keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Motto kuin suojapanssari

Sanonta, pessimisti ei pety, on kuulunut jo jonkin aikaa mottoihini, ja ihan syystä. On paljon helpompaa ottaa vastaan pettymykset, hylkäykset ja muut negatiiviset asiat, silloin kun ei ole ollut liian toiveikas. Haluan painottaa sanaa, liian. Tietenkin kannustan ihmisiä ja itseänikin uskomaan itseensä. On hyvä toivoa, ehkä vähän rukoillakin, että haaveet toteutuvat ja tavoitteet täyttyvät, mutta ei kannata laittaa kaikkea näiden varaan.

Tein lupauksen, että tänä vuonna otan ratkaisevan askeleen kohti uutta uraa, ja tätä kautta tasapainoisempaa sekä onnellisempaa elämää. Hain mm. kahteen kouluun. Toivoin sormet ristissä pääseväni toiseen. Haaveissani näin itseni opiskelemassa unelmieni alaa, hymyillen pää täynnä ideoita ja ajatuksia. Olen huomannut, että ideointi, suunittelu organisointi, luovuus, valokuvaus sekä kirjoittaminen tekevät minut iloiseksi.

En päässyt kumpaakaan kouluun. Pettymys iski vasten kasvojani kuin se kuuluisa märkä rätti. Siitäkin huolimatta, etten hetkeäkään uskaltanut olla ihan varma opiskelupaikan nappaamisesta. Toisen koulun kohdalla epäilin pääseväni edes pääsykokeisiin, ja hylkäyskirjeen luettuani syytin itseäni hölmöydestä, liiallisesta toiveikkuudesta.

Ensi vuonna sitten, voisi ajatella. Minun kohdallani se ei mene niin. Olen psyykannut itseni tekemään muutoksen nyt. On siis pakko kehitellä vaihtoehtoisia suunitelmia. Sitäpaitsi, täytän ensivuonna kolmekymmentä vuotta. Olen naimisissa, ja omakotitalossamme on kaksi huonetta tyhjillään. Siis jollei lasketa kaikkea sitä turhanpäiväistä rojua mitä ne ovat nielaisseet. En voi lykätä ammatillisia haaveitani loputtomiin. Haluan ehkä jossainvaiheessa perheenlisäystä. Paineet kasvavat.

Minulle nakattiin muutama päivä sitten Facebookissa parasta aikaa pyörivä positiivisuushaaste. En ole tehnyt asian eteen mitään, en ole ollut kovinkaan myönteisellä tuulella viime päivinä. Olen ollut väsynyt, kiireinen, itkuinenkin. Voi olla, että olen taas tänäänkin illalla väsynyt ja itkuinen, mutta ainakin nyt päivällä eteeni on tullut asioita, jotka ovat saaneet mieleni positiiviseksi ja huuleni hymyilemään.

Rakkaat karvaturrit. Kun puhelimeni herätyskello aamulla soi, riensi kaksi pikinokkaa sänkyni viereen, innokkaina ja ystävällisinä. Hymyilin. Tunsin kuinka sydämeni suli taas näiden nappisilmien edessä. Nämä karhunpoikaset saavat minut hymyilemään joka päivä.


Matkalla kuntosalilta kotiin, ohitin naapureiden ihastuttavan niityn, jossa sinisävyiset Lupiinit ja muut kauniit luonnonkukat rehottavat. Seurasin hetken touhukasta kimalaista hyörimässä kukkien ympärillä. Huomasin, kuinka pienestä asiasta voi löytää iloa ja hyvää mieltä.


En silti aio hylätä aiemmin mainitsemaani mottoa, pidän sitä nimittäin oikeasti ihan hyödyllisenä. Sehän on kuin näkymätön suojapanssari! Ehkä kuitenkin yritän löytää raskaistakin päivistä jotain hyvää. Joka päivä.

Iloa päiväänne!

