maanantai 26. tammikuuta 2015

Paikka, jossa vihreät papukaijat lentävät

Miellyttävin tapa tutustua Meksikolaiseen Maya-raunioalueeseen, on majoittua aivan alueen kylkeen. Siis ihan niin lähelle, että parvekkeelta voi ihailla heidän observatoriotaan - paikkaa, josta muinaiset intiaanit tähyilivät tähtiin.

Olen kyllästänyt itseni viime päivinä kaikenlaisella tiedolla Mayoista. Ennen Meksikon lentoa ahmin informaatiota netistä, ja täällä paikan päällä kävin katsomassa planetaariossa jännittävän kertomuksen heidän mytologiastaan. Hankin myös pienen opaskirjasen, ja eilen istuin muiden kiinnostuneiden seurassa pimeydessä, tähtikirkkaan taivaan alla edessämme mieletön näytös. Valtavaan pyramidiin heijastettiin Maya-tarina niin taitavasti, että eläytyminen oli taattu, vaikka kertomus olikin Espanjaksi.


Raunioista tarinoin enemmän myöhemmin, nyt sen sijaan haluaisin esitellä teille paikan, jossa vietin kaksi viimeistä yötä. Hotelli Mayaland sijaitsee aivan Chichen Itzan raunioiden vieressä, melkein sisällä aluetta. Kuvittelin päätyväni pieneen, intiimiin paikkaan, jonka piha-alueella olisi muutama bungalowi, ja päärakennus olisi yhdessä kerroksessa. Todellisuus oli toinen. Hotelli olikin todella suuri. Ihmiset kuitenkin katosivat alueelle kohtalaisen hyvin, ja paikka oli melko rauhallinen. Tosin lounasaikaan valtavat ryhmät kansoittivat buffet-ravintolan, jota hyvin pian osasimme vältellä.


Meidän huoneemme oli suuri. Ja valoisa. Parvekkeen puoleinen ikkuna oli melkein pelkkää lasia vain, ja näkymä ilahduttavan viidakkohenkinen. Parvekkeen alla kasvoi 150-vuotias puu. Niin valtava, että ainakin kolme ihmistä tarvittaisiin halaamaan sitä, jotta kädet osuisivat toisiinsa. Latvustossa lenteli jos jonkinmoista sirkuttajaa. Aamuisin heräsimme valloittavaan linnunlauluun. Toisesta ikkunasta oli näkymä Mayojen observatoriolle.


Oletko koskaan syönyt aamupalaa riikinkukon seurassa? En minäkään. Ennen tätä päivää. Siinä minä siemailin kaikessa rauhassa raikasta appelsiinimehua aamuauringon lämmittäessä olkapäitä. Linnut sirkuttivat puissa, ja yön jäljiltä vielä jähmeä iguaani paistatteli aurinkoisella kivellä siinä lähellä. Sitten riikinkukko asteli pöytien välistä esiin. Leukani loksahti epäuskosta melkein lautaselleni asti, ja tarjoilijaa nauratti. Riikinkukon nimi oli Freddy. Siinä se sitten tallusteli. Kiersi meidän aamupalapöytämme, kuikuili leivänpalastani. Ja jatkoi matkaansa.

Mekin jatkoimme. Otimme kyydin, löysimme itsemme Valladolidista. Kaupungista, jonka ensin konkistadorit valloittivat mayoilta, ja sitten toisinpäin. Huomenna matka jatkuu jälleen...


P.s: voit seurata reissuamme myös Instagramissa.

Ansku


Translation:

Place, Where The Green Parrots Flies

The most pleasant way to explore the Mexican Mayan ruins area, Chichen Itza, is to book a room right on the side of the region. I mean so close that you can adore Mayan observatory from the balcony of the suite - the place where the ancient Mayans looked up to the stars.

Hotel MayaLand is located right next to the Chichen Itza ruins, almost inside the area. I supposed to end up in a small, intimate place with a garden area and a few bungalows. The reality was different. The hotel was really big. However, people disappeared in the area quite well, and the place was pretty quiet. However, at lunchtime huge groups of tourists populated the buffet restaurant.

Our suite was big and bright. Balcony sided wall was almost plain glass and the view was delightfull, spirit of jungle. Next to the balcony, grew a 150-year-old tree. So huge, that at least three people would be needed to hug it, so that their hands would touch to each other. Plenty of birds lives in the shadow of the tree. In the morning we woke up to a pleasant singing of birds. From another window you can see the Mayan Observatory. Not bad.

Have you ever eaten breakfast with a peacock? Me neither. Until today. There I was quietly sipping my fresh orange juice in the morning sun. Birds were singing in the trees and a green iguana was warming it`s body on a rock. Then a peacock walked between the tables. My jaw fell to my plate,  waiter laughed. Peacock's name was Freddy. There it was walking aroud our table, looking at my bread. And then continued his journey.

We also continued our journey. We took a ride and found ourselves from Valladolid. Today the journey continues again...

18 kommenttia:

  1. Oi wau miten upeita kuvia ja kiitos näistä toit aurinkoa tänne synkkyyteen. <3

    Ihanaa alkanutta viikkoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla jos pidit :)

      Mukavaa sunnuntaita sinne!

      Poista
  2. Oi teitä onnekkaita. Kiva seurata täältä ja lisätä taas yksi kohde "kerran elämässä"-listalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla :) Jos Meksikossa aiot vierailla, voin suositella Chiczen itzaa, magee paikka!

      Poista
  3. Apua miten ihanalta siellä näyttää. Tää loskakeli unohtuu aina hetkeksi, kun katselee täältä kuvia ♥

    VastaaPoista
  4. Kauniita maisemia! Mä olen ollut lintukammoinen siitä asti, kun pelikaani puri minua Kyproksella 1980-luvulla (:D) ja katselin jo Instasta kauhuissani, etten olisi pystynyt syömään riikinkukon seurassa, apuaaaa...!

    VastaaPoista
  5. Siis voi ihanaa! Ja millaisia kuvia!
    Mä itse pelkään lintuja aivan liikaa..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää että hiukan jänskätti. En ole tottunut riikinkukkoihin! :D

      Poista
  6. Oiiii, onpa kauniita kuvia ja miten hyvin kirjoitat reissustakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Vivian, ihana kuulla <3

      Poista
  7. toi riikinkukko!!
    ihanaa reissua sinne teille, nähdään taas toivottavasti pian :)

    ps. oli pakko palata taas blogin, vloggaamisen ja BLOGGERIN ääreen, kuka olisi uskonut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Freddy oli aika huikee :D Ja hei mahtia että olet palannut, tulen tsekkaamaan...

      Poista
  8. Chichen Itza on kyllä omallakin must see -listalla. Upeita kuvia taas kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Ja kiitos, ihana kuulla <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!