perjantai 14. marraskuuta 2014

Hopeiset housut

Sitähän aina sanotaan, että terveellinen ruokavalio ja liikunta saavat olon energiseksi ja aikaansaavaksi. Minä taidan olla poikkeus sääntöön. Vaikka kuinka pudottelen tyrninmarjoja ja avokadon kimpaleita pirtelööni, ja juoksen lenkkiä raikkaassa ulkoilmassa, poden jonkinlaista uupumuksen kaltaista tilaa. Tämä ajankohtainen aihe taitaa olla vanhan kunnon kaamosmasennus. Oireethan ovat aivan selvät: hiilihydraattipitoisia ruokia tekisi mieli mussuttaa aamusta iltaan, ja joudun pakottamaan itseni kuntoilemaan. Aamuisin on tosi vaikea nousta, mielikin on maassa eikä tavanomaista tarmokkuutta riitä enään iltapäiviin, vaikka juuri aamulla olisikin nautiskellut energisestä olosta(niinkuin tänään).

Asukuvien ottaminenkaan ei nyt nappaa. Tosin tälle eriskummalliselle ilmiölle löytyy pimeyden lisäksi toinenkin syy: jos vietän kotipävää opiskellen, pukeudun korkeintaan vihreäruudullisiin olohousuihin ja samettiseen aamutakkiin, jonka sain mieheltäni joululahjaksi. Mikäli riennän töihin, pukeudun vain astetta paremmin. Vedän silloin työmatkan ajaksi päälleni farkut ja hupparin. En siis kertakaikkiaan pukeudu tällä hetkellä.

Pari viikkoa sitten tuli vedettyä ylle jotain muuta kuin pehmeät olohousut - jotka tosin ovat niin mukavat etten toisaalta haluaisi riisua näitä lainkaan(kyllä, ovat jalassa nytkin).

Miellän hopean talviseksi väriksi. Siksi aikoinaan Lindexiltä hankitut hopeanhohtoiset pöksyni ovat pysytelleet kaapin perimmäisessä nurkassa. Kun kerran luntakin on jo saatu vaihtelevasti pitkin Suomea, kaivoin talvihousut esiin. Housujen kaveriksi päätyivät tumman harmaa pitkähkö toppi sekä valkoinen bleiseri, ja koska tiedossa oli paljon jalkojen päällä oleilua, varustauduin semimukavilla kiilakorkoisilla kengillä.

Muistaakseni tuokin päivä, kun kaimani nämä kuvat nappasi, oli synkeän sateinen. Iloksemme pääsimme kuitenkin lainaamaan PR Toimisto Republicin ja Canonin kuvausseinää, joten rähmäinen ilma ei suuremmin haitannut. Siis jollei lasketa jälleen kerran osittain suoristuneita hiuksiani(pitäisi ottaa opiksi Pirkolta).

Ehkä kampean talviunille ja unohdan koko blogin hetkeksi. Vai olisiko syytä korostaa bannerissakin mainittua sanaa life, ja keskittyä enemmän lifestylematskuun? Toisaalta haaveilen blogin kehittämisestä parempaan suuntaan, joten voi pojat, onpa ristiriitainen olo. Nyt olisi loistava mahdollisuus jollain kirkasvalolamppufirmalla saada minusta oivallinen testihenkilö.

Joko teitä kyllästyttää lukea siitä kuinka on kiire ja pimeä? Olisiko parempi jättää sanomatta tai postaamatta lainkaan, jos ei ole iloista sanottavaa? Vai kokeeko joku saavansa esimerkiksi vertaistukea? Entä saako joku kumma tyyppi kicksejä jos kerron että kiire tai sateet vaivaavat? Sana on vapaa.

Illan jatkoja, toivottaa hän joka laittaa soimaan Miljoonasateen Marraskuun. Ja joka ottaa sitten itseään niskasta kiinni, ja lopettaa tämän ruikutuksen. Marraskuu mikä marraskuu.

