perjantai 31. tammikuuta 2014

Neuletta neuleen päällä

Tässä jo jonkin aikaa tämä ihana, armas ja niin tärkeä valo on saanut mieleni hilpeäksi. Ohi ovat taas ne synkeät ja märät kuukaudet, joita sydämen pohjasta inhosin. Olen pohtinut voisinko karata loka- marraskuuksi johonkin valoisaan ja lämpöiseen paikkaan. Tulen kuitenkin aina siihen tulokseen, että en kai voi. Enhän voi jättää karvaista Demi-kaveriani joka vuosi niin pitkäksi aikaa. Halkeaisin ikävästä.

Saatan haljeta ikävääni jo seuraavien kolmen viikon aikana. Taas on se aika vuodesta, kun pääsen karkaamaan lämpöön. En kuukausiksi, mutta viikoiksi ja sekin lämmittää jo oikein mukavasti. Ihan konkreettisestikin, sillä Afrikassa mitä luultavimmin on aika kuuma.


Keltaisessa talossamme käy pian melkoinen hulina, kun aloitamme pakkaamisen. Passit, biksut, uimahousut, snorkkelit ja hammasharjat senkun sujahtelevat rinkkoihimme. Jo viikon ajan on ollut kiireistä, kun olemme yrittäneet työnteon ohella saada kotiamme siistiksi, matkajärjestelyt kuntoon, ja siinä sivussa olen järjestellyt erästä toukokuista tapahtumaakin, ja jännittänyt maaliskuussa meille saapuvaa koiranpentua. En oikeastaan edes ehtisi nyt jäädä lomalle, mutta arvaatkaapa mitä. Jään silti. Ja aion nauttia. Eilen oli viimeinen työpäivä, sain huokaista helpotuksesta sen suhteen. Olen lomalla, niiin lomalla.



Tulevasta reissusta odotan jännittävää, kuitenkin rentouttavaa, avartavaa, mielenkiintoista ja inspiroivaa. Huomena se alkaa. Lennämme Amsterdamin kautta Keniaan, ja siitä eteenpäin Tansaniaan. Ensimmäisen yön vietämme Dar es Salaamissa, ja jatkamme sitten seuraavana päivänä Arushaan etsimään safarijärjestäjää. Loppuloman tutkimme Sansibaria. Otan läppärin mukaan, ja aina yhteyden löytäessäni vinkkaan tänne blogiinkin missä mennään. Tai vähintäänkin päivitän Shoe loverin facebookkia, eli nyt kannattaa liittyä tykkäämään siitä.


Tänään on muuten viimeinen päivä rasvanpolttokuuria ja herkutonta tammikuuta. Selviydyin voittajana. En syönyt herkun herkkua, paitsi unissani. Kerron jossainvaiheessa enemmän kuinka kuukausi sujui, ja minkälaisia ovat tulokset. Nyt täytyy rientää. Rinkka ei täyty itsekseen. Palailen blogiin tilaisuuksien mukaan. Mukavaa pian alkavaa helmikuuta teille rakkaille lukijoilleni ja blogiystävilleni!

Niin, ja nämä kuvat. Ne ovat eräältä mukavalta viikonlopulta kun pakkanen paukkui, ja ihoni vaati peitokseen mahdollisimman monta kerrosta neuleita.

Ansku

P.s: Tässä linkki, josta pääset tilaamaan Shoe lover-päivitykset Blogilistan kautta.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Jännittävä uusi ihonhoitosarja

"Ihonhoitosarja Medik8 käyttää tuotteissaan tieteellisesti tutkittuja ja todistetusti toimivia, innovatiivisia ja oikeasti tärkeitä ainesosia joihin lukeutuu Retinoli, C-vitamiini, aurinkosuoja, AHA- ja BHA-hapot sekä epidermiksen kasvutekijät".

Nämä olivat ne faktat jotka saivat minut kiinnostumaan tästä ammattimaisen tehokkaasta sarjasta. Siksi olin tosi tyytyväinen kun sain kutsun Medik8:in Suomen lanseeraustilaisuuteen Porvooseen. Haikon kartanon kauniissa puitteissa oli hyvä tutustua sarjaan muiden samanhenkisten ihmisten kanssa.