Ansku

28 kommenttia:

  1. Voi muru, mä lähetän sulle sinne ihan hirveesti positiivista energiaa♥ Ei saa lannistua ♥ Kyllä sä ehdit, ei ole liian myöhäistä myöhemminkään uudelle uralle!
    Ja nuo teidän ihanat nallekarhut, niistä ammentaa onnea vaikka kuinka ♥ Pus ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sä kyllä aina onnistut sitä positiivista energiaa lähettämäänkin, kuinka se oikein teet??? :D Olet ihan mahtavan iloisen energinen tyyppi!

      Poista
  2. Voi harmi ettei onnistunut! Älä uuvuta itseäsi liikaa, sulla on ollut tosi paljon kaikkea kevään myötä ja koiranpennut syö energiaa ihan kauheasti. Kaikkea hyvää, mun motto huonoina aikoina on että positiivisuus on perseestä, anteeksi nyt vaan. Niinä päivinä blogi ei päivity. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amanda tästä kommentista. Tulipa hyvä mieli jotenkin kun joku sanoi ns."ääneen" tämän. Olenhan mä ollut väsynyt, ja on totta että koiranpnnun pikkupentuaika oli aika kamalaa, suoraan sanottuna :D Onneksi nyt jo helpottamaan päin.

      Poista
  3. <3 Voitolla työhön,eiku...yöhön...no johonki kuitenkin :). Hei mulla on uus motta : Aina löytyy joku jolla on asiat vielä huonommin .
    Ota säkin se käyttöösi .

    VastaaPoista
  4. Tuo kuulostaa kyllä hyvin paljon omalta motoltani. Tosin joskus olen vähän turhankin pessimistinen, josta mieskin aina välillä huomauttaa. Tosin hän on sitten se yltiöoptimisti :)

    Tsemppiä asioiden kanssa kamppailuun, virtuaalihali täältä ruudun takaa! Ikinä ei ole liian myöhäistä, vaikka välillä itsestäkin siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiitos halauksesta! Ja kommentista :) Tuli hyvä mieli näitä lukiessa <3

      Poista
  5. Älä luovuta, olet vielä nuori ja ehdit elämässäsi vaikka mitä. :) En itsekään ole mikään positiivisin ihminen maailmassa ja julistan pessimisti ei pety useinkin, mutta ei se silti estä yrittämästä uudelleen ja uudelleen kun kyse on omista unelmista ja niiden saavuttamisesta. Jos haluamallesi alalle ei pääse kuin kerran vuodessa niin hengähdä vielä vuodeksi vaikka olitkin jo valmis muutokseen - nyt sinulla on lisäaikaa jonkin muun unelman toteuttamiseen. Eikä ne lapsetkaan aina tarkoita urattomuutta - meillä on tällä hetkellä harjoittelussa nainen, jolla on lapsia enemmän kuin sormia mahtuu yhteen käteen ja vielä hän jaksaa kouluttaa itseään uuteen ammattiin. ;)

    Tsemppiä Ansku, pystyt mihin vaan! <3 Ja rapsutuksia noille nappisilmille, en kestä kuinka suloisia ne on! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Kiiiiiitos komentistasi, sain siitä hurjasti hyvää energiaa ja mieltä <3 <3

      Poista
  6. Voi harmi! Tiedän tunteen, olen saanut liikää hylkäämisiä työpaikoista ja opiskelupaikoista. Mutta mitä enemmän itseään kehittää, sen paremmat mahdollisuudet tulee ja tämä on alkanut ainakin itselläni tuottaa nyt tulosta. Ja olen huomannut, että harrastuksen kautta lähtee 90%. Kouluun voi mennä hakemaan tutkinnon, mutta kaiken voi oppia googlen avulla ja tekemällä. Jos siis tykkäät järjestää tapahtumia tai valokuvata, tee niitä! Eihän mikään tutkinto sitä estä. Sen jälkeen ainakin jo osaa asiat, saa suhteita ja ties vaikka pääsee kouluun tai unelmien työpaikkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se toki näinkin. Kun vaan löytäisi ne oikeat kanavat.. :D Kiitos hurjan paljon tsempistä, tuli tarpeeseen <3 <3

