tiistai 11. marraskuuta 2014

Kukallinen paita

Hengitä. Sitten, ota lusikallinen, ja laita se suuhun. Nielaise. Sitten hengitä taas. Ohjeistus kuvaa melko hyvin tämän hetken olotilaani. Tarvitsisin nimittäin jonkun, joka ohjaisi mitä teen. Nyt istun tässä koneeni äärellä. Vieressäni on lautasellinen banaani-kaurapuuroa lorauksella maitoa. Se on ihan hyvää, mutta ensimmäisten lusikallisten jälkeen puuro ei enään maistu. Se jää kurkkuun kiinni. Vatsakin on muka jo täynnä. Ei se oikeasti ole, yrittää vain huijata. Silloin kun stressaa, vatsani saattaa käyttäytyä omituisesti. Muuttuu valehtelijaksi.


No mutta miten tuo hengittäminen sitten puuron syöntiin liittyy? Noh, ei suoranaisesti mitenkään. Se on vain ohje itselleni. Hengitykseni tuppaa nimittäin kiihtymään liiaksi. Ehkä se on tehnyt yhteisen diilin sydämeni kanssa. 

Koneella on tällä hetkellä auki kolme keskeneräistä tehtävää. Ja vähintään yhtä monta odottaa aloittajaansa. Yhden tekeleen sain äsken onneksi sujautettua virtuaaliseen palautuslaatikkoon, mutta se ei oikastaan helpottanut jonkinasteista ahdistustilaani. Nimittäin kaiken pitäisi olla ensikuussa valmista. Sekä viestintä- että markkinointisuunnitelman. Ja niiden muiden tehtävien. En oikein osaa kuvailla mistä tämä tunne johtuu. 


Onko se pelkoa etten osaa? Tai etten ehdi? Varmasti kumpaakin. Olisiko se sitä, että minun pitäisi vaivata ystävääni tutkimalla hänen liikesuunnitelmaansa, mutta tuntuu etten kehtaa vaivata häntä kiireissään. Vai johtuisiko tämä siitä, että olen lähettänyt postia melko moneen suuntaan, saamatta vastausta, mikä taas johtaa siihen, etten voi aloittaa tehtäväntekoa. 

Autokin on seissyt jo monta kuukautta pihalla, odottaen kohtaloaan sinetöitäväksi. Entäs joulu, siihenkin on kuulemma vain muutamia hassuja viikkoja(hankin ensimmäisen lahjan hätäpäissäni tänään). 


Tekisi mieli luovuttaa. Todeta, että haukkasin liian ison palan. Tekisi mieli kipaista häntä koipien välissä peiton alle. Kitistä ja itkeä siellä. Valitettavasti se ei ole mahdollista. En oikeastaan ole luovuttajaluonne. Sitä paitsi, siihen asti pitää yrittää, kun aikaa on. Niin että tsemppiä minulle. Jatkan nyt pääni pöytään hakkaamista, ja otan viidennen kupillisen teetä. 

Kuvat ovat lauantailta. Siltä päivältä, kun oli helppo hengittää. 

Ansku

23 kommenttia:

  1. Voi Ansku! <3 Juuri viime viikolla uupumisesta kirjoittaneena luen aina näitä huolestuneena, että älä aja itseäsi loppuun. Sä teet niin paljon koko ajan! Älä luovuta, yritä saada pikku hiljaa asioita kasaan, muista levätä äläkä tavoittele opiskelussa täydellisyyttä. Pystyisikö muiden opiskelijoiden kanssa vaihtamaan ajatuksia, ideoita tms.? Jos hekin tuskailevat samoja juttuja tällä hetkellä? Ja joulu tulee vaikkei sitä miettisi! Lahjat ehtii vaikka tilaamaan netistä ensi kuussa tms. Don't panic! Jaksamista, stressitöntä aikaa, haleja, ihan kaikkea!

