sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Ei kiiltokuville

Viime aikoina olen törmäillyt usein siihen, että blogeista on tulossa koko ajan enemmän naistenlehtimäisempiä, laadukkaampia ja Iinan sanoin jopa kiiltokuvamaisia. Tämähän on helkkari vieköön aivan totta! Myönnän itsekin lukevani kaikista mieluiten blogeja, joiden kuvat ovat selkeitä, kauniita ja tarpeeksi suuria. Silmäni sekoilevat alta aikayksikön, jos tekstiä on rivitolkulla, eikä hengähdystaukoa kappalejaon muodossa ole lähettyvilläkään.

Silti luen muutamaa tällaistakin blogia, koska ihminen blogin takana on kiinnostava. Kuvatkaan eivät välttämättä ole parhaimmalla järkkärillä napsittuja, mutta so what, jotain niissä on.

Haluaisin että blogimaailman tyypit olisivat lähempänä. Jotenkin se kuuluu blogikulttuuriin. Haluaisin että he olisivat tavoitettavissa, toisin kuin naistenlehtien toimittajat, jotka tuntuvat istuvan aivan kuin norsunluutornissaan. Korkealla, arvokkaina, eikä heidän juttujaan ole lupaa kommentoida. Harmikseni monet suuret ja suositut bloggaajat ovat vähän kuin kaukaisia julkisuuden henkilöitä, tai niitä naistenlehtien toimittajia. Tyypejä, joihin ei saakkaan samalla tavalla kontaktia kuin ennen, niinä kuuluisina hyvinä aikoina, kun bloggaajat vielä kommentoivat ristiin rastiin, ja vierailivat muissakin blogeissa kuin ystäviensä. Ajat muuttuvat. Pitäisikö minunkin?

Ei vielä! Haluan taistella kauniin arkisuuden ja yhteisöllisyyden puolesta. Haluan nähdä ja lukea blogin kirjoittajasta muutakin, kuin sen upean tyylikuvan ja analysoinnin siitä. Haluan tietää mitä kirjoittaja on ajatellut, tehnyt. Siksi luen mm. Stellan ja Niinan kauniita, selkeästi ja hauskasti kirjoitettuja mutta ah niin elämänmakuisia blogeja.

Pohdiskeltuani näitä asioita, halusin itsekin kirjoittaa pitkästä aikaa elämänmakuisen, arkisen postauksen. Mikä olisikaan parempi tapa, kuin väsätä vanha kunnon päivä kanssani-postaus.

Pitkäperjantai, let`s mennään!

Tumps! Joku tömähti sänkyymme kello 5.30. Äristen työnsin pienen berninpaimenkoiranpennun alas sängystä, ja nousin sitten ylös. Vedin päälleni pehmoisen, punaisen aamutakin, ja sujautin jalkani liian suuriin släbäreihin. Avasin takaoven ja päästin koirat ulos. Siivosin yön jäljiltä pissaisen sanomalehden lattialta ja laitoin koiranruuan tekeytymään. Sitten ostin itselleni lisää uniaikaa antamalla koirille järsittäväksi luut.

Puolen tunnin kuluttua havahduin kun Jani koki melkein vastaavanlaisen herätyksen, mitä minä hetkeä aiemmin. Mieheni nousi, antoi koirille ruuat, päästi ne ulos ja käpertyi takaisin sänkyyn viereeni. Nukahdin.

Kellon ollessa 8 pentu vaati taas seuraa. Nousin. Lykkäsin voisarvet uunin, keitin kahvit ja katoin pöydän nätiksi. Olihan pitkäperjantai.


Tulen hirvittävän hyvälle tuulelle kauniiden lautasliinojen edessä. Laitan esille lempilautasliinani vain kun meille tulee vieraita. Tuona pitkänä perjantaina kuitenkin kaivoin nämä pöllöt sulostuttamaan pöytäämme.


Jani nukkui vielä. Sain unisen miehen kurkistamaan luomiensa raosta nappaamalla muutaman valokuvan. Ehkä viimeistään kahvin tuoksu sai hänet jättämään pehmoisen peiton.


Pitkän kaavan mukaan on valtavan ihana syödä. Herkuttelin kaurapuurolla. Hotkaisin kolme luksukselta maistuvaa croisantia, joista yhden sisään olin sullonnut ennen paistamista emmentaljuustoa. Mmm, nerokasta.


