lauantai 23. elokuuta 2014

Tulevaisuudensuunitelmani

Suunitelmani alkaa olla pikkuhiljaa paketissa. Tulevaisuuteni suhteen siis. Viimeisen vuoden ajan olen sillointällöin täälä blogissanikin sivunnut fiiliksiäni. Olen kertonut pettymyksistäni, haaveistani ja olenpa tainnut pyytää myös neuvoa teiltä fiksummilta, sielä ruudun toisella puolella.

Viimeinen vuosi, itseasiassa ylikin, on ollut raskasta aikaa. Elämääni on kuulunut monenlaista tunnetta, pettymyksestä iloon, ja taas takaisin pettymyksen pohjamutiin. Olen ollut uupunut, ahdistunut ja toiveikas. Olen tuntenut itseni voimakkaaksi ja  sitten taas hirvittävän heikoksi. Aikamoista vuoristorataa.

Tämä kaikki on saanut minut miettimään vakavasti elämääni ja tulevaisuuttani. Muistan kuulleeni joskus, että ihminen pystyy vaikuttamaan omaan onnellisuuteensa 40 prosenttia. Mietin, kuinka paljon olin satsannut omilla päätöksilläni onnellisuuteeni, ja olinko todella ottanut vastuun siitä. Hoitoala on kova ala. Se on kova ja vaativa ala kenelle tahansa, mutta tällaiselle erityisherkälle ihmiselle se voi olla liian raskasta. Toki asiaan liittyy muutakin, eikä mikään ole mustavalkoista. Viimeisten kymmenen vuoden ajan olen etsinyt omaa paikkaani. Sellaista, jossa olisi hyvä tehdä työtä. Tajusin viimein, ettei tämä ole minua varten. Tämä työ vaikuttaa elämääni liian laajasti. Ja kyllä, kiitos kysymästä, yritin päästää irti sisäisestä perfektionististani, ja tehdä vähän kevyemmin. Tämä, ja kaikki muutkin keinot on kokeiltu.


Pyörittelin ja pohdin. Muistin tuon aiemmin mainitsemani onnellisuusprosentin. Nyt on minun valintani, minun vastuuni aika. Minun on muutettava elämäni suunta. Prosessi on vaatinut liian monia unettomia öitä, hammasten kiristelyä ja itkua. Päätös on tehty, ja ensimmäiset askeleetkin otettu.

Minä vaihdan alaa. Aloitan opiskelun, ja otan vastuun omasta onnellisuudestani.

Olen käyttänyt satoja tunteja sen oikean alan löytymiseen. En tietenkään vieläkään voi olla varma, onko valitsemani suunta juuri se oikea. Riski on kuitenkin otettava, ja katsottava mihin se vie. Kolmekymppisenä alan vaihtamisen suurin ongelma ei ole vain sen uuden alan löytäminen, vaan siihen liittyy paljon muutakin, mm. asuntolainat. Paljon oli siis tehtävä. Listasin kiinnostuksen kohteeni sekä vahvuuteni. Niiden perusteella viestintä sekä tapahtumasuunittelu olivat päälimmäisenä pinkassa, jota yritin parhaani mukaan perata. Kävin läpi kouluja, kursseja ja täyttelin hakulomakkeita. En tullut valituksi. Sitten, eteeni tupsahti kulttuurituottajan koulutus. Sen kohdalla tuntui, että kaikki osat loksahtelivat paikalleen.

Aivan pian aloitan ensimmäiset kurssit avoimessa ammattikorkeakoulussa. Samalla vähennän työntekoa, jotta opiskeluun jää aikaa. Suoritan kursseja, ja haen sitten varsinaista opiskelupaikkaa. Jos en saa sitä, jatkan opintoja, ja haen uudelleen. Se on tämän hetken suunitelmani.

Kuva: Secret Wardrobe/Anna-Maria

Kuvat ovat torstailta. Päätimme Anna-Marian kanssa ottaa miehet messiin, ja lähdimme katselemaan Taiteiden yön tarjontaa. Ilta oli omistetty myöhästymisille, jotka johtuivat yksinkertaisesti joko liian hyvästä seurasta, tai sitten ajan tajuttomuudesta.

Viimeiseen muotiratikkaan sentään juuri ja juuri ehdimme, mutta valitettavasti kaikki matkan varrella sijainneet putiikit jäivät katsastamatta, kun ratikka kiisi pitkin viilenevää Helsinkiä, kohti päätepysäkkiään. Ruuan ystävinä päätimme kurkistaa makujen maailmaan, eli Rautatientorin ruokatelttaan.  Vaan portitpa olivatkin jo kiinni, ja tarjolla enään lähinnä ohrapirtelöä. Meille naisille kuitenkin maistui mieluummin kuohuviini, joten päätimme illan Teatteriin.