Ansku


Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

28 kommenttia:

  1. Manasin just samaa eli valoa, valoa ja valoa tai sen puutetta. No kohta ollaan tammikuussa ja sitten jo helpottaa. Tätä hoen itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. vuodenvaihteen jälkeen se alkaa helpottumaan. uutta vuotta odotellen :-)

      Poista
  2. kyllä tuo pimeys tuntuu täälläkin, semmosena päivänä kun auinko paistaa, olo on heti virkeämpi! Mieki manailin, että eipä juuri kerkeä kuviakaan ottamaan kun valoisaa aikaa on niin vähän. Onneksi eilettäin tajusin, että kuvia voi ottaa myös pimeässä, katulamppujen loisteessa ja totesin sen kyllä hyväksi ideaksi!! se olkoon ratkaisu pimeisiin päiviin :D Nämä on todella kauniita kuvia, ja hopeapöksyt on upeat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy varmaan koittaa millasen fiiliksen katuvaloissa sais :-)

      Poista
  3. Hei IHANIA kuvia, näytät niin hyvältä!! :) Tämä pimeys on kyllä aika paha nakki, mutta itse yritän vaan täysillä taistella vastaan ja jotenkin olla huomioimatta sitä mahdollisimman paljon. Toki kehon mielestä pitäisi mennä nukkumaan jo kuudelta (koska pilkkopimeää), mutta yritän sitten vaan unohtaa valonpuutteen ja keskittyä enemmän siihen tekemisen sisältöön. No joo, hankala toteuttaa jos ei vaan ole fiilistä. Mutta kuvaamisen kanssa olen kyllä ongelmissa, ei vaan ehdi oikein päivisin ja iltaisin ei paljon huvita kuvailla muita kuin kynttilöitä. Hmmph. Hankala aika meneillään kyllä.. Hirveen pitkä kommentti, mutta siis vielä haluan sanoa että kyllä mun mielestä blogissa saa tämmösiä ajatuksia tuoda esille eli kirjoittele vaan oman fiiliksen mukaan!

    Ps. Kirkasvalolamppu olisi jees!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Rosita! :-) Kiitos, kiva kuulla että voi vaikka vähän vuodattaakin :-)

      Poista
  4. Ihanat kuvat ja kiva asu.
    Kyllä pimeys ja sateet ahdistaa ihan täysillä, harkitsen vakavasti kirkasvalonlampun ostoa, mutta en taida saada aikaiseksi sitäkään.
    Kuitenkin mukavaa viikonloppua sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olis tosi hyvä ja kätsy vehje kyllä!

      Kiitos, tässähän tämä on mennyt. Töiden merkeissä. Toivottavasti sunkin viikonloppu on ollut mukava :-)

      Poista
  5. Minusta tuntui joskus samalta, että tulin blogiin vain valittamaan kiirettä ja väsyä. Onneksi tällä hetkellä b-vitamiini -purkki on pelastanut elämäni ja pystyn toteamaan ihan muunlaisia fiiliksiä :D (Oikeasti, nyt kipinkapin hakemaan apteekista liian kallis Berex pro -paketti!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, vai beetä? Oiskohan siinä ratkasu sitten... :-)

      Poista
  6. Oi kuule, täällä on vähän samat fiilikset. Joten vertaistukena käy tämä sinun teksti tällä hetkellä. ;) Saa blogissa olla muutakin kuin iloisia asioita ja asu kuvia.

    VastaaPoista
  7. Fiilis on hyvinkin sama. Mikään ei kiinnosta, ei ees ne mukavan mieluisat jututu kuten blogi ja salilla käynti. Syön mitä sattuu ja sekös se tuntuu vyötärössä. Välillä itkettää eikä ees tiedä miksi. Joten kirjoita vaan, ihana kuulla etten oo ainoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin mieliala heittelee. Turhautumisen, ärsytyksen ja hyvän fiiliksen välillä. Että ottaa tästä nyt sit selkoa :-D

      Poista
  8. Kiharalta tuo tukka minun silmääni näyttää, vaikka lähtökohta olisikin ollut jotain muuta. Kivat kuvat :) Mua ei kumma kyllä pimeys häiritse tai en ole oikein edes kiinnittänyt asiaan huomiota, sillä nyt opiskelijana herään yleensä vasta auringon noustua ja olen liikkeellä ja useimpina päivinä jopa osittain ulkoilmassa koko valoisan ajan. Toista oli, kun päivät vietti loisteputkien valossa ja päivänvaloa näki vain viikonloppuisin lokakuun lopusta helmikuuhun. Aurinko olis tietty vielä kivempi, mutta tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen tuohon pilvien läpi tulevaan valoonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ettei pimeys ole onnistunut nitistämään sua :-) Mulle se on kyllä liian raskasta. Täytynee ottaa käyttöön uusi perinne: helmikuun pakkasten sijaan voisikin karata pakoon marraskuun pimeyttä :-) Ehkä sitten ensi vuodesta alkaen.

