani ellen ole täysin varma, että aion myös tehdä jotain asian eteen. Pitäisi kyllä, koska ääneen sanominen tekee heti haaveesta jotenkin konkreettisemman. Sen takia kai se pelottaakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Jotenkin tämän jutun julkaisemisen jälkeen minut valtasi jonkinlainen rauha. Tuli sellainen fiilis että tämä voisi olla oikein, ja mun juttu.

      Poista
  9. Ihana että annoit palan itsestäsi jälleen meille lukijoille, ja uskon, että se kannustaa muitakin kertomaan haaveistaan. Eikö olekin huippua kun tietää mitä haluaa, jotkut miettivät sitä koko ikänsä miksi haluaisivat tulla. :)
    Kauniita kuvia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei joo, onpa hyvä näkökulma! Kiitos <3

      Poista
  10. Minäkin haaveilen puoliksi salaa ihan toisenlaisesta työstä. Kutsumuksesta jos niin voi sanoa. Ehkä joskus päädyn tekemään konkreettisesti näitä juttuja mitä kaikkein eniten haluaisin, mutta vielä en sitä uskalla ääneen sanoa.

    Joten rohkeasti vain kohti unelmia!

    VastaaPoista
  11. Mun mielestä on upeaa, kun toiset tietää mitä haluaa tehdä! Mä olen itse vielä niin hukassa. Kosmetologin alasta olen kyllä useimmiten haaveillut, mutta samalla ratsastustallin tai maatilan pito, oih ♥ Toisaalta tykkään kyllä näistä toimistotöistäkin, mutta ei tää silti tuo mulle sitä täyttä tyydytystä. Mä en todella tiedä mitä tahtoisin tehdä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!