torstai 9. lokakuuta 2014

Joskus on tärkeää, että muistaa

Viime aikoina olen nauttinut elämästä aivan erityisen paljon. Toivottavasti nämä hyväntuuliset tunteet ovat ainakin jollain tasolla välittyneet myös teille sinne ruutujenne taa. 

Tuntuu hyvältä, kun ei ahdista niin paljon kuin ennen. Jossainvaiheessa postaukseni tekstit olivat niin negatiivisia, että jopa mieheni varovasti tiedusteli niiden tarkoituksenmukaisuutta. Mutta sellaistahan elämä on. Joskus menee huonosti, toisinaan onneksi paremmin. Enkä minä tahtoisi esittää mitään muuta, kuin mitä olen ja mitä tunnen.

Ymmärrän oikein hyvin sellaisten bloggaajien kannan, jotka jo bloginsa etusivulla kertovat keskittyvänsä blogissaan elämän mukaviin asioihin, ja positiivisiin näkökulmiin. Se on ihan ok. Mutta minä en ole sellainen. Tämä blogi, minun blogini, on sellainen jossa kerron omista asioistani sen kaltaisina kuin ne ovat. Myönnän, että pahimpia kirosanoja yritän vältellä kuin ruttoa, enkä tietenkään voi kertoa ihan kaikkea kaikesta. 


Haluan kirjoittaa hyvinvoinnista, tyylistäni sekä matkailusta, mutta haluan kertoa välillä myös elämästäni. 

Olen harmissani siitä, että silloin kun tuntui että menee aivan erityisen huonosti, en tajunnut pitää päiväkirjaa. Sellaista täysin sensuroimatonta ja omaa, koska silloin suodatin tosi paljon pois täältä blogistani. Jouduin suodattamaan. 

Nyt ne fiilikset ovat vain muisto. Sellainen, jonka aikakin on osittain kullanut, vaikka siitä ei edes ole järin kauan.


Usein sanotaan että pitäisi kääntää katse tulevaan. "Tikulla silmään, joka vanhoja muistelee", sanoo vanha sananlasku. Mutta minä haluaisin muistaa ne kurjat ajat vähän elävämmin. Niiden muistojen ja tunteiden avulla elvyttäisin aina sen fiiliksen, joka ajaa minua eteenpäin, kohti haaveitani.

Ihan kaikkia muistoja en haluaisi pitää mielessä niin elävästi. Vuosien takaiset nöyryytykset ja henkisen - ajoittain fyysisenkin - pahoinpitelyn jäljet parisuhteessa ovat piirtyneet mieleeni polttomerkin tavoin. Niistä en saa mitään hyvää. En ole lainkaan vahvempi, olen vain varovaisempi. Pelokkaampi. Epäluuloisempi. 

Mutta kokemukseni naisten välisestä kiusanteosta haluan muistaa. Jostain syystä niiden kokemusten vuoksi olen vahvempi nyt. Ehkä siksi, että tein asioille jotain heti. Pystyin vaikuttamaan. 

Silloin aikoinaan olin hiljaa. Annoin anteeksi ja otin vastaan taas sen saman, kerta toisensa jälkeen, kunnes vuosien jälkeen lähdin pois särkyneenä. Siitä on kymmenen vuotta, eivätkä ne haavat vieläkään ole parantuneet.

Kuvat Anna-Maria/Secret Wardrobe

Tällä kirjoituksellani haluaisin muistuttaa, että voimme itse vaikuttaa. Ota aina asiat puheeksi, ne vähäpätöisimmätkin. Älä lakaise mitään maton alle. Valitse toisin. Jos valintasi olikin väärä, valitse uudestaan, tällä kertaa viisaammin. Kyseenalaista. Onnellisuuden voi löytää, kun sitä tavoittelee aktiivisesti.

Onnellista loppuviikkoa!

