keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Velho Tylypahkasta?

Joitakin kuukausia sitten kävelin kuntosalilta kotiinpäin. Huomasin että vastaan tulee nainen kahden lapsen kanssa. He olivat vielä kaukana, mutta minusta nainen vaikutti tutulta. Päätin kerrankin avata keskustelun. Yleensä kävelen ihmisten ohi katse tiukasti maahan kohdistettuna. Tämä outous tapahtuu siksi, että näköni on huono. En tunnista ihmisiä ennenkuin he ovat jo kohdallani, enkä aina tällöinkään. Kerran työkaverini tiedusteli ettenkö halua moikata häntä vapaa-ajalla. Jokatapauksessa, lähempääkin nainen näytti tutulta, ja hymyilikin ystävällisesti. "On se se", ajattelin. Moikkasin iloisesti ja tiedustelin mihin perheen koira oli jätetty? Naisen ilme muuttui hämmästyneeksi. "Ei meillä ole koiraa", hän vastasi. Punastuneena naurahdin, ja änkytin erehtyneeni ihmisestä. Jatkoin matkaani. Päätin että jatkossakin kävelen katse maahan kohdistettuna.

Toivottavasti tähän tulee pian muutos, ja saan hankituksi silmälasit. Muistatteko kun kerroin käyneeni Indiedaysin Inspiration Day-tapahtumassa? Sielä pääsin kokeilemaan Instrumentariumin silmälaseja heidän pisteellään. Valitsin kahdet mieleisimmät, mitkä sitten kuvattiin Krista Luoman toimesta. Nämä valitsin kuviin:


Paloin halusta kokeilla hauskan persoonallisia pyöreitä kehyksiä, joissa on leikkisyyttä ja Harry Potter-fiilistä. Kunnon nörttilasit. Mitäs sanotte, jollei oteta huomioon sitä että nämä hölskyvät pienessä päässäni suuruuttaan?

Toiset kiinnostukseni herättäneet kehykset olivat nyt kovin ajankohtaiset, suuret, hiukan kulmikkaat kehykset. Tällaisista olen haaveillut jo ainakin vuoden päivät. Nämäkin lasit ovat liian suuret, niinkuin suurin osa kehyksistä yleensä ovat minulle. Nyt mietiskelen, kannattaako tämän mallisia kehyksiä enään hankkia? Monella on tällaiset, kyllästynköhän liian pian? Toisaalta, nämä kyllä miellyttävät omaa silmää eniten.


Toivottavasti Instrumentariumin valikoimista löytyy minunkin päähäni sopivan kokoiset lasit, kun sinne jossainvaiheessa lähden lasien metsästysretkelle. Oletko sinä löytänyt jo omasi? Minkälaiset kehykset kiinnostavat? Käy katsomassa koko valikoima netissä, osoitteessa: instru.fi.

Mukavaa loppuviikkoa!

Ansku

Postaus toteutettu yhdessä Indiedaysin ja Instrumentariumin kanssa.

maanantai 25. marraskuuta 2013

So beige

Pari kuukautta sitten hoksasin, että kaapistani puuttuu kokonaan sekä valkoinen, että ruskeasävyinen pelkistetty neule. Tiedättekö, sellainen klassinen jokakaapin perusta? Tosin pelkistettyjä perusvaatteita löytyy muutenkin kovin vähän hyllyiltäni, minä kun koen että basic, ei ihan täysin ole minun tyyliäni kuvaileva sana. Kuitenkin, selkeälinjainen vaate saattaa olla joskus kaapin paras vaate. Vähän kuin tyhjä kangas, jolle luot teoksesi. Siksi päätin korjata vääryyden, ja hankin mukavan pehmoisen ja rennon beigen neuleen jokin aika sitten. Viime viikon perjantaina se pääsi ensimmäisen kerran käyttöön, kun kävin teellä uuden tuttavuuden kanssa. Päivällä ennen kaupungille lähtöä pääsin taas ystäväni kampaustuoliin koekaniiniksi. Tulos oli suloinen harakanpesä.


Mitä olet mieltä, kuuluuko jokaiselta naiselta löytyä ne vaatekaapin peruselementit kuten klassinen pikkumusta ja suorat housut, vai onko parempi että jokainen taaplaa tyylillään? Toisen vaatekaapin perusta kun voi olla se klassinen valkoinen kauluspaita, kun taas toinen ei koe sitä tarpeelliseksi, mutta ei voi elää ilman pillifarkkujaan. Minä kuulun jälkimmäiseen porukkaan.

