perjantai 5. joulukuuta 2014

Viininpunainen ampiainen

No hups. Siitähän on jo melkein kaksi viikkoa, kun tämän postauksen kuvat otettiin. Silloin ei ollut kovinkaan hyvä päivä. Tai no, puitteet ehkä olivat suotuisat(oli vapaapäivä, vietimme laatuaikaa miehen kanssa jne.), mutta minä olin kuin ampiainen. Kiukkuinen ampiainen. Sellainen, joka odottaa kesää ja valoa, ja potee jotain kroonista ärtymystilaa. Sittemmin olo on onneksi helpottanut. Ehkä sain analysoitua asiaa tarpeeksi. Olen aika kova analysoimaan, pohtimaan ja miettimään miksi jokin asia on niinkuin se on. Varmaan vähän liiankin, jos mieheltäni kysyttäisiin. 


Yksi asia, jota olen pohtinut viime päivinä, on se kuinka kovasti nautin kun vietin pari päivää yksin. En ole aiemmin tajunnutkaan, että tarvitsen silloin tällöin yksinoloa. Jani oli työmatkalla kaksi päivää. Toissapäivän paahdoin koulutöitä aamusta iltaan, ja nautin. Eilen poikkesin ystävän kanssa kahvilla, ja sitten tein yksinäni vähän tontun töitä. Ja nautin siitäkin. Jani tuli illalla kotiin, ja onneksi koin nautintoa myös siitä. Kaksi päivää yksin riitti mainiosti.


Olen ennen ollut äärisosiaalinen. Teininä puhelinlaskut olivat hirvittävän suuria, ja parikymppisenäkin luuhasin kavereiden kanssa aina. Kolmenkympin lähestyessä löydän itsestäni jatkuvasti enemmän erakon piirteitä, näin kärjistetysti sanottuna. Vaikka puhelin on useinmiten mukana, siinä ei välttämättä ole edes äänet päällä. En oikeastaan pidä puhelimessa puhumisesta. Olen kuin isäni - vain asia puhutaan, sitten lopetetaan. Toisaalta kasvotusten saatan lörpötellä ummet ja lammet.


Tälle illalle on tiedossa kummitytön moikkaamista. Viedään myös tuo nuorempi koira kasvattajalle tehopesuun. Sunnuntaina on näyttely, nääs. Viettäkää oikein mukava ilta, ja viikonloppu tietenkin!

Ansku

P.s: Sallalla on arpajaiset! Käy kurkistamassa tästä

34 kommenttia:

  1. Kaunis kokonaisuus meikkiä myöden :)

    VastaaPoista
  2. Uuuuulalaaa mitkä kengät!

    Saman ilmiön olen itsessäni todennut. Välillä pieni yksinolo tekee hyvää, varsinkin hetkinä jolloin pitäisi saada paljon omia juttuja aikaiseksi. Aina en vaan tunnista tuota tarvetta, vaan ättäröin miehelle turhasta kunnes hän itse onneksi jo hoksaa että nyt taitaa naikkonen tarvita omaa aikaa hetken :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole tällaista tarvetta koskaan ennen tuntenut, mutta voi olla että jatkossa sen tunnistaa helpommin, nyt kun on kokemusta miten hyvä vaikutus sillä oli :)

      Poista
  3. Vau miten upeasti kengät ja paita on samaa sävyä! Harmaa takki miellyttää mun silmää myös :) Mukavaa viikonloppua! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reetta, ja hei kivaa viikonloppua sinnekin! Toivottavasti sulla kiireet vähän helpottaa :)

      Poista
  4. Itse olen ollut kova puhelimessa turhan lörpöttelijä mutta nykyään en jaksaksi enää puhua edes sitä pakollista.
    Mistä sie löydät aina niin ihania kuvauspaikkoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Sama juttu :D

      Täytyy myöntää että ihan etsimällä löytää. Pidän silmät auki ja joskus käytän jo "käytettyjä" paikkoja uudestaan :)

      Poista
  5. Minäkin olen yhä enemmän löytänyt itsestäni sitä erakkoa, joka haluaa aika ajoin olla ihan yksikseen. Ja nautin siitä <3

    VastaaPoista
  6. Oi ihania kuvia taasen ja looking good! <3 Viininpunainen on kyllä kiva väri. Mitä sosiaalisuuteen tulee niin itse olen suurimman osan ajasta aika supersosiaalinen, mutta aina silloin tällöin on kyllä pakko saada hetki itselle. Aina ei jaksa puhua kenenkään kanssa. Rentoa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se on sellaista akkujen lataamista. Sitten jaksaa taas :) Kivaa viikonloppua sullekin!