48 kommenttia:

  1. Viisas kirjoitus - kiitos rehellisyydestä ja aitoudesta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle kauniista palautteesta <3

      Poista
  2. Juuri näin. Vaikka ne päätökset joskus vaikeita onkin, niin kyllä se onnellisuus ja hyväolo on sen arvoista jälkeenpäin..
    Osaat kyllä niin mahtavasti pukea ajatukset sanoiksi. Itsellä tuntuu olevan tällä hetkellä joku lukko päällä, mutta eiköhän se aukea, kun saa elämäänsä vähän selkoa. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin. Piti ihan ensimmäisenä kehua noita upeita kuvia, mutta jäipäs tässä syvällisiä pohdiskellessa ihan unholaan! Jos koskaan kyllästyt hattuun, niin tiedän sille tosi ihanan ja rakastavan kodin. ;)

      Poista
    2. Se onkin yksi syy, miksi aikoinaan olin niin kauan suhteessa joka oli huono. Niiden päätöksien tekeminen kun oli vaikeaa, saati toteutus. Mutta todellakin, oli syytä lähteä ja voida paremmin.
      Varmasti sun lukot aukeaa, sitten kun on sen aika. Mutta kannattaa varmaan kuunnella itseään ja toimia sen mukaan <3 <3

      Hahaa! No hyvä tietää, jos tulee sellainen fiilis että haluan lätsästä eroon ;)

      Poista
  3. Minusta blogi ei saa olla pelkkä vaaleanpunaista hattara unelmaa. Ei sellaista jaksa päivästä toiseen lukea. Ihmiset haluavat samaistumispintaa jotain elävää ja todellista eibät pelkkää sokerimössöä.
    Sinun blogi on ihana. Älä muuta suuntaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin unohtui vallan sanoa, että kyllä tänne blogiinkin on välittynyt onnellisuutesi samoin kuin se ettet vaikuta enää niin stressaantuneelta kuin vielä kesällä. :)

      Poista
    2. Kiitos Minttu. ihana kuulla että blogini miellyttää juuri tälkaisena <3 Tiedätkö, mä välillä havahdun siihen tunteeseen, kun se stressistä johtuva ahdistus, kiukku ja paino ei enään vaivaa. Uudet kujeet, uudet stressinaiheet mutta olo on parempi ja suunta oikea :-)

      Kiitos kun käyt täällä piristämässä kommenteillasi päiviäni :-)

      Poista
  4. Ymmärrän tavallaan mistä kirjoitat - kaikki ne vaikeat asiat, mitä jokaisella on takanaan, on muokannut meistä sellaisen kuin me olemme. Ilman kaikkia vastoinkäymisiä ei ehkä osaisi antaa samalla tavalla arvoa nykyisyydelle, ja kaikelle hyvälle mitä on elämässä.

    Kaiken sen ansioista mitä takana on, osaa nyt toimia eri tavalla, olla erilainen, pitää puoliaan.

    On hyvä tietää mikä itse on. On hyvä ymmärtää miksi on jonkinlainen. On myös hyvä keskittyä niihin positiivisiin asioihin elämässä, olla kiitollinen siitä mitä on, asioista jotka on hyvin. Se ruokkii sitä positiivista mieltä, positiivisia ajatuksia, auttaa jaksamaan ja onnistumaan elämässä niissä asioissa missä haluaa.

    Ja vaikka jotain muistaisikin, on tärkeää edes sisäisesti pystyä antamaan anteeksi jotta matkaa jatkuu hyvillä mielin eteenpäin. Joskus onnellisuus todellakin on valinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen paljon miettinyt sitä, että jos asiat eivät olisi menneet niinkuin ne menivät, en ehkä olisi tavannut nykyistä aviomiestäni. Se ajatus helpottaa, kun miettii niitä huonoja aikoja. En osaa sanoa anteeksiannosta mitään, siihen en oikeastaan koe edes tarvetta. Prosessi taitaa olla vielä niin kesken.

      Poista
  5. Ihana ihana hattu! Mä pelkään kirjoittaa negatiivisesti, koska tuntuu että karkotan lukijat ja kommentoijat. Toisaalta se auttaa itseäänkin, kun etsii arjesta positiivisia juttuja blogiin, tulee itselleenkin parempi mieli. Mutta. Viimeisen vuoden aikana oli niin kamalasti ikävää, että en enää kyennyt "esittämään", mutten kyennyt kertomaan julkisestakaan kaikkea (enkä ole kertonut vieläkään). Ratkaisin sen itse niin, että laitoin koko blogin jäihin talven ajaksi. Välillä se harmitti, välillä mietin että se oli ainoa oikea ratkaisu. Vaikeaa löytää sitä kultaista keskitietä, mutta kiitos sinulle rehellisyydestäsi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin monia tyylejä miten huonoista asioista voi kirjoittaa. Itselle tämä on ollut aina luontainen, ja pidän tätä ihan hyvänä tapana, mutta jos ei ole varma, voihan sitäkin harjoitella. Voi kirjoittaa samasta asiasta vaikka kaksi erilaista postausta, ja pohtii sitten kumpi kannattaa julkaista, kumpi on lukijaystävällisempi :)