Teknisen ja tehokkaan nimen takana on Englannissa valmistettava tuotesarja, joka on tarkoitettu kuivalle iholle, hyperpigmentaation hoitoon, punoittavalle iholle, ikääntyvälle iholle sekä aknen hoitoon. Laboratoriossa jossa tuotteet valmistetaan, työskenteee maailman johtavia antioksidanttien tutkijoita. Laboratorio itse tunnetaan bioteknologian tutkimuslaitoksena.

Vaikka sarjan tuotteet ovat ammattimaisen tehokkaita, ovat ainesosat kuitenkin ihoystävällisiä ja sopivat herkällekin iholle. Itse henkilökohtaisesti haluan antaa ison plussapisteen siitä, että valmistusprosessit ja pakkaukset ovat luontoystävällisiä. Luotettavuutta lisää myös se että valmistuerät ovat pieniä, näin laatu pysyy varmasti korkeana.


Alkumalja juotiin hauskasti koeputkesta. Kuvan koeputkea pitelee Taru.


Tiedon lisäksi meitä hemmoteltiin lounaalla ja jälkiruualla. Herkullisista kuvista kiitos Tarulle!


Saimme itse seurata kun kemisti Daniel Isaacs valmisti Medik8-seerumia.


Tutustuimme hoitolan puolelle jossa demottiin Medik8-hoitoja.


Kattavan tietopaketin jälkeen kaunis ympäristö oli tietenkin käytettävä hyväkseen, asukuvien muodossa.


Ylemmässä kuvassa Taru, Sara, ja Anna-Maria. Oli todella kiva nähdä teitä!

Sain testattavakseni Medik8:n tuotteita. Palaan niihin muutaman viikon kuluttua, kun palaan Tansaniasta. Katsotaan sitten olenko yhtä vakuuttunut tuotteiden tehosta, kuin mitä nyt olen.

Kiinnostuitko? Medik8-tuotteet on saatavilla kauneushoitoloista Helsingistä Rovaniemelle asti.

Aurinkoista päivän jatkoa!

Ansku

lauantai 25. tammikuuta 2014

25012014

Asuviritelmissäni piilee yleensä jokin pieni juttu jolla piristän tavallisia vaatteita ja saan ne erottumaan perusarkiunivormusta. Joskus on kuitenkin ihana pukeutua rennosti hillityn värisiin vaatteisiin ja melkein kadota maisemaan. Melkein. Yhdistelyllä nimittäin voi hyvin tavalliseenkin kokonaisuuteen saada hiukan särmään.

Tässä perusunivormussa viihdyin juuri kaksi päivää peräkkäin. Ensin Medik8:in lanseeraustilaisuudessa torstaina, sitten asuun ihastuneena vielä perjantainakin. Erityisesti pidän tuplaraidan tuomasta raikkaudesta sekä miesten kauluspaidan ja lämpöisen neuletakin yhdistelmästä.


Hitsi, täytyy jälleen ihmetellä ajan kulua. Alle viikko reissuun, ja tehtävää vielä piisaa. Perustarvikkeet reissua silmällä pitäen hankimme tänään. Pulloittain käsidesiä, nenäliinoja pakettikaupalla, sekä keksejä ja mehua hätätapauksien varalle. Hammasharjatkin löytyivät, samoin hyttysmyrkyt ja melkein kahden sadan euron edestä aika paljon muutakin yleishyödyllistä mitä voisimme Tansaniassa tarvita. Nyt harkitsen siivoojan palkkaamista. Koti olisi syytä laittaa sellaiseen kuntoon että kehtaan päästää äidin meille koiranhoitajaksi.

Niin ja hei, koirista tulikin mieleeni, maanantaina pääsemme katsomaan meidän pientä pentuamme. Jännittävää! Kaikki koirahankinnatkin ovat vielä tekemättä(yllätys). Siivoojan lisäksi saatan siis laittaa hakuun myös assistentin. Tekemistä työn ohella on aika paljon...


Ostosten lisäksi olen huoltanut koirankin "matkakuntoon", vaikka se kotia vahtimaan jääkin. Harjaus, korvien huuhtelu, kynsien leikkaus, ja hampaiden pesu ovat pitäneet minut puuhakkaana. Ja pesinpä koko koirankin loppujenlopuksi.

Illan vietin Putouksen parissa. Kyllä se Ymmi Hinaaja parhaat naurut saa aikaiseksi. Ihan huippu tapaus. "Miltä susta tuntuis jos mä tekisin sulle näin" sai minut röhähtämään viime viikolla nauruun.

Lauantai on siitä vänkä päivä, että telkkarista tulee myös UMK. Ohjelma täynnä toinen toistaan parempia esiintyjiä. Näistä on todella vaikea valita suosikkinsa. Muutaman lempparin voisin kuitenkin mainita: Miau on äärettömän kova ja kekseliäs poppoo. Mikko Pohjolan biisi on todella hyvin tehty ja saa aina korvat hörölle. Lauri Mikkola voisi tältä istumalta lähteä laulamaan vaikka ison omenan jättimäisille lavoille. Tervemenoa!

Minäkin poistun nukkumaan. Öitä!

Ansku

torstai 23. tammikuuta 2014

Kun elämä hymyilee, on helppo hymyillä takaisin

Jesta, nytpä onkin oikein tositosi mukava päivä takana. Sellainen, mistä riittää virtaa varmasti ainakin lomaan asti. Hymy korvissa on helppo olla positiivinen, ja kaikki tuntuu mahdolliselta.

Aamu alkoi iloisesti, kun junassa meilejä lukiessani huomasin voittaneeni Caelian blogista todella mageen clutchin. Jes! Kun löysin Stoccalta puoleen hintaan täydellisen huivin ensiviikon reissua silmällä pitäen, riemastuin taas. Sata rosenttista puuvillaa, eikä mitään muovia. Huivi lämmittää lentokoneessa ja suojaa reissussa.

Hupi vaan jatkui kun löysin tieni bussille, jonka määränpää oli Porvoossa ja Haikon kauniissa kartanossa. Juuri ennen bussiin astumista törmäsin Taruun. Mikä hauska yllätys, hänkin lähti samalla retkelle! Tapasin reissussa myös Anna-Marian, tuon kaunottaren, jonka kanssa olimme jo aiemmin ehtineet miettiä treffaamista. Hauskassa seurassa oli mukava tutustua mielenkiinoiseen ihonhoitosarjaan, Medik8:iin. Siitä lisää myöhemmin... Haluan vielä hehkuttaa!

Ennen bussimatkaa olin juuri lukenut sähköpostin joka sai jälleen suuni kaartumaan iloiseen hymyyn. Meili liittyi erääseen hauskaan suunitelmaan, jota hahmottelen parasta aikaa. Blogijuttuja, blogijuttuja, vihjailee hän ja hymyilee taas. Miten ihanaa tuntea olonsa näin innostuneeksi! Nyt kun vain homma menisi putkeen, eikä eteen tulisi esteitä. Sanoinko jo että olen aika iloinen?


Mutta kuvat. Kuvat eivät oikeastaan liity postaukseen. Ne ovat viime viikonlopulta. Tässä asussa juhlin isomummuani hänen syntymäpäivillään. Ja hei, en syönyt synttärikakkua vaikka mieli teki. Reilu viikko enään herkuista kieltäytymistä edessä. Täytyy myöntää ettei tee enään niin tiukkaakaan.


Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Ansku

tiistai 21. tammikuuta 2014

Lukemisen lumoissa

Näihin aikoihin, alle kahden viikon kuluttua olen luultavasti juuri pöllähtänyt paikkaan nimeltä Arusha. Mietin  kuumeisesti miltä firmalta tai matkanjärjestäjältä olisi luotettavinta varata safari. Saatan myös vaivata päätäni kysymyksellä: tahdonko nukkua teltassa, vai olisiko meillä varaa hiukan ylellisempään majoitukseen. 


Afrikan matka lähestyy siis vauhdilla. Vietin toissapäivänä kolme tuntia vaatekasojen keskellä, ja sain kuin sainkin kasaan toimivan matkagarderobin. Tai no, pian se testataan. Olen kuitenkin tyytyväinen. Vältänpähän viimetingan pakkauskriisin. 

Pakkaushommissa vaatteiden lisäksi yksi tärkeimpiä huomioon otettavia seikkoja ovat kirjat. Tarkemmin sanottuna pokkarit. Olen päättänyt että vietän suuren osa lomastani riippukeinussa, mukavasti löhöillen hyvään pokkariin keskittyen. Lämmössä  aion karistaa stressin pienimmät hippusetkin. Sitten sen safarin jälkeen. 