      Poista
  7. Näytätpäs ihanalta! Ei yhtään paista läpi känkkäränkkyys. <3 :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe! Ihme kyllä :D Koska varmaan jokaisen kuvan välillä tuli kitistyä jotain. Kiitos :)

      Poista
  8. Ihana asu. Mulla on ollut puhelin varmaan kaksi vuotta äänettömällä. Laitan äänet vain silloin, jos odotan tärkeää puhelua. Jotenkin niin vapauttavaa tällaiselle yltiösosiaaliselle tapaukselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Hauska kuulla, että on muitakin :D

      Poista
  9. Sinä olet niin tyylikäs ja kaunis. Suomi-neito! Yksin olo tekee välillä hyvää, en voisi elää parisuhteessa, jossa toinen hengittäisi kokoa ajan niskaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, Satu kiitos! Tulipa hyvä mieli :)

      Me ollaan oltu aikamoisessa symbioosissa kyllä, kun miettii aikaa taaksepäin. Onneksi viihdytään yhdessä tosi hyvin, mutta kyllä se oma aika vaan on aika jees :)

      Poista
  10. Yksinolo silloin tällöin on ihan parasta laatuaikaa :) Tuo puhelimessa puhuminen on muuten minullakin semmoinen juttu, josta en oikein pidä. Yleensä hoidan lähes kaikki asiat tekstareilla / sähköpostilla, ja jos on pakko soittaa, mahdollisimman lyhyesti. En muutenkaan oikein jaksa jutella mitään turhanpäivästä tai niitä näitä, joten small talk ei kuulu omalle mukavuusalueelleni. Parhaan ystäväni kanssa saatetaan joskus vaan hengailla sohvalla, katsoa telkkaria ja olla puhumatta vaikka tuntiin. Mitä sitä turhaan jauhaa paskaa jos ei ole mitään asiaa :)

    Hahaa, tästä nyt varmaan saa sellaisen kuvan, että olen kauhea juro tuppisuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sama. Tekstit rulaa, ja meili on tosi jees :D Etkä sä miltään rujolta kuulosta! :D

      Poista
  11. Ihanan suloinen neule ja noi kengät - wau!

    Miekään en pidä puhelimessa puhumisesta, se on jotenkin niin ärsyttävää kun ei näe toista ollenkaan, että tekee mieli vain sanoa asiat nopeasti ja lopettaa koko puhelu. En tosin ole naamatustenkaan kova lörpöttelemään. Jos on oikeaa asiaa niin voin puhua montakin tuntia, mutta pelkästä puhumisen ilosta en. Jos ei ole sanottavaa, niin voi olla hiljaakin. Joskus on mukavaa viettää toisen kanssa rauhassa aikaa hiljaisuudessakin vaikka lehtiä lukien, sanoen vain tarvittavan silloin kun jotain tulee mieleen. :)

    VastaaPoista
  12. Olipa niin itsestäni olisin lukenut. Yksin pitää saada välillä olla. Illalla luuri on monestikin äänettömällä. Puhelimessa ei todellakaan kiinnosta läärytä. Yleensä asiat ilmoitetaan tekstarilla ja sovitaan treffit, jolloin voi läärytä sit oikein olan takaa. Teininä taas istuin aina puhelimessa jos ei ollut seuraan. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Hauska kuulla, että on muita samanmoisia :)

      Poista
  13. Yksinolo on joskus ihan herkkua :) Kauniit viininpunaiset asussasi ♥

    VastaaPoista
  14. Sinusta saa varmasti vain kauniita kuvia :). Kyllä joskus on ihana olla yksinkin. Tietysti tässä minun elämäntilanteessani sellainen on hyvin harvinaista. Mutta nappaan sitten vaikka yksinäisen lenkkihetken enkä silloin todellakaan puhu puhelimessa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Kummasti suurin osa on aina ihan tärähtäneitä, eikä vain siinä mielessä että kuva olisi liikahtanut :D

      Poista
  15. Mielenkiiintoinen postaus ja pystyn kyllä hyvin samaistumaan tuohon, sillä välillä on vain oikeasti saatava olla yksin. Tai ainakin itse kaipaan sitä ns. omaa aikaa aina aika ajoin. Ja olen aika samanlainen tuon puhelimen suhteen, etten tykkää kauheasti rupatella puhelimessa niitä näitä, vaan mieluummin juttelen sitten kasvotusten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole oikeastaan tajunnut kaivata sitä, mutta nyt kun huomasin mite voimaannuttavaa se on, sitä jo vähän kaipaakin :)

      Poista
  16. Kaunis kokonaisuus! Mulla on ihan sama, teininä kaipasin sosiaalisuutta vaikka kuinka, nykyisin viihdyn mielelläni kotona ja vielä enemmän itsekseni myös. Ikä tekee varmaan tehtävänsä tässä kohdassa kyllä, koko aikaa ei jaksa riekkua toisen ihmisen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen kanssa, että ikä on tässäkin asiassa yksi ratkaiseva tekijä :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!