keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Itsestäänselvyys

Olen kuullut joskus sanonnan, että nainen olisi naiselle susi(olen tosin todennut sen ihan käytännössäkin, valitettavasti). Mutta on myös niitä tilanteita, kun nainen on naiselle lahja. Eilen se tuli todistettua. "Opettelemassahan sä siellä koulussa olet!" Siskoni tokaisi, kun tuskailin viestintäsuunnitelmani parissa. "Ei aina tarvitse olla priimaa, vähemmälläkin selviää, " neuvoi eilisen postauksen kommenttilaatikossa fiksu Lady Of The Mess, joka jatkoi vielä: "Sitä paitsi - aina kannattaa muistaa, että sekin vaihtoehto jossa kaikki menisi päin honkia, ei maailmaa kaataisi. Ei edes sinun maailmaasi, saatikka muiden."

Edellämainittujen lauseiden avulla sain keräiltyä itseni eilen, kun tuntui siltä, että en osaa, enkä pysty. Viestintäsuunnitelman kanssa ehkä eniten tuskastutti juuri se, että vaikka en ole koskaan aikaisemmin moista tehnyt, enkä viestintää ennen opiskellutkaan, vaadin itseltäni lopputulokseksi sellaista suunnitelmaa, joka voisi olla alan yrityksen aikaansaama. Eikä vaihtoehto todellakaan olisi ollut se, että palautan tehtävän oppiakseni virheistäni palautteen muodossa. Tämä ei käynyt edes mielessäni, niin hullulta kuin se nyt kuulostaakin. Vasta kun sisareni sanoi sen ääneen, heräsin hölmistyneenä todellisuuteen. Joskus on kai vaan syytä kuulla itsestäänselvyyksiä.

Tähän kun lisäsi vielä Lady Of The Messin huomautuksen, tuntui kuin olisin tipauttaut sadan kilon punnukset hartioiltani. Eivätkä tuntuneet hullummilta muutkaan tsemppaavat kommentit eilisen postauksessa. Sanoilla on merkitystä. Lämmin kiitos teille siitä.


Sen lisäksi, että oloni helpotti opiskelujuttujen suhteen, mieltäni piristävät kuvassa näkyvät vihrerkasvit. Luulin jokin aika sitten, että Chili on kuollut pystyyn. Siltä se tosiaan näytti tiputellessaan ruskettuneet lehtensä pitkin olohuoneen valkoista kukkapöytää. Ja minä sentään olin sitä hoivannut. Sumutellut, ja kastellut ohjeiden mukaan, pitänyt valossa ja ehkä vähän jutellutkin sille. En raaskinut heittää raakkuparkaa roskikseen, vaan leikkasin kuivuneet oksat ja lehdet pois, asetin sen sille samalle kukkapöydälle, ja päätin odottaa tovin. Ja ihme tapahtui! Pikkuisia silmuja alkoi työntyä esiin. Ehkä se siitä vielä röyhähtää, vaikkei kovin kauniilta nyt näytäkkään.

Ja entäs Orkidea sitten! Useimmiten kohdallani nuo tuppaavat kuolemaan, mutta nyt jo toista kertaa elämässäni käy niin, että Orkidea pysyy ja hengissä, ja kasvattaa jopa uutta kukkavartta.

Iloa keskiviikkoonne!

Ansku

11 kommenttia:

  1. Heijjj tuttu fiilis. Meinasin kans lyödä kuule hanskat tiskiin koska vertasin itseäni....öööhhh 10 vuoitta tehneeseen,kansainvälisissä mittelöissä menestyneeseen alan kovaan käteen :D.
    Hyvin sä vedät <3 !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! No joo, aikamoista :D Mikäs tai kukas sut herätti? O? :)

      Poista
  2. Hieno homma että sait positiivisempia fiiliksiä! Nyt on blogissani käynnissä arvonta, jossa palkintona kirja, missä puhutaan juuri tästä suorittamisesta, stressistä, täydellisyyden tavoittelusta jne. Sopi jotenkin fiiliksiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahatavaa, tuunkin heti kurkistaan! :D

      Poista
  3. Oi mulla on menny sun eilinen postaus ihan ohi. No eni vei. Vaikka oon ollu ammatissani reilu 10vuotta on edelleen melkein joka päivä asioita joista tahdon olla vähän kuutamolla. Sit taas loistankin jossain toisessa asiassa paremmin. Maailma pyörii ihanasti myös niiden avulla jotka myöntää ettei osaa tai ainakaan vielä osaa ja mitä tulee Orkideaan niin saako KUKAAN niitä pysymään hengissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Sama juttu! Ei se kokemuskaan aina riitä, varsinkin jos ala kehittyy jollaintapaa :)

      Orkideakommenttiin vastaus: kyllä saa. Mun isoäiti :D

      Poista
  4. Kaikki selviää aina! Joskus kannattaa olla armollisempi itselleen. Tää on auttanut mua paljonkin, kun turhaudun, muistutan itseäni siitä, että pienikin voi olla kaunista ja jos matka tuntuu liian pitkältä, pitää ottaa pieniä askelia. Joskus pitää ottaa baby stepsejä, eikä se haittaa, kunhan suuntana on eteenpäin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Pikkuaskeleet on sitäpaitsi nätimpiä :D

      Poista
  5. Ihana postaus ja Lady of the Mess on niin ihana ja viisas. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon <3 Ja kyllä, hän on :D

      Poista
  6. Mä oon ihan vasta oivaltanut semmosen asian, että kaikessa ei vissiin tarviikkaa olla heti täydellinen tai suoriutua virheettömästi... :D Koko elämä on loppujen lopuksi uuden oppimista koko ajan. Ennekaikkea ajattelen sen nykyään jopa niin, että hyväksyy sen oman tietämättömyyden/rajallisuuden ja sitä kautta antaa mahdollisuuden kaikelle uudelle ja ihmeelliselle. Tosi kaunis ulkoasu sinulla täällä blogissa! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!