keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulu

Niin sitä vain odottelee aina lokakuun lopulta asti. Miettii milloin olisi sopiva aika ripustaa tunnelmalliset valot ikkunoihin, ja minkälaisia lahjoja antaisikaan lapsille ja miehelleen. Sitten, ihan yllättäen onkin jo jouluaatto. Lapsena joulunodotus tuntui kestävän paljon kauemmin. Myös jouluaatto tuntui silloin pidemmältä. Ehkä se johtui siitä että joulupukkia odotettiin niin hartaasti. Odottavan aika on tunnetusti pitkä.

Me vietimme jouluaattoiltaa veljeni perheen luona. Söimme herkullisia jouluruokia, maistelimme vähän viiniä ja sitten söimme taas lisää. Pienet veljentytöt olivat vallan hauskaa seurattavaa. Pientä täpinää oli havaittavissa, ja aina silloin tällöin kuului kysymys: milloin Pukki tulee? Ikkunoissa käytiin tirkistelemässä ja mahdollista koputusta kuunneltiin tarkasti.

Ruuan jälkeen levättiin hetki. Ja sitten syötiin taas, niinkuin jouluaattona kuuluukin. Kunnes se sitten kuului: koputus. Me olimme kaikki olleet kilttejä, lahjoja tuli runsaasti. Ilta kului kuin siivillä. Leikittiin lasten uusilla leluilla, saunottiin ja maisteltiin yöpalaksi vielä kinkun tähteitä ja juustoa sekä pähkinöitä. Kun kello 2:lta alkoi haukotuttaa, oli aika lähteä kotiin nukkumaan. Miten ihana jouluaatto. Kiitos teille rakkaat!

Tänään nukuimme pitkään. Sain vaivoin avattua suolaisen ruuan turvottamat silmäluomeni juuri ennen puoltapäivää. Avasin television ja söin lahjasuklaata aamupalaksi. Iltapäivällä nappasimme isomummun mukaamme ja menimme äidilleni syömään. Illan olen istuskellut uusissa pehmeissä olohousuissani sohvalla. Suussani olen mutustellut vuorotellen vihreitä kuulia, välillä suklaata. Ihana ilta.

Ansku

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!