Kun vatsa on pullollaan, voi kaivaa läppärin esiin. Kirjoitin postauksen Lumenen hilelakasta ja tsekkasin samalla myös muiden blogit. Aika vierähti huomaamatta.


Ripsivärin sutiminen silmiin on moninkertaisesti haastavampaa, kuin berninpaimenkoiranpentu säheltää jaloissa. "Olethan sä söpö, mutta nyt ulos täältä!"


Hertta on muuten kasvanut tosi paljon, ja aivan huomaamatta yht`äkkiä. Epäilin naapurin syöttäneen sille kasvuhormonia kun pentu oli heillä hoidossa. Eipä nainen myöntänyt kuin ruisleipää antaneensa. Uskoisikohan? Kohtahan tuo on jo Demin kokoinen. Kattokaas nyt vaikka.


Näistä valtavista vastoinkäymisistä huolimatta sain poskipunatkin suunilleen paikalleen, ja lähdimme matkaan kohti äidin lihapatoja. Pakolliset asukuvat pysähdyimme ottamaan matkanvarrella, ja homma meni ilmeisesti räppäämisen puolelle. En kyllä muista biisiä.


Parhautta on päästä valmiiseen ruokapöytään. Melkein yhtä mukavaa on kun koirat saavat temmeltää ulkona keskenään kauniissa säässä.


Kirkkaat värit sopivat pääsiäisöytään kuin tipu rairuohon sekaan. Tällaisessa pöydässä on ilo aterioida. Huomatkaa yksi innokas, joka odottaa jo ruokailuvälineet asemissa.


Ruoka oli herkullista. Liha sopivan mureaa, eikä monikaan asia voita perunamuussia ja paistettuja vihanneksia.

Ruokailun jälkeen pääsin köllähtämään talon parhaalle paikalle, punaiselle sohvalle ruokalevolle. Hetkellisestä väsymyksestäkään huolimatta suu ei kuitenkaan lakannut suoltamasta asiaa. Hanna Sarenin puukkareista taisi olla puhe. Kyllä puukengistäkin voi puhua näin vakavana. Olisi tietenkin coolimpaa kertoa puhuneensa politiikasta.


Äidin tekemät korvapuustit ovat parhaita. Olen muutaman kerran yrittänyt leipoa yhtä hyviä, siinä onnistumatta. Eikä kyse varmasti ole ollut voin tai sokerin puutteesta! Äidin tekemä vadelmarahkakin on hyvää. Olin iloinen sohvalta könytessäni, että pöytä notkui näitä herkkuja.


Sitten tapahtui se, josta viimeksi kirjoitin. Syvennyin isäni, äitini, mieheni, siskoni miehen äidin, sekä siskoni lapsien kanssa keskusteluun Italian luolista, kun hoksasin olevani myöhässä. Hurautin autolla kotimme ohi niin että Jani juuri ja juuri ehti loikata kyydistä, ja jatkoin sitten matkaa kohti Vaarinpeltoa. Sielä odotti vaaleanpunapäinen ystäväni kauniin kultaisennoutajan kanssa. Meillä oli koiratreffit.

Haukut möyrivät maassa yrittäen välillä päästä tallomaan ystäväni mullasta vasta nousseita kukkia. Me tietenkin kielsimme. Niin kauniita asioita kuin kukat, ei saa talloa. Katsoa niitä saa. Ja mikä hauskinta, tajusin eilen että tulen koko ajan enemmän äitini kaltaiseksi. Ajelimme Aulangontiellä kun katseeni kiinnittyi kerrostalon reunaan, joka oli sinisenään kukkia. "Katso miten kauniita", kiekaisin tajuten samalla kuulostavani äidiltäni. Sanoin tämän ääneenkin. Jani oli samaa mieltä.


Kun lähdin vaaleanpunapäisen ystäväni luota, sovimme että näemme toisenkin kerran tänä vuonna. Ja kyllä, aion ottaa tämän tavoitteeksi. Viimeksi näimme joulun alla. Näen ystäviäni muutenkin ihan liian harvoin. Hoi ystävät, tahdon nähdä teitä useammin, ja tykkään teistä! Ettäs tiedätte.

Joskus on kuitenkin lähdettävä, niinpä minäkin huristelin takaisin kotiin.


Kotona odotti kimppu ruusuja. En yllättynyt. En yllättynyt koska olin ostanut ne ihan itse edellisenä päivänä. Rakastan kukkia. Se kai tuli ilmi jo. Tykään kukista siinä määrin, että haluan hoitaa niitä hyvin. Siksi nuuskuttelin vienoa ruusun tuoksua, ja leikkasin kaunottarille sitten uudet imupinnat. Asettelin ne takaisin maljakkoon, vähän huolimattomasti ja ihailin niitä hetken.


Sitten söin rahkaa joka oli makeutettu lorauksella vähäkalorista mehukeittoa. Päälle ripottelin muutaman pekaanipähkinän. Olenko väärässä vai tuovatko ne ripauksen pehmeyttä ja kermaisuutta?


Hoksasin että lonkkani tuntui paremmalta. Koirien ulkoilutus oli jalkakivun vuoksi jäänyt Janin harteille, mutta koska pistävä kipu lonkassani oli hävinnyt, teimme lyhyen hihnalenkin illan suussa.

Hertta alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään miten hihnan kanssa kuljetaan. Edelleen näytämme naapureiden mielestä hassuilta, kun joka neljännen askeleen jälkeen pysähdymme. Hertta katselee hetken intensiivisesti eteenpäin, odottaen matkan jatkuvan. Ei se jatku, ja niin tuo pieni söpönokka palaa viereeni. Lähdemme taas liikkeelle vain pysähtyäksemme taas. Sama toistuu uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Kuulema sitkeys palkitaan. Pian se nähdään.


Myöhemmin muistin että meillä on vielä muutama karjalanpiirakka pakkasessa. Nostelin ne uuninpellille, sivelin pintaan kanamunaa ja tönäisin ne uuniin.


Sitten heijastimme olohuoneen seinäkankaalle Tuubin. Karjalanpiirakat ja Tuubi sopivat hyvin yhteen. Siitäkin huolimatta että videoklipit eivät olleet tälläkertaa kovinkaan hauskoja. Vai onko muka hauskaa kun kiinalainen opiskelija potkaisee luokkakaveriaan päähän. Näinä koulusurmien aikoina en arvosta.


Pirjo Heikkilä on kyllä hauska. Siinä on sellainen nainen, jonka huumorista diggailen. Menin siis kuitenkin hyvillä mielin nukkumaan. Päivä pulkassa.


Olispa hauskaa lukea muidenkin päivä kanssani-postauksia. Jos teette moisen, jättäkää ihmeessä linkki kommenttilokerooni niin tulen katsomaan mistä teidän päivä koostui.

Mitä rentouttavinta sunnuntaita sinulle sinne ruudun toiselle puolelle!

Ansku

Jos haluat pysyä ajantasalla uusista postauksista, voit bloggerin lisäksi seurata blogiani myös Facebookissa, Bloglovinissa sekä Blogilistalla!

44 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus Ansku! :) Nykyään blogeja on hirvittävästi ja niitä tehdään yhä enemmän ammattimaisin ottein, joten koen välillä hieman riittämättömyyden tunnetta omaa tuotostani kohtaan. Olisi varmaan helpointa olla lukematta mitään blogeja, niin ei tulisi vertailtua omaansa niihin. :D Aivan typerää kyllä kerrassaan.

    Muistaakseni joskus sata vuotta sitten sulle kommentoin, että en oikein osaa tällaisia päivä kanssani -postauksia tehdä tai ne eivät oikein tunnu omalta. Rakastan kuitenkin lukea näitä muiden blogeista! Tosin nyt kun blogissani on muutenkin alkanut olla enemmän sellaisia arjen pieniä palasia, niin sellaisen postauksen kasaaminen on alkanut tuntua ihan mahdolliselta. Hmph.

    Ja vitsit olen muuten aina yhtä hymyä, kun näen noita karvakuonoja. Niin suloisia molemmmat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla jos pidit :)
      Tedätkös aivan sama fiilis on itselläkin usein. Välillä pidänkin ihan tarkoituksella taukoa, en lue muiden juttuja jotta en kokisi tätä ärsyttävää riittämättömyyden tunnetta. Tosin sun blogia luen niinäkin aikoina, koska se on niin inspiroiva ja niinkuin jo kirjoitin, elämänmakuinen. Älä siis suotta vertaile muihin, sulla on upea, Niinan näköinen blogi <3 Ja hei ihan mahtia jos saat rutistettua päivä kanssani-postauksen. Luulen että se olisi yksi luetuimmista postauksistasi!