      Poista
  7. Voi kurjuus ettet päässyt! Tiedän tuon tunteen, muutos on tehtävä heti kun se vaan on mahdollinen, ei missään nimessä aikaa odotteluun sen kanssa. Toisaalta tahtomalla ja tekemällä onnistuu, niin minä ainakin olen kokenut. Toivotan siis mahdottoman paljon jaksamista ja voimia sinne! Älä missään nimessä luovuta! <3 Ja ei se tutkintoa vaadi se tekeminen, myös työ opettaa tekijäänsä aika paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. En mä luovuta. Mä ole nyt kymmenen vuotta tätä pohtinut ja tiedän että mun on toimittava :) <3

      Poista
  8. Voi Ansku kuule. Mä sain saman haasteen ja totesin et nyt on niin vaikea haaste etten kerta kaikkiaan voi toteuttaa. Ei mullakaan tää tilanne niin hyvä ole. 33-vuotias työtön ja lapseton muija. Lapsen haluaisin, mutta se onnistuu vain adoption kautte jota mies taas ei halua. Joten elämme siis ilman lapsia. Tosin onpahan ihana vapaus mennä miten lystää ja aina voi hankkia kissan tai kaks hoidettavaks. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heei, miten hauskasti löysit hopeareunuksen, vai oliko tää sarkasmia? ;) <3 <3 <3

      Poista
    2. Kyllä tää enemmän oli hopeareunus. <3 Vielä jonain päivänä mulla on ainakin yks ihana kattimus. On vaan niin tiukat kriteerit mulla kissan suhteen, että saas nähdä koska kolahtaa se oikea kohdalle. ;)

      Poista
    3. Oikein, niin pitääkin olla :D

      Poista
  9. Tsemppiä muru, kun on paska päivä, on paska päivä. :D Ne menee onneksi ohi ja sitten jaksaa taas olla positiivinen, tai eiku pessimisti taimikälie. ;) Ja kuule hei rouva vinkkinä vaan, en mäkään vielä tiedä mitä mä tahdon tehdä isona ja lapsiakin on jo kaks, että kyllä mä vielä lasken niiden jälkeenkin kerkeäväni jotain, vaikken ehkä just nyt tai huomennakaan. ;)

    Ja nykyään niidenkin rääpäleiden hankintaa voi venyttää suht pitkään halutessaan, jos onni suosii. Mä luin jonkun yrittäjänaisen ja yksinhuoltajaäidin - siis sama ihminen - ihanan moton, joka meni jotenkin niin, että "hän aikoo saada kaiken haluamansa, vaikkei se ehkä tapahdukaan nyt heti tai vielä huomennakaan". Kaikelle on hei aikansa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on kyllä ihan helpottavaa lukea ettei ne lapset estä opiskelua ja muuta. Tosin, kyllä ne asioita hiukan hankaloittaa ja mutkistaa :D Ja toi motto onkin aika hyvä, kiitos siitä <3