Ilta oli äärimmäisen hauska, vaikkakin Taiteiden yö on minusta jokseenkin harhaanjohtava nimi tälle tapahtumalle.

Kivaa lauantaipäivää!

Ansku

36 kommenttia:

  1. Mahtavaa että uskallat ottaa uuden suunnan elämässäsi! :) Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ja tsemppiä sitä luultavasti tarvitaan :D

      Poista
  2. Upea, että uskallat lähteä tavoittelemaan uusia tuulia ja hyvä juttu, että teet sen nyt. Itse olen viimeisen kymmenen vuotta vain pyöritellyt asioita omassa päässäni, uskaltamatta tehdä mitään ratkaisua. Omaan päättämättömyyteeni vaikuttaa varmasti se, että toisinaan viihdyn hyvin työssäni, vaikka mietin usein, että onko tämä sitä, mitä haluan tehdä lopputyöurani. Kovasti tsemppiä opintoihin, ihan varmasti löydät vielä uuden, kivan alan itsellei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin oikeastaan viimeinen hetki kun voin muutoksen tehdä. Jos sattuu niin, että perheemme lisääntyy, on se tuplasti vakeampaa sitten. Ei se helppoa nytkään ole, mutta pakko mikä pakko. Kiitos tsempistä <3

      Poista
  3. Ihanaa Ansku että sä nyt teit jotain rohkeaa vaikkei tulevaisuudesta aina olekkaan takeita. Mä olen kamalan ylpeä susta !!! :) Mä olen taas onnekseni löytänyt oman alani tavallaan uudelleen, joskus kun itsekkin pohdin mitä sitä tekisi isona.

    Meidän pitäis muuten josku järkätä joku tapaaminen, kun en silloin kesällä päässyt sinne päin :( Olisi niin hauska nähdä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitoskiitos! <3 Ja tosi kiva kuulla, että sulle on käynyt noin onnellisesti :) Minäkin kyllä pidän peraatteessa työstäni, mutta olosuhteet, ne on pirun rankat.

      Niin pitäisi, ehdottomasti!

      Poista
  4. Tsemppiä uuteen suuntaan elämässä! Täytyy sanoa, etten itsekään enää pystyisi jäämään täysin pois töistä. Jos jotain lähtisin opiskelemaan sen tulisi tapahtua työn ohella. En ole unelmatyössäni, mutta kuitenkin hyvässä työpaikassa. Työpaikka vaikuttaa hirveän paljon siihen kuinka työssä viihtyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ihan unelma jos voisin heittäytyä vain opiskelijaksi! Kuinka ihana olisi keskittyä ain siihen, ja ehkä joskus, satunnaisesti tehdä töitä. Mutta, ei onnaa. Pakko siis soveltaa. Ja kyllä, olet ihan oikeassa. Paikalla on väliä.

      Poista
  5. Ihanat suunnitelmat!!!! Teet niin oikein, kun uskallat luopua ja tarttua johonkin uuteen. Kaiken uuden tekeminen opettaa jotain ja jokainen oppi on elämässä kultaa. :) Ilolla kohti uusia haasteita! :)

    http://blogbook.fi/miauslife/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, kiitos. Olen ihan samaa mieltä, oppiminen ei ole koskaan turhaa. Toivon silti, että olen menossa oikeaan suuntaan ;)

      Poista
  6. Hienoa, kun keksit mitä alat tekemään! Ja se, että osasit päästää irti vanhasta. Minä yritän tässä samaa, mutta en ole vielä keksinyt sitä tulevaisuuden juttua itelleni. Pitäisikö myös lähteä opiskelemaan? Olen aina ollut huono koulussa kyllä..

    Jotain kuitenkin tarttis tehdä, jotta pääsis muuttamaan sinne Turkuun. Tosi ärsyttävää, kun ei tiedä mitä se jotain olis..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää, että se ihan lopullinen mikä minusta tulee isona-kysymys on vielä avoin. Mutta, onpahan vaihtoehtoja kun on avoin eikä päätä mitään varmaksi. En minäkään ennen ollut koulussa hyvä, sitten kun tajusin opiskelun pointin ja aihe oli mielenkiintoinen, olikin ihan eri homma. Rohkeasti siis vaan. Ja mä todella tiedän ton tunteen. Mullakin oli pitkään, että jotain, jotain olisi PAKKO tehdä, mutta kun ei tiedä mitä. Mutta se vaati kyllä paljon työtä että olen nyt tässä. Monia tunteja itseanalyysia, keskusteluja, ja pohdintaa eri aloista. Tsemppiä siis sullekin! Eiku hommiin :)