Kevyt viihde on aina ollut minusta toimivinta lomalukemista. Kauhukirjallisuuden olen jättänyt muiden jännitettäväksi, ja keskittynyt oheisten kuvien kaltaiseen helposti sulavaan kirjallisuuteen, joka nollaa aivot kuohuviinilasillisen lailla. Nyt tuntuu siltä, että vaihtelu voisi virkistää. Jokin klassikkokin olisi ihan jo yleissivistyksen kannalta järkevää lukea, pokkari muodossa kuitenkin käytännön syistä. Jotain kekseliästä. Jotain kiehtovaa ja mukaansatempaavaa! Yliluonnollisuus ei ole minun palani kakkua, joten jätetään Harry Potterit  kuitenkin väliin.  

Mikä kirja se voisi olla? 


Haluaisinkin kysyä nyt teiltä neuvoa. Mitä suosittelisit lomapokkariksi? Mitkä lukemistasi kirjoista ovat olleet parhaita? Mikä niissä sykähdytti?

Suuri kiitos jo etukäteen, jos viitsit raapustaa kommenttilokeroon jonkin kirjavinkin.

Ihanaista päivän jatkoa!

Ansku

maanantai 20. tammikuuta 2014

Kun asiat eivät menekään suunnitellusti

Ensimmäisen varsinaisen työsarjan puolessa välissä se tuntui. Pyyhkäisi koko pään yli, tuntui kun joku mojauttaisi halolla. Luulin pääni vähintäänkin murenevan lattialle. Hauistreeni keskeytyi, tipautin painot käsistäni  ja istuin pitelemään päätäni.

Muistin joskus lukeneeni treenin aikaisesta päänsärystä. Rauhoittelin tällä tiedolla itseäni - ehkä en kuolekkaan tähän paikkaan. Tunnustelin hetken olotilaani. Sitten luovutin. Koska pienetkin liikkeet pahensivat kipua, hakeuduin pitkälleni kuntosalin pukuhuoneen penkille. Kaivoin kaikkitietävän Googlen esiin, ja etsin mahdollista syytä tälle päätäni pahoinpitelevälle ilmiölle.

Mitä luultavimmin kyseessä oli ponnistuspäänsärky. Tuo juminiskaisia kuntoilijoita vaivaava riesa. Kehonhuolto on ollut lapsenkengissä viimeaikoina(olen melko varma että lompakossani on reikä, jota kautta kaikki rahani pikkuhiljaa valuvat, eikä jäljelle jää varoja hierojaa varten). Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Siinä pukuhuoneen kovalla penkillä nieleskelin kyyneleitäni. Otti vaan niin kovaa päähän, kirjaimellisesti. Kipu ei saanut minua itkemään, vaan tieto siitä että tämä yksittäinen ja arvokas vapaapäivä on pilalla. Tämän päivän treenit ovat pilalla. Ehkä koko viikon treenit ovat pilalla.


Kerroin jokin aika sitten tämän kuun suunitelmistani. Tarkotus on sulattaa niin paljon rasvaa lihasten päältä, kuin mitä on terveellisesti mahdollista kuukauden aikana, tietenkin vaivalla hankittuja lihaksia kadottamatta. Helmikuussa koittaa odotettu Afrikan reissu, ja siinä samassa hiilarivarastotkin täyttyvät riisin ja leivänsyönnin myötä. Viisi päivää on ärsyttävän kokoinen palanen kuukaudesta, kun on kyse treeneistä ja tuloksista. Vielä ei ollut salitauon paikka.

Laitoin hieroja-ystävälleni viestiä. Toivoin hänen ehtivän ottaa minut hellään huomaansa jo saman päivän sisällä. Ei onnistunut. Harmitti. Suunittelen viikon harjoitukset etukäteen, ja tiesin ettei treeneistä ennen hierontakäyntiä tule hevonkukkuakaan. Taas tuntui kuin joku löisi halolla kipeästi päähäni. Se saattoi olla kipuaalto, tai sitten se oli pettymys.

Olen tehnyt suuren ajatustyön treenieni suhteen. Olen kouluttanut mieleni siihen, että teen tietyt treenit viikossa. Nykyisin haluan mennä kuntosalille. Se on rutiinia ja salakavalasti muuttunut elämäntavaksi. Olen tarkka treeneistäni: teen sen, mitä olen suunitellut.

Olen ihmisenä melko ehdoton ja pyrin täydellisyyteen myös työssäni. Epäonnistuminen ei ole ok. Joskus niitä tulee eteen väistämättä, mutta otan opikseni. Painan asiat tarkasti muistiini, enkä tee samoja virheitä uudestaan. Erikoista onkin, ettei koko elämäni ei ole näin tiukkaa. Esimerkiksi kotitöiden suhteen teen mitä viitsin.


Olen tässä joutessani nyt miettinyt näitä juttuja. Miksi tunnen näin? Miksi tuntuu kuin maailmanloppu koittaisi, jos treenisuunitelmiin tuleekin muutos? Olenko suorittaja? Pohdin myös keinoja kuinka voisin muuttaa ajattelutapaani hitusen rennompaan suuntaan. Se tuntuu vaikealta, koska koen sen laiskuutena(en sitä ajattelemista, vaan sen rennomman suhtautumisen). Ehkä pelkään myös ajautuvani takaisin lähtöpisteeseen. Toisaalta, ymmärrän tietenkin elämän jatkuvan. Treenit alkavat uudelleen sitten kun pystyn treenaamaan, mutta tämä tammikuinen lihakset näkyviin-prokkikseni ei mene aivan käsikirjoituksen mukaan. Ajatus siitä tuntuu pahalta. Motivaationi olisi tosi kova.

Kotiin päästyäni odotin kipulääkkeen ja lihasrelaksantin vaikutusta. Nukuin kolme tuntia. Myöhemmin mieheni hieroi kipeitä hartioitani. Olo koheni jonkinverran. Päätin, että jos pääni ei vihlo aamulla, lähden salille - teen ihan kevyesti.

Päänsärkyä ei ollut. Sensijaan, herätessäni niskaani viilsi kipu. En saanut päätäni käännettyä.
Sitten alkoi naurattaa. Kohtalo ilmeisesti päätti antaa kertarysäyksellä siedätyshoitoa pettymyksien kohtaamiseen ja suunitelman muutoksiin. En voi tehdä tälle asialle mitään, joudun vain sietämään. Siksi päätin löytää tästä jotain opittavaa.

Tämän hetken huomioni ovat;
1. Kehonhuollosta ei voi säästää. Aion käydä hierojalla jatkossa säännöllisesti.
2. Voin silti vaikuttaa ruokavaliolla ja lenkkeilyllä(en siis aio luovuttaa, vaan jatkan hommaa tammikuun loppuun niinkuin päätin).
3. Se mikä ketuttaa, siedättää.
4. Olen ehkä suorittaja, ehkä joissain asioissa perfektionistikin. Olen ylpeä näistä piirteistäni, enkä halua muuttua. Ne ovat osa persoonaani, ja koen ne myös vahvuutenani. Yritän kuitenkin jatkossa ajatella hiukan lempeämmin.
5. En vaivu enään epätoivoon, kun jokin vastaava tilanne tulee eteen. Yritän käyttää sen energian asian selvittämiseen.

Nyt tätä kirjoittaessani, olen juuri nielaissut aamupuuron viimeisetkin rippeet. Aamuaerobinen on takana, ja pian uhmaan pakkasta, kun lähden tarpomaan kohti kuntosalia. Kohta nähdään miten naisen käy ja oliko viiden päivän pakkosalilomasta hyötyä.

Aurinkoista päivää!

Ansku

lauantai 18. tammikuuta 2014

Siniset kakkulat

En joskus tervehdi vastaantulevia tuttujani. Outoa? Kyllä. Töykeyttä? Ei. Kyse ei suinkaan ole koppavuudesta, minä en vain näe heitä. Paitsi nykyisin. Siis jos muistan asettaa nenänvarrelleni uudet siniset Boss Oringen kakkulat, jotka sain osittain hankittua Instrumentariumin kehyslahjakortilla. Lahjakortin taas sain hyvitykseksi tästä(klik) postauksesta. Kiitos vain Indiedays ja Instru! Täälä kirjoittelee iloinen ja hyvin näkevä bloggaaja.


Sormi suussa olin kuin Liisa Ihmemaassa kehysten keskellä, kun olin valitsemassa juuri niitä oikeita. Tärkein kriteeri oli, että rillit ovat hauskat eivätkä sulaudu seinään. Tai naamatauluuni. Hengettömät olivat siis ehdoton nou nou. Lopulta vaihtoehdoiksi jäivät pyöreät Harry Potterit, kissamaiset haalean vaaleanpunaiset pokat, villit kirkkaan vihreät kehykset, sekä nämä siniset nörttilasit.

Siniset vetivät pisimmän korren, noh,  käytännön syistä. Pitkään pohdin myös olisiko mahdollista venyttää penniä, ja haalia myös toiset, ne ihanat ja veikeät vaaleanpunaiset. Tässä konkurssissa oli kuitenkin syytä jättää prillishoppailut vähemmälle, joten yksillä laseilla mennään. Olen tyytyväinen valintaani, koen nämä kasvoilleni sopiviksi. Mutta mitä sanoo arvoisa raati? Lystikästä vaiko täysi tyrmäys?


Yllä wannabe-Putoushahmo. Kuka keksii kenestä kyse?


Tälle päivälle onkin tiedossa mukavia juttuja. Isomummun syntymäpäivät, ja juhlien jälkeen hieronta. Toivottavasti niskaani runnonut jumitus jo hellittäisi, ja pääsisin huomena treenaamaan. Näin viimeyönä kuntosalista jo untakin!

Nyt valmistautumaan. Mukavaa päivää!

Ansku

torstai 16. tammikuuta 2014

Kakluuni

Olenko jo maininnut ihastuksestani vanhoihin koristeellisiin sisustuselementteihin? Melkein kiljuin onnesta kun viime lauantaina astelimme hotellihuoneeseemme. Huoneen kulmassa tönötti mitä upein kakluuni. Innostuin. Mukava saada asukuviin vähän eri fiilistä, kun taustalla on jotain näin kaunista. Olin sattumalta valinnut sunnuntaille vaatteet, jotka ihan kivasti mätsäsivät fiilikseltään tähän vanhaan kaakeliseen kaunottareen. Tummuutta ja ripaus dramatiikkaa vaalealla koristeellisella taustalla. Tykkäsin asusta itse. Tykkäättekö te?


Tykkään myös paljon kahdesta alelöydöstäni. Toinen on kuvissa näkyvä laukku, joka nielaisee sisäänsä vaarallisen paljon tavaraa. Mm. kameran, mutta sehän onkin tärkeintä. Olen haaveillut mustasta isosta nahkalaukusta jo pitkän aikaa, mutta ne penteleet maksavat satasia. Ja olen vieläpä aika tarkka minkälaisen haluan. Tämä muovinen yksilö tuli vastaan Aleksi 13:sta. Se täyttää kaikki muut vaaditut ominaisuudet, paitsi sen nahkaosuuden. Koska laukun tarve kuitenkin oli akuuttia sorttia, kassi lähti mukaan. Ehkä yritän säästää siihen nahkaiseen unelmaani sen aikaa mitä tämä palvelee.

Toinen löytö oli muistaakseni samaisesta putiikista. Ihana koruröykkiö jota haluaisin käyttää joka päivä. Tällä saa loistavan helposti yksinkertaiseen asuun tarvittavaa koristeellisuutta, dramatiikkaa ja mitä nyt ikinä haluaakaan.

Harmi ettei koruröykkiö auta tähän hätään. Poden jumittunutta niskaani. Eilen jäi salitreenit, tänään jäi salitreenit... Nyt ei todellakaan olisi ollut aikaa salilomalle. Afrikan matka lähestyy, ja pakollinen treeniloma samalla. Jatkan kiukutteluani. Toivottavasti teillä muilla on mukavampi päivä. Kaunis ilma ainakin saa meikäläisen mutruhuulet hiukan hymyilemään, saako teillä?

Ansku

P.s. Osallistu upean clutchin arvontaan Caelian blogissa!

tiistai 14. tammikuuta 2014

Tällainen oli paperihääpäivämme

Ensimmäistä hääpäiväämme, paperi- tai pumpulihääpäiväksikin kutsuttua, juhlimme mieheni kanssa viime lauantaina Helsingissä. Toivoimme päivästä rentoa. Hengailua vain, ilman sen kummempia ohjelmanumeroita jotta aikaa jäisi enemmän oleelliseen - yhdessä oloon.

Rennot hengailupäivät pitää aloittaa rauhallisella aamulla. Siksi hyppäsimme Helsinkiin vievään junaan vasta iltapäivällä. Aseman kupeessa, junaa odotellessamme, napsimme asukuvat muiden ihmisten hiukan ihmetellessä.


Koska kyseessä oli rakkauspäivä, pukeuduin rakkautta pursuilevaan puserooni. Kuosi suorastaan vilisee sydämiä, ja näinollen vaate toimii virallisena rakkauspäivänpuserona. Korvalehtiä koristivat samat korut kuin hääpäivänäkin. Sarjan kaulakorukin pääsi paikalleen, vaikka tätä ei viime tammikuisessa hääkostyymissäni nähtykkään. Koin että runsas pukuni oli riittävä, siksi koruiksi piisasivat korvikset ja kevyt rannekoru. Helyt ovat Kalevala korun Lumihiutale-sarjaa. Tässä aiemmassa postauksessa näistä paremmat kuvat, jos tahdot kurkistaa.

Sain rakkaalta Hanna-ystävältäni viime viikolla ihanat kynsikkäät, jotka helposti myös lämpöisiksi tumpuiksi muuntuvat. Olivat kuulemma näköiseni. Kiitos vielä! Pääsivät heti käyttöön.


Hiukan luksusta hääpäiväämme meille tarjosi Hotelli Torni. Saimme heiltä todella kivan lahjan, sviitin käyttöömme! Huone oli mitä kaunein, ja tietynlaista fiilistä loi myös se, että Roger Moorekin on yöpynyt samaisessa huoneessa. Ylväs kaakeliuuni seisoi arvokkaana huoneen nurkassa, enkä voinut lakata ihmettelemästä huonekorkeutta joka loi tilan ja valon tuntua erityisellä tavalla. Haaveilin muuttavani tähän huoneeseen. "Tuohon vain pikkuinen jääkaappi ja liesi, niin pärjäisin", vitsailin. Rakastan tällaisia vanhoja, kauniita, ja korkeita huoneita sekä rakennuksia.


Vatsa kurni. Oli otettava taas jalat alle. Pikaisen lounaan jälkeen löysimme itsemme lumituiskun keskeltä. Oli vaikea kävellä kun tuiskutti niin, että lumihiutaleet tuntuivat silmiin sataessaan pieniltä tikuilta. Haimme suojaa Kappelista. Kaipaamamme suojan ja lämmön lisäksi löysimme sieltä myös lasilliset punaviiniä.


Olen suorastaan kuuluisa alati kurnivasta vatsastani. Lohi-kukkakaalilounaasta ei ollut järin pitkä aika, mutta nälkä oli vaan taas. Olin hyvän pihvin kannalla, eikä Janiakaan ollut vaikea suostutella liha-aterian pariin. Hetken googleteltuamme otimme suunan kohti Eerikinkatua. Sielä kuulemma valmistuvat kunnon pihvit.


Ravintola oli nimeltään Parilla Espanola. Helsingin vanhin espanjalaisravintola joka oli sisustettu tyyliin sopivaksi ja herätti mielenkiintoni. Taustamusiikin puutteen vuoksi haluamattani jouduin kuuntelemaan naapuripöydän keskustelua, kun taas itse madalsin ääneni melkein kuiskauksen tasolle. Valkoiset kalkkiloossit toivat kuitenkin kaivattua yksityisyyttä, vaikkeivat ääntä vaimentaneetkaan.

Aluksi siemailimme Campo Viejo Reservan kuivaa Cavaa, jota kuvailisin miellyttävän neutraaliksi, juuri sopivan mineraaliseksi. Erinomainen viini ilman pistävyyttä, tai liiallista kuivuutta joka vetää suun lisäksi otsankin ryppyyn. Haluan tätä seuraaviin juhliin.

Toinenkin viini oli nappivalinta, ja sai minut niin iloiseksi kuin nyt vain hyvä punaviini saa. Kyse oli keskitanniinisesta Campo Viejo Reservasta. Täydellisen pehmeä punkku, jota aion ehdottomasti ostaa pullon seuraaviin illanistujaisiin. Ehkä joudun järjestämään illanistujaiset vain saadakseni taas tätä viinitä... Sisareni neuvojen myötä olen napannut viinini yleensä Chilen kohdalta hyllystä, mutta jatkossa taidan jatkaa aakkosissa aina Espanjaan saakka.


Herkullisen häränseläkkeen jälkeen kuljeskelimme tovin pitkin Helsingin katuja. Kylmyys kiertyi pikkuhiljaa ympärille. Tämän siitä saa kun tammikuuhun asti on niin lämmintä että toppatakissa hikoiluttaa. Kun vihdoin saimme lunta ja pakkasta, minä en osaakkaan pukeutua. Otin kyllä opikseni, älkää surko. Kylmissämme käännyimme korttelin ympäri, kohti hotellia. Ennen huoneeseen menoa lämmittelimme kohmeisia sormiamme mukillisilla teetä ja kaakaota American barissa.


Illan paras osuus oli käpertyä pehmoisessa, ja valtavan kokoisessa sängyssä toisen kainaloon. Siinä maailman parhaassa paikassa nautin olostani, samalla UMK:ta seuraillen. Taivaallista.


Sunnuntaiaamuna heräsin virkeänä ennen kellon soittoa. Repäisin painavat verhot auki ja nautin valosta. Sitten pyrähdimme aamiaiselle. Ilokseni huomasin että vaikka jätinkin tälläkertaa sämpylät ja croisantit syömättä, täyttyi lautaseni silti herkuista. Pekonia, lihapullia, lohta, kananmunia, vihanneksia, pähkinöitä... Puuro vaatii erityismaininnan. Kaurapuuro oli niin hyvää, että jouduin ottamaan toisenkin annoksen. Niin pehmeää, aivan kuin kermaista. En vain voinut vastustaa! Edellisen illan suklaat ja muut herkut eivät tuottaneet ongelmia, mutta että kaurapuuro... Suosittelen siis maistamaan jos yövyt Tornissa. Tai vaikket yöpyisikään. Aamupalan kun voi ostaa erikseenkin.


Ensimmäisestä hääpäivästämme jäivät mukavat muistot, juuri sellaiset kuin toivoinkin. Nyt haluaisin kuulla millätavalla te olette juhlineet joko hääpäiväänne, tai sitten seurustelun vuosipäiviä?

Ansku

lauantai 11. tammikuuta 2014

Paperihääpäivä

Vuosi sitten tähän aikaan elin jännittäviä aikoja. Olin juuri menossa naimisiin. Mietin viimeisiä järjestelyihin liittyviä asioita. Olin toki stressaantunut, mutta pääasiassa olin onnellinen ja varma. Vuosi sitten tähän aikaan kirjoitin näin: "Minä olen huomena, lauantaina, morsian. Olen odottanut milloin hääjännitys rysähtää niskaani, ja perhoset pyörivät vatsassa. Niin ei ole vielä käynyt. Olen toki stressaannut, niinkuin kunnon morsiammen kuuluukin olla, mutta perhosia ei ole vielä kuulunut. Ehkä ne tulevat aamulla?"


Nyt, vuotta myöhemmin juhlimme rakkaan elämänkumppanini kanssa paperihääpäiväämme. Virallinen hääpäivämme on huomena sunnuntaina, mutta otamme varaslähdön juhlintaan.

Kulunut vuosi on ollut elämäni onnellisin. Itseasiassa kaikki meidän, minun ja Janin yhteiset vuotemme ovat olleet elämäni parhaita. Voin täydestä sydämestäni kertoa että olen löytänyt kumppanini. Voin kuuluttaa löytäneeni miehen, jota rakastan enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella. Tämän avioliiton eteen haluan tehdä kaiken. Ensimmäistä kertaa haluan oikeasti tehdä töitä parisuhteen eteen. Ja työllä tarkoitan todella työtä. Nimittäin sitä se vaatii, vaikka ihmisistä sinisilmäisimmät ovatkin sitä mieltä että rakkaus riittää. Vuosien saatossa olen oppinut parisuhteista jotain. Paljonkin. Kaiken tämän tiedon olen valjastanut meidän onnemme eteen.

Meidän rakkaustarinamme kulmakivet koostuvat rehellisyydestä, suoruudesta, luottamuksesta, lempeydestä, ymmärryksestä, huumorista, ystävyydestä ja tietenkin rakkaudesta. Olemme toistemme vastakohdat ja ihan oikeasti täydennämme toisiamme. "Ansku villitsee ja Jani hillitsee" Tätä lausetta viljelimme häissämmekin.


Jokainen onnellinen avioliitto edellyttää kuutta asiaa: 
Ensimmäinen on usko ja ne viisi muuta ovat luottamus
-Elbert Hubbard


Ja ne perhoset. Niitä ei tullut. Ehkä se johtui siitä että olin niin varma. Olen edelleen.

Rakkaudentäyteistä viikonloppua.

Ansku