sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kaunis hopeakoru

Minä pidän koruista. En kuitenkaan sillä harakkamaisella tavalla, joka saa pään kääntymään jokaisen kiiltävän helyn (tai haarukan) perään. Minun pääni kääntymiseen tarvitaan jotain tietynlaista. Mitä boheemimmasta korusta on kyse, sitä varmemmin silmäni kiinnittyvät siihen. Hippikorujen lisäksi myös runsaat barokkihenkiset statementkaulakorut ja sormukset himottavat. Ja korut joilla on tarina.

Muutamia vuosia sitten sain äidiltäni lahjaksi riipuksen. Yksinkertainen, äärimmäisen kaunis riipus pääsi heti rakkaimpien korujeni joukkoon. Se koru oli ensimmäinen lahja, jonka isäni on antanut äidilleni.

Pari viikkoa sitten poikkesimme kylään anoppilaan. Mieheni mummu siirtyi jokin aika sitten tuonpuoleiseen. Hänen asuttamaansa omakotitaloon ehti kertyä melko paljon kaikenlaista vuosien varrella. Tavaroita läpikäydessään anoppi löysi korun. Hopeisen riipuksen, jota koristaa kaunis vaalean lila kivi. Korun mummu oli saanut vävyltään -mieheni isältä - silloin kun mieheni syntyi. Herrasmiehenä appiukkoni muisti toki myös vaimoaan synnytyksen jälkeen, mutta myös anoppiaan. Miten huomaavaista. Ja nyt tuo kaunis, vanha koru koristaa minun kaulaani.

Koru on hyvä lahja, tosin hiukan hankala ja vaatii vaivannäköä. Lahjansaajan maku täytyy tuntea, mutta sitten kun osuu oikeaan, on lahja ikimuistoinen. Parhaassa tapauksessa se jatkaa matkaansa sukupolvelta toiselle, niinkuin nämä korut.

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe


Olisi ihana kuulla teidän tarinoitanne tärkeän korun takaa.

Mutta nyt, Tähdet, tähdet! Kääntäkää siis mtv:lle. Illan jatkoja!

Ansku

26 kommenttia:

  1. On kyllä kaunis koru ja tarina tekee siitä vielä upeamman! <3

    Mä taidan tarttua tähän koru, jolla on tarina, juttuun ihan oman postauksen verran, kiitos siis vinkistä! :)

    VastaaPoista
  2. Hei mahtavaa! Jään vaklaamaan millainen tarina ja koru on kyseessä :)

    VastaaPoista
  3. Tiedätkö, minulla on tuo sama koru sormuksena! Olen nyt kuumeisesti pari viikkoa etsinyt sitä, kun en tiedä mihin kaapin kätköihin olen sen piilottanut. Epäilen, että tuo on Pentti Sarpanevan käsialaa. Katso googlen kuvahaulla, niin ymmärrät, miksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, verkkokalvolle pöllähti toinen toistaan upeampia koruja! Toivottavasti sormus löytyy.

      Poista
  4. Upea koru ja aivan ihana tarina korun takana :).

    Minulle tärkeimmät korut ovat äitini vanhempien vihkisormukset. Äitini päätti antaa ne minulle omien häitteni jälkeen ilman mitään suurempaa syytä. Sormukset ovat vielä korurasiassa odottamassa, mitä niille keksin. Haluaisin säilyttää sormukset juuri sellaisinaan kuin ne ovat,joten ehkä ostaa niiden kaveriksi vain kultaisen kaulaketjun. Näin niitä pystyisi käyttämään helposti, eikä tarvitsisi alkaa pienentämään tai yhdistämään niitä :).

    VastaaPoista
  5. Miten kaunis koru ja kaunis tarina sen takana.

    Hääpäivänä pidin kaulassa ystävieni ostamia Kalevala Korun Meri-sarjan koruja, joilla on valtava tunnearvo tätä kautta. Suurin osa suosikkikoruistani ovat lahjoja mieheltäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niillähän on sitten tuplasti tunnearvoa, kun on ystäviltä saadut, ja ollut käytössä tärkeänä päivänä <3

      Poista
  6. Voi miten kaunis koru - minulla on hieman samantapainen, mutta kivi on musta ja sileäpintainen - täytyy tarkistaa illalla, onko sama koru;) - ja taidanpa tehdä kuten Reetta ja kertoilla muutaman korun tarinat jossain postauksessani - kiitos vinkistä;)
    Kivaa uutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, kuulostaa upealta! Siinä on vähän sellaista mystiikkaakin sitten :)

      Ja kiva jos toteutat postauksen. Mukava nähdä minkälainen koru ja minkälainen tarina.

      Poista
  7. Minä tulen perimään äidiltä tietty korut, mutta siinä samalla tulee myös äidinäidin ja äidinisän vihkisormukset. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooo wau! Upea juttu sitten aikanaan :)

      Poista
  8. Mielettömän tyylikäs koru, ei liikaa hötöntöttöä vaan juuri sitä jotakin.
    Itsellenikin korut ovat tärkeitä mutta en omista kasapäin koruja vaan samalla periaatteella kuin sinulla. Kun ihastun johonkin koruun niin pidän sitä kans kauan, todella kauan. En ostele koruja joka viikko että niitä sitten roikuu joka nurkassa käyttämättömänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli mieleen sun kommentista,että mulla on roikkunut nämä samat korvikset jo varmaan 15 vuotta! Sain joskus siskolta lahjaksi, ja ne kasvoivat kiinni. Toki joskus vaihdan, mutta pääasiassa nämä roikkuvat korvissa. Jos näille sattuisi jotain, olisin pulassa :D

      Poista
  9. Apua apua mitkä korot sulla on jalassa, muutenkin tosi kaunis look ♥ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Kiitos vain! Oi nämä on kyllä ihan lempparikengät nyt :)

      Poista
  10. Ihana koru ja sopii niin hyvin tuolle siniselle neuleelle ♥ Kengät on makeat myös , platformia on sen verran , ettei korn osuus liene aivan huikea ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nimenomaan. Platform on erinomainen keksintö :D

      Poista
  11. Mullakin on mummolta saatu vanha kalevalakoru jolla on tunnearvoa ehkä enemmän kuin millään muulla omistamallani esineellä. Ajan saatossa patinoitunut pronssi vaatisi puhdistusta, mutta on omalla tavallaan kauniskin. Upea tuo sinunkin korusi! Ja mikä herkullinen laukku, nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita koru blogiin, olisiko kiva nähdä se?

      Poista
  12. Tuo laukku on täydellinen huutomerkkiasuste asuun kuin asuun. Kivasti tuo väriä asuun! :) xx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi. Ja olen ihan samaa mieltä. