lauantai 10. toukokuuta 2014

Safari Tansaniassa - maa aikojen alussa fiiliksiä ja jännittäviä kokemuksia

Reissu Tansaniaan ei ollut rentouttava, sanan varsinaisessa merkityksessä. Se ei ollut helppo, eikä aina edes kovinkaan mukava. Silti se on kuitenkin kokemus jota en voi koskaan unohtaa ja jota en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Se oli seikkailu. Once in a lifetime-tyyppinen kokemus.

Paljastin teille jo aiemmassa postauksessani minkälaista safarilla oli yöllä, joten jatketaan matkaa. 


Seikkailunjanoisina ihmisinä varasimme safarin paikanpäällä Tansanian Arushassa. Kas kun suunitelmamme oli kierrellä eri matkanjärjestäjiä läpi, vertailla ja tutkia. Emme missään nimessä aikoneet varata reissua ainakaan ensimmäiseltä vastaantulevalta, ilman kunnollista vertailupohjaa. 

Sehän olisi kerrassaan ollut tyhmää. Joku vähän nokkelampi siellä saattoikin jo hiffata, miten tarina tulee jatkumaan.

Aikataulumme mätti (niinkuin se mätti jokaisena päivänä), ja valoisia tunteja kului turhanpäiväiseen ajeluun ja ruokapaikan etsimiseen, joten tiedustelin silloiselta taxikuljettajaltamme, tuntisiko hän safarijärjestäjiä. 

Toki kuljattajamme tunsi matkanjärjestäjän, ja ennenkuin huomasimmekaan, ajelimme jo synkillä, ahtailla kujilla jossakin kaupungin laitamilla.

Isovatsainen musta mies vastaanotti meidät pihalla, jonne oli parkkeerattu muutama vaaleanruskea safariauto vieri viereen. Astelimme tummasävyiseen toimistoon keskustelemaan retkistä. Mies oli hyvä puhumaan. Myyntimies isolla ämmällä, huomasimme heti. 

Niinpä kyselimme, haastattelimme ja puhuimme toistemme päälle. Lopulta mies halusi tietää kuka on joukon pomo, kenen kanssa neuvotella. Me kaikki, tokaisimme yhteen ääneen. Ei auta äijä kuin yrittää pärjätä meidän kanssamme. Tenttausta ja kuulustelua jatkui huoneessa vielä tovi, ja saimme lopulta lempinimen, Suspicious Finish.

Sitten aurinko laski. Afrikan aikaisin saapuva pimeys ja valkonaamainen länkkärijoukko eivät ole kovinkaan hyvä yhdistelmä. Kello oli paljon ja puiikit alkoivat mennä kiinni. Takaraivossa jyskytti ikävä ajatus: jos retkeä ei varata nyt, pölyinen ja ankea Arusha saisi pitää meidät vielä yhden ylimääräisen yön. Näin mielessäni kuoppaiset, pölyiset kadut ja sekavan liikenteen sekä ikävän guesthousen, joka toimi kaikesta päätellen silloin töllöin myös bordellina. 

Yskäisin ja ehdotin Lonely Planetin tarkistuslistan läpikäymistä. Tsekkasimme vielä myös netistä keskustelupalstat läpi. Kaikki tuntui olevan kunnossa, joten löimme kättä päälle. 

"Aamulla nähdään!" 

Näinköhän, me mietimme. Maksoimme nimittäin jo puolet reissun hinnasta. Epäilevät Suomalaiset muka, miten niin?


Niin vain aamulla majapaikkamme eteen rämisteli vanha safariauto, vain viisitoista minuutia myöhässä sovitusta ajasta. 

Tummasävyisellä toimistolla odottivat teltat ja muut tarvikkeet, joten poikkesimme vielä sinne. Jättäessämme takahuoneeseen toisen rinkkamme, katsahdin nopeasti taivaaseen esittäen mielessäni vienon rukouksen, ettei läppäriäni varastettaisi sen sisältä.