Mukavaa päivää kaikille, toivottavsti aurinko paistaa sieläkin!

Ansku

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Testissä superterveelliset Goji ja Spirulina

Sanat superterveellinen ja superfood saavat korvani aina hörölleen. Kaikki terveellinen kiinnostaa, ja huipputerveellinen vielä enemmän. Huipputerveellisiä pirtelöitä olen surautellut jo vuosikaudet, mutta muuten superfoodit mustikkaa ja muita perinteisiä herkkuja lukuunottamatta ovat jääneet uteliaan ihmettelyn asteelle. Lukuisia kertoja olen pidellyt käsissäni Maca-jauhepusseja, sekä pakkauksia jotka ovat sisältäneet gojimarjoja, mutta olenkin sitten jatkanut matkaani perinteiselle, turvalliselle vihanneshyllylle. 

Taannoisella vierailullani Helsingissä pääsin juttelemaan Puhdistamon henkilökunnan kanssa heidän terveystuotteistaan. Kerroin olevani kiinnostunut tutustumaan pariin tuotteeseen enemmänkin ja sain kokeltavakseni mm. immuunijärjestelmää parantavia Gojimarjoja sekä erittäin ravinnerikasta Spirulina-jauhetta.


Goji-marja näyttää punasävyiseltä rusinalta. Koostumukseltaankin se on kuivatun viinirypäleen kaltainen, samoin suutuntumaltaankin. Maku ei ole niin makea, ja muistuttaa ehkä hiukan luumua. Marjoja on miellyttävä napostella ihan sellaisinaan, mutta ne voisivat sopia myös osaksi pähkinäsekoitusta ja leffailtaa.

Mutta miksi näitä pieniä aiemmin susimarjoiksi kutsuttuja marjoja sitten kannattaa syödä? Löysin Puhdistamon nettisivuilta liudan hyviä syitä: Goji sisältää kehollemme välttämättömiä aminohappoja, karotenoideja, flavonoideja, 22 kivennäisainetta ja sen painosta 10-14% on proteiinia. Nämä terveelliset marjat sisältävät myös runsaasti antioksidantteja, mikä saa ainakin minun suupieleni nousemaan ylöspäin. Antioksidantit nimittäin ovat naiselle tärkeitä ystäviä(toki myös miehelle), sillä ne estävät vapaiden radikaalien aiheuttamia vaurioita mm. iholla.


Entäs sitten tämä jauhemainen vihreä aine? Se on levää, jota testasin pirtelön seassa. Toimi hyvin, enkä huomannut poikkeavaa makuakaan. Spirulinasta olen ihan superinnoissani! Puhdistamon mukaan tämä vihertävä jauhe sisältää 2300% enemmän rautaa kuin pinaatti, 3900% enemmän beetakaroteenia kuin kuin porkkana, 300% enemmän kalsiumia kuin maito, 375% enemmän proteiinia kuin liha, ja fytoravinteita löytyy 31 kertaa enemmän kuin mustikasta. Käsittääkseni fytoravinne on kasvin oma keino suojautua taudeilta, ja näin auttaa myös meitä. Lisäksi Spirulina sisältää paljon tärkeitä mineraaleja, rikkipitoisia aminohappoja, B-ryhmän vitamiineja sekä välttämättömiä rasvahappoja. Spirulina on täydellistä ravintoa jota kannattaa käyttää ravitsemustason maksimointiin.


Olen kokeillut tuotteita nyt noin parin viikon ajan. Radikaalia muutosta en ole olossani huomannut, mutta olen elänyt pääosin terveellisesti tähänkin asti. Esimerkiksi flunssasta en ole kärsinyt aikoihin. Uskon Gojin ja Spirulinan lisäävän terveyttäni, ja aion käyttää niitä jatkossakin. Jatkossa juon kiltisti myös terveyspirtelöni ja liikun rutkasti. Näillä eväin pysyy ihokin kunnossa.