      Poista
  10. Puolentoista vuoden tuloksettoman työnhaun jälkeen osaan samaistua tähän hyvin. Näennäisesti kaikki on hyvin, olen naimisissa, kiva koti, lemmikki, harrastukset, ja vakituinen työpaikka. Valitettavasti vaan sain tarpeekseni työstäni jo 2012, ja se käy päivä päivältä yksitoikkoisemmaksi ja turhauttavammaksi, mutta siellä nyt vaan on vietettävä varsin iso osa viikosta. Ilman mittavia säästöjä vakituisesta työsuhteesta ei voi lähteä ennen kuin seuraava paikka on tiedossa, vaikka olisi miten kyllästynyt. "Olisit kiitollinen, että sinulla on sentään vakituinen työpaikka" on aika laiha lohtu, jos töissä käyminen lähinnä ahdistaa. Viime syksynä olin kuukauden sairaslomalla, ja joulun tienoilla olin saavuttanut sen pisteen, että olisin irtisanonut itseni saman tien, jos vain olisi ollut rahaa millä elää ne kolme kuukautta ennen kuin saa työttömyystukea. Sen sijaan tein päätöksen, että tänä vuonna lähden, keinolla millä hyvänsä. Hain opiskelemaan jatkotutkintoa, mutta jatkoin samalla aktiivista työnhakua, ja pääsiäiseen mennessä olin lähettänyt jokaista viikkoa kohden yhden työhakemuksen, vaikka haettavia paikkoja ei ollut läheskään joka viikko tarjolla. Yhdestäkään paikasta ei edes soitettu, ja kun edellisestä haastattelukutsusta on yli puoli vuotta, ei yhdestäkään tehtävästä uskalla edes innostua. Kun vappuaattona sain kuulla päässeeni opiskelemaan, itkin helpotuksesta, sillä en todella tiedä, mitä olisin tehnyt, jos en olisi päässyt. Elokuun loppuun joudun vielä kestämään nykyistä työtäni ja työpaikkaani, mutta tieto viimeisestä päivästä helpottaa. Niin iloinen kuin olen opiskelupaikastani, olen ehkä vielä iloisempi siitä, että pääsen vihdoin pois nykyisestä työstäni. Odottavalle vuosi on pitkä aika, mutta ajattele niin päin, että sillä oletko valmistuessasi 31 vai 32, ei loppujen lopuksi ole kovin suurta eroa. Suosittelen siis pyrkimään ensi vuonna uudestaan, ja osalle aloistahan on haku syksylläkin. Sillä välin voit kasvattaa innostusta ja tietämystä harrastamalla niitä asioita, joita haluaisit opiskella. Ilmoittaudu avoimeen amk:hon tai yliopistoon, tai osallistu työväenopiston kursseille, niistäkin voi saada yllättävän paljon irti :) Itsekin olen käynyt haluamiini töihin vaadittavista ohjelmistoista kursseja työväenopistossa hakua edistääkseni. Aktiivisuus on hyvästä, sekä työnantajan silmissä, että ihan oman jaksamisen kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjan paljon tästä kommentistasi. On aika huikeaa että joku ymmärtää! Mä olen tosi iloinen sun puolesta opiskelupaikan saamisesta, ja toivon kaikkea hyvää ja ihanaa!

      Poista
  11. "kaikella on tarkoituksensa." Niin klisee, mutta itse ihan oikeasti uskon tuohon, koska usein kun tapahtuu paskaa tapahtuu seuraavaksi myös jotain hyvää.
    Olen varma, että sinua odottaa vielä jotain paljon parempaa ja silloin tajuat, että asioiden oli tarkoitus mennä juuri niin.

    Olet upea ja vahva nainen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reetta. Toivon todella että se menee näin :)

      Poista
  12. Siis tiiätkö mulla on aivan sama motto, vaikka oikeasti en todellakaan ole pessimisti, vaan optimisti isolla oolla. Sen avulla todellakin vain on helpompi sitten ottaa ne vastoinkäymiset vastaan, jollain tavalla niihin kuitenkin aina varautua...
    Tsemppiä koulu- ja uramietintöihin. Kyllä se polku sieltä löytyy ja aukeaa aivan varmasti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Itsesuojelua, ei muuta :D Kiitos tsempistä, sitä tarvitaan <3

      Poista
  13. Isot tsemppihalit! <3 Uskon samaan kuin Reetta, kaikella on tarkoituksensa, vielä myöhemmin sulle selviää miksi tämä nyt meni näin ja silloin kaikki on paremmin :)
    Vaikka olenkin melkoinen peruspessimisti itse, en ole silti luovuttanut. Vaikka olen sua rutkasti vanhempi, mulla on iso repullinen unelmia vielä odottamassa toteuttamista ja uskon että ne on ihan mahdollista toteuttaa kun oikein tahtoo ja uskoo itseensä <3 Sinä Ansku pystyt mihin vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se kai on. Kun löytys keinot :D Kiitos ihan hurjasti, olet ihana <3 <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!