keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Sokerilaastari

Sokerilaastari. Sen perään olen kysellyt jo hyvän tovin, mutta kukaan itseään kunnioittava(eikä tosin muutkaan) yritys ei ole lähtenyt sellaista kehittelemään. Sokerilaastari toimisi nikotiinilaastarin lailla, tietenkin. Länttään sen olkavarteeni, ja kas, ei tee sitten yhtään mieli mussuttaa leivoksia ja niitä ihania Maraboun Choco Moments-keksejä. Hei keksijät ja pellepelottomat, me ollaan käyty kuussa, missä viipyy siis sokerilaastari, hä?

Tammikuussa sokerinhimosta ei ollut tietoakaan kun olin ns. herkuttomalla. Lihasten päältä kuoriutui läskiä pois, ja selluliittikin sileni kun en nieleskellyt sokeri- ja jauhopitoista höttöä. Luulisi tässä olevan tarpeeksi motivaatiota, jotta suuni pysyisi kiinni mutta ei. Muistan vastanneeni työkaverilleni, joka tarvitsi hiukan tsemppiä, että laita se suu kiinni niin sinne ei mene herkkuja. Miksen siis nyt voi uskoa itseäni. Auttaisikohan maalarinteippi?

Tarkoitus oli että Tananian reissun jälkeen palaan sokerittomuuten ainakin jossainmäärin. En ehkä kieltäydy mummun kahvipöydässä herkuista, niinkuin tein tammikuussa, mutta muuten kyllä. Tansanian matka kuitenkin oli ja meni, ja nyt painellaan jo toukokuun puolessa välissä eikä ryhtiliikkeestä ole tietoakaan.

Syytän stressiä. On niin monta rautaa nyt tulessa, etten saa itseäni niskasta kiinni. Koiranpentu, kiireiset ja ajoittain ahdistavatkin työvuorot, huonosti nukut yöt, blogitilaisuuden järjestelyt, blogin päivittäminen, syksyn suunittelu, liikuntaharrastukset, juhlat, menot jne... Ystävät ihmettelevät olenko kadonnut maan rakoon.

Odotan kesäkuun loppua, silloin helpottaa. Tosin, olen hyvä kehittelemään menoja ja suunitelmia. Nytkin mielessäni on monenlaista jota haluaisin tehdä ja toteuttaa, mutta olen tietoisesti pidättäytynyt suunittelemasta mitään heinäkuulle. Vielä.


Viimeksi maanantaina päätin että herkut jäävät syömättä. Iltavuorossa kuitenkin otti niin paljon päähän, että löysin itseni kanttiinin jonosta. Suklainen munkki helpotti ketutusta samalla tavalla kuin tupakka röökimuijaa. Eilen edessä oli vaativan ja tärkeän tekstin kirjoittaminen. Ei, en buustannut väsynyttä itseäni tupakan voimalla, vaan irtokarkin.

Kysyn siis vielä kerran, missä viipyvät sokerilaastarit? Ehkä niiden voimalla pääsisin eroon tästä riippuvuudestani.

Ansku

P.s: Kuvien asussa juhlin viikonloppuna ensin lauantaina kolmekymppisiä, ja sunnuntaina äitienpäivää.

22 kommenttia:

  1. Samoissa fiiliksissä mennään ja herkut ovat maistuneet tavallista enemmän. Itse syytä kandistressiä, joka häviää heti kun työ on valmis (eli toivottavasti muutaman päivän sisään). Välillä tulee itseä soimattua, mutta eilen ajattelin, että piip ja kävin ostamassa suklaalevyn! :D Sillä mennään ja ostan vaikka lisää, jos ne nopeuttaa työn etenemistä. Kunhan se urakka on taputeltu, niin on taas energiaa keskittyä normaaliin ruokailuun ja vaihtoehtoisten herkkujen kehittelyyn. Tsemppiä siis, kunhan ei jää loppuelämän tavaksi, niin ei se niin vaarallista ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai, patsi että olen aika hyvä keräämään kiloja. Jos mätän kolme kuukatta, lihon tosi paljon. Mur!

      Poista
  2. Mä niin tiedän tunteen!

    Nyt vihdoin ihan tosissani otan itseäni niskasta kiinni. Aloitin tekemällä raakasuklaata jääkaappiin. Yksikin pala riittää viemään makeanhimon menneessään ja tavallaan on saanut suklaata joten mieli on tyytyväinen. Toinen mihin yritän nyt opettaa itseäni on marjasmoothiet, joita terästän esimerkiksi mansikkavalkosuklaaheralla, joka tuo makeutta todella paljon noihin litkuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Smoothiet on kyllä hyviä, banaania ja just jotain tollasta makeeta protskujuttua, ne auttaa vähän.

      Poista
  3. Pakko myöntää, että kun näin tämän otsikon, into piukeana ajattelin, "vau, onko tämmöisiä oikeasti olemassa , mä haluuuuuun kans!!:D " eli kyllä, loistava keksintö vailla kehittelijää ;)

    VastaaPoista
  4. Ha, mä niin tunnistan itseni tästä. Toisaalta, mulla ei oikein oo muita paheita kun herkut (pääasiassa karkit). Onneksi tulee kesä ja mansikat, mustikat ja vadelmat, ne on kohtuullisen hyviä korvaajia. :)

    VastaaPoista
  5. Kuule semmosta sokerilaastaria kaivattaisiin täälläkin! Karkkia menee ihan liian paljon ja ihan liian helposti kiduksiin. Tosin muista herkuista pystyn olemaan erossa. :) Karkki on siis ikuinen ainainen paheeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, miksei sellaista ole keksitty vaikka ostajiakin olisi! :D

      Poista
  6. Jos keksit sellaisen tai saat vaikka kokeiluun blogin kautta (keukeu), niin ANNA MULLEKIN YKSI, pliis, Ansku!!! :D Sokeri on munkin heikkous, vaikka välillä pystyykin hillitsemään itsensä tosi hyvin. Saas nähdä, pääseekö tällaisesta koukusta koskaan kunnolla eroon... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se olis kertalaaki. Siis että ei sitte vaan syö jotta ei taas retkahda. Eihän huumeen käyttäjätkään voi käyttää vaan silloin tällöin heroiinia. Kai? :D

      Poista
  7. Minulle kelpaisi myös, saisiko oman laastarinsa myös suolaisen himon kohteita vastaan? Sipsilaastari voisi tehdä allekirjoittaneelle hyvää :)

    Mutta hei, kiire tuntuu olevan kaikilla. Tunnistin niin itseni tuosta liian monta rautaa tulessa kerralla. Kyllä se vaan siitä vielä lutviutuu paremmaksi uskoisin. Tai no, toivon ainakin kummankin puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sipsilaastareita ostaisin mun miehellekin! :D

      Poista
  8. Olen huomannut, että itselläni siihen ei auta muu kuin oma tahto. Silloin kun tajusin, että en tee karkilla mitään ja päätin lopettaa sen syönnin, 8 kk meni ihan helpolla. Nyt taas kun "haluaisin" lopettaa, niin en silti halua, kun olen päässyt taas sokerin makuun. ;) Siinä vaiheessa kun se rupeaa ällöttämään, on helpompi lopettaa.. Vielä en ole valmis..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Olet kyllä ihan oikeassa, näinhän mulla meni se tammikuukin. En halunnut syödä karkkia, ja nyt taas todellakin haluan ja odottelen että tulisi vaihe kun en halua. En vaan uskalla antaa kokonaan periksi haluilleni, tai ehdin lihota 10kiloa :/

      Poista
  9. Tiedän tunteen! Huonosti nukutut yöt lisäävät ainakin itselläni herkkujen kulutusta. Pirun koukuttavaa kamaa!

    VastaaPoista
  10. Tänne kans ehdottomasti moisia sokerilaastareita! Kiitos! Vaikka olenkin pysynyt herkuttomana, tai siis sen yhden kerran viikossa antanut luvan jos maittaa, niin silti himoitsen ihan koko ajan. Tää himo on ihan syvältä! Sit kun sen herkun saa työnnettyä suuhun ja nautittua, tulee kamala morkkis. Ei olis pitänyt. Kettu sentään! Mutta sä olet kerrassaan niin upea, ettei sussa muutamat munkit näy missään ♥
    Ja tuo maxi, ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiäks murseni, mä kerään kaiken! :D Se on ihan älytöntä että kolmessa kuukaudessa saatan päästä selluliitista jos teen täysillä töitä. Mutta kahdessa viikossa se tulee takaisin. Aika epistä minusta. Mutta sä olet vahva mimmi, kun pysyt yhdessä herkkupäivässä! Olen kade.

      Poista
  11. Heh.. Mulle ei laastareita! :) Mä olen tullut siihen lopputulokseen, että minkään asian kieltäminen ei mulle toimi, vaan balanssi on tärkeää. Mä syön lähes aina jonkin pienen makeen jälkkärin (keksi, pieni pala jätskiä, makea rahka, pulla tms.) lounaskahvilla ja päivällisen jälkeen. Ne on mulle osa ateriaa, en suostu tuntemaan niistä syyllisyyttä ja toisaalta eipä tee mitään muita herkkuja juuri mieli. Totaalikieltäytyminen voi varmaan joillekin toimia, mutta mulle ei. Mä oon kokeillut kaikki raakaruokavaliot, vegaanijutut ja muut, ja tuntuu että paras olo on nyt kun kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella.

    Tosi ihana asu muuten! Kaulakoru täydentää lookin. :)

    VastaaPoista
  12. Ihan mielettömän kiva asu! Me likey!

    Kassillinen sokerilaastareita tännekin, kiitos. Mulla on taas tämä karkin mussuttaminen lähtenyt ihan käsistä. Joka päivä pitää saada namia tai suklaata. Ei se onneksi painossa näy, kun muuten syön melko terveellisesti, mutta eihän se hyvää tee.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!