Kuljettaja ja kokki pakkasivat auton. Pyysin heitä laittamaan rinkat autoon sisälle ja patjat sekä teltat auton katolle. "Yes yes", kuului kommentti. Eivät kai olleet tottuneet kuuntelemaan ohjeita naisilta. Ja kun lähdimme, rinkat olivat auton katolla. Koko äärimmäisen pomppivan ja pölyisen matkan pelkäsin niiden tippuvan. Epäilin, että rinkkojen nielaisemat tavarat olivat vähintäänkin mäsänä. Kiitin itseäni läppärin jättämisestä toimistolle.

Poikkesimme vielä kahden (!) huoltamon kautta ennenkuin pääsimme vihdoin tielle, joka vei meidät kohti safaritunnelmia. Jännä sinänsä, että vaikka kulutimme näillä kahdella huoltamolla runsaasti aikaa jo ennen reissua, ei renkaiden kunnosta kuitenkaan huolehdittu. Kun renkaamme sitten posahti rikki, vietimme erään Tansanialaisen korjaamon edustalla monta hikistä, ja tylsääkin tylsempää tuntia.


Ajomatka ensimmäiselle leirintäalueelle vei parisen tuntia. Mielenkiintoiset, jokseenkin erilaiset maisemat vilahtelivat ikkunasta viihdyttäen matkalaisia. On myönnettävä, etten ole Suomessa nähnyt savimajaa, jossa joku oikeasti asuisi.

Monen pölyisen kilometrin jälkeen saavuimme ensimmäiselle leirintäalueelle. Nimeltään se oli Tarangire Zion. Kuin ihmeen kaupalla kamat pysyivät katolla töyssyisen matkan ajan. Vain alaselkäni tuntui ottaneen itseenä matkan jäljiltä.

Kokki jäi pystyttämään telttaa, kun jännittynyt valkonaamaporukka lähti ensimmäiselle varsinaiselle safariajelulleen. Norsut ja strutsit, täältä tullaan!


Ajelimme kolmena eri päivinä pitkin maita ja mantuja. Ensimmäisenä päivänä puiden lomissa käyskenteli monenlaisia eläimiä. Seeproja sekä kirahveja ja valtavan kokoisia norsuja, joiden perässä pikkuruiset poikaset kipittivät. Ruohikosta kurkisteli leopardi, ja iloinen veikko nimeltään pahkasika, tuli vastaan.


Viimeisenä safari-aamunamme pistimme itse riuskasti teltat matalaksi jo ennen aamupalaa. Taka-ajatuksena ajan säästö, kun kuskin olisi helppo pakata teltat pusseihin ja heittää autoon.

Emme sillä hetkellä muistaneet kuinka hankalasti asiat Afrikassa hoituvat, eikä mikään mene niinkuin kuvittelee.

Kun palasimme hyväntuulisina aamupalalta, teltat rötköttivät edelleen kasassa, siinä mihin olimme ne jättäneet. Kuljettaja kohautti harteitaan. Ei ole hänen hommiaan, vaan kokin heiniä. Kokki ahkeroi keittiössä pakkaamassa omia tarvikkeitaan, ja siivoili jälkiään sillä aikaa kun kuski lähinnä kulutti aikaa.

Harmitti. Olin valvonut käytännössä kaikki yöt, olin väsynyt ja otti päähän kun mikään ei tuntunut toimivan. Itketti. Aikaamme oli tuhlattu, ja taas meidän pitäisi vain odottaa, vaikka olimme sopineet starttaavamme auton juuri tähän aikaan. Odottelu oli meidän ajastamme pois, niinpä kiroillen pakkasimme itse telttamme. Raahasimme ne vihaisina autolle ja ryhdyimme pakkaamaan. 

Sansibarin lentoliput olivat ostamatta, ja hirvitti että toimistot laittavat ovensa kiinni ennenkuin ehdimme paikalle (niinkuin muuten kävikin).

Pian kokki tuli auttamaan, eikä kuskikaan enään kehdannut vain katsella sivusta.


Huonosta aamusta huolimatta viimeinen päivä oli ikimuistoisin. 

