keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Missä aurinko?

Niin vaan loppui loma, ja työpaikalle oli raahauduttava. Ilmatkin ovat olleet pari viimeistä päivää synkkiä ja sateisiakin. Siksipä kaivelin koneen uumenista muutamat kesäiset kuvat viimeviikolta, kun aurinko paistaa porotti. Sain Janilta Raybanit synttärilahjaksi kesäkuussa, ja täytyy sanoa että tykkään. Tuovat hiukan erilaista särmää asuihin, ja sopivat varsinkin tuon kuvassakin näkyvän armyvihreän kaveriksi.


Viikonloppuna nautiskelimme aamupalan ulkona piknik-hengessä. Tietenkin poksautimme pienen skumppapullonkin, loman loppumisen vuoksi(joimme sen siis oikeastaan suruumme). Fresita on osoittautunut tämän kesän ehdottomaksi lemppariksi. Raikas ja juuri sopivan makea.

Tämä viikko on kulunut kangaskaupoilla(kyllä, työllistän jälleen ompelutaitoista äitiäni. Kiitos vain jo etukäteen), salilla, lenkillä, ja sielä työpaikalla. Ostinpa muutamat uudet treenivaatteetkin, niitä kun ei voi olla liikaa. Tämä päivä alkoi juoksulenkillä. Kulki ihan kohtuullisen hyvin, mutta jännästi pohkeet vieläkin ihan superjumissa. Hypin nimittäin hyppynarulla muutama päivä sitten. Luulisi pohkeiden jo parantuneen, mutta mitä vielä: nehän ovat kipeämmät kuin eilen! Nyt aamupalaa, ja töihin. Kivaa päivää!

Ansku

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Rihanna-mikä nainen!

Enpä tosiaan olisi arvannut miten kova mimmi Rihannasta  kehittyy, silloin kun hän tuli suuren yleisön tietouteen vuosia sitten. Jos ihmettelitte mikä se ääni eilen illalla Hartwall areenan suunnalta oli, voin kertoa että se oli räjähdys. Rihanna pisti paikan säpäleiksi. Tai sitten se oli se äänikonsertti, jonka fanit saivat aikaan konsertin loppupuolella. Meteli oli korvia huumaavaa. En osaa eritellä konsertin parasta osaa. Ehkä se oli Rihannan mielettömän kaunis, vapautunut hymy. Tai ehkä konsertin yllätyksellisyys. Vai sittenkin mieletön lavashow valoineen ja tuliefekteineen. Rihanna tanssi ja lauloi sydämensä kyllyydestä, antoi kaikkensa. Huikea nainen, ja menestyksensä väärtti. Jos Rihanna tulee vielä Suomeen, suosittelen menemään paikan päälle. Vaikket pitäisi varsinaisesti hänen musiikistaan, on konsertti kuitenkin elämys joka ei unohdu. Viihdettä isolla veellä.

Pukeuduin konserttia varten kesäisesti, olihan ilmakin suorastaan kuuma ja varsinkin aurinkoinen. Palella ei tavinnut Hartwalillakaan. Pääsylippu toimi hienosti viuhkana.


Ansku

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Valintoja

Kesä on kauneimmillaan. Aurinko porottaa, kukat kukkivat. On ihanan valoisaa. Kesän upeudesta huolimatta poden pienoista kesän loppumisahdistusta. Tätä on kestänyt jo koko tämän viikon, enkä oikein tahdo saada siitä otetta. Kesä on Suomessa auttamattomasti liian lyhyt. Vaikka toisaalta syksy ja talvikin ovat mukavaa aikaa, jää kesä hirvittävän lyhyeksi. Rakastan valoa ja lämpöä, auringon paistetta. Elän kestästä. Talven synkkyys, pituus ja kylmyys ahdistavat jo nyt. Ehkä myös tuleva tiistainen työpäivä vaikuttaa mielialaani. Loma loppuu. Aikansa kutakin. Toisaalta, loman lyhyydestä voin syyttää ainoastaan itseäni. Pidän nyt kesällä vain kolme viikkoa lomaa. Syykin on selvä: Helmikuinen aurinkomatka. Reissu, jonka voimalla kestän talven kylmyyden ja pimeyden. Säästän osan kesälomastani tuota henkireikää varten.

Valintoja. Sitähän elämä on. Olen jotenkin muutenkin nyt valintojen edessä. Tai siis, haluaisin olla. En vain osaa päättää mitkä ovat ne vaihtoehdot. Mihin suuntaan lähden kävelemään elämäni polkuja. En haluaisi enään seistä tässä risteyksessä, tuijotellen eri suunitiin osaamatta päättää mihin otan seuraavan askeleeni. Ehkä voisin tehdä valinnan luottaen intuitiooni, joka toimii yleensä hyvin vahvasti. Ongelmalliseksi asian tekee se, että intuitioni ei osaa auttaa minua toteuttamaan asioita, joita valinnan jälkeen pitäisi tehdä.


