sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Punaisen sävyjä ja paniikkipostaus

Epäilen, että uudehkossa nahkatakissani on jonkinlaista liimaa. Niin kovaa se tuntuu takertuvan käsivarsiini, enkä oikeastaan edes haluaisi ottaa sitä pois. Kun lähden ulos, sovitan ensimmäisenä mustaa bikernahkatakkiani. Ja se pentele sopii kaiken kanssa!

Olen aika nopeasti kyllästyvää ihmissorttia. Samat biisit, ruuat, reitit ja valitettavasti myös vaatteet, kyllästyttävät pian, enkä haluaisi suoda rakkaalle nahkatakilleni moista kohtaloa(enkä muuten korianterillekkaan. Olen vasta löytänyt tuon yrttien yrtin). Tosin, epäilen kykyäni kyllästyä näin kauniin rouheaan, nykyään jo klassikon viittaa harteillaan kantavaan vaatekappaleeseen, mutta en halua riskeerata. Siksi kaivan naulakon uumenista ajottain jotain muutakin päälleni. 

Toinen, mikä saa sydämeni läpättämään vaaterintamalla, on eri punaisen yhdistelmät. Kuvien mekko ja luumunvärinen laukku sopivat niin hyvin yhteen, että puistattaa. Sävyihin ihastuneena, pukeuduin eilenkin vähän vastaavaan väriyhdistelmään, mutta siitä myöhemmin. 


Tajusin juuri, että ihan kohta, melkein näillä näppäimillä, alkaa syksyn ikävämpi puoli. Se ajanjakso, jolloin hädin tuskin pysyn hengissä. Pimeys tulee. Sitä on niin vaikea uskoa, kun katsoo pihalle. Sielähän paistaa aurinko. Ruoho vihertää ja Jani tarkenee lukea terassilla. Silti se tulee. Vaanii jo nurkan takana. Melkein kuulen sen hengityksen. Eikä me olla edes varattu jokavuotista matkaa vielä. 

Ei olla, koska ei ole varaa. Puolikkaan työajan tekemisen hyviä puolia. Ehkä pitäisi sittenkin tehdä enemmän töitä. Lopettaa opiskelu, tai tehdä sitä ainakin vähemmän ja hitaammin. Pääsisi matkalle. Olisi jotain mitä odottaa. Jotain mikä kantaisi läpi pimeän ajan. Tämähän voi olla vaikka viimeinen talvi, kun pääsemme kaksin mihinkään. Tai sitten ei. Ei voi tietää. 


Huh. Tästähän muodostuikin aikamoinen paniikkipostaus. Ihan vahingossa. Näin siinä käy, kun kirjoittaa ulos sen, mitä ajattelee. Mutta hei, olisikos teillä antaa hyviä vinkkejä joilla selviytyä syksystä? Tai jos ylimääräisiä Meksikon matkoja löytyy, voisin vastaanottaa sellaisen kahdelle hengelle? Pahoittelen, jos syksypaniikki tarttui teihin. Tässä loppukevennys: 


Jotta moro ny si vaan.

Ansku

37 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitti paljon, on kyllä ihan lemppari :)

      Poista
  2. Tosiaan kauniisti sopii nuo punaisen sävyt yhteen <3 ja ymmärrän tuon paniikin, syksyllä kaipaa piristystä matkan muodossa ja jotain mitä odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä! Reissusta on tullut jo perinne, enkä tajunnutkaan kuinka tärkeää se on ollut :)

      Poista
  3. :D Tuo viimoinen kuva on ihan huippu!
    Ei sitä tarvitse ulkomaille lähteä. Voi järjestää piristäviä illanistujaisia hyvässä seurassa ihan kotosalla, vaikka nyyttikestien muodossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Joo oli niin hassu että piti laittaa tännekin jos vaikka naurattaisi jotakuta yhtä paljon kuin mua :D

      Illanistujaiset on kyllä ihania. Toivottavasti sellaisia järjestyy :)

      Poista
  4. Ihana tuo viimenen kuva! <3 <3 Ei muuta ku jämptiä sunnuntaita tosiaan sinnekin! :D

    VastaaPoista
  5. Itsellä roikkuu vielä naulakossa rotsi odottamassa viileämpiä kelejä, en suostu vielä syksyn alkamiseen, eli syyspaniikki päällä ja pahasti minullakin.
    Eli ei ole vinkkejä sen selätykseen, mutta tännekin voisin jonkun matkan lahjoittaa.
    P.S. Viimeinen kuva on ihan huippu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut hei, kannattaahan sille ihanalle takille antaa pukeutumisaikaa? ;)

      Poista
  6. <3 Hahhaaa, ihana Ansku :D Semmoisen vinkin voin kertoa, että ainakin omalla kohdallani auttaa kirkasvalolamppu (on kuin pieni vara-aurinko!) sekä vitamiinien ja superfoodien tankkaaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Hyvä jos vähän nauatti :D

      Itseasiassa kirkasvalolamppu olisikin ihana!