Ngorongoron tulivuorikraateriin sukeltaessamme näimme jotain unohtumatonta. Tuli sellainen maa aikojen alussa-fiilis, kun katselimme ylhäältä kraatterin reunalta alas valtavan aukon pohjalle, jota peitti paksu ja unenomainen sumukerros. Sielä ne eläimet ovat. Turvassa omassa pienessä maailmassaan. Leijonat, buffalot, seeprat ja virtahevot käyskentelevät siellä aivan vapaina ja omavaraisina. Ja me pääsimme niille kylään.


Jyrkkä alamäkin jännitti, mutta pääsimme perille kuitenkin ehjinä. Töyssyisyyttä ja kuoppaisuuttaa tällä reissulla ei voi liikaa korostaa. Jos siis suunittelet vastaavaa reissua, eikä selkäsi ole parhaimmasta päästä, suosittelen miettimään minkätasoisen auton kyytiin hyppäät.

Sumu oli alkuun niin tiheää ettemme nähneet mitään. Pikkuhiljaa kuitenkin ääriviivoja alkoi paljastua sumun keskeltä, ja kävi ilmi että ympärillämme oli ollut koko ajan paljon eläimiä. Gnuantilooppeja, jättiläismäisiä buffaloita ja kauniita kaksivärisiä seeproja poikasineen.


Sumuisessa lammikossa polski myös lauma virtahepoja, noita vaarallisia paksukaisia.

Päivän edetessä sumu hälveni, ja kuljettajamme sai tiedon lähellä olevista leijonista. Ja aivan totta, hiekkatien vieressä suuri leijonalauma oli lounaalla. Tarjolla oli valtavan kokoinen puhveli. Komeat pedot kävivät arvojärjestyksessä syömässä, ja kellahtivat sitten valtavan vatsansa viereen nurmikolle. 

Pikkuhiljaa rohkeimmat yksilöt lähestyivät tien viereen parkkeerattuja safariautoja. Urokset merkkailivat autojen kylkiä virtsallaan, ja muutamat leijonat pököttelivät autojen luomissa varjoissa. Pedot olivat aivan kosketusetäisyydellä. Ihmettelimme niitä kauan, mutta nälän hiipiessä vatsaan, oli aika jatkaa matkaa.


Safarimme oli budjettiluokan retki, joten omat eväät tulivat tarpeeseen siitä huolimatta, että meillä oli kokki mukana. Hän toki teki meille purtavaa myös retkillemme, mutta koko päivän kuumassa autossa hautuneet kanankoivet ja majoneesileivät eivät houkutelleet. 

Närpimme eväistämme käyttökelpoiset, ja annoimme sitten loput Maasai-heimon tytölle, joka oli lähtenyt keräämään risuja. Nuori tyttö ujosteli, mutta otti kuitenkin kiitollisen näköisenä eväsrasian vastaan.


Maasai-heimolaisia asuu Tansanian ja Kenian raja-alueilla, myös Ngorongoron kraatterin ympäristössä missä villieläimiäkin vilisee. Paimentolaisheimolla on pieniä kyliä pitkin tätä kaunista aluetta, joka muistutti aivan Muumilaaksoa. Katsokaa nyt miten kaunista!


Näissä maisemia olisi voinut ihailla pidemäänkin, mutta Sansibarin hiekkarannat kutsuivat. Otimme suunnan taas kohti pölyistä Arushaa.


Ylläoleva kuva näkymä Arushan majapaikkamme ovelta. Yöllä kävi rapina kun rotat juoksivat peltikatoilla.


Kaupunkivilinää Arushassa

Mikäli suunittelet budjettiluokan safaria Afrikassa, kannattaa kiikareiden ja muiden perustarvikkeiden lisäksi varata mukaan ainakin seuraavat asiat:

1. Paljon lämmintä vaatetta ja makuupussi. Toinen leirintäalue oli korkealla, joten siellä oli kylmä. Olin pukenut kaiken mukana olleen päälleni, ja olin umpijäässä. Eivät auttaneet villasukatkaan. Pipo ja hanskat eivät ole liiottelua.

2. Jätesäkkejä. Meidän telttamme ei kestänyt vettä. Sateen tullessa se alkoi pikkuhiljaa vuotaa. Sulloimme tarvikkeet ja rinkat yöllä jätesäkkeihin, joten mikään ei kastunut pahasti.

3. Omia eväitä. Keksejä, pähkinöitä, sipsejä, kuivattuja hedelmiä, sokeripitoista mehua jne... Matkanjärjestäjän eväät ja muut setit eivät välttämättä ole sellaisia, joita voi syödä ilman vatsanväänteitä. Välillä aterioiden välit jäivät liian pitkiksi, tällöin oli hyvä kaivaa omat keksit esiin. Vettä saimme riittävästi.

4. Hemmetisti kärsivällisyyttä. Afrikassa juuri mikään ei suju niin kuin pitäisi, ja odottelua riittää. Joka välissä. Myös silloin, kun sitä vähiten odottaa. Kannattaa lisätä sovittuihin aikoihin noin kaksi tuntia, niin paniikki ei pääse yllättämään.

5. Korvatulpat. Ensimmäisenä yönä aasi piti meteliä, toisena yönä puhvelit. Tosin tarvitsin korvatulppia tällä matkalla muuallakin, kuin vain safarilla.

6. Erähenkisyyttä. Kummaltakaan leirintäalueelta ei löytynyt vessanpönttöä, vain reikä lattiassa. Suihkuista tuli kylmää vettä. Lavuaarilla möllötti skorpionin poikanen.

7. Kamera. Maisemat ovat US-KO-MAT-TTO-MAN hienot. Kannattaa varautua myös ainakin kahdella akulla, koska aina ei ole mahdollisuutta lataukseen.

8. Huivi, jolla voit suojata kameran pölyltä. Joka välissä ei vaan kannata survoa kameraa laukkuun asti.

9. Taskulamppu.

10. Nenäliinoja. Vessapaperia ei aina ole saatavilla.

11. Släbärit. Suhkujen lattiat olivat jokseenkin kamalat.


Hyvää matkan suunnittelua!

22 kommenttia:

  1. siis vau mitä kuvia ! varmasit ollu melkoinen elämys tuo savannilla olo! Itse oon katsonu lapsesta asti kaikkia ihania luontodokumentteja, suuri haave oiskin joskus päästä katsomaan ihan lähietäisyydeltä nuita mahtavia eläimiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kannattaa mennä jos sellainen haave on. Mutta suosittelen miettimään takasti kenen reissuun lähdet ja minkätasoisen retken valitset. Jollei ole lainkaan erähenkisyttä, suosittelen valitsemaan parempitasoisen matkan jottei koko homma mene pilalle. Jos taas janoaa seikkailua, on budjettiluokan reissu varma valinta :D

      Poista
  2. Tuo matka on varmasti ollut ihan uskomaton elämys! Itsekin haluaisin kokea jotain vastaavaa, mutta taidan olla liian mukavuudenhaluinen.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissuja on monen tasoisia, joten jos olet mukavuudenhaluinen, kannattaa valita vähintään keskitason, tai jopa luksusluokan reissu. Upea kokemus ilman turhaa stressiä :)

      Poista
  3. Upeita kuvia! Kuten olen aiemminkin kommentoinut, niin joku päivä vielä lähdetään miehen kanssa safarille. Varmaan mahtava elämys, vaikka kärsivällisyys olikin välillä koetuksella. Onneksi moniin kummallisuuksiin on Aasiassa asuessa ja matkustellessa tottunut, joten ihan pienestä en enää hätkähdä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mkin ajattelin myös että kun on Aasiassa tottunut niiden metkuihin, ei täälä hetkauta mikään. Olin väärässä :D Mutta on niistä kokemuksista apua. En vain koskaan Aasiassa ole ollut niin ärsyyntynyt kuin Afrikassa olin.

      Poista
  4. Todella upeita kuvia, vau! 8)

    Mulla olis varmaan posahtanu tollasella reissulla otsasuoni ja oisin ollu ihan hermoraunio, oon niin huono kestämään myöhästelyä ja muutenkin turhaan vatuloivia ihmisiä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, kiitos!