    Katja

    P.S. Asu on ihana! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä ihan hirveesti, sait hymyn huulille :-) Tää on kyllä jännä huomata, että kun on kyse asiasta josta ei vielä kauheesti tiedä, meinaa puskea paniikki pintaan. se taitaa olla etäopiskelun haaste. omaa, jo tuttua alaa olisi helpompi lähteä työstämään.

    VastaaPoista
  3. Haasteita on aina meillä kaikilla, siitä ei pääse mihinkään. Itse en osaa vielä kunnolla puskea työasioita mielestäni vapaa-ajalle, olen liiaksi työn orja ja pelkäänkin loppuunpalamista jo muutaman vuoden päästä. Tällä hetkellä se, mitä eniten tarvitsen, on vapaa-aikaa tekemättä mitään. Ei sitä alituista suorittamisen tunnetta. Alkaa hermostuttaa ja tiedän todellakin miltä sinusta tuntuu - liian monta rautaa tulesta ja kun ala on sellainen, joka ei ole itselle vielä tarpeeksi tuttu, alkaa deadlinet (vaikkakin kaukana vielä olevat) ahdistaa jo. Murh, tästä on päästävä eroon.

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohh, miten ihanaa olisikin ain istua sohvan nurkassa, lueskella lehteä... Mutta kun on niin paljon puuhaa, että se tuntuisi suorastaan laiskottelulta :D Mikähän auttaisi... Jaksamista sulle sinne, koitetaan relata :)

      Poista
  4. Täällä yksi, joka aina jättää kaiken viime tippaan - ja on aina stressannut kaikki asiat maan ja taivaan väliltä. Sillä vaikka viime tippaan on jätetty, on senkin edestä tehty - ja aina pitäisi olla priimaa. Ei kuule tarvitse - olen kantapään kautta oppinut, että vähemmälläkin selviää - joulu tulee ja kaupasta saa toisten äitien tekemät pöperöt ja lahjat. Vuosiin en ole enää jouluksi stressannut - ja hyvin on mennyt. Ei pieni stressi pahaksi ole, mutta jos sitä on liikaa, silloin ei ole hyvä sillä vatsallakaan.
    Sitäpaitsi - aina kannattaa muistaa, että sekin vaihtoehto, jossa kaikki menisi päin honkia, ei maailmaa kaataisi. Ei edes sinun maailmaasi, saatikka muiden. Itse lohduttelen itseäni sillä, että jos nyt menisi pieleen, ei tässä ainakaan ihmishenkiä menisi. Ja kaikki muu on loppupeleissä yhdentekevää!
    Tuon kun muistaa, niin tekemiseen tulee rauha - sitäpä sinullekin toivon♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä tuli liuta viisaita sanoja. Kiitos <3

      Poista
  5. Hengittäminen on tärkeetä. ;) Ihania asukuvia taas. Etenkin alin . :) Sut on luotu malliksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Se on :D Eikä uskoisi että senkin voi unohtaa :D

      Kiitos vaan, olet ihana!

      Poista
  6. Hengitys ja sitten yksi asia/tehtävä kerrallaan :) Ok? Teetä kaveriks :)

    VastaaPoista
  7. Voi vitsit, kovasti tsemppiä kaiken keskelle!! Mulla käy vähän samoin kuin edessä on kasa kaikkea keskeneräistä ja vielä tekemätöntä, mutta pala palalta eteenpäin. Yritä ottaa rennostikin kaiken keskellä, se on tositosi tärkeää <3 Ja hei, toi paita, mieletön! Jos kyllästyt, ostan sen pois ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Pala kerrallaan <3

      Haha! Kiitti vaan :) Tämä onkin just se mistä mainitsin, että meinasin laittaa kun viimeksi nähtiin ja sulla olikin melkein vastaava päällä :D

      Poista
  8. Voi eii, tuttu tunne ! Mulla oli ihan samat fiilikset omien opiskelujen kanssa tossa muutama vuosi sitten. Lohdutukseksi voin sanoin että ihan loppuun asti tuntui että ei tästä mitään tule ja en onnistu saamaan tätä kunnialla päätökseen mutta niin se vaan soljui lopulta :) Tosin sainhan mä sen loppuun palamisenkin sitten aikaiseksi, vuotta myöhemmin kyllä. Muista että kaikkeen ei pidä pystyä ja kaikkea ei voi ehtiä. Asiat järjestyy silti :) Kaikki on sumplittavissa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, mutta se vaan tuppaa aina unohtumaan. Jännä juttu. Mutta tää blogi on kyllä hyvä keksintö, kummasti helpottaa kun jakaa ja saa rohkaisua ja tsemppiä :)

      Poista
  9. Just remember to breath - paras kannustus jonka olen koskaan kuullut. Toimii tilanteessa kuin tilanteessa.
    Kovasti tsemppiä tehtävien kanssa puurtamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa toimia, pyörryttää ainakin vähemmän ;)
      Kiitos hei tositosi paljon! :)

      Poista
  10. Voi muru <3 Älä missään nimessä luovuta mutta älä myöskään aja itseäsi loppuun. Joulu tulee kyllä, tilaa lahjat netistä. Niin mäkin teen, en halua sinne jouluruuhkaan rehaamaan vaan ihan vaan odottelen rauhassa postipaketteja. Stressaankin paljon vähemmän.

    Se mikä mulla on auttanut on lista tekeminen ja asioiden yliviivaaminen. Etenkin koulussa, laitoin tehtävätkin eri osissa siihen listaan, sai yliviivattua enemmän niin tuntui siltä, että saa aikaan. Vähän ehkä valheellista aikaan saamisen tunnetta, mutta se auttoi stressiin ja siihen, että sai aikaan. Muistathan myös kehua itseäsi aina kun saat jotain valmiiksi? Voi tuntua hassulta alkuun, mutta oikeasti kun sanoo "Hyvä, hyvin meni!" niin tulee parempi mieli :)

    Muista hengittää, se on tärkeetä!

    Nimimerkillä: Huolestunut

    P.S. Ihana laukku! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa. Joku ihme tapa vaan että kun alkaa joku asia ressaamaan, niin alkaa miettimään niitä miitakin ja sitten onkin jo hyvä vyyhti kasassa :D

      Yliviivaaminen on minustakin hyvä keino. On ihan paras tunne, kun saa vedellä yli, ja sanoa vielä että hoidettu! :D

      Kiitos sulle Satu <3

      Poista
  11. I so feel you. Mutta nyt otetaan lisää sitä teetä ja hengitetään rauhassa. Luovuttaminen ei oo nyt vaihtoehto (vaikka se peiton alla pillittäminen kuulostaiskin just nyt aika houkuttelevalta). Kyllä kaikki järjestyy! Iso hali sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otetaan vaan. Mulla onkin pannullinen taas tässä vieressä ;) Halaukset sinnekin! <3

      Poista
  12. Ihan kuin olisi omia fiiliksiään lukenut. On se kumma että joulun alla se ahdistus aina hiipii, vaikka joka vuosi niistä deadlineista ja joululahjoista on selvitty :) Muistan kyllä vallan hyvin miten opiskelujen alussa oman aikansa järjestäminen oli hankalaa. Jotenkin oli tottunut selkeisiin työaikoihin, eikä heti osannutkaan aikatauluttaa päiviänsä ja opiskeluhommia itse.

    Ihan varmasti se sopiva rytmi ajan kanssa löytyy! <3 Nostan sulle hattua, kun kaiken keskellä löydät ajan myös blogille. Ihana asu taas kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Niinpä :D Nyt vaan ressiä lisää vieä se,että saan puolet vähemmän palkkaa kuin ennen. Luovuus kunniaan siis. Ehkä virkkaan kaikille patalappuja... ;)

      Kiitos <3

      Poista
  13. Ihanan valloittava ja raikas asu alkutalveen. Kukkapaita tuo ihanan piristyksen kun tähän aikaan vuodesta tuota kuosia puetaan niin harvoin. Tsemppiä sinne rutistuksiin myös! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!