      Poista
    2. No voi kiitos paljon. :) <3 Ja mä nyt yritän saada sen aikaiseksi, vaikka ei mun arki nyt niin hohdokasta olekaan, hihi, mutta kenties se tuollaisissa postauksissa juuri kiehtookin. Se, että on ihan tavallista. :)

      Poista
    3. Nimenomaan. On ihan kiva nähdä että ai noillakin on sotkuinen keittiönpöytä. Ei se olekkaan niin harvinaista :D

      Poista
  2. Ihana Hertta! <3 Ja ihana postaus. Totta on, että osasta blogeja on tullut liiankin naistenlehtimäisiä. Toisaalta ymmärrän sen täysin, varsinkin suosituimmat blogit tuntuvat saavan kamalan määrän kuraa niskaansa, joten ei varmasti tee mieli tuoda elämää niitä pinnallisia juttuja enempää esiin. Tuo on kyllä tosi harmi ja en oikein koskaan ole ymmärtänyt ilkeitä kommentteja tai juoruilua jossain keskustelupalstoilla. Mitä niistä saa, miten ne tuovat elämään sisältöä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, suur kiitos!
      Kyllä vain, olet oikeassa tästä. Mitä täydellisemmin teet, sitä vähemmän on mahdollista antaa aihetta kurjille kommenteille. Tosin, ne ilkimykset ketkä haluavat pahaa mieltä jakaa, keksivät aiheen mistä vain. Vaikka juuri siitä, että blogi on liian täydellinen :D

      Poista
  3. Olipas jotenkin ihana postaus! Ja ihania koiruuksia! Herttakin on ottanut kunnon kasvupurtin, mutta on sentään vielä yhtä pörröisä kuin ennenkin. :3

    Oon joskus miettinyt jonkinlaista päiväni kuvina-postausta, mutta enpä ole ikinä saanut aikaiseksi sellaista tehdä. Ehkä tässä jonain päivänä jaksaisi inspiroitua tarpeeksi ja MUISTAISI aamusta alkaen dokumentoida tapahtumia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh joo kasaritukassaan :D Se on kyllä aika huikea. En muista että Demi olisi ollut ihan näin pörröinen.

      Tee ihmeessä, haluan ehdottomasti lukea sellaisen postauksen!

      Poista
  4. Tuntuu hyvältä lukea sieltä täältä yhtäkkiä kuinka kaivataan sittenkin niitä vähän arkisempia blogeja :) Omaani en ole koskaan pystynyt viemään kiiltokuvamaisempaan suuntaan, koska en vain ole sellainen. Haluaisin kyllä välillä, mutta en vain osaa jostain syystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin! Aikansa kutakin ehkä sitten :) Tosin, kyllä niitä kiiltokuviakin tarvitaan mutta ei ehkä kaiken tarvitse olla vain ihanaa ja vaaleanpunaista hattaraa :)

      Poista
  5. Peukutukset myös täältä! Tällaset postaukset saa jotenkin hyvälle mielelle :) Varsinkin kun on kuvissa tuollaisia höpsön hauskoja koirakavereita. Toi eka kuva varsinkin, mainiot ilmeet vuffeilla :D On vaikea kuvailla sitä perimmäistä syytä miksi pysyy jonkin tietyn blogin lukijana. Loppujen lopuksi sanoisin, että se on kuitenkin jotain muuta kuin ne kauniit kuvat, käyttökelpoiset vinkit tai sujuva kirjoitustapa. Huumori, karisma ja tekstin läpi välittyvä elämänasenne ovat ehkä niitä asioita, jotka saavat palaamaan blogin ääreen uudelleen ja uudelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos peukusta! :D

      Totta turiset. Ehkä näistä luettelemistasi tuo elämänasenne jotenkin kolahti. Taidan seurata mieluiten sellaisia blogeja, joiden kirjoittajan elämänasenne on kiinnostava.