 Vinkiksi muuten vielä kaikille Gojista kiinnostuneille: Wikipedian mukaan aiemmin suurin osa Tullilaboratoriossa tutkituista Goji-marjoista ylitti sallitut torjunta-ainepitoisuudet. Vuonna 2010 EU-lakia kuitenkin muutettiin niin, että marja luokiteltiin tomaatiksi jolle sallitaan suuremmat raja-arvot. Luokitusmuutoksen jälkeen Suomeen tuodut Gojit ovat olleet uusien raja-arvojen puitteissa. 
Puhdistamo kertoo että heidän valikoimassaan Gojit ovat melko uusia tuotteita, sillä he eivät ole halunneet ottaa myyntiin sellaisia marjoja, joissa on edes pieniä määriä torjunta-aineita. Nyt myynnissä oleva Goji on ainoa, joka on saanut Tullilaboratoriolta 100% puhtaat paperit.


Olisipa mukava jatkaa keskustelua kommenttilaatikon puolella. Kiinnostavatko superfoodit, tai terveysasiat ylipäätään?

Ansku


Gojit ja Spirulina-jauhe saatu blogin kautta.

torstai 21. marraskuuta 2013

Ripset x3

Ripsienpidennykset alkavat jo olla arkipäivää. Useimmat naiset ovat vähintääkin kokeilleet näitä arkea helpottavia ripsitupsuja, ja osa taas on koukussa, ja vierailee kolmen viikon välein rentoutumassa ripsipidentäjänsä luona. Minä olen pärjännyt hyvin ilmankin, mutta kun ystäväni ehdotti pikkujouluripsiä, en voinut enään vastustaa kiusausta kokeilla. Päätimme testata ripsiä kahdessa osassa. Ensin vain tuuhennuksena, jolloin ripset ovat hyvin luonnollisen näköiset, arkeen oikein passelit. Huollon tullessa ajankohtaiseksi noin kolmen viikon kuluttua, kokeiltiinkin sitten vähän dramaattisempia, näin juhlakauteen sopivia räpsyjä.


Jo pelkkä tuuhennus sai aikaan kivan, huolitellun efektin jolla pärjää arjessa loistavasti. Itse kuitenkin pidin enemmän runsaammasta lookista. Käytänhän aina ripiväriäkin putkilotolkulla.

Ystäväiseni on tehnyt ripsiä jo parisen vuotta, ja opiskelee nyt myös kampaajaksi. Oma firma on pystyssä, ja pian aukeaa tunnelmallinen pieni liiketila Tervakoskelle, Hämeenlinnan ja Riihimäen väliin jäävälle paikkakunnalle. Tiedossa on mm. kampauksia opiskelijahinnoin, sekä tietenkin ripsipidennyksiä joiden tekemisestä on jo kokemusta. Seuraile tilannetta Facebookissa ryhmässä KauneusVarikko. Sieltä löydät yhteystiedot, voit tiedustella hintoja, ja saat kivoja vinkkejä hiuksiin liittyen. Saatatte törmätä ryhmän sivuilla minuunkin :)

Mutta nyt, kertokaahan minkälaiset räpsyttimet teihin vetoavat?

Ansku

Postaus tehty yhteistyössä KauneusVarikon kanssa. 

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Pöllö kuuluu jouluunkin

Yksi juhla on ylitse muiden. Se saa minut lapsellisen innokkaaksi, jopa höpsön liikuttuneeksi, toisaalta taas rauhalliseksi tunnelmoijaksi. Nyt puhutaan tietenkin joulusta. Viime vuonna joulun juhlimiset jäivät minimiin, tammikuiset häämme nimittäin verottivat-jolleivat vain rahapussia, myös energiatasoamme roimalla kädellä. Tänävuonna aiomme juhlia joulua oikein olan takaa, ja kaikenlisäksi niin valtavan ihanalla kokoonpanolla etten oikein tiedä miten päin olisin. Mutta sen tiedän, että olen innoissani. Kohtuullisen innoissani olin myös vieraillessani Stocmannin jouluosastolla pari viikkoa sitten. Ihana, iso alue täynnä joulukoristeita sai minut säntäilemään kuin lapsen karkkikaupassa. Iso nurkkaus suorastaan pullotti erilaisista, erikoisista, perinteisistä ja niin kauniista koristeista että heikotti. Ei näitä voi sanoin kuvailla, parempi todeta itse! Katsokaapa nyt:


Minusta nuo coctailit voisivat sopia mahtavasti vaikka pikkujoulukuuseen.


