lauantai 19. lokakuuta 2013

Perjantai

Tuuli on kääntynyt tuivertamaan sellaisesta ilmansuunnasta, että eilinen koiralenkki meinasi tyssätä heti alkuunsa. Olin kävellyt koviovelta kymmenen metrin matkan, kun jo haaveilin pitkistä kalsareista tuulihousujen alle. Hrrr. En tietenkään kääntynyt takaisin, vaan suomalaisella sisulla kävelin tunnin lenkin karvakorvani kanssa(tyhmästä päästä kärsii ainakin toinen pakara). Karvakorva-Demi on peräisin jostain Sveitsin alppien suunnalta. Arvatkaapa vaan kuinka onnellinen se oli tästä muuttuneesta ilmastosta. Innostuneesti kuonollaan se tökki lumisia kohtia aina kun sellaisen vain löysi. 

Kyllä vain, tääläkin siis satoi perjantaina lunta. Aikamoinen järkytys, kun kello kuudelta laskin Demin aamupissalle, ja oven takana odottikin marraskuinen räntämaisema. Talvi yllätti Anskun. Tänäkin vuonna. Olen ilmeisesti sokea kaikille niille uutisille, jotka toitottavat: vaihda renkaat hyvä sään aikana! Huomena sataa lunta! Töihin oli kuitenkin lähdettävä, vaikka lämmin peitto houkutteli enemmän kuin auton siivoaminen räntäsateesta.


Mutta niin, piti jutella siitä koiran pissatuslenkistä vielä vähän. Oli siis aika kylmä. Vaikka kävelin niin kovaa kuin huonoilla lonkillani pystyin, oli jalat ihan jäässä lenkin loppusuoralla. Kylmät väreet kiipesivät selässä ja toinen pakara oli melkein tunnoton. Seuraavalla kerralla haistatan pitkät sille suomisisulle, ja kipaisen takaisin kotiin pukeutumaan ilmaston vaatimalla tavalla. Tai ehkä saatan tarkistaa etukäteen mitä on odotettavissa. Netistähän senkin näkee. Niin tuulen suunnan kuin lämpötilankin. Siis jollei laiskuuttaan viitsi laittaa nenäänsä ulos.Tosin, nyt kun mietin, nenäni ei aisti ihan noin vain ovenraosta, mistä ilmansuunnasta tulee. Eikä se ole ehkä kovin tarkka arvioimaan lämpöasteitakaan.


Kun pääsin kotiin, keitin kupillisen teetä. Jani paistoi lettuja. Sain maistiaisen. Vastapaistettu lettu lusikallisella mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Nam. Minäkin paistoin muutaman. Sitten meille tuli Janin siskontyttö. Pikkuruinen, suloinen peikkotyttö söi tuosta noin vain ainakin kahdeksan lettua. Saimme paikalle myös Janin siskon, joka yllätti meidät skumppapullolla. Näistä aineksista syntyi oikein herkullinen perjantai-ilta. Hyvä aloitus viikonlopulle. Jäätynyt pakaranikin suli.  

Mitä parhainta viikonloppua!

Ansku

12 kommenttia:

  1. Et ole ainut, joka ei ihan sisäistä uutista "vaihda ne renkaat!". Ei täälläkään ole vaihdettu vielä ;)
    Hyvä viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, voi meitä! Mutta voihan olla että ensiviikko onkin taas suorastaan kesäinen ;)

      Poista
  2. Se on hassua miten talvi a-i-n-a yllättää :) kahdeksassa kuukaudessa ehti hyvin unohtaa ne kylmät viimat ja tuiskut, sekä tietysti rakkaan loskan.
    Meillä täällä vielä kovin syksyistä ja talvi antaa odottaa itseään - onneksi. Mutta kyllä se meidätkin vielä saavuttaa ja todennäköisesti ihan yhtä yllättäen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Melkein nolottaa, mutta minkäs teet :D Pöljä mikä pöljä ;)

      Poista
  3. Hahahaha, talvi yllättää aina! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sitä sitten vanhana ja viisaana osaa ennakoida paremmin :D

      Poista
  4. No teillähän onkin ollut siellä oikein kunnon lettukestit perjantai illan ratoksi. Teki varmasti hyvää sen myrskyssä tarpomisen jälkeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, todellakin. Jo ihan mukava tunnelma lämmitti :)

      Poista
  5. Oi ihanat lettukestit perjantain kunniaksi :)

    VastaaPoista
  6. Ootko muuten Ansku koskaan tehnyt kotipostausta? Multa on meinaan mennyt ohi jos olet. Teillä näyttää niin viityisältä, että olisi kiva päästä "kotikierrokselle" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varsinaisesti ole, koska meillä on ihan superkeskeneräistä. Asuttu ollaan yli kaksi vuotta tässä, mutta sisustus aiiiivan kesken vielä :/

      Poista

Kiitos kommentistasi!