      Poista
  6. Täällä tykättiin myös kovasti! Kyllähän blogit kehittyvät kun bloggarin taidot kasvavat, mutta silti voi säilyttää sen aitouden - ihan niin kuin tuossa kirjoittelitkin, on mukavampi lukea blogia, jossa näkyy myös se ihminen itse. Kuvin tai tekstein.
    Ja teidän koiraveijarit ovat hurmaavia♥
    Aurinkoista pääsiäispäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua, kiva kuulla! :)
      Minunkin mielestäni aitous on tärkein kun puhutaan blogista. Tietenkin riippuen siitä minkälaisesta blogista, mutta ainakin minä seurailen mieluiten blogeja joissa on toki tyyliä ja muotia, mutta myös omaa elämää.
      Koirakaverukset kiittää :)
      Sinne ihanaa ja aurinkoista maanantaita!

      Poista
  7. Kiva juttu, ja voi että mikä ihanuus tämä teidän uusi tulokas onkaan. Aivan ihanat kaverukset! <3
    Mullakin monesti pidempiä taukoja blogien lukemisessa, kun tulee itsellä vain ahdistus jos on kiire toisaalla, eikä a) ehdi tuottamaan mitään juttua tai b)jotenkin tuntuu vain niin vaatimattomalta omat jutut muiden hienojen joukossa. Monia näitä isoja ja suosittuja blogeja, mitä ehkä olen joskus seurannut, olen kokonaan lakannut lukemasta, kun niissä ei mielestäni ole enää mitään persoonaa (samanlaisia kaikki niin visuaalisesti kuin juttujenkin puolesta). Pelkkiä mainoksia ja juurikin sitä kiiltokuvaelämää vain täynnä. Ei jaksa kiinnostaa sellaiset, vaikkakin esim sisustus- ja asukuvissa toki arvostakin laatua ja hienoja otoksia. Kuten Salla tuossa yllä sanoo, huumori ja karisma on ne jutut, mitkä itse bloggaajassa pitää olla, jotta blogi olisi kiinnostava. Niin kuin esimerkiksi tänne se on aina vain kiva tulla takaisin! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä oikein muru! Varsinkin tänä aamuna klo 5 :D

      Joo nää on vähän sellaista tasapainottelua. Laadukkaat hyvät kuvat ja tempaava kirjoitustyyli takaa sen että postauksen haluaa lukea, mutta persoonattomuus ei ole hyvästä. Minusta siun blogissasi täytyy nämä tärkeät kriteerit. Älä siis suotta tunne mitään alemmuuden tunnetta tms. muiden blogeihin verrattuna.
      Tietkös kuule sait kyllä palautteellasi ison hymyn aikaiseksi. Kiitos <3

      Poista
  8. Tälläistä perinteistä 'päivä kanssani'-postausta ei ole tullut luettua pitkään aikaan - ehkä juuri siksi että kukaan ei näitä enää meinaa kirjoittaa! Tottahan se on, että bloggarit antavat useasti liian kiiltokuvamaisen kuvan itsestään ja arjestaan, vaikka kaikki ollaan kuitenkin vain ihmisiä ja ei arki aina ole todellaakaan hohdokasta. En ole koskaan tämän tyyppistä postausta toteuttanut, mutta ehkä sen kerkeää vielä joku päivä. Täytyy vaan löytää sellainen päivä jolloin siihen on aikaa, vaikka kuinka hyvin varaan aamuisinkin aikaa syönnille, meikille ja kaikelle muulle, tulee loppujen lopuksi aina kiire. :D Olen se ihminen, joka lähtee aina kiireessä ja on ensimmäisenä paikalla...

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä nämä vähän vähemmälle on jääneet. isotöisiähän nämä ovat, mutta minusta niin hauskaa luettavaa :)

      Tee ihmeessä tällainen, haluan lukea sun hohdokkaan arkipäivän!

      Poista
  9. Ihana postaus, ja nuo teidän karvaiset kaverit on kyllä niiiiin mainiot <3 <3
    Mun on itseasiassa pitänyt toteuttaa tällänen päivä kanssani postaus jo pitkään, mut olen unohtanut. Toisaalta mun päivät on kyllä hetkellä niin tylsiä, ettei niissä olis mitään kuvattavaa tai kerrottavaa, mut pidän mielessä :) Näitä on musta kiva lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut arkihan on ns. tylsää :D Tekemään siitä, hus! :D

      Poista
  10. Olipa ihana postaus! :> Näyttää ja kuulostaa siltä, että sulla oli tosi kiva päivä.