      Poista
  7. Mää vihaan syksyä.Nää ihanan aurinkoiset päivät on ihania mutta pian se on mennyttä kalua, pian sataa joka ikinen päivä ja on kylmä. Kesä vaan on kesä eikä siitä pääse mihinkään. Itse olen takkifriikki ja voisin ostella takkeja aina vain jos vaan lompakko olisi samaa mieltä. Eli täälläkin kyllästytään todella vauhdilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ollaan sitten aika samanlaisia :D

      Poista
  8. Jahas, nyt mä tajusin sen FB-viestin... ;) Hönö! :D Kyl se siitä, kaikki järjestuu, tavalla tai toisella, trust me. Ja sen syksyn jälkeen tulee... no okei, eka talvi, mutta sit taas kevät ja se kesäkin. Tsemppiä, Anskunen! <3

    VastaaPoista
  9. UPEA ASU :) Mä ihailen biker takkeja vaan muitten päällä.Itse en vaan tunne niissä itseäni kotoisaksi :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta? Voi mä niin näkisin sut bikerissa :D Mutta näinhän se menee, ei kaikki diggaa kaikesta. Ja hyvä niin :)

      Poista
  10. Eiii, miten ihana tuo vika kuva ♥♥ Aiii lavit ♥
    Ansku, mä lähetän sulle aurinkoa pimeneviin syksypäiviin ja ihanaa kynttilän valoa. Nautitaan toisella tapaa ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe! Se on kyllä raju :) Voi kiitos, sää se sitte oot niin murunen!

      Poista
  11. Kaunis kokonaisuus! Sopii upeasti. Ja hei, kyllä se kevät ja lämpö sieltä tulee, ensin jos nauttisi syksyn kauniista keleistä, sitten vasta manaisi talvea eikö? Jaksetaan yhdessä, jooko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, kiva kuulla :)

      Syksyn kauniit kelit onkin ihania, mutta pian tulee se penteleen syyspäivän tasaus ja kellojakin käännetään jajajaja... Aaarrhgh! :D

      Poista
  12. Kaunis mekko! Kiitos kommentista blogini puolella :)

    xxx
    E
    http://dragonflyelisabeth.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  13. Jotkut sitä eivät voi käsittääkään, mutta kynttilät ja kotoisat kotihetket ei vaan korvaa sitä valon määrää mitä ulkomailta saa :D Itse vaivun lähes horrokseen talviaikaan, aina väsyttää, ei huvita ja maailma on harmaata. 10h yöunienkin jälkeen ei jaksa aamulla nousta. Talvimasennusta!
    . Kesäaikaan olen kun eri ihminen, energinen ja jaksan ja haluan puuhata. Kyllä se vaan niin on, että tuo valo vaikuttaa joihinkin niin voimakkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Ja mulle käy myös juuri noin. Mutta jos se reissu ja aurinko on odottamassa, se vähän helpottaa.

      Poista
  14. Heh, vähänkö ihana tuo viimeinen kuva <3 Ihan huippu! Jos yhtään lohduttaa, niin kyllä täällä meinaa joku syysmörkö hyökätä niskaan, vaikka reissuakin on tiedossa (aina se vaan tuntuu niin kaukauiselta). Selviän kyllä pimeistä illoista, mutta aamu-unisena pimeät aamut hirvittävät.

    Niin ja bikertakkiin ei voi kyllästyä koskaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kunnon emäntä. Tulee se muija mieleen pekka puupäästä :D

      Mullakin vaivana tuo aamu-unisuus. Jos saisi nukkua kahdeksaan, olisin ihan tyytyväinen mutta kyllä kellon viiden herätykset on kamalia!

      Poista
  15. Viimeinen kerta kun päästään kahdestaan minnekkään ? :D Kuulostaa vauva-asioilta, vai vaan yleistä elämän arvaamattomuuden pohdintaa ? Mä halusin kyllä jo vaikka alkaa seuramaan mammablogia, omiin kun en ole ihan vielä valmis ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä ne niitä vauvaasioita on. Mutta siis, eihän niistä koskaan tiedä. En siis odota vauvaa, mutta asia on mietinnässä. Haha! Vai mammablogi! :D :D

      Poista
  16. Oih, miten ihana mekko! Kaikki punainen koukuttaa täälläkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on yllä ihana, mutta tositosi harvoin käytössä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!