Stoccan jouluostastolla vain mielikuvitus on rajana. Ja kalliit hinnat. Ainakin meikäläisen rahapussille viiden euron hintaiset joulupallot ovat liikaa. Mutta. Ihan täysin en silti voinut vastustaa kiusausta, niinpä muutama pallo käärittiin tiskillä paperiin ja sujautettiin pussiin. Ja pöllö tietenkin. En vain voi vastustaa pöllöjä. Tänä vuonna aion koristella joulukuusemme punavalkoisin koristein. Muutama joulunpunainen ja lumenvalkoinen löytyykin jo kotoa mutta ehkä joudun vielä muutamat pallot hankkimaan. Ja nämä alla olevat uudet kaunottaret ripustan kuuseen tietenkin. Eikös ole suloiset? 


Kun nyt kerran innostuin tästä jouluhössötyksestä hyvissä ajoin etukäteen, raivasin tuossa taannoin tv-tason tyhjäksi, ja rakensin siihen jouluasetelman. Täytyy sanoa että tykkään. Jopa Jani kehaisi että kauniilta näyttää, eikä kuulemma liian överiltä. Mitä te sanotte?  
 

Mukavat illan jatkot!

Ansku

maanantai 18. marraskuuta 2013

Meikäläisen näkökulma(ja asut) Indiedaysin päivä- ja iltatapahtumasta

Kun joitakin viikkoja sitten sain sähköpostiini kutsun sekä Indiedaysin päivä- että iltatapahtumaan, alkoi välitön googlettaminen. Ai mitäkö etsin? Tietenkin pukukoodin täyttävää asua iltajuhlaan, jossa myös palkittiin vuoden inspiroivimmat blogit. Minäkin olin ehdolla muotiosiossa, jonka voiton muuten lopulta vei P.S. I love fashion-blogi. Illan teema ja pukukoodi oli Inspiration. Vieraat saivat siis jokseenkin vapaat kädet pukeutumisen suhteen. Minä päätin noudattaa koodia niin hyvin kuin pystyin, ja etsin niin kauan kunnes vastaan tuli puku, josta inspiroiduin. Löysinkin aika päheen, täytyy sanoa. Puvun näette myöhemmin tässä postauksessa. Palataan vielä alkuun, eli siihen mistä päivä starttasi.


Kello soi lauantai-aamuna kello 7. Unisena nousin vuoteesta kohti kylppäriä. Laittautumisen ja aamupalan jälkeen tsekkasin vielä että rinkkaan oli sullottu kaikki tarpeellinen. Otimme mieheni kanssa suunnan kohti juna-asemaa, kerrankin niin ajoissa että asukuvillekin oli aikaa! Ja sitten eikun kohti pääkaupunkiamme, ja Indiedays Inspiration Day:tä, jossa oli tarkoitus tavata muita bloggaajia ja ehkä verkostoitua yhteistyökumppaneiden kanssa. 


Bulevardilla sijaitseva Kiltakellari pisti parastaan. Kaunis, rouhea hiukan tehdasmainen rakennus näytti komealta sekä ulkoa, että sisältä. Kauniilla kohdevaloilla ja upeilla seinäpinnoilla saa ihmeitä aikaiseksi. Vastaanotto oli mitä lämpimin. Heti ulkona tapasin Annan, joka muuten on livenä vieläkin upeampi kuin blogissaan. En kestä. Anna mikset ole malli? Astelimme yhteistuumin ensimmäisinä juhlatilaan. Indiedaysin päätoimittaja Satu kiirehti vastaanottamaan meidät ystävällisenä ja iloisena.
Paikalla oli myös yhteistyökumppaneita Vichystä Cloettaan, ja Instrumentariumista Olympukseen.


Päivän parasta antia olivat ehdottomasti muut bloggaajat. Annan lisäksi tapasin myös Dahlian, ja pian paikalle pöllähti myös ihanan hersyvä tapaus, Taru. Aika olisi kulunut ihan vain jutustellessakin, mutta blogitunti kutsui. Vähän myöhemmin kohtasin myös Ennin, Miaun ja Jennan. Näidenkin mimmien blogeja on tullut seurattua, niinkuin aiemmin mainittujenkin ihanien naisten. Mahtavaa saada nähdä kirjoittaja blogin takaa! Kaikki vieläpä niin syrämmellisiä tyyppejä.


Indiedays muisti onneksi kaikkia minunlaisiani herkkusuitakin. Tarjolla on järjettömän ihanan näköisiä, hyvän ja erikoisenkin makuisia sormisyötäviä. Nam. Ehkä saatoin ottaa myös muutaman lasin viintä... No kun se oli ilimasta, en mää muuten.