Horoskooppi neuvoi minua ottamaan päivät vastaan sellaisina kuin ne tulevat. En saisi huolehtia huomisesta. Tyhmä horoskooppi minusta. Toisaalta se kertoi että löydän tasapainon. Ehkä jään odottelemaan sitä. Tasapainossa olisi mukava olla.

Tasapainoista ja aurinkoista päivää!

Ansku

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Päivä linnakkeenneitona

Olipa kerran sääennustus. Ennustus lupasi eräälle keskiviikolle runsasta auringonpaistetta ja lämpöä. Kaikki taitavatkin olla jo tietoisia tästä surullisen kuuluisasta, pieleen menneestä ennustuksesta.

Viime keskiviikkona me puksuttelimme junalla Helsinkiin. Vakaa aikomuksemme oli viettää aurinkoinen päivä piknik-viltillä Suomenlinnassa, ja tutustua siinä samassa hiukan sen historiaankin. Vielä aamulla kotona ennen lähtöä, tarkistin säätiedotuksen netistä. Katselin pihalla vallitsevaa säätä, ja vertailin sitä ennustukseen. Viime perjantaista viisastuneena pakkasin suu mutrussa laukkuun pitkähihaisen neuleen, ihan vaan varmuuden vuoksi. Harmissani vaihdoin päälleni myös maksihameen, vaikka olin suunitellut etukäteen sen tilalle värikkäät lempisortsini. Sortsit päätyivät kuitenkin mukaan, jospa vaikka tarkenisi. Hiukan optimismia nääs.

Aamupäivällä hyppäsin ulos junasta pilvisessä Helsingissä. Olin letun tarpeessa. Söimme herkulliset muurinpohjaletut välipalaksi torilla ihmisvilinässä.


Lautta kuljetti meidät välipalan jälkeen merilinnoitukseen. Saarella ei ollutkaan onneksi niin kylmä mitä etukäteen pelkäsimme. Kuljimme pitkin poikin, ja otimme kuvia aina sillointällöin.


Jossainvaiheessa päätin hylätä maksimekkoni. Vietin loppupäivän alkuperäisessä asussa-kukkasorteissa ja bleiserissä. Lempilaukku ei irronnut olkapäältä tälläkään reissulla.


En tiennyt ennen että saarella asuu vakinaisesti yli 800 asukasta.
Käyttäydyin kuin lapsi hukuttamalla Janin jatkuvaan kysymystulvaan;
"Onko täälä päiväkoti?" "Entä mitä jos tapahtuu onnettomuus? Millä potilas viedään rantaan, vai tuleeko mediheli?" "Mitä ne ihmiset tekee päivät pitkät?" "Kukakohan on asunut tuossa talossa alunperin?" Jne...


Sen lisäksi että lapsellinen puoleni otti vallan mitä tulee kysymyksiin ja uteliaisuuteen, oli saarella hiirrmuisen paljon nähtävää. Tietenkin halusin jakaa kaikki näkemäni, olisihan ollut harmillista jos Jani ei olisi nähnyt kuinka hanhet laskivat pyrstömäkeä liukasta kalliota pitkin, päätyen suoraan mereen. Tai kuinka upea purjevene lipuu ohitsemme. Hauskasti Jani sai nämä hetket ikuistettua kamerallekin. Kyllä, jokainen on aito tilannekuva. Kas, itse aikuisuushan se siinä osoittelee. Kuin leikki-ikäinen poika konsanaan, kun ohi ajaa suuri rekka.


Päivä oli mukava, vaikka jäimmekin ilman luvattuja auringonsäteitä. Piknik vaihtui iltapäiväkahviin ja olueeseen yhdessä Suomenlinnan kahviloista. Ja minäkin tarkenin sortseillani, kotiin asti.

Nyt kun katselen näitä kuvia, huoman että olisi pitänyt valita valkoiset kengät. Ne olisivat tuoneet kokonaisuuteen vähän seesteisyyttä. Sitä olisi tarvittu housujen vastapariksi. Hälläväliä! Virheistä oppii aina :)

Mukavaa päivää ja viikonloppua kaikille! Minä aion nyt maalata.

Ansku

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Wanaja

Jännä miten sitä vielä näin kolmenkympin korvillakaan ei ole oppinut, että on ihan mahdollista joutua sadekuuron keskelle festareilla. No, sain siitä muistutuksen viime perjantaina. Hiukan turhan optimistisena lähdin liikenteeseen sandaadeilla. Kyllä vaan. Sandaaleilla. Varauduin kunnon festarihirmuna myöskin kohtuullisen ohutkankaisella maiharitakilla, joka toimii sateen ilmaantuessa oivallisena sienenä, imien kaiken veden iteensä. Ja koska kaikenlaiset pitkähihaiset paidat ja muut turhakkeet jätin myös kotiin, sain kokea palelun ihanuuden. Ja minä sentään mietin asukokonaisuuttani ainakin puolituntia. Ei uskoisi.