      Poista
  9. Täällä myös yksi pimeydestä kärsivä! Jokavuotinen ongelma, tuntuu että mikään ei auta + olen nytkin ollut jatkuvasti kipeänä niin liikunnanriemuakaan ei saa koettua.
    Itse olen ihan sitä mieltä, että blogista tulee itseasiassa parempi kun kirjoittaja jakaa ikäviäkin olotiloja. Ei tunne ainakaan itseään ihan eriskummalliseksi. Tässähän alkaa jo diagnosoimaan itselleen masennusta kun kaikki toitottaa kuinka kaikki on ihanaa ja itsellä tuntuu kun sadepilvi(nimenomaan, missä lumi!?!?!) varjoistais omaa päivää kaiken aikaa.
    Lumi käväisi maassa pari viikkoa sitten ja fiilis oli heti toinen kun valkea lumi valaisi pimeitä katuja! Sitä siis tänne kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla että saa vähän naristakin jos siltä tuntuu :-) Joo se lumi auttoi tosi paljon, toivotaan että se tulisi takaisin :-)

      Poista
  10. Kyllä omista fiiliksistä saa ja miusta pitääkin kirjoittaa, niistä huonoistakin. Onhan se kuitenkin fakta, ettei aina ole vaan todella upeeta. Ollaan tavallisia ihmisiä, tavllisine tunteineen. Ja niiden myöntäminen ja niistä kirjoittaminen voi toimia parantavana itsellekin, puhumattakaan, että monet lukijat varmasti samaistuvat ainakin tälläiseen yleismaalliseen tuntemukseen. Minä myös! Ja pointsit vielä asulle, tykkään kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. tänkin kirjoituksen jälkeen oli vähän parempi fiilis. Ja joku pieni halu tsempata oman asenteenkin kanssa :-)

      Poista
  11. Ihanaa, etten oo ainoa! Siis ainoa, joka ei saa sitä tarvittavaa energiaa, vaikka miten terveellisesti söisi ja jonka pitää pakottaa ittensä ulos ovesta lenkkarit jalassa. Olen vahvasti sitä mieltä ettei ihmistä oo luotu elämään näin pimeässä. Onneks on noita piristäviä tilaisuuksia, joihin saa/pitää vähän panostaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ihan samaa mieltä. ja niinkuin jo Lotallekin kommentoin, täytys karata pois! :-D Aurinkoon...

      Poista
  12. Oooi, Pirkko kiittää maininnasta. <3

    Psst. Upeet kuvat!

    VastaaPoista
  13. Luin jo aiemmin tämän jutun, mutten jaksanut kännykällä kommentoida. Eli, olen ehdottomasti sitä mieltä, että kirjoitat rehellisesti fiiliksistäsi tänne. Minä en sitä pystynyt viime syksynä tekemään ja jouduin blogin laittamaan tauolle, koska en jaksanut esittääkään. Luulen, että olisi kannattanut vain olla rehellinen ja kertoa mitä meillä tapahtuu, mutten voinut. Uskaltanut. Osannut. Mitä lie. Vertaistukea kun löytyisi. Asukuvia sitten kun siltä taas tuntuu! Noi kuvat ovat upeita ja sulle sopii todella hyvin tuo valkoinen jakku! Taas lähetän etähaleja ja kaikkea! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että olet tätä mieltä. Mä en oikein osaa esittää mitään, siis tarkoitan just sitä että jos vituttaa, niin onhan se tosi vaikee kirjoittaa postiivistapostausta :D Hyvä ettei tarvitse. Kiitti haleista <3 <3 <3 Niitä aina tarvitaan :)

      Poista
  14. Haha, toki saa marista! ;) Toi valkoinen bleiska on ihanan fressi, kivaa särmää tuo tummempaan asuun. :) Pitääkin kaivaa oma vastaava taas esiin, kiitti vinkistä. <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!