Olen etsinyt ainakin jo vuoden verran mustaa isohkoa, kaunista laukkua. Sellaista jota voisin kuljettaa kädessä ja olalla. Yksi laukku täyttää kaikki kriteerini. Mulberry Alexa kuitenkin maksaa ihan pirun paljon, ja tässä vaiheessa vuosittainen kaukomatka menee laukkuhaaveeni edelle. 2OR+BY YAT:in pisteestä kuitenkin bongasin vähän huokeamman, persoonallisen ja laadukkaan laukun, johon myös kamerakin mahtuisi(erittäin tärkeä kriteeri). Laukkua saa myös mustana. Esitänkin nyt vienon toiveen: Hyvä Joulupukki. Toivoisin joululahjaksi tämän laukun mustana. Kiitos. P.s. sitäpaitsi olen ollut tositosi kiltti.


Aikani pyörittyä sisätiloissa, poikkesimme Ennin kanssa happihyppelylle. "Raitista ilmaa" tuli hengittämään myös Antti Asplund, joka melkein välittömästi joutui kertomaan viimeiset kuulumisensa. Kuulemma kirja tulossa! Wau, mahtava juttu!


Päivä oli onnistunut. Valitettavasti drinkki- ja valokuvauskoulu jäivät väliin, en nimittäin malttanut lopettaa höpöttelyä muiden bloggaajien kanssa. Jennan ja Ennin kanssa lopulta lähdimme taaplaamaan pitkin Bulevardia. Pitihän sitä valmistautua vielä illan hulinoihinkin. Majoittauduimme Janin kanssa lempparihotelliimme Torniin. Huoneemme oli kaunis jugend-tyylinen. Sisään astuessa kului tovi mm. korkeaa ja koristeellista kattoa ihaillessa. Eikä muuten ollut ikkunanäkymäkään pöllömpi. Minä kun rakastan erikoisia ja kauniita rakennuksia sekä kattojen yksityskohtia.


Vatsan kurina talttui McDonaldsin aterialla. Ärsyttävää muuten, että tämä oli jo kolmas kerta kun pussistamme puuttui jotain. Tällä kertaa myyjältä oli unohtunut yksi hampurilainen. Murr. Väsyneenä ja kylläisenä nappasin soodan mukaani sänkyyn. Ummistin hetkeksi silmät, ennenkuin ryhdyin vaatteiden vaihtoon.


Noniin. Nyt päästään siihen gaala-asuun. Iltapukuostoksille ei tarvinnut lähteä, pukukoodihan oli Inspiration. Minä inspiroiduin Freak of Naturen mekosta, jonka supermagee kuosi ja hienot piikkiyksityiskohdat olkapäillä vetosivat heti. Puvun pituus arvelutti, tällaiset makkaran kireät vesirajamekot kun ovat yleensä aika kaukana omasta mukavuusalueestani. What the hell, tuumasin ja klikkasin mekon ostoskoriin. Kenkiin olisi pitänyt ehdottomasti vielä satsata. Kas kun kaapista ei löytynyt MUKAVIA vihreitä tai vaikka liloja korkkareita, eikä nyt ollut saumaa shoppailla enempää. Nämä mustat remmikengät ovat hyvät jalassa, siksi valitsin nämä. Kiitokset muuten ystävälleni Heidille, joka antoi nämä kerran Joululahjaksi.


Kun tukka oli tiukalla ponnarilla, oli aika kävellä taas Bulevardille. Hotelli Tornista oli juhlapaikalle onneksi vain muutaman minuutin kävelymatka. Mitä luksusta! Bileet pidettiin Klaus Koossa, tyylikkäässä paikassa siis. Ja voi mitä tyylin ilotulitusta olikaan edessä sisäpuolella! Ihan mielettömiä kaunottaria upeissa kostyymeissään. Ja kamerat mukana, tietenkin. Naureskelinkin miehelleni miten ihanaa tällaiselle valokuvarakastajalle, joka raahaa kameran paikkaan kuin paikkaan, onkaan tällaiset juhlat joissa kamera on aidosti okei.