      Poista
  6. Musta on tosi kiva, jos kirjottaja antaa vähän myös ittestään ja arjestaan, antaa persoonansa näkyä ja on aito! Elämään kuuluu selkeitä väriraitoja, mutta myös sumua, minusta molemmat saa näkyä blogeissakin.
    Koskettava juttu..♥ Autoit varmasti monia ittesi lisäksi, kun kirjotit tämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, minäkin tykkään lukea blogeja, joissa kirjoittaja antaa edes jotain itsestään. Pilkahdukset riittävät kyllä :) Kiitos sulle kommentista tosi paljon <3

      Poista
  7. Onnellisuuden voi löytää. Kyllä. Harvoin se kyllä tulee ilmaiseksi. Tietoinen valintojen tekeminen on tosi tärkeää. Omien rajojen tiukka puolustaminen on toinen tärkeä asia. Sellaiset ihmissuhteet, jotka satuttavat, kannattaa panna poikki ja seurustella niiden ihmisten kanssa, jotka tukevat omaa hyvinvointia.
    Kaunista syksyä kauniille nuorelle naiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irene kommentista :) Mä olen samoilla linjoilla. Ne ihmiset keneltä saat voimaa, tai edes jotain positiivsta, niiden ihmisten kanssa kannattaa olla. Ne ketkä vievät energiasi, ovat liian raskaita ystäviksi.

      Poista
  8. Viisas ja suoraan sydämestä tuleva kirjoitus. Kiitos.
    Hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
  9. Hyvä Ansku, hienosti kirjoitettu <3 Kauniit kuvat myöskin ja varsin tutut maisemat, ootte olleet ihan meidän nurkalla :) Tulkaa seuraavalla kerralla käymään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olisikin ihana nähdä sun upea koti ihan livenä!

      Poista
  10. Kiitos tästä, pisti ajattelemaan:)

    VastaaPoista
  11. Kaunis kirjoitus <3
    Ihan totta, että onnellisuuden voi löytää kun sitä aktiivisesti tavoittelee. Mulle vaan on just tainnut käydä niin, että löysin sen sieltä mistä vähiten odotin ja kun en sitä lainkaan tavoitellut. Mutta ihan sama, olen niiin onnellinen just nyt <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa jos sulle kävi niin :) Olen tosi iloinen sun puolesta <3

      Poista
  12. Kiitos ihanasta kirjoituksesta. Kovasti halauksia sinulle, niin paljon kun niitä koneen välityksellä voi antaa. Itkusilmässä luin ja olen niin onnellinen juuri näistä blogeista joissa ollaan rehellisiä eikä elämä ole vain hehkutusta. Olen tosi tosi pitkään miettinyt, että haluaisin kirjoittaa muutamista asioista elämässäni jotka eivät todellakaan ole ruusua ja vaaleanpunaista onnea, mutta mitä siinä pelkään? Todennäköisesti palaute olisi vain positiivista mutta jospa nyt saisin rohkeutta kirjoittaa, kiitos sinun.
    Aivan mielettömän ihanaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sulle tästä kommenista. Tulipa hyvä mieli <3 Kiva jos sait rohkeutta kirjoittaa. Luen tekstisi sitten suurella mielenkiinnolla. Sulle myös suloista sunnuntain jatkoa!

      Poista
  13. Ihanat kuvat, mahtava uusi banneri ja todella mahtava teksti ! <3 Joskus sitä itsekkin miettii miten paljon tavallaan kehtaa blogissaan synkistellä ja valittaa mutta itse ainakin haluan kirjoittaa rehellisesti fiiliksiä enkä tavallaan teeskennellä. Elämä ei vaan ole yhtä juhlaa, kenelläkään. Se on fakta ! Ja tykkään itsekkin lukea aitoja blogeja, toki luen niitä kaunisteltujakin mutta en ehkä niin tunteella eikä blogin kirjoittajaankaan oikein samalla tavalla "kiinny" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milma tosi paljon <3

      Mun puolesta sä saisit keirjoittaa omista fiiliksistäsi enemmänkin. Susta on tullut sellainen blogiystävä, kun olen pitkään jo lueskellut, että kuulumisia on kiva lukea.

