perjantai 31. lokakuuta 2014

Se ei ole minua varten

Se on ihonmyötäinen, ja sen kangas joustaa. Eikä se ole minua varten. Ei, vaikka roikottaisin sitä vuositolkulla vaatekomerossani. Ja minähän roikotin. Tämän suuren viisauden ymmärtämiseen meni hätkähdyttävän pitkä aika. Melkein nolottaa. Kyse on siis kuvassakin näkyvästä paitapuserosta. Muun muassa. 

Olen potenut viimeisten viikkojen aikana enemmän ja vähemmän kyllästymistä vaatekomerojeni sisältöä kohtaan. Suoraan sanoen, kaapit ja vaatehuone täynnä paskaa, tekisi mieli kärjistää. Kamalasti rääsyjä ja rytkyjä, samanlaisia mustia trikoopuseroita sekä liian isoja tai epämukavia kenkiä, rumia laukkuja ja sitä rataa. On ihan oikeasti jopa vähän ahdistanut. 

Inhoan omassa kodissani tavarapaljoutta. Liiallinen koriste-esineiden runsaus ja muu esinetulva vievät tilaa hengittämiseltä. Nyt tämä sama efekti on hiipinyt myös vaate- ja asustepuolelle. Ei siitä ole pitkäkään aika, kun jonkun blogin kommenttilaatikossa pohdin, etten haluaisi enään luopua vaatteistani, koska olen tehnyt aiemmin vääriä valintoja, eli luopunut sellaisista vaatteista joita nyt haluaisinkin käyttää. Ajattelin, että nou nou kirppareille ja UFF:in laatikoille. Sitten kului ehkä kaksi päivää, ja ahdistuin. 


Vaatehuoneessani majailevista kengistä kaikki taisi alkaa. Joko jalkani on kutistunut viime vuosien aikana, tai sitten olen ollut vain äärimmäisen ajattelematon ja hölmö, mutta monet kengistäni ovat jalkaani aivan liian suuria. Siis, käyttökelvottomia. Ja sekös sapettaa. Niinpä talvitakkeja eteiseen tänään nostellessani sain energianpuuskan, ja nakkasin kaikki liian isot tai muuten käyttämättä jääneet kengät pahvilaatikkoon. Seurakseen ne saivat läjän laukkuja, jotka eivät miellytä. Sitten siirryin vaatehuoneen rekille, ja sen jälkeen makuuhuoneen komerolle. Laatikko on onneksi niin suuri, että sinne mahtuu vielä. Hyvä näin, koska vielä yksi kaappi on käymättä läpi. 

Uusi periaatteeni on, etten enään säilytä vuosikymmeniä sellaisia vaatteita, joita en ihan oikeasti käytä. Uusi periaatteeni on myös se, että ostan vain sellaisia kenkiä, jotka ovat täysin sopivia jalkaani. En odottele niiden venymistä mukaviksi tai mitään muutakaan utopistista. 

Tehokas perjantai. Ja vielä pitäisi lähteä iltavuoroon. Viettäkää te muut oikein hauska Halloween! Niin ja hei, kurkistakaa rakkaan kaimani blogiin. Anna-Maria on tehnyt ensimmäisen videonsa, ja voi viude, sehän on tosi kiva! Minäkin vilahdan sielä ;)

Ansku

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Pörrötakki

Voihan syystuuli minkä teit. Kurkistin tänään aamulla ovesta ulos, samalla kun päästin koirat tarpeilleen takapihalle. Taivaanranta punotti, ja aurinko alkoi nousta! Mieli oli heti iloisempi, kun päivästä oli tulossa valoisa. Onhan tätä harmautta jo taas riittänytkin. Auringonnoususta ilahtuneena kaivelin jumbokihartimeni esiin ja lämpiämään, suihkuttelin kampausnestettä hiuksiini ja aloin hommiin. Ensimmäinen tuulenpuuska ulkona, ja kiharat olivat aikalailla suoristuneet. Onpa kyllä hyvä että nousin heti kuuden jälkeen laittamaan tukkaani. Turhaan.


Olen vähän kyllästynyt. Tein oikein listankin aiheista. Haluatteko kuulla lukea?

1. Olen kyllästynyt hiuksiini. Haluaisin niihin muutosta. Värin tai uuden mallin. Liekö tämä ihmekkään, kun ne ovat saaneet elellä melkeinpä luonnontilassaan jo vaikka kuinka monetta vuotta. 

2. Olen kyllästynyt vaatekaappini sisältöön. Oikein pahemman kerran. Haluaisin hävittää/kierrättää sieltä ainakin kolme neljäsosaa. Helppo homma, voisi joku tuhahtaa tähän, mutta ei. Ei se ole. Haluaisin tietenkin uutta tilalle! 

3. Olen kyllästynyt blogini nimeen. Haluaisin vaihtaa sen. Olen pyöritellyt uutta nimeä mielessäni jo piiitkän aikaa. En halua vielä paljastaa sitä, mutta haluaisin tietää mitä olet mieltä asiasta? Siis siitä että blogi vaihtaisi nimeä. 

