torstai 13. maaliskuuta 2014

Tansania: Yö safarilla, teltassa

Huolimatta siitä, että olin pukenut kaikki mukana olevat vaatteet päälleni, vilunväristykset kulkivat läpi vartaloni. Täristen sukelsin syvemmälle makuupussiini, ja onnistuin jotenkin nukahtamaan hampaiden kalinasta huolimatta. Sitten heräsin. Ohuen telttakankaan toisella puolella oli jokin. Ihan siinä kohdallani. Tunsin sen hengityksen kasvoillani. Silmäni rävähtivät auki kun kuuntelin inhottavaa leukojen louskutusta, ja sydämäni syke sen kuin kiihtyi tajutessani että näitä louskuttajia oli joka puolella. Janikin oli hereillä ja kuunteli. Muistin lukeneeni että hyeenat tulevat joskus leirintäalueelle.


Olin nähnyt illalla aseistettuja vartijoita. Missä pirussa he olivat nyt! Leukojen louskutus jatkui, ja telttakangas kahisi. Olin varma että kankaan takana olevat pedot haistavat pelkoni, tai vähintääkinkin kuulevat jyskyttävän sydämeni ja pyrkivät sisään. Puristin taskulamppua, ainoaa asettani, kädessäni. Pitäisikö olla hiljaa, vai pitää meteliä? Meitä ei ollut valmisteltu lainkaan tällaista varten. Ei edes varoitettu. Sinä yönä Afrikassa siinä huterassa teltassa tajusin minkälaista on, kun pelko ottaa vallan. Aikaa kului. Odotimme.

Yht`äkkiä jokin törmäsi telttaamme. Kävi kahina, teltta keikahti. Olin varma että loppuni on nyt tullut. Heitin mielessäni hyvästit maailmalle. Sitten kuului loittonevia askeleita. Hiljaisuus. Ainoa ääni oli rinnastani ulos pyrkivä sydämeni ja kiihtynyt hengitykseni.

Hiljaisuuden rikkoi naapuriteltan vetoketjun suloinen ääni. "Täälä on muitakin hengissä", ilakoin. "Heitä ei olekkaan syöty". Hetken kuluttua vetoketju surahti taas merkkinä siitä, että viereisen teltan asukas oli selvinnut ulkona hengissä. En voinut kuvitellakkaan enään nukkuvani, en ennen kuin selvittäisin mitkä oliot meitä olivat häirinneet.

Varovasti avasimme teltan vetoketjun. Kurkistimme ulos. Oli aivan hiljaista ja pimeää. Hengityksemme höyrysi kun puikkelehdimme telttojen lomitse kirkkaan tähtitaivaan alla. Yksi kokeista oli hereillä ja ihmetteli yöllistä kulkuamme. Kokki kertoi että leirintäalueen vieraat olivat olleet puhveleita. Ne tulevat alueelle kuulemma joka yö.


Suustani pääsi helpotuksen huokaus. Ei hyeenoja. Sitten muistin miten valtavia puhveleita olimme nähneet, ja miten suuret sarvet niillä oli. Kyllä nekin saavat vahinkoa aikaan niin halutessaan. Onneksi nämä olivat olleet rauhanomaisia, vaikka telttamme vinossa olikin niiden jäljiltä.

Ansku

22 kommenttia:

  1. Huh, alkoi ihan itselläkin sydän pamppailla täällä, kuin luin tätä postausta. Jotenkin hassua, ettei teille etukäteen mainittu, että puhvelit vierailevat leirintäalueella öisin. Olisi varmaan ollut ihan kiva tietää! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olisin säästynyt rytmihäiriöiltä jos moinen "pikkujuttu" olisi mainittu :D

      Poista
  2. Huhhuh, kyllä alkoi minullakin sydän pamppailla tuota lukiessa ja voin vain kuvitella miten siinä yön pimeydessä outoa ääntä kuuliessa alkaa miettiä, että mitähän siellä mahtaa olla. Onneksi kyseessä nyt ei tosiaan ollut hyeenat, vaikka olisihan noista puhveleistakin ollut kiva tietää etukäteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä juu, pimeys, ja kaamea väsymys sai mielikuvituksen kyllä oikein liitelemään :D

      Poista
  3. Hyiii kamalaa! Onneksi joo vaan puhveleita! :D huhhuh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helkkari että olisin saanut slaagin jos olisin laittanut pääni teltasta ulos ja vastassa olisi ollut tuollainen sarvipäämöhkö :D

      Poista
  4. Hui kauhia! Oikea jännitysten yö ollut teillä!

    VastaaPoista
  5. Ei tapahdu tuollaista ihan joka päivä (tai yö). On teillä ollut kyllä kaikkea jännää !

    VastaaPoista
  6. Apua! Mä olisin varmasti saanut jonkun paniikkikohtauksen.
    Onneksi mitään ei sattunut! Olitteko monta yötä siellä safarilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kolmen päivän ja kahden yön safari. Ihan riittävästi! :D Viikko olisi ollut painajainen. Paitsi jos majoitus olisi ollut parempi.

      Poista
  7. Hui kamala, mä olisin varmaan pyörtyä kupsahtanut :)
    Olipahan kokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin lähellä oli meikäläiselläkin ;)

      Poista
  8. Hih, jännäkakka ollut varmaan pöksyssä! Mutta riittääpä sitten muisteltavaa vanhoilla päivällä ja lapsenlapsille kerrottavaa. :)

    VastaaPoista
  9. Hui, aika jännää oli varmasti.. Mä en vaan pääse yli tosta hyeenakuvasta, otitko ihan itse sen vai onko se lainattu jostain? Tosi hieno ja minkä näköinen elukka, aikamoista! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on omia kuvia ellen sitten toisin mainitse.

      Oli se juu aikamoinen kokemus. Onpahan mitä mummuna muistella ;)

      Poista
  10. Hui kauhee!!! Ihan sydän sykki ylimääräisiä kun tätä luki!! Olin varma että ne oli hyeenoja!! Mutta onneksi ei ja teillä kaikki hyvin! :) Ja vitsi miten upeat kuvat!! Tuo puhveli otos on vau! niin kaunis! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Niin mäkin olin, Se oli ihan kamalaa. Mielikuvitus ja väsymys teki kyllä tepposet ja kaikki tuntui potenssiin 1000 :D

      Poista
  11. Loistava teksti :D hui mikä reissu . Tollasta ei täälä kyllä koe,no mut pääsi omassa vessassa yllättämään ihan kauhean kokoinen hämis,VOI LUOJA! Singahdin meinaan vauhdilla ylös :D!
    Nää Afrikkakuvat on kyllä huikeita,VAU!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!