perjantai 27. kesäkuuta 2014

Smells like flowers

No niin. Nyt olen taas vuotta lähempänä sitä lukemaa, mikä alkaa nuorekkaan kakkosen sijaan hyvin, hyvin aikuismaisella kolmosella. Olen 29-vuotias. En oikein tiedä miten tässä pääsi näin käymään. Tein joskus diilin, että täytän aina vaan uudelleen 25-vuotta.

Noh, muistan kyllä kuinka lukemat 2 ja 6 alkoivatkin kiinnostaa, ja siitä se sitten kai lähti. Nyt se kutonen vain on toisinpäin.

En tunne itseäni kolmekymppiseksi. Sen sijaan tunnen itseäni kiitolliseksi.

Viime viikot ovat olleet kovin raskaita. Niin myös eilinen. Töissä tapahtui asioita, joita kaikki ihmiset tuskin kestäisivätkään(minäkin huonosti, ja vain ammatin tuomalla kokemuksella), mutta kun astuin hiukan surumielisenä kotiovesta sisään, tilanne muuttui.

Enhän voinut pilata syntymäpäivääni suremalla asioita, joihin en voi vaikuttaa. Varsinkaan, kun pöydällä oli iso kasa lempikukkiani. Upeat valkoiset liljat, ja pöyhkeät punaiset pionit kutsuivat nuuhkimaan.

Kukkia hetkisen hypisteltyäni, huomasin myös hopeisena kiiltelevän paketin, jota kirkkaan punaiset nauhat koristivat. Rakas mieheni oli ilahduttanut minua kauneushoitolan lahjakortilla jo aamukuudelta, mutta se ei riittänyt. Nyt pöydällä odotti toinen lahja, jonka sisällön arvasin paketin korsettimaisesta nauhasidonnasta.

Uskaliasta, sanoisin. Hyvä että viitsin ostaa itse itselleni alusvaatteita, mutta että mieheni oli sen tehnyt. Arvostan tällaista vaivannäköä. Koko oli täydellinen, ja malli mietitty juuri minua ajatellen.

Eteeni kannettiin vielä mehevä suklainen kakkupala, jonka sain huuhtoa alas kupillisella vihreää teetä. Täydellistä.


Työmurheet unohtuivat, kun nautin täysin rinnoin hemmottelusta. Ja se tuntui oikeasti todella hyvältä.

Sitten nukuin virkistävät päiväunet, ja lähdin kiipeilemään.

En ole koskaan ennen ollut kiipeilemässä, joten odotin jännittyneenä mitä seinät tuovat tullessaan. Tuloksena: kipeät, rakkoiset kädet, hikinen selkä, kova nälkä, sekä into mennä uudestaan.

Tunnin kiipeilyn jälkeen käteni, varsinkin sormeni, olivat niin voimattomat, etten päässyt enään ylös. Siis sitä seinämää. Silloin luovutin. Ärsytti, koska jaloissani olisi vielä ollut voimaa. Mutta koska sormet kieltäytyivät yhteistyöstä, vaihdoin hikiset kiipeilykengät omiin sinisiin lenkkareihini. Sitten kiipeilyporukkamme, minä, Jani, ja sisareni lapset, hyppäsimme punaiseen Corollaan, jätimme Hänkkin taaksemme ja otimme suunnaksi hampurilaisravintolan. Sisareni nauroi, että mites ne valkoiset jauhot? Vastasin, no kun synttärit.


Päivä oli kiva. Kiitos siitä. Nyt jatkan upeiden kukkieni nuuskuttelua, ja herätän sitten unisen mieheni aamulenkille. Ja jatkan ilman valkoisia jauhoja.

Aurinkoista, ja iloista päivää!

Ansku

26 kommenttia:

  1. Onnentoivotuksia vielä jälkikäteenkin!

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea ihanainen! Et näytä päivääkään yli kaksvitoselta <3

    VastaaPoista
  3. Onnea Onnea Onnea vaan!! Ihanaa hemmottelua olet saanut, se on oikein! :)

    VastaaPoista
  4. Ooh, ihana lukea näinkin iloinen kirjoitus edellisen jälkeen! :) Sinulla on mahtava ja ajattelevainen mies. Ole kiitollinen, harvalla on noin hyvin muistavaa ukkoa! <3
    Ja hei, kyllä syntymäpäivänä saa vähän joustaa ja herkutella kunhan muistaa sen jälkeen jatkaa valitsemallaan terveellisemmällä tiellä.
    Ennenkaikkea kuitenkin valtavan paljon onnea ja voin sanoa, että kolmekymppisenä on Ihanaa! Kokemusta on jo yli kolme vuotta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä, olen niin äärettömän kiitollinen että ajoittain ihmettelen mitä olen tehnyt hänet ansaitakseni <3

      Kiva kuulla että kolmikymppisenäkin on kivaa :)

      Poista
  5. Ihania juttuja! Myöhästyneet onnittelut! <3

    VastaaPoista
  6. Onnea hurjasti! <3 Miehen isä täyttää joka vuosi uudestaan ja uudestaan 27. Jossain vaiheessa alan varmaan itse siteeraatata häntä ja täytän itsekin vaikkapa 25 vuotta vielä nelikymppisenä. Tai sitten vain hyväksyn sen tosiasian, että me kaikki vanhennutaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai se on, hyväksyi tai ei, silti ne vuodet vierii :D

      Poista
  7. sweeeet!!!
    follow to follow?
    http://defishencia.blogspot.ru/

    VastaaPoista
  8. Voi miten kivan kuuloinen syntymäpäivä sitten loppujen lopuksi! Kiipeily on ihan huippua: oon käynyt vain kerran mutta mieli palaa uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mullekin jäi palo mennä uudestaan. Koukuttavaa! :D

      Poista
  9. Ihania synttärijuttuja ja Ihanan rohkea mies!!!! ❤ Koska ei todellakaan ole helpoin lahja mennä putiikkiin valitsemaan!!! :)

    VastaaPoista
  10. Myöhästyneet onnittelut! :) Ens vuonna sitten tiedossa pyöreitä meillä molemmilla.. ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!