lauantai 9. marraskuuta 2013

Lukutoukkako

Tähän postaukseen sopisi hirvittävän hyvin juttu lempikirjoistani. Tai vaihtoehtoisesti voisin kertoa vierailevani aina ajoittain kirjaston taiteellisessa ja tieteellisessä maailmassa, mutta se olisi suuren suuri vale. En ole varma onko fiksua paljastaa, että luen äärimmäisen vähän kirjoja. Haluaisin lukea enemmän, mutta tämä rakas blogini, muiden blogit ja ihanat muotilehdet vievät sen ajan, minkä jotkut käyttävät kirjojen lukemiseen. Mutta kun matkustan rantalomakohteeseen, pakkaan ensimmäisten tavaroiden joukossa rinkkaani monta pokkaria. Lomalla on aikaa lukea. Silloin jopa muotilehdet jäävät selaamatta, sillä riippukeinussa nyt vain kuuluu lukea kirjoja ja pokkareita. Yleensä pokkareita, ne kun painavat matkalaukussa vähemmän kuin kovakantiset kirjat.


Itseasiassa nyt alkaakin olla se aika vuodesta, kun hyviä pokkareita on syytä metsästää. Kolmen kuukauden kuluttua olen nimittäin jossain kaukana. Jos ihan tarkkoja ollaan, minut voi mitä luultavimmin löytää joltakin hienohiekkaiselta rannalta Afrikasta, toivottavasti pokkari kädessäni. Matkaliput ovat poltelleet jo jonkin aikaa taskussa, mutta matkasuunitelma muuten on vielä aivan auki. Majoituspaikoistakaan ei ole vielä tietoa. Ehtiihän tässä.


Kas. Tekstin punainen lanka uhkaa nyt hukkua pahemman kerran. Palataan siis jutussa hiukan taaksepäin. Siihen kohtaan, jossa mietin onko järkä paljastaa lukevansa mieluummin Costumea kuin Sofi Oksasen tuotantoa. En myöskään ole varma onko fiksua paljastaa, että en ollut kirjastossa tutustumassa parijoogan ihmeelliseen maailmaan. Olin etsimässä valoa. En sitä, jota meditoimisenkin avulla etsitään, vaan sitä oikean sävyistä valoa, jotta tämän postauksen kuvat onnistuisivat.


Se oli sateinen, synkkä päivä. Mentiin jo pitkästi iltapäivän puolella, ja hämäräkin laskeutui. Ystäväni oli testannut kampausideaansa kutreihini, ja halusin saada siitä hyvän kuvan(oletko jo muuten tsekannut Facebookista ryhmän: KauneusVarikko? Jollet, korjaa tämä vääryys pikimmiten). Ihmettelin missä voisimme saada otettua kunnollisia kuvia, ulkona sateessa kun niitä ei voinut ottaa. Kotona valot ovat keltaiset, joten sitä ei voinut pitää vaihtoehtona. Ystäväni heitti idean. "Menkää kirjastoon. Kun sulla on toi hamekin". Puhe oli myös silmälaseista, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi hankkia moisia kapistuksia. Ehkä olisi syytä. Saattaisin moikkaillakin ihmisille useammin, kun tunnistaisin heidät.


Sinne me sitten menimme. Kirjastoon, valon perässä. Tunnelma oli kireähkö. Olin kiukutellut huonosta kamerasta, huonosta valosta, sateesta, pimeästä Suomesta ja ties miestä niin kauan, että ihmettelen että rakas aviomieheni viitsi enään tulla kanssani koko kirjastoon. Mutta, sieläkin valo oli huono. Niin huono, että harkitsin monta päivää näiden kuvien julkaisemista. Tässä nämä nyt sitten kuitenkin ovat. Teilatkaa tai tykätkää. Sen verran sanon vielä, että asusta pidin kovasti. Mukavan rento. Näin niinkuin kirjastokäynnillekin sopiva.


Mukavaa viikonlopun jatkoa, ja muistakaa helliä isiänne. Ja muistakaa vähän minuakin. Nimittäin Indiedaysin inspiroivimman blogin metsästys jatkuu enää hetken. Äänestys pitäisi hoitaa 10.11 mennessä. Jos haluat antaa kallisarvoisen äänesi minulle, voit tehdä sen tästä linkistä. Blogini löytyy muotiblogien alta.

Ansku

 p.s. Home at last-blogi viettää synttäreitä arpajaisten muodossa. Koska palkinto on ÄÄRETTÖMÄN ihana, ja haluaisin voittaa sen itse, en suosittele teitä muista osallistumaan. Mutta jos nyt kuitenkin tahdotte, pääsette osallistumaan tästä.

17 kommenttia:

  1. Olipas jotenkin hyvänmielinen ja hauska postaus! :) Hyvin saa asustakin selvää ja onpahan ainakin hieman tavallisesta poikkeava kuvausympäristö ;)

    VastaaPoista
  2. Heh, hyvä tai oikeastaan loistava idea toi kirjastossa kuvaaminen !

    Mä en myöskään lue kovinkaan paljoa ja ihan samasta syystä...en ehdi. Ennen olin kovakin lukemaan ja aina oli nenä kirjassa mutta nykyään mun aika menee duuniin ja liikuntaan ja kumpaakaan kun ei oikei voi jättää pois. Se loppu aika sitten meneekin niin oman kuin muiden blogien parissa, siinäpä se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vaihtelua ainakin jollei muuta :)

      Lukeminen olisi ihanaa. Mutta ei enään kuin kolme kuukautta kun saan lueskella oikein olan takaa :D

      Poista
  3. Kiitos kommentistasi! Sulla on ihania inspiroivia kuvia. Aloin seurailee sua, liitythän säkin mun lukijaks :)

    VastaaPoista
  4. Äläs sielä,tosi hyvät ja kivat kuvat !

    VastaaPoista
  5. Kivoja kuvia, sä oot niin kaunis! Bloggailu vie kieltämättä paljon aikaa, itse rakastan lukemista ja kirjoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh... Kiitos :D

      Joo, tosi paljon. Ei moni uskois.

      Poista
  6. Olipas kiva postaus ja minusta kuvat ovat vallan hyvin onnistuneet. Näissä pimeysolosuhteissa on kuvattava niissä olosuhteissa joita suodaan.

    Hyvää sunnutai-illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla jos pidit! Ja tiedätkö, sä olet aivan oikeassa. Ei pitäisi ottaa tätä niin raskaasti, koska ilmoihin ei voi vaikuttaa. Mutta. Silti huomaan ahdistustuvani asiasta.

      Poista
  7. Aivan ihana tuo kampaus! Mun mielestä nuo kuvat näyttää ihan hyviltä ja valoisilta ja varmasti siellä kirjastossa oli kirkkaampi valo kuin kotona tai ulkona hämärässä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä ne meidän kodin hämäryyden voitti mennen tullen :D

      Poista
  8. Hauska idea tuo kirjasto :) Ja mä niiiin tykkään tuosta paidasta!

    Mä olen kyllä ihan hirmuinen lukutoukka ollut aina, mutta nyt tuon pienen myötä ei ole enää ehtinyt niin paljoa lukemaan. Toki laukussa on aina kirja mukana, ja vähintään työmatkat bussissa istun nenä kiinni kirjassa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!