Juhlissa riitti herkkuja, hyviä juomia, kauniita ja tyylikkäistä ihmisiä. Ei kai sitä oikein enempää olisi toivonutkaan. Paitsi voittoa, tietenkin. Toki ymmärsin vastassa olleen superkovia nimiä, joilla on niin sankat kannustus- ja fanijoukot ettei meikäläisen mahdollisuudet riitä. Mutta hienoa oli olla ehdolla ja tietenkin mukana tapahtumassa. Toivottavasti ensi vuonna on uudet bileet tiedossa. Minä ainaki odotan innolla!


Gaalassa tapasin vielä yhden aivan uuden tuttavuuden. Suklaapandan keittiössä-blogin Pauliinan. Mikä suloinen tyyppi, ja miten herkullinen blogi. Juteltuamme aikamme Pauliinan ja hänen miehensä kanssa Suomalaista, Ruotsalaisista, merisiileistä ja ties mistä, lädimme yhdessä vielä yöpalalle paikkaan jonka nimeä en enään muista. Kuulemma Stadin toiseksi parhaat pizzat leivotaan sielä. Hyvää olikin, täytyy myöntää. Juttua olisi riittänyt vaikka aamuun asti, mutta vähän ennen kahta iski totaalinen uupumus.


Oli pakko lähteä nukkumaan. Tornin pehmoiset ja raikkaat lakanat tuntuivatkin niin ihanilta, että nukahdin heti. Herätäkseni järkyttävään pahoinvonitiin ja närästykseen. Olen joutunut selkäni vuoksi syömään viimeiset viikot niin usein kipulääkkeitä, että vatsa on aika kovilla. Hiukan alkoholia ja rasvaista ruokaa, tulos: maailmanluokan närästys. Jotenkuten sain sitten torkuttua aamuun asti, jolloin olo oli edelleen huono. Mietin aamupalaa. Tornissa on huippuaamiainen, mutta ajatus syömisestä tuntui pahalta. Onneksi lähdin, jogurtti auttoi niin että pystyin nauttimaan muistakin pöydän antimista. Aamupalan kruunasi ystävällinen henkilökunta joka muisti meidät viime käynneiltä! Tulipa hyvä mieli.


Olisimme mielellämme jääneet Helsinkiin ja Torniin vielä pidemmäksikin aikaa, mutta koti kutsui. Loppupäivä meni tutustuessa pussukkoihin jotka sain Indiedaysin päivätapahtumasta mukaamme. Karkkia, kosmetiikkaa ja vähän muitakin juttuja. Kiitokset näistä! Karkit on jo melkein kaikki tuhottu, mutta kosmetiikkajuttuihin pitää vielä tarttua paremmalla ajalla.


Vaikka kokonaisuus oli onnistunut ja fiilis edelleenkin mahtava, jäin kuitenkin kaipaamaan muutamia juttuja:

- Perustelut. Olisi ollut mahtavaa jos lukijoilla olisi ollut mahdollisuus jättää muutaman sanan mittainen perustelu, miksi antaa äänensä juuri tälle blogille, mitkä asiat blogissa inspiroivat. Osa perusteluista olisi sitten mainittu voittajan julkaisemisen yhteydessä. Sanallinen palautehan on aina plussaa ja tarpeellista.
- Toinen mieleeni tullut ajatus koski ammattilaisraatia. Raati olisi voinut palkita edes yhden heidän mielestään inspiroivimman blogin, miltä tahansa alueelta. Näin yleisön tietoisuuteen saataisiin uusi hyvä blogi, joka ei välttämättä nauti sankan fanijoukon äänistä.
- Kolmas asia liittyy päivätapahtumaan. Bloggaajia oli paikalla sankoin joukoin. Välillä oli hyvin ahdasta. Olisin toivonut ehkä hiukan väljyyttä. Nyt tuntui että onnistuin tönäisemään aina jotakuta kameran tai juomalasin ääressä olevaa.
- Neljäs mieltä vaivannut asia oli blogitunnin istumajärjestys. Emme nähneet takarivistä kuka oli puhumassa, ja tämä haittasi.

Indiedaysin sivuilta pääset katsomaan lisää gaalatunnelmia, ja näet myös kaikki voittajat. Käy tsekkaamassa, ja kerro mitä mieltä olet. Menikö voitto oikeaan osoitteeseen?

Mukavaa viikon jatkoa!

Ansku

Postaus tehty yhteistyössä Hotelli Tornin kanssa.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Oranssit villasukat

- Nämä sopisivat hyvin sen sun oranssin laukun kanssa, ilmoitti äitini lahjoittaessaan tälle vilukissalle uudet, itse kutomansa villasukat. 

