maanantai 6. tammikuuta 2014

Kolme päivää putkeen

Tämä loputtoman pitkältä tuntuva, mustan fiiliksen aikaansaava pimeys aiheuttaa sen, että pukeutumisinpiraationi on jokseenkin hukkateillä. Tai noh, inspiraatiotakin olisi mutta tämä synkkyys saa aikaan sen, ettei hyviä valokuvia ole oikein mahdollista ottaa, joten kaikki "asuviritykset" ovat jääneet odottamaan valoisampia aikoja tai vapaapäiviä. Ja onhan se oikestaan kiva kulkea työpaikan ja kodin väliä mukavissa vaatteissa. Mukavalla tarkoitan tietenkin mahdollisimman löysiä vaatekappaleita.

Meikäläinen on tallustanut näissä boyfriend-farkuissa ja Ghostbusters-hupparissa menemään jo ainakin kolme päivää putkeen(eikä loppua näy. Voi älkäät tahriintuko!). Kyseisten vaatteiden lisäksi päälläni on nähty myös joko sinistä tai valkoista työasua, sekä salivermeet. Että ei tässä ihan muodin huipulla ole oltu, ellei sitten oteta huomioon sitä että valkoinen on taas kevätkaudella tosi in ja jees(kysy vaikka Christopher Kanelta,  Dries Van Notenilta tai Chanelilta. Ja itseasiassa, mm. Versacenkin mallistossa vilkahti juuri saman sinen sävyinen asu, kuin mitä toiset työvaatteistanikin ovat).


Viime päivät ovat siis kuluneet vain ja ainoastaan töiden, liikunnan ja nukkumisen merkeissä. Viikonlopulle on kuitenkin kivaa puuhaa tiedossa. Tiesittekö että 12.1.2014 olen ollut rouva jo vuoden ajan? Aika kuluu niin nopeasti etten todellakaan pysy perässä. Vuosi naimisissa! Vau. Vuosipäivää lähdemme viettämään lauantaina Stadin suuntaan, Janin kanssa kahdestaan tietenkin. Majoittaudumme hotelli Torniin ja vain nautimme olostamme. Kuljeskelemme kaupungin katuja vanhoja jugendrakennuksia ihaillen, ja pysähdymme silloin tällöin viinilasilliselle tai syömään. Nukumme hyvin. Syömme hyvän aamupalan. Rentoudumme. Täydellistä. En kaipaa mitään muuta.

Rentoilu tuleekin tarpeeseen. Stressikäyrä huitelee pilvissä, ja olen jo niin kasaan kyyristynyt, että syvään hengittäminen on mahdotonta ilman että hartiat nousevat. Tosin korviin nuo ovat jämähtäneet muutenkin. Kiirettäkin pitelee. Siihen malliin että vaikka suunittelin aloittavani uudenvuoden violettipäisenä(kyllä, luit oikein), en ole kertakaikkiaan ehtinyt sitä toteuttaa. Sävynaamio on odotellut testaamistaan jo viikkoja. Ehkä palaan tähän suunitelmaan sitten Afrikan reissun jälkeen. Lähtöön on muuten alle kuukausi. En malta odottaa!

Lempeää arkeen paluuta teille, joita pitkillä vapailla hellittiin. Me muut, me koitamme pärjätä.

Ansku

6 kommenttia:

  1. Kiva kokonaisuus! Vähän kade olen kun en voi samaa töissä pitää, tahtoo kanssa. Täällä on kiskottu kyllä samantyyppistä päälle, tosin meikäläisellä ne ovat leveälahkeiset suorat housut ja neule jossa on viipotettu. Ei muuten ahista olla töissä niin paljon, vaikka muuten se stressi hiipii täälläkin uskomattomiin lukemiin hiljalleen jo.

    Paljon tsemmpiä ja jaksamista sinne. Kyllä me nyt yhdessä tästä talvesta selvitään läpi, oli miten oli. Hihkaise kun olette täällä suunnalla muuten kun hääreissun merkeissä, niin kaivetaan aikaa kahville :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas aina haaveilen että kunpa saisin "pukeutua" töihin. Olisi ihana miettiä mitä laittaa :D

      Kiitokset vain! Kyllä tästä selvitään, ei ole vaihtoehtoa. Temppiä siis sinnekin! Joo, olisi kyllä hauska nähdä taas! Palataan :)

      Poista
  2. Onneksi olkoon! Ihanaa hääpäivän juhlintaa, nauttikaa! <3

    VastaaPoista
  3. Kui ihana toi sun Ghostbusters paita on! Jos joskus kyllästyt siihen, nii sää lähettää tänne ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Se on kyllä pirun ihana. Ja päällä TAAS! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!