    Milla / millamainen

    VastaaPoista
  11. Ihana hauva, kauniit kukat ja hyvä aihe! :)
    itsekin tykkään lukea mieluiten sellaisia blogeja joissa bloggaaja vastaa myös lukijoilleen edes silloin tällöin.
    Hienoja "kiiltokuvia" saa olla mutta mieluiten sitten itse otettuja. Myös tällaisia mielipidepostauksia luen oikein mielelläni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, kommentointi ja kommentteihin vastaaminenhan on bloggaamisen suola ja sokeri!

      Olen samaa mieltä kyllä tässäkin, että joskus saa arkikin näyttää luksukselta. Mutta ei se kai aina sitä voi olla. Vaihtelua siis, sitä arvostann

      Poista
  12. Ihana postaus, tälläisiä on kyllä mukava lukea ja kuvia katsoa:)
    Itsekkin haluaisin useimmin arkikuvia blogiini, mutta niin se kuvaamiminen vaan unohtuu. Pitäis tosiaan toteuttaa taas joskus tälläinen postaus, joka muistuttaa kuvaamaan ihan tavallisiakin asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ihan pikkujutuista voi saada hauskoja ja muita ilhaduttavia juttuja aikaan )

      Poista
  13. Me like veri mats <3 Tosi kiva ja ihanat kuvat :)!

    VastaaPoista
  14. Tykkäsin, ylläri! Ihana, kun teit tällaisen. :)

    VastaaPoista
  15. Aivan ihana kirjoitus. <3
    Itselleni on ihan sama onko blogissa pienet vai suuret kuvat. Sisältö eli teksti on tärkeintä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä teksti on tärkeää, olet aivan oikeassa kuomaseni :)

      Poista
  16. Ihana postaus! Itse luen tällaisia elämänmakuisia postauksia paljon mieluummin kuin katselen kuvia blogawardseista! Kivaa että teit tällaisen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla että pidit! :) Voin siis tehdä toistekin.

      Poista
  17. Puhut ihan asiaa, toki kaunis blogi on ilo silmälle ja on myös ihan kiva lukea niitä siloiteltuja "julkkisblogeja", mutta toisaalta vastapainona niille on kiva nähdä arkisempia postauksia. Sun päivästä oli kiva lukea ja innostuin tekemään eilisestä oman postauksen, käy kurkkaamassa! :) http://jeannierocks.blogspot.fi/2014/04/monday.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Kaunista saa mielellään olla, kuka viitsi pelkkiä huonoja kuvia katsoa :) Pelkkä vaaleanpunainen hattara tosin kyllästyttää nopeasti.

      Ihana päivä sulla oli, aurinko paistoi ja koira niin suloinen :)

      Poista
  18. Voi miten kiva postaus! Se on kyllä ihan totta, että nykyään on paljon näitä kiiltokuvankauniita blogeja. Itse graafikkona ja visualistina usein viehätyn juuri niistä kauniista kuvista, mutta jos muu sisältö on ihan huttua, ei ne kuvatkaan kovin pitkälle riitä.

    Näitä päivä kanssani -postauksia on kiva lukea, pääsee vähän niin kuin vakoilemaan toisen elämää :)
    Itsekin on pitänyt tämmöinen toteuttaa, tosin tuntuu että kiinnostaako ketään semmoista lukea. Herään aamulla, viedään Olivia hoitoon, sitten töihin ja takaisin kotiin. Vähän ruokaa ja leikkiä ja sitten nukkumaan. Täytyy ehkä tehdä postaus vaikka omasta vapaapäivästä, tulisi vähän muutakin sisältöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee ihmeessä, olisikin hauska tietää mistä sun päivät koostuu. Siis ne pikkujutut lastet hoitoon viemisen ja töihin menomatkan välillä :)

      Poista
  19. Sinun innostamana tein tällaisen, kiinnosti ketään tai ei. :D

    VastaaPoista
  20. Ihana postaus! :)♥ Pitäisi itsekin tehdä kyllä ja oikeastaan olen muhittanut ajatusta jo ihan liian kauankin.
    Mutta noita teidän haukkua. Annatko multa ihan hirmuisesti rapsuja ja pusuja? Antaisin itse jos olisin siellä :)♥

    VastaaPoista
  21. MISTÄ noin söpösiä servettejä oikein saa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eurokankaasta. Näitä on myös seepran ja kirahvin kuvalla, ja olen ihan koukussa :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!