Olen villasukkien suurkuluttaja. Tämänhetkinen villasukkatilanteeni onkin erinomainen. Omistan peräti kolmet villasukat, joissa ei ole lainkaan reikiä. Mikä mahtava tilanne, kertakaikkiaan. Ja kyllä. Uudet oranssit villasukkani sopivat mainiosti yhteen oranssin laukkuni kanssa. Totesin tämän jo viikkoja sitten, mutta käytäntöön yhdistelmä pääsi vasta tänään.

Heräsin aamulla kohtuullisesti nukutun yön jälkeen. Selkäkipu ei vaivannut unta, mikä oli hieno juttu. Sitähän aina sanotaan, ettei selkäkivun kanssa saa pysähtyä ja että istuminen on kaikkein haitallisinta. Nämä ohjeet takaraivossani sujautin lenkkarit jalkaan ja pipon päähän. Lähdin lenkille. 

Raikkaan aamukävelyn jälkeen suunittelin venytteleväni oikein pitkään ja huolellisesti. Valitsin jo venyttelymusiikkia, kun ystävä ehdotti sushilounasta. Venyttelen sitten illalla-ajattelin, ja mietin miten muka voisin kieltäytyä. Olen himoinnut lohimakeja jo viikkoja! Ja nyt sain samalla hyvän syyn koota asun oranssien villasukkien ympärillekin. Ja näin joutui Mari-ystäväni kuvaajan rooliin. Kiitokset siitä!


Tämä ilta kuluu pakkaillessa (joojoo, ja venytellessä). Huomena kutsuu Helsinki, ja Indiedaysin tilaisuudet. Täytyy toivoa ettei edessä ole hirvittävän pitkiä aikoja jalkojen päällä. Meikäläisen selkäpuoli kun ärtyy mukavasti seisoskelusta. Sen totesin viimeksi Jenni Vartiaisen keikalla pari viikkoa sitten, eikä selkäni ollut näin kiukkuinen silloin. Ei kai siinä, kipulääkkeet mukaan vain, koska näitä kekkereitä ei voi jättää väliin.

Mutta hei, ketä muita on tulossa?? Voihan hitsi miten ihana tavata muita bloggareita!

torstai 14. marraskuuta 2013

Asu isänpäivältä

Isänpäivänä oli vihdoinkin mahdollisuus asukuville. Meillä oli Janin(rakas aviomieheni ja hovikuvaajani) kanssa kummallakin vapaapäivä, eikä satanut vettäkään. Tai ei satanut ainakaan kovinkaan paljoa. Tihutusta kuvaushetkellä ei nimittäin lasketa.

Aamulla kyllä satoi. Pettyneenä hylkäsin kaikki ajatukset pienestä kuvaussessiosta, ja lähdin salille. Sieltä poistuessani tajusin ilman kirkastuneen. Naputin kotiin viestin, että kohta lähdetään, valmistaudu! Syöksyin suihkuun, hotkin aamupalacroisantit niin että muruset vain sinkoilivat, kuivasin tukan ja vedin kledjut päälle-vain huomatakseni että vettä tuli taas. Vaakatasossa. Otin tämän suoraan sanoen vittuiluna. Taisin sanoa sen ääneenkin. Pyyhin suutuspäissäni huulipunat pois, ja murjotin hetken. Sitten tajusin että kello on jo paljon. Ei ole aikaa murjottamiselle, porukat oli tulossa meille syömään. Eikä puhe ollut että heidän pitäisi itse valmistaa ateriansa.

Lannistuneena aloitin ruuan valmistamisen. Sitä uuniin laittaessani tajusin, että sade oli taas lakannut. Ruoka oli uunissa 40 minuuttia, eli juuri sopivan ajan. Lopun arvaattekin. Ja näette näissä kuvissa. Isänpäivän asuun kuului valkoinen hapsuhame ja neule jonka etumuksessa komeilee suuri risti. Joka muuten ei edusta yhtään mitään. Neule nyt vain sattuu olemaan minusta hieno.


Pyysin viime maanantaina vinkkejä, millä te parannatte synkkää mielialaanne. Vinkkejä saa laittaa tulemaan edelleen. Jos saamme kootuksi hyvän paketin, teen niistä oman postauksen.

Toiveikasta torstaita! Ja hei, muistakaa että Isabel Marantin mallisto tulee tänään myyntiin Hennes&Maurizille.

Ansku