lauantai 19. huhtikuuta 2014

Kiireettömyydestä

Tämä viikko on ollut poikkeuksellinen. Oikeanpuolinen lonkkani kipeytyi viime viikon perjantaina ilmeisesti torstaisen salitreenin seurauksena siinä määrin, että työpaikan pitkää käytävää edestakaisin kävellessä teki suoraan sanottuna pirun kipeää. Lauantaina olin koko päivän jalkojen päällä, ja illalla vielä korkeissa koroissa. Sunnuntaina kävely olikin jo niin kivuliasta, että junaan pääseminen tuotti melkoista tuskaa ja hammasten kiristelyä. Saatoin myös tiuskia aiheettomasti tilanteestani syyttömälle rakkaalle aviomiehelleni. Mutta kun Para-tabsitkaan eivät auttaneet!

Maanantaina kävin lääkärissä sillä seurauksella että olen ollut tämän viikon sairaslomalla. Tohtori oli sitä mieltä että lonkkaani jäytävä terävänpuoleinen kipu johtui lihasrevähdyksestä. Itse epäilin jonkinlaista nivelvauriota, niin terävää ja tuikkivaista kipu lonkassani oli. Aivan erilaista kuin se, mitä olen joskus tuntenut lihasrevähdyksen seurauksena.

Niin tai näin, vapaa-aikaa on ollut tällä viikolla enemmän. Vaikka en olekkaan päässyt kuntosalille saatika lenkille, on ollut ihanaa kun ei ole ollut kiire. Olen levännyt. Eilen poikkesin syömässä äidilläni. Siinä pöydässä istuessani vatsa pullollaan herkullisia uunivihanneksia ja mureaa lihaa, ihmettelin sitä outoa fiilistä joka minut valtasi. Kiireettömyys, sehän se! Keskustelin rauhassa siinä paikalla olevian ihmisten kanssa. Olin läsnä, eikä minun tarvinnut pian sännätä kuntosalille, kauppaan, koiria lenkittämään tai iltavuoroon.

Kunnes sitten vilkaisin puhelintani. Näyttö kertoi kellon olevan 15.30. Hoksasin että oikeastaan minun pitäisi olla vähintäänkin jo matkalla Hämeenlinnaan. Treffit ystävän kanssa, jonka olen nähnyt viimeksi viime jouluna, odottivat. Tuttu tunne valtasi minut. Oli sännättävä.


Illalla mietin kiireettömyyttä. Pohdin kuinka voisin ujuttaa sen elämääni. Tajusin etten kovinkaan helposti, ja painoin playta. Katsoin Tuubin ja ihmettelin sen kertaisen jakson huonoja videovalintoja.

Haluan pitää itsestäni huolta, joten päiviini kuuluu lenkkeily ja kuntosali. Tarvitsen voita leivän päälle, joten työssäkin on käytävä edelleen. Minulla on kaksi koiraa, joista toinen pienempi, tuo hassun kasaritukan omaava, on vasta 14 viikon ikäinen ja tarvitsee paljon aikaani. Näistä en voi tinkiä. Jäljelle jää vain blogi, joka nakertaa ajastani päivittäin useita tunteja.

Mutta minäpä rakastan tätä harrastusta. En halua lopettaa kirjoittamista ja valokuvaamista. Kunpa voisin tehdä siitä työn.

Näihin ihaniin haaveisiin, ajatuksiin on hyvä lopettaa ja toivottaa kiireetöntä viikonloppua!

Ansku

P.s: Kuvan asu on tiistailta kun kävimme onnittelemassa kaksivuotiasta kummityttöämme hänen syntymäpäiviensä johdosta. Muru oli kasvanut isoksi tytöksi!

14 kommenttia:

  1. Ihana tuo alin kuva. <3
    Blogi se vie minultakin paljon aikaa joka päivä. Sen lisäksi että kirjoittaa omaansa on pakko seurata niitä omia suosikki blogejaan mitä muut ovat kirjoittaneet. :) Kuten sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!
      No juu, eihän se riitä että päivittää omaansa, pitäähän muidenkin jutut lukea. Tosin nyt siihen on jäänyt aikaa vähemmän, mikä onkin ihan tyhmä juttu koska sitten joutuu lukemaan kerralla vaikka kuinka monta postausta :D Täytyy tsempata tässä asiassa kyllä ny.

      Poista
  2. Ihanat ihanat kengät ja pirteä hame...:)

    Kaisa-Sofia

    VastaaPoista
  3. Voi että, kiireettömyydessä on todella taikaa! Itse olen tänä keväänä nauttinut ajan tunteesta täysin siemauksin, se tuntuu kaikkien näiden kiirevuosien jälkeen mielettömältä luksukselta - etenkin kun tietää, että tämäkin vaihe päättyy jossain vaiheessa ja mitä todennäköisimmin jatkuva hoppu astuu taas mukaan kuvioihin. Mutta toivottavasti silti tästä kaudesta jää jotain käsiin, ainakin kyky kanavoida sitä rajallista aikaa mielekkäämpiin asioihin, kuten omemmalta tuntuvaan työhön, mitä ikinä se sitten onkaan. :)

    Kaunis asu jälleen! Erityisesti tuo paita on herkku - haaveilen vastaavan kuosisesta hameesta, mutta puserokin kelpaisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan näin! Se kultaakin kalliimpi aika pitäisi oppia käyttämään hyvin :)

      Poista
  4. Ihanaa pinkkiyttä!!! ♥ Ja voih kiireettömyys, sitä on välillä niin ikävä!! Ainakin viime aikoina tuntuu, ettei ehdi edes hetkeä rauhoittua, mutta onneksi kiireettömyyttä on myös pienet hetket ystävien seurassa tai työmatkat autolla ajaen. ♥ Koska ei näistä ihanista kiireistä kuitenkaan luopuisi millään ♥ Paranemisia, toivottavasti revähdys on jo parantunut :) Ja ihanaa pääsiäisen aikaa!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Näistä tärkeistä hetkistä pitäisi osata nauttia. Itsella vain sellaien jännä tapa, että en osaa olla täysin läsnä. Mietin jo mitä kohta pitäisi tehdä :/ Siitä pitäisi opetella pois. Vaan miten, siinä pulma.

      Poista
  5. Kiireettömyys on kyllä monin paikoin ja päivin kaivattu asia. Sitä saisi olla elämässä mielellään enemmänkin, mutta tällä hetkellä sille on kovin vähän aikaa. Pitää nauttia niistä pienistä hetkistä siis :)

    Kaunis kokonaisuus, ihana sinua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Ja sekös jos jokin on vaikeaa. En osaa täysin pysähtyä. Jos sinulla on vinkkejä miten oppisin tuon tärkeän tadon, olen kuulolla :)

      Poista
  6. Kiireettömyys... ah, se olisikin ihanaa! Meillä tietysti tuo pieni taapero pitää huolen siitä, että kovin kiireettömiä ei olla :)
    Mutta ihan hyvällä omallatunnolla lykkään muksun pari kertaa kuussa anopille viikonlopuksi yökylään, ja vietän ihanaa kiireetöntä lauantaipäivää. Olen ihan sitä mieltä, että muksukin voi hyvin kun mammakin välillä relaa :)

    Ihana asu, ja etenkin hattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin lapset voivat paremmin, kun mutsi on virkeä ja levännyt. Ihanaa että teillä anoppi jeesaa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!