      Poista
  14. Kyllä se hyvä fiilis on selvästi välittynyt myös tänne ruudun toiselle puolelle :) Ihana kuulla, että voit paremmin! Vaikka en väitäkään, että kovat kolhut elämän varrella tekisivät meistä jotenkin parempia tai moniulotteisempia ihmisiä, niin kyllä ne vain jonkinlaista syvyyttä persoonaan tuntuvat antavan. Mahtavan aitoa ja rohkeaa tekstiä sinulta, arvostan :)

    Ps. Pöllöt korvissa olivat ehdoton päivän piristys! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla :) Mä olen samoilla linjoilla: ehdottomasti en olisi tällainen ihminen, mikäli en olisi kokenut asioita joita olen kokenut. Hienoa kuulla, että teksti oli sellainen, kuin sen olin ajatellutkin :) Kiitos kommentista!

      Poista
  15. Kiva kun piipahdit blogissani ja siten löysin myös sinun blogisi, kiitos tästä tekstistä!

    VastaaPoista
  16. Ihana kirjoitus. Karukin, mutta niin rehellinen. <3
    Tämä on juuri niitä syitä, miksi blogiasi luen, olen lukenut jo kauan. Vaikka luen toki myös niiden ihanien päivänasukuvien vuoksikin. :) Ehkä minunkin pitäisi uskaltaa paljastaa itsestäni vähän enemmän.. en tiedä, se on se viiva, jota olen monesti miettinyt... että missä se on nyt ja tulisiko sitä muuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sanna, ihana kommentti ja palaute. Päivän piristys <3

      Kannustan rikkomaan rajoja, mutta omien tuinteiden mukaan kuitenkin. Hippunen rohkeutta, niin hyvä tulee varmasti <3

      Poista
  17. Voin hyvin samaistua näihin ajatuksiin. Huomasin loppukesästä, että on tosiaankin alettava voida paremmin ennen kuin ymmärtää miten huonosti on todella voinut. Olen kirjoittanut useampia pitkiäkin tekstejä työnhausta ja työuupumuksesta, mutta kaikki ovat jääneet luonnoksiin, koska ei niitä vain voi julkaista. Ensisijaisesti siksi, että ei joutuisi hankaluuksiin, toisekseen siksi ettei uskalla, ja kolmanneksi siksi, että pyrin blogissani keskittymään enemmän kuvalliseen kuin sanalliseen ilmaisuun. Olen aiemmassa blogissa yrittänyt sanallista ilmaisua, mutta se ei vain ollut minun juttuni, sillä sanottavaa on liian harvoin ja vääristä aiheista. Mutta ihan kaikkea mennyttä ei pidä unohtaa, jotta ongelmat osaisi tunnistaa ajoissa ja tehdä asialle jotakin. Pointtina siis, että musta on hyvä, että joku kirjoittaa välillä vaikeistakin aiheista, edes pinnallisin puolin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua harmittaa se, että niin paljon tärkeää asiaa jää sanomatta ja kirjoittamatta, koska voi joutua ikävään ja hankalaan tilanteeseen. Se on toisaalta ihan väärin, mutten uskalla alkaa leikkiä asioiden kanssa, vaikka aika paljon olen sanonutkin kaikenlaista.

      Kiitos sulle Lotta kommentista, on hyvä ja tärkeä tietää, että kirjoitus ei ollut turha :)

      Poista
  18. Hyviä mietteitä ja ihanan rehellinen postaus! Harvemmin se elämä on pelkkää kiiltokuvaa ja pintaliitoa, joten itse tykkään kun blogeissa on tekstiä niistä huonommistakin fiiliksistä - elämänmakuista juttua.

    Ja asu on taas kerran upea! Ja tuo hattu, uuuuh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Yritän kirjoittaa sellaista blogia, josta itsekin pitäisin.

      Poista
  19. Positiiviset ajatukset johtavat positiivisiin tekoihin ja lopputuloksiin :) Näin se vain menee! Välillä tuntuu vaikealta kääntää negatiiviset jutut positiiviseksi, mutta jos siinä onnistuu, niin on jo voittaja.

    Ihanaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Enkä siinä aina onnistukaan, joskus huomaan vellovani negatiivisuudessa. Koko ajan harvemmin kuitenkin :)

      Kuin myös sinne! :)

      Poista
  20. Upea teksti ♥ Ja ihan asiaa puhut.
    Halirutistus upeus sinne, olet mahtava ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!