Samantha Fox esiintyi Hämeenlinnalaisessa yökerhossa festaribändien lopetettua settinsä. Alkuperäiseen suunitelmaamme kuului käydä tsekkaamassa naisen esitys, ja jäädä siitä vielä vähän tanssimaankin. Siksi kannoin mukanani ihanat kultaiset lempparikorkkarini, joilla on ihmeen mukava kävellä siihen nähden että ne ovat huiman korkeat.


Valmistautumisen jälkeen hipsimme lähelle festarialuetta hyvissä ajoin iltapäivällä. Koska sateenvaara oli todellinen(voi miksi tajusin sen vasta paikanpäällä!?), teimme pienen piknikin sateen suojaan.
Fresitaa, croisantteja ja mansikoita. Nam! Poliisit eivät kylläkään arvostaneet paikkavalintaamme, vaan ajoivat meidät pois, kuin teinit konsanaan.


Aika meni kuin siivillä, ja sitten olikin jo kiirehdittävä lavan eteen. Jukka Poika soitti ensimmäisenä. Silloin paistoi vielä aurinko ja fiilis oli katossa.


Sitten se alkoi. Vesisade. Valitettavasti sain vedettyä sadetakin niskaani vasta keikan jälkeen, joten siinä vaiheessa kaikki vaatteet olivat jo aivan märät.



Kaikeksi onneksi kuitenkin minua järkevämpi ystäväni oli varautunut varavaatteilla. Sain hänen ihanan lämpimän ja paksun hupparinsa lainaan. Ilman sitä olisinkin nyt mitä luultavimmin keuhkokuumeen kourissa.

Niin tosiaan, mainitsin alkuperäisestä suunitelmastamme mennä katsomaan Samanta Foxia. Jotenkin siinä kävi kuitenkin niin, että kellon tullessa kymmenen, olin jo aivan rättipoikkiväsynyt.
Apis oli kuitenkin nähtävä joten sinnittelin siihen asti, onneksi. Hyvin vetivät, tykkäsin tositosi paljon. Keikan jälkeen painelin etunenässä taxitolpalle, väsy painoi kovasti.

Hiukan harmitti että olin koko alkuviikon tissutellut mökillä, muuten olisin varmaankin jaksanut vielä tanssiakkin. No, ensi vuonna sitten paremmalla onnella. Ja ehkä myös järjellä. Seuraavan kerran aion valmistautua paremmin:

1. Lepään, enkä hörpi alkoholia ennen festareita ainakaan viikkoon.
2. Laitan jalkaani vähintäänkin tennarit. Ehkä jopa kumisaappaat.
3. Puen päälleni takin joka ei toimi sienen tavoin, vaan ehkä jopa hylkii vettä. Otan silti mukaani myös sadetakin.
4. Puen pitkähihisen paidan päälleni, tai otan sellaisen ainakin mukaani.
Näillä mennään ensikerralla. Ni. 


Huomena on tiedossa hauska päivä. Jos vaan säätiedotuksiin sopii uskoa, pääsemme nauttimaan auringosta Suomenlinnassa. Jeij! Kauan kaivattu kesäretki starttaa, kun hyppäämme aamulla junaan.

Lenkkarit jalkaan, ja kohti metsäistä lenkkipolkua, näkemiin! 

Ansku

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Meidän terde vol.2

Aloitin viimekesänä pikkuhiljaa sisustamaan terassiamme. Alkuun hankin vain kalusteet, ja muutamat ruukut kukille. Tänävuonna jatkoin siitä mihin viimeksi jäin. Jos aluksi suunittelinkin sisustavani tummilla sävyillä ja yksinkertaisella tyylillä, vaihdoin nyt suuntaa aika radikaalisti. Naisen oikeus, minkäs teet :) Halusinkin nyt kodikkuutta ja kesäisen iloista fiilistä. Tällaiselta terassimme on näyttänyt juhannuksesta lähtien:


Aurinkoiset päivät ja sadekuurot ovat vauhdittaneet hopeaputousten kasvua niin että ne hipovat jo maata-juuri niinkuin oli tarkoituskin.


 Aloevera, Orkidea ja Rahapuu asuvat normaalisti sisällä, mutta huomasin niiden nauttivan ulkoilmasta, joten olkoot sielä syksyyn asti.

Jos haluat kurkistaa viimekesäisen terassin, pääset postaukseen tästä, klik.

Mutta, mitäs sanotte? Ei ole ihan perinteisellä tavalla minun mieleiseni, mutta tykkään. Katsotaan mitä ensikesänä halajan...

Ansku