      Hahaa! Tieks kyllä mullakin oli NIIIIIN lähellä! Ja hermot menikin aika moneen kertaan, vaikka kuinka yritti purra hammasta :D

      Poista
  5. Tarkat kuvat ja hyvät vinkit. Joo itsekin olen monta kertaa törmännyt sellaiseen ettei asiat toimi niin kuin ajattelisi, myös etelä-Euroopassa on joissain taloissa jäätävän kylmää jos lämmitystä ei ole niin ja vuoristoissa on aina kylmempää kuin rannikolla. Jääkylmä suihkuvesi on inhottava mutta kaikkein inhottavin on sellainen likainen hanavesi josta tarttuu ihoon harmaata likaa, tosin hyvä kai sekin verrattuna siihen jos ei olisi minkäänlaista vettä käytössä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna, mukava kuulla :)

      No joo, yök. Inhottavaa peseytyä likaselle vedellä :/ Vesi sentään tuntui olevan ihan kohtuu puhdasta tuola, jotain positiivista :D

      Poista
  6. Minulla on aina ollut unelmana safari! Ollaan kuitenkin miehen kanssa tuumattu, että tehdään nyt nuorempana ja energisempänä rankemmat reissut alta pois ja lähdetään sitten joskus myöhemmin se Afrikka katselemaan löysällä aikataululla ja löysällä ohjelmalla. Noh raskaitahan ne reissut tietysti aina on, mutta jotenkin tuntuu, että täytyy käydä nyt niitä hektisempiä paikkoja katselemassa. :)

    Upeita kuvia ja mukava matkakertomus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo varatkaa sellainen ihana romanttinen reissu, missä asutte kauniissa lodgessa tähtitaivaan alla, ja syötte aamupalan katsellen kun sarkikuonot tallustelee lähistöllä... Sellaisesta mäkin uneksin, mutta ei ollut rahaa eikä maltettu säästää niin kauan :D

      Poista
  7. Me olemme olleet kaksi kertaa safarilla, toinen niistä tehtiin Tansaniassa, missä työskentelin muutamaman viikon yksin ja mies lensi sitten sinne. Olimme varanneet kaiken etukäteen Suomesta (netissä) ja kaikki toimi kuin unelma. Majoituksetkin olivat upeita, mutta varmasti saimme pulittaa sitten enemmän tästä kokemuksesta. Upeita maisemia noilla reissuilla kyllä on ja unohtumattomia juttuja saa kokea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkälainen majoitus teillä oli? Olisin haaveillut kunnon lodgesta, vaan ei riittänyt rahat :/ Upea kokemus kuitenkin :)

      Poista
  8. Voi että sä kirjoitat kivasti! Ihan kuin olisin ollut reissussa mukana :) ja upeat kuvat! Itse olen ollut safarilla Etelä-Afrikassa ja se oli niin mielettömän hieno kokemus että oon haaveillut toisesta siitä lähtien. Seuraava vois olla vaikka Tansaniassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voisin mennä kans uudestaan, jos pääsisin johonkin ihanaan lodgeen, aijjai... <3

      Poista
  9. Vau uskomattomia juttuja tuollakin tapahtuu. Mielenkiintoinen postaus, hyvin kirjoitettu!

    VastaaPoista
  10. Vaaauuu, miten uskomattoman upeita kuvia! Todella mielenkiintoisesti kirjoitettu. Tekisi itsekin mieli päästä, joskin tuota hitautta mä en ehkä kestäis ;p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se oli aika raskasta, mutta toisaalta kuuluu asiaan Afrikassa :D

      Poista
  11. Mielenkiintoinen postaus! Mä olen haaveillut Afrikan matkasta monen monta vuotta. Jukra, miten hienoa!

    VastaaPoista
  12. Ihana postaus ja upeat kuvat! Hyvin pääse nojatuolimatkalle mukaan :)
    Kyllä tuolla olisi itsekin ihan pakko päästä käymään!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!