      Poista
  7. Samojen ajatusten kanssa olen myös minä elänyt, jo vuosia. Tänä vuonna vihdoin on ruvennut ajatukset selkiintymään ja työura on löytänyt oikean suunnan. Tsemppiä opiskeluihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa että että sulla on asiat noin hyvin! Tsemppiä meille siis :)

      Poista
  8. Onnea uuden edessä - kyllä tuolla sinun sinnikkyydelläsi se opiskelupaikkakin avautuu - ja sinulla on sitten jo osa kursseista suoritettu etukäteen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Onneksi kurssit sitten hyväksiluetaan :)

      Poista
  9. Upeaa, että teet tämän ja lähdet vaikuttamaan omaan onneesi. Olet niin ihanan sinnikäs ja päättäväinen, että pikkasen kateeksi käy. Vaikka haasteet ovat itsellä ehkä muualla kun töissä. Paljon onnea, tsemppiä ja jaksamista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivoi, se on aikamoisen työn ja tuskan takana. Mutta kyllä, voin sanoa itseäni sinnikkääksi. Mutta voin paljastaa myös että olen aika monta kertaa ajatellut luovuttavani. Ainut vain, että sitten olisi loppuelämäni onneton. Kiitos <3

      Poista
  10. Oletpa rohkea! :) Itse puntaroin aikoinaan hoitoalalle lähtemistä ja olisin päässyt jo amk:hon hoitsuksi opiskelemaankin, mutta joku takaraivossa kolkutti, että tuo ala on mulle henkisesti liian rankka. Jätin siis koulupaikan jollekin muulle, ja päädyin opiskelemaan liiketaloutta. Nyt myynti- ja toimistotyötä teen ja olen kyllä suht tyytyväinen tähän valintaani.
    Lisäkoulutus kyllä vähän houkuttaa, pitäisi vain päättää mitä ja milloin, samoissa ikäluokissa pyörin sun kanssa, kolmenkympin kynnyksellä kun olisi vähän muutakin tehtävää kuin opiskella. Perhe vai opiskelu, niin ja se asuntolainakin. Huoh ;) Aika näyttää mitä vuodet tuo.
    Tsemppiä sulle opiskeluun :)
    -Jeppe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi lisäopiskelut voi hoitaa nykyään niin monella tapaa, että vaihtoehdot laittaa pään pyörälle. Tsemppiä siis sullekin, mikäli lähdet vielä opin tielle :)

      Poista
  11. Hyvä Ansku! Ja onnea tälle valinnalle (aivan varmasti oikea!). Muutos on aina hyvästä, olen sitä mieltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos!!! Ihana kuulla tällaisia rohkaisevia kommentteja <3

      Poista
  12. Ihan huippua! Ihanaa että ajatukset selkenivät ja löysit sen oman juttusi. Tsemppiä ihan hurjasti opintoihin!

    VastaaPoista
  13. Tsemppiä hirmuisesti! Itse olin 28 vuotias, kun päätin vaihtaa kokonaan alaa ja aloitin ns. "nollasta" traineeohjelman kautta. Nyt olen todella tyytyväinen, että uskalsin tehdä sen tempun! Ja mies teki itseasaissa saman nyt kolmenkympin kynnyksellä.

    Go for it!

    VastaaPoista
  14. Olet superi! Voi kuinka paljon olen samoja ajatuksia pyöritellyt. En vain ole vielä saanut kiinni siitä, mitä todella haluan tehdä ja on siinä muitakin seiniä vastassa.. Olet rohkea, kun otat tuon askeleen. Toivon, että minäkin uskallan. :) Kohti onnellisempaa elämää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, en mä kyllä ole. Jos olisin, olisin toiminut jo vuosia sitten! :D Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toivottavasti ;)

      Poista
  15. Ihan hurjaste tsemppiä tulevaan, ihanaa että oman tuntuinen ala löytyi. Sitä olenkin sulle toivonut. Mua ihan harmittaa, kun mä en tiedä mitä tahtoisin tehdä ja junnaan tätä samaa. Kai mä sit olen tähän työhon ihan tarpeeksi tyytyväinen. Mutta ehkä joskus sitten. En ota stressiä :) Olen Ansku niin iloinen sun puolesta, kaikki menee varmasti just niinku pitää♥

    Ja voi miten upeat naiset kuvissa onkaan♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitos sulle tosi paljon! :)

      Poista
  16. Hurjasti tsemppiä tulevaan! Kaikki järjestyy parhain päin <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!