4. Olen kyllästynyt muovisiin kenkiin ja laukkuihin. Lähinnä siksi, että ainakin minun käytössäni ne tuntuvat kestävän aivan liian vähän aikaa hyvännäköisinä, siihen nähden kuinka kauan ne kuitenkin rasittavat luontoa. 


Lisäksi kyllästyin taas kasvaviin vatsamakkaroihini, ja päätin jälleen kerran vähentää herkkujen syöntiä ja lisätä liikuntaa. Tällä kertaa sain Janinkin houkuteltua mukaan. Se jos mikä voitaisiin lukea jonkinlaiseksi saavutukseksi. Yhdessähän kaikki on hauskempaa. Se tuli todettua maanantaina kun vedettiin tehokas kokovartalotreeni kimpassa läpi. Eilen oli vuorossa vatsalihakset. Epäilin saanko niitä edes kipeiksi. Turhaan! Tänään naurahtaessani tuntui oikeinkin mukavasti vatsan alueen lihaksistossa, eli treeni taisi mennä perille. Tämän päivän kalorit on kulutettu ympäri ämpäri Helsinkiä talloessa. Ihan hyvä tapa, nyt ainakin väsyttää melkoisesti. Huomena sitten taas salille. 


Ai niin ja hei, muistakaa poiketa täällä meikäläisen huudeilla, uudella moottoritien katteella Kauppakeskus Goodmanissa mikäli ajelette ohi. Se avataan huomenna torstaina. Jippiijippii!

Kivaa loppuviikkoa!

Ansku

tiistai 28. lokakuuta 2014

Sähköä Indiedaysin tilaisuudessa

Muistatteko kun manailin jokin aika sitten naisten neuleiden huonoa laatua, ja puhisin kiukusta kun suurin osa tarjonnasta on nukkaantuvaa ja sähköistyvää akryyliä? No nytpä löysin helmen, kun etsiskelin viime viikonlopun menoihin jotain päälle pantavaa. 


Olen aina pitänyt sähkönsininestä. Mieltymykseni saattaa käydä myös tästä postauksesta ilmi, kun katsoo vaatetustani. Mutta on myös joku toinen, joka pitää tästä sähäkästä väristä. Kuka, se selviää kun skrollailet alaspäin. 

Vaeltelin tässä taannoin erään Helsinkiläisen tavaratalon käytävillä. Hypistelin neuleita ja tarkistelin niiden materiaalitietoja lappusista. Sitten katseeni osui kauniin siniseen puseroon. Rukoilin mielessäni että se olisi myös läheltä katsottuna kaunis, ja materiaaliltaan tietenkin jotain muuta kuin sitä pahuksen öljynjalostuksen sivutuotetta. Vilan sähkönsininen lyhythelmainen neulepusero oli kuin olikin sata prosenttista puuvillaa. Niin ja nätti myös läheltä. Neule kiikutettiin kassan kautta kotiin, ja neitsytmatkalleen se pääsi viime lauantaina. 
Silloin järjestettiin nimittäin Indiedaysin blogipäivä. Me lähdimme mieheni kanssa kohti Helsinkiä heti aamusta, ja heti hotellille tavarat jätettyämme riensimme taas matkaan. Tiesin että päivän aikana tulisi oltua paljon jalkojen päällä, joten kenkävalinta oli kohtuullisen helppo: matalaa, mukavaa, mutta myös hyvännäköistä. Viime syksynä hankitut ylipolvensaappaat miellyttävät edelleen. Niin, ja ovathan ne vieläkin kovin ajankohtaiset. 


Miehen lähettyä omille menoilleen, minä otin suunnaksi Ravintola Sipulin. Ravintolan kaunis ja valoisa talvipuutarha täyttyi bloggaajista nopeasti, sen verran kylmä viima ulkoa kävi. Mekin kaimani kanssa napsimme muutamat kuvat ennen sisälle menoa, mutta tuuli kävi luihin ja ytimiin siinä määrin, että lämpimät sisätilat houkuttivat. 

Päivään kuului mm. Suomimuotiin tutustumista kun paikalla oli ainakin 2OR+BYYAT, Riivari,  Lumi ja R/H. Suomimuodin lisäksi tilaa ihastuttivat tietenkin myös ihanat blogikollegat. Naposteluruoka oli hyvää, ja juoma, noh, sitä ainakin piisasi. Itsekin saatoin skumppaa ja valkkaria hiukan maistella siinä jutustelun ohessa.  

Entä se toinen sinisen sävyn ystävä? No Annahan se! Vaikka asumme olivatkin periaatteessa ihan erilaiset(minä ihan näköisessäni sähäkässä mutta rennossa asussa, kun taas Anna aina yhtä tyylikäänä), oli niissä paljon samaakin. Kummankin yläosa säihkyi sekä sähkönsineä, mutta myös korun kimmellystä. 


Päivä ei suinkaan päättynyt tähän, vaan luvassa oli myös iltajuhla, kun Inspiroivimmat blogit palkittiin Indiedays Blog Awardsissa. Siitä, ja illan kostyymista toisella kertaa. Kiitokset vielä arvon leidit, Anna-Maria, Noora, Anna, Saara, Katja, Taru, Reetta, Satu, Janet, LittleB ja Erika, seurasta! Oottepa vaan aikas huikeeta sakkia <3 Niin ja Nooralle kiitos kuvalainasta!


Kello huitelee jo kaameissa lukemissa. Oli tarkoitus pyhittää tämä päivä opiskelulle, mutta kuinkas kävikään? Blogi veti puoleensa, kun oli päästävä moikkamaan teitä. Vaan ei auta, nyt opiskeluhommiin hop! Palataan taas. 

Mukavaa päivää, harmaudesta huolimatta!

Ansku

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Nahtatakki ja viitta

Tilanne on nyt sellainen, että naputtelen tässä tietokonettani sängyllä puoli-istuvassa asennossa, ja pääni tuntuu tahmealta. Ei, kukaan ei heittänyt päälleni eilisissä Indiedaysin kemuissa siideriä, vaan pääni on tahmea ihan rehellisesti krapulan vuoksi. Ei se paha ole, ei oikeastaan mitään jos vertaa esimerkiksi tämän vuoden Big Brother-kilpailijoiden vessanpöntönhalauskrapuloihin, mutta on se kankkunen kuitenkin. Särkylääke vei pääkivun mennessään, mutta päiväunet houkuttelevat. Tänään en aio kuitenkaan helliä itseäni lempeillä torkuilla, vaan sinnittelen hereillä ihan iltaan asti. Nukunpahan paremmin sitten yöllä. 


Eilen oli hauska ja vauhdikas päivä. Itseasiassa päivä oli niin tapahtumarikas, etten oikeastaan vielä tänään edes jaksa tutkia minkälaista kuvamateriaalia kameralle on taltioitunut. Palataan siis Indiedays Inspiration Day, sekä Indiedays Blog Awards tunnelmiin vähän myöhemmin. Nyt tarjolla olisi asua torstailta. 

Silloin kello soi taas ihan liian aikaisin, ja aamulla tuli kiire ehtiä bussiin. En muistanut että näin lokakuun loppupuolella voi sataa vaikka luntakin, joten heitin siinä kiireessä päälleni vain nahkatakin sekä viitan lisälämmikkeeksi. Bussipysäkillä olin jäätyä pystyyn. Kävelin pientä ympyrää pitääkseni verenkierron vilkkaana, ja rukoilin ettei linja-auto olisi myöhässä. Helsinkiin saavuttuani jäkytyin. Siellähän oli lumi maassa! 


Tapasin Anna-Marian bussiasemalla ja naureskelimme vaatevalinnoillemme. Kummallakin oli auttamatta liian ohut vaatetus päällä, mutta ei auttanut kuin kärsiä. Onneksi pääsimme napsimaan asukuvat sisätiloihin, eikä kuvista näin ollen tullut Petteri Punakuono-näköismateriaalia.

Kuvat Anna-Maria/Secret Wardrobe

Kiitokset siis PR toimisto Republicille Canonin kuvausseinän lainasta, ja kiitos myös rakkaalle kaimalleni näistä kuvista. 

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Ansku

Löydät minut Instagrammista nimellä annamaria_shoeloverblog

torstai 23. lokakuuta 2014

Dieselin kevät -15

On tässä pimenevässä loppusyksyssä yksi hyvä puoli. Nimittäin se, että hiljalleen ensikevään muoti valtaa PR-toimistot vaatteiden ja asusteiden muodossa. On aika ihanaa saada sitä kautta pieniä muistutuksia, että pimeys kestää taas vain oman aikansa, ja valo melkein pilkistää jo tunnelin päästä. 

Valo pilkisteli tänään myös Erottajan Kasinon kattoikkunoista, kun kauniiseen tilaan oli tuotu Dieselin ensi kevään mallistoa. Siinä Rockyroadia mutustellessamme, me ihastuttavan kaimani kanssa ihastelimme uutuuksia, ja kuuntelimme mielenkiinnolla kun Dieselin edustaja Janne Koskela kertoi mallistosta. Tässä näitä herkkupaloja nyt olisi, olkaa niin hyvät: 

Ehkä eniten ihastutti ruskea mokkabikertakki, jonka huolisin kevätgarderoobiini mielihyvin. Todella kaunis, ja materiaali on unelmanpehmoinen. Miesten rekistä hypistelin pitkään paisleykuvioitua kauluspaitaa. Pohdiskelin nimittäin, sopisiko se Janille. Kysyin äsken pukisiko mies tuon päälleen, mutta vastaus jäi hiukan epäselväksi. Selkeästi kuosi mietitytti, muttei saanut kuitenkaan täystyrmäystäkään. 

Farkuista täytyy muuten mainita, että Diesel käyttää farkkukankaissaan erityistä tekniikkaa, joka saa kankaan palautumaan muotoonsa, ilman että syntyy esimerkiksi inhottavia polvipusseja. Kuitujen langat on Janne Koskelan mukaan punottu kierteelle, joka mahdollistaa kankaan palautumisen venytyksen jälkeen. Ihan mahtavaa! Tahtoisin päästä testamaan näitä napakoita "ihmefarkkuja"!

Ensikevään trendien ihastelun lisäksi olenkin sitten lähinnä vain paiskinut töitä, lenkkeillyt koirien kanssa, tavannut paria ystävääni ja ehdinpä poiketa kuntosalillakin kertaalleen tällä viikolla. Olen vähän väsynyt. Odotan kovasti sitä aamua, kun en herää kellonsoittoon, vaan vasta sitten kun viitsin(tai sitten, kun tuo meidän juniorikoira herättää tökkäämällä märän nokkansa silmääni). Se aamu ei vielä ole näköpiirissä. Huomena kello soittaa 4.45. Yök. Mutta hei, viikonloppuna on Indiedaysin juhlat, se on kiva juttu. Minä aion pukea päälleni paljetteja. 

Hauskaa loppuviikkoa!

Ansku

maanantai 20. lokakuuta 2014

I love me 2014, minun näkökulmastani

Niihin tarvittaisiin ainakin kaksi päivää aikaa. Pitäisi saada kierrellä, kaarrella, tutustua, ihmetellä ja istua välillä alas. Niin iso se on. Suomen, ja käsittääkseni koko Pohjois-Euroopan suurin kauneusalan messutapahtuma siis. Kyse on tietenkin I love me-messuista, joihin sisältyy oikeastaan viisi tapahtumaa. Minä  tutustuin tarjontaan vain yhtenä päivänä, eilen sununtaina. Epäilen, että melko suuri osa jäi näkemättä, vaikka olin paikalla melkein koko päivän. Siis siihen asti, kun jalat eivät enään jaksaneet kävellä, eikä  ajatuskaan oikein kulkenut. 


Kamera kulki tiiviisti mukana, ja taltioin muistikortille monia mielenkiintoisia asioita ja osastoja. Tässä messut minun näkökulmastani: 


Vietin päivää ala-aste aikaisen ystäväni kanssa. Mimmi on kovan luokan autotyttö, joten oikeastaan ensimmäisenä paikalle päästyämme kävelin hänen vanavedessään kohti paholaisenpunaista Audia, sekä E. Lindroosin osastoa. Audi oli ihan mielettömän upea, mutta niin oli myös Audi TT 2015-korukin, jonka saa se onnekas, joka ostaa tuon auton omakseen. 

Juttelin korun suunittelleen Olli Lindroosin kanssa suunnitteluprojekista, ja siitä, kuinka mies osasi yhdistää koruun auton hengen, mutta kuitenkin myös jotain naisellisen herkkää. Olli kertoi että kolmiulotteisuus on suuri osa korua, ja että nykytekniikka mahdollistaa vastakohdilla leikkimisen. Tuloksena on vahva ja näyttävä, kuitenkin samaan aikaan kevyt ja hento koru. 


Korujen ja kellojen lisäksi messuilla oli tarjontaa oikeastaan joka tarpeeseen. Löytyi muotia, kauneutta ja terveyttä. Yksi osio oli kuitenkin suorastaan räjähtänyt. Nimittäin kaikenlaisia smoothieita, raakakakkuja, ja muita terveysherkkuja löytyi jos jonkinmoista. Maistelimme ainakin Leaderin BareBar-raakapatukkaa, joka oli meidän kummankin mielestä tosi hyvää. 


Testailimme Tempurin osastolla sänkyjä sekä tyynyvaihtoehtoja. Osasto melkein koitui kohtaloksemme, sängyt nimittäin tuntuivat niin äärettömän mukavilta, että niistä ei tehnyt mieli nousta lainkaan. 

Vuoden suunnittelija-tittelin juuri voittaneen Katri Niskasen osastolla oli myynnissä vaikka mitä herkkuja. Ihastuin erityisesti minihameeseen, jonka etupuolta koristi kultainen palanen(saatoin myös manailla tässä kohtaa puolittunutta palkkaani). 


Minä olen suuri teen ystävä, senhän varmaan jo tiesittekin. Nordqvistin osastolla sisäinen lapseni heräsi, ja olin hetken kuin lapsi karkkikaupassa. Mukaan lähti muutamaa laatikko teetä. Samoin taisi käydä eräälle vaalealle kaunottarelle, jonka tapasin samaisella osastolla. 


Lumin osasto pursuili kauniita laukkuja, mutta jäin kaipaamaan kenkiä. Olisin mielelläni sovittanut nilkkureita, joita olen ihastellut jo viime keväästä asti.  

Kokonaisuutena messuista jäi hyvä mieli, siitäkin huolimatta että päivän lounas oli suorastaan surkea. Nälkä oli jo aikamoinen, kun istahdimme odottelemaan pasta-annoksiamme Bella Pastellaan. Odottelu pitkittyi, ja kun vihdoin ystäväni sai oman annoksen eteensä, jäin minä vielä nuolemaan näppejäni. Ystäväni annoksesta oli puolet jäljellä kun sain oman, savuporopastan eteeni. Poro maistui koiranruualta, joten lopputulos oli se, että söin annoksesta vain pastan. Maksoin siis kipollisesta makaroonia 14€. Harmittaa. 


Kaikista mielenkiintoisin osio messupäivässä oli ehdottomasti I love fashion-messumuotinäytös. Kokonaisuus oli Teri Niitin käsialaa, ja todella onnistunut. Lava oli täynnä hienoja stailauksia, yksityiskohtia sekä kenkiä, joista en saanut silmiäni irti. 


Lavalla nähtiin mm. Specsavers, Elisabeth Ebendorfer, Lumoan, Turkiskaupan liitto, Moon Boom, Falke, Nanso, Boomerang, 2or+, Vuoden Nuori Suunnittelija-Piia Emilia, Halonen, Pirita, Parajumpers, KN-Collection, Gant Rugger, Change, Jukka Rintala, Vespa ja Ritva Liisa Pohjalainen. 


Ehdottomasti ensi vuonna uudestaan, mutta niinkuin jo aluksi totesinkin, taidan jakaa messut kahdelle päivälle, jotta saan kaiken irti. Mieli kun ei oikein ota vastaan määräänsä enempää. 

Uusi viikko, uudet kujeet!

Ansku

perjantai 17. lokakuuta 2014

Vintagehattu

Mikäs tässä on ollessa, aurinko paistaa ja linnut laul... ei sentään. Linnun laulua kuulee kai sitten taas keväällä. Mutta aurinko, se paistaa ihan mielettömän kauniisti. Tällä hetkellä nautiskelen sen kauneudesta istuessani tässä keittiönpöydän ääressä, ajoittain olan yli vilkuillen kohti valoa. Saan valosta energiaa. Yleensä. Nyt tuntuu jotenkin tosi väsyttävältä. Haluaisin kömpiä peiton alle. Ehkä nukahtaa, tai sitten lueskella uusinta muotilehteä johon yritin syventyä eilen junamatkalla.

On vähän vaikea keskittyä. Luulen, että tämä johtuu kahdesta huonosti nukutusta yöstä. Edellisyö kului unissakävelyn, sekä puhumisen merkeissä. Näin unta Luumuttaren Sannasta. Yksityiskohdat ovat jo jääneet unholaan, mutta sen tottavie muistan, kuinka kerta toisensa jälkeen seisoin sänkyni vieressä, ja kyselin ääneen, että MIHIN mä oikein nyt menen. Hetkeä aiemmin olin siis uneksinut blogikollega Sannasta, jonka kanssa olin menossa johonkin. Pahus kun en muista paikkaa. Perille en kuitenkaan päässyt, vaan hätistelin itseni takaisin sänkyyn tajutessani, että kaikki oli unta. Sama toistui kolmasti.


En nukkunut hyvin viime yönäkään. En tosin onnekseni puuhastellutkaan edellisyön tavoin. Kävin koiran kanssa juoksemassa kevyen aamulenkin, ja painuin sitten suihkuun sulamaan. Erikoinen tunne, kun on hiki ja samaan aikaan on ihan jäätävän kylmä. Sulattelin hileisiä reisiäni liian kuumalla vedellä, vähän liian pitkään, kunnes maltoin siirtyä keittiöön paistamaan aamupalamunia. Ja nyt päästään sitten taas siihen, kuinka haluaisinkaan mennä peiton alle. Sen sijaan lähden pian töihin.

Eilen ei ollut työpäivä, mutta väsymyksestä huolimatta silti oikein kiva päivä. Pahoitteluni kuitenkin kaikille tapaamilleni ihmisille, -en oikein ollut parhaimmillani. Sanat takeltelivat enkä ylläty jos joku kuvailisi katseeni olleen jotenkin tyhjä. Siltä tuntui päässänikin. Varsinkin kun syömiset jäivät aamupalanakkeihin, ja iltapäivällä tuntui jo olokin melko huteralta. Skumppalasi tyhjään vatsaan sai sydänparkani hypähtelemää ylimääräisiä voltteja, ja ottamaan sitten pieniä, mutta ärsyttävän nopeita pyrähdyksiä pumppaillessaan verta eteenpäin. Huh. Ei lainkaan tavoittelemisen arvoinen olotila.

Asukuvat ovat tällä kertaa vähän erilaisia, mutta niinkuin sanotaan, vaihtelu virkistää. Testasimme eilen Anna-Marian kanssa PR toimisto Rebublicin kuvausseinää. Kiitokset vielä tätäkin kautta! Tykkäsin tosi paljon tällaisesta studiomaisemmasta fiiliksestä, vaikka toki ulkokuvat nätissä maisemassa ovat edelleen mieleisiä.

Lähdin eilen liikenteeseen tummassa lookissa. Asusta löytyi vain mustaa, sekä hitunen tumman sinistä pitsisten sukkisten, kynsilakan ja silmämeikin muodossa. Päähän laitoin mummulta takavarikoimani vintagehatun. Olisi mokoma muuten hävittänyt tuon aarteen.

Aurinkoista päivää, ja hauskaa viikonloppua! Nähdäänkö muuten I love me-messuilla suununaina?

Ansku

Kuvat: PR toimisto Rebublic sekä Anna-Maria/Secret Wardrobe

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Harmaa neule

Olin viime viikolla yhden yön pois kotoa, kun kaimani ystävällisesti majoitti minut valkoiselle sohvalleen. Pukeuduin seuraavana päivänä mieheni pehmoiseen, häneltä tuoksuvaan neuleeseen. Voisin kaihoisasti väittää, että näin kuvittelin mieheni olevan lähempänä minua. En kuitenkaan väitä, vaatteen valinta oli nimittäin puhdas sattuma(ettei nyt kenellekkään jää epäselväksi, mainittakoon, että rakastan miestäni silti huomattavan paljon). Eäilin, että Helsingissä voisi olla kylmä tuuli, joten kaipasin jotain oikeasti lämmintä ylleni. Kuinka oikeassa olinkaan. Hattu ei olisi pysynyt päässä siinä tuulessa, ja viima yletti luihin ja ytimiin. Kiittelin itseäni viisaasta päätöksestä pihistää Janin harmaa merinovillaneule omaan käyttöön.

Kääntöpuolena asiassa on nyt vain sitten se, että haluaisin itsellenkin tällaisen laadukkaan lämpöisen puseron. On raivostuttavaa, että naisille tarjotaan kohtuuhintaisina neuleina lähinnä akryylia. Tein pienen tutkimustyön jokin aika sitten vieraillessani eräässä vaateliikkeessä. Naisten neuleet olivat melkein kaikki suureksi osaksi akryylia, kun taas miehille oli tarjolla puuvillaa. Tarvitseeko sanoa erikseen, että aikalailla samaan hintaan?

Kurkistin äsken erään netissä toimivan naistenvaateliikkeen sivuston neuletarjontaa. Klikkasin välisivuille mieleisiä neuleita yhteensä kymmenen kappaletta summanmutikassa. Näistä neuleista vain kolmeen oli käytetty jotain muuta materiaalia kuin akryylia. Keräsin sitten miesten puolelta kymmenen mieleistä neuletta välisivuille ja tarkistin niiden materiaalitiedot. Kahdessa oli käytetty akryylia, mutta yksikään ei ollut 100%:sti siitä valmistettu. Sekä naisten että miesten neuleiden hintatiedot oli rajattu samansuuruisiksi, alle 101 euroa maksaviksi.


Minulla olisikin nyt kehitysidea. Kun kerran nettiliikkeiden hakutuloksia voi rajata erilaisin keinon, mm. hinnan, valmistajan tai värin mukaan, olisikin hienoa jos voisin halutessani rajata tulokset myös materiaalin mukaan. Jos tällainen nettisivusto on jo kehitetty, ja jollakulla on siitä kokemusta, ottaisin vinkin ilomielin vastaan. Mikäli näin ei ole, voi tämän kehitysidean ostaa minulta kohtuulliseen 10 000 euron hintaan.

Laadukasta päivän jatkoa!

Ansku


P.s: jos joku tietää sanonnan summanmutikka, taustan tai historian, saa jättää kommenttiboksiin!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Antaa kimaltaa

Suhtautumiseni kynsilakkoihin on aina ollut kovin vaihteleva. Noh, myönnetään, jopa penseä. Mutta hei, ei voi syyttää ihmistä joka ei työnsä vuoksi voi koristella sormenpäitään miten tahtoo. Jatkuva lakkaaminen ja sitten taas sen poistaminen käy yllättävän raskaaksi. Myös kynnen pinnalle, saati kynsinauhoille. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut osittaisen työajan myötä, ja olen suorastaan yllättynyt ihastuksestani kynsilakkoihin.

Viininpunainen, valkoinen ja sininen ovat tämän hetken lempisävyjäni, mutta niiden rinnalle on kirinyt jotain hileistä. Nimittäin glitterlakat. Löysin hilelakkojen ihanuuden blogikollegani Tarun lempeällä avustuksella("osta pois") talvella, kun ihastelimme erään tavaratalon kosmetiikkaosastolla glitterlakkoja. Ostin silloin yhden. Ihastuin. Siksi en pannut lainkaan pahakseni, kun posti toi kaksi kimaltavaa lakkaa, jota pääsin testaamaan.

Rimmelin Glitter Bomb-lakkoja löytyy ainakin Sokoksen nettikaupasta viittä erilaista. Minä sain testiin kaksi pulloa, toinen on hopeinen, jonka kimalteet säihkyvät sateenkaareen väreissä, kun valo osuu oikeaan kohtaan. Toinen on suloinen sinipunainen.

Hopeista lähdin testaamaan mustan lakan päälle, ja lopputuloksesta tuli oikein mieleinen: tarpeeksi sähäkkä. Yhdellä vedolla tuli melko paljon hileitä, mutta kun suti on päässyt kynnen loppuun, ei hileitä jääkkään välttämättä suurta määrää. Itse sudin lakan niin, että sutaisin keskelle kynttä kasan hileitä, ja levittelin ne sudilla varovaisesti ympäriinä kynnen pintaa. Aika jees lopputulos. Ja voihan niitä hileitä lisäillä sitten vielä yksitellenkin, mikäli tahtoo runsaamman lopputuloksen.



Bedazzle-niminen lakka vaati testausta läpikuultavan violetin kynsilakan päälle. Lopputuloksesta tuli söpö kuin mikä, ja tätä kirjoittaessani harmittelen, että kohta nämä glitterit pitäisi upottaa kynsilakan poistoaineeseen. Työpäivä edessä nimittäin. Kuvissa kynsilläni on yksi kerros lakkaa. Ihan ok tulos yhdellä vedolla, ja runsaammanhan saa, jos vetäisee päälle toisen kerroksen, tai vaihtoehtoisesti laittaa hileitä yksi kerrallaan. Yksi neuvo näiden kauniiden lakkojen kanssa: kun alat poistohommiin, varaa aikaa. Glitterit tarttuvat kovaa, eikä uudentyyliset "upota ja pyöräytä"-lakanpoistopurkit oikein pure. Vanha pumpulikeino toimii varmemmin.

Mutta mitä mieltä te siellä ruutujenne takana olette? Iskeekö hileet vai oletteko enemmänkin klassisten yksiväristen lakkausten ystäviä?

Kimaltavaa viikon jatkoa!

Ansku

maanantai 13. lokakuuta 2014

Illallinen

Puheen sorinaa, kylmää valkoviiniä ja herkullista kiinalaista ruokaa. Näistä koostui viime viikon tiistai, kun kokoonnuimme illallisen merkeissä muutaman blogimimmin kanssa. Alunperin löysin bloggaamisen ilon siitä, että sain jakaa mielenkiinnon kohteitani muiden samanhenkisten kanssa, virtuaalisesti. Nykyisin olen siitä onnekkaassa asemassa, että olen tutustunut muutamiin samanmoisiin ihmisiin blogien takaa. 

Olen kiitollinen. 


Illallisseurueemme kaksi jäsentä, Cherry sekä Camilla olivat ennestään tuttuja vain blogien takaa, mutta pianpa näihin upeisiin ja valovoimaisiin naisin tutustui ihan livenäkin. Anna-Marian ja Tarun kanssa olemme treffailleet ennenkin, ihan huipputyyppejä nämä kaunottaret.


Ilta oli äärettömän mukava ja onnistunut. Epäilen sen johtuvan siitä, että meitä yhdisti tietyllä lailla samankaltainen asenne kenkiin elämään. Mikään aihe ei ollut tabu, joten kaikenlaiset asiat maan ja taivaan väliltä tuli käsiteltyä siinä kevätkäärylettä rouskuttaessa. 


Minusta ihmisten pitäisi viettää enemmän aikaa yhdessä, ystävät porukalla. Jengistä saa voimaa. 

Ansku

Tarulle suuri kiitos postauksen kuvista!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ripaus viininpunaista

Taustalla soi Jenni Vartiaisen, Minä sinua vaan. Keittiönpöydällä on murusia. Tee jäähtyy mukiini. Rauhallinen sunnuntai, ei kiirettä mihinkään. Nukuttiin pitkään, ja noustiin sitten ihanan laiskasti. Jani lähti metsästämään croisantteja ja tuoreita sämpylöitä. Minä vedin sillä aikaa villasukat jalkaan ja lämmintin paistinpannun kuumaksi. Haluan paistetun kananmunani aina niin, että keltuainen jää vähän pehmeäksi ja valuvaksi, niin että se sotkee sormet.

Nyt vatsa on täynnä ja kädet hakeutuivat taas näppäimistölle. Viimeisin merkintä täällä blogissani on torstailta. Mihin se aika taas katosi? Tai no, tiedänhän minä. Töitä tehdessä. Sillon ei ole yleensä aikaa tai energiaa kirjoittaa, käsitellä kuvia ja mitä blogin ylläpitäminen nyt sitten vaatiikaan. 


Tajusin, että viime sunnuntaistakin on taas jo viikko. Vastahan  me ajelimme Tuulokseen, kohti koiranäyttelyä. Hertta sai hyvät arvostelut ja kunniapalkinnonkin, mutta muuten kävi vähän kehnonlaisesti. Pentuja oli kolme, Hertta sijoittui viimeiseksi. Kokemus oli kuitenkin äärimmäisen tärkeä, näyttely pidettiin nimittäin parkkihallissa. Se tuntui olevan jännittävä paikka tälle meidän vielä kokemattomalle karvakorvalle. Äkkiä tuo siihen sopeutui, mutta jostain syystä muiden rotujen edustajat vähän pelottivat. Seisoskelin pitkään kolmen rauhallisen leonberginkoiran keskellä Hertan kanssa, jotta se tottuisi. Liekö olleen mitään hyötyä, säikyltä vaikutti silti. Kumma juttu, vaikka se on pienestä lähtien nähnyt paljon myös muiden rotujen edustajia. Harjoitukset jatkukoon...


Minä kommin nyt pienen pienille nokkaunille mieheni kainaloon, ja nautin tästä ihanasta, äärimmäisen harvinaislaatuisesta joutilaisuudesta. Huomenna on taas päivä täynnä ohjelmaa. 

Suloista sunnuntaita!

Ansku

Löydät minut Instagrammista nimellä annamaria_shoeloverblog

torstai 9. lokakuuta 2014

Joskus on tärkeää, että muistaa

Viime aikoina olen nauttinut elämästä aivan erityisen paljon. Toivottavasti nämä hyväntuuliset tunteet ovat ainakin jollain tasolla välittyneet myös teille sinne ruutujenne taa. 

Tuntuu hyvältä, kun ei ahdista niin paljon kuin ennen. Jossainvaiheessa postaukseni tekstit olivat niin negatiivisia, että jopa mieheni varovasti tiedusteli niiden tarkoituksenmukaisuutta. Mutta sellaistahan elämä on. Joskus menee huonosti, toisinaan onneksi paremmin. Enkä minä tahtoisi esittää mitään muuta, kuin mitä olen ja mitä tunnen.

Ymmärrän oikein hyvin sellaisten bloggaajien kannan, jotka jo bloginsa etusivulla kertovat keskittyvänsä blogissaan elämän mukaviin asioihin, ja positiivisiin näkökulmiin. Se on ihan ok. Mutta minä en ole sellainen. Tämä blogi, minun blogini, on sellainen jossa kerron omista asioistani sen kaltaisina kuin ne ovat. Myönnän, että pahimpia kirosanoja yritän vältellä kuin ruttoa, enkä tietenkään voi kertoa ihan kaikkea kaikesta. 


Haluan kirjoittaa hyvinvoinnista, tyylistäni sekä matkailusta, mutta haluan kertoa välillä myös elämästäni. 

Olen harmissani siitä, että silloin kun tuntui että menee aivan erityisen huonosti, en tajunnut pitää päiväkirjaa. Sellaista täysin sensuroimatonta ja omaa, koska silloin suodatin tosi paljon pois täältä blogistani. Jouduin suodattamaan. 

Nyt ne fiilikset ovat vain muisto. Sellainen, jonka aikakin on osittain kullanut, vaikka siitä ei edes ole järin kauan.


Usein sanotaan että pitäisi kääntää katse tulevaan. "Tikulla silmään, joka vanhoja muistelee", sanoo vanha sananlasku. Mutta minä haluaisin muistaa ne kurjat ajat vähän elävämmin. Niiden muistojen ja tunteiden avulla elvyttäisin aina sen fiiliksen, joka ajaa minua eteenpäin, kohti haaveitani.

Ihan kaikkia muistoja en haluaisi pitää mielessä niin elävästi. Vuosien takaiset nöyryytykset ja henkisen - ajoittain fyysisenkin - pahoinpitelyn jäljet parisuhteessa ovat piirtyneet mieleeni polttomerkin tavoin. Niistä en saa mitään hyvää. En ole lainkaan vahvempi, olen vain varovaisempi. Pelokkaampi. Epäluuloisempi. 

Mutta kokemukseni naisten välisestä kiusanteosta haluan muistaa. Jostain syystä niiden kokemusten vuoksi olen vahvempi nyt. Ehkä siksi, että tein asioille jotain heti. Pystyin vaikuttamaan. 

Silloin aikoinaan olin hiljaa. Annoin anteeksi ja otin vastaan taas sen saman, kerta toisensa jälkeen, kunnes vuosien jälkeen lähdin pois särkyneenä. Siitä on kymmenen vuotta, eivätkä ne haavat vieläkään ole parantuneet.

Kuvat Anna-Maria/Secret Wardrobe

Tällä kirjoituksellani haluaisin muistuttaa, että voimme itse vaikuttaa. Ota aina asiat puheeksi, ne vähäpätöisimmätkin. Älä lakaise mitään maton alle. Valitse toisin. Jos valintasi olikin väärä, valitse uudestaan, tällä kertaa viisaammin. Kyseenalaista. Onnellisuuden voi löytää, kun sitä tavoittelee aktiivisesti.

Onnellista loppuviikkoa!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Laatua ja muotia: Marks&Spencer

"On aika päivittää vaatevarasto tuleviin viileämpiin kuukausiin", sanoo Marks&Spencer, tuo perinteikäs brittivaateketju palatessaan taas Suomeen. Ketju avaa ensimmäisen myymälänsä Helsinkiin, Sokoksen yhteyteen nyt torstaina! Kävin ennakkoon tutustumassa M&S:in mielenkiintoiseen maailmaan. Mielenkiintoiseen siksi, että ketjua on mainostettu laadukkaana, mutta kuitenkin kukkaroystävällisenä. Tällaisia yhdistelmiä on Suomessa aivan liian vähän. Ja hei, herkkusuitakaan ei ole unohdettu. Miestenosaston kanssa samasta kerroksesta oli lohkaistu palanen vain Englantilaisten elintarvikkaiden ystäville. 


Astelin keskelle kauniita sävyjä sekä upeita kuoseja, ja pohdiskelin, että tässä on melko monipuolinen tarjonta. Marks&Spencerillä on edustuksessaan eri mallistoja, niin klassista tyyliä suosiville, kuin vähän boheemimpaa lookkia hakevallekin, ja kaikkea siltä väliltä. Täytyy myöntää, että kun liike aukeaa pian myös Hämeenlinnaan(30.10), olen etunenässä hipeltämässä vaatteita, ja tutustumassa laatuun sekä tarjontaan paremmin, ajan kanssa. Mutta ensivaikutelma, se on naistenvaatepuolelta oikein raikas. Miestenpuoli taas näytti kovin miehekkäältä ja, noh, englantilaiselta. Helsingin ja Hämeenlinnan lisäksi ketju avaa myymälän myös Jyväskylään 22.10.


Mitäs sanotte? Kiinnostaako Marks&Spencerin paluu?

Mukavaa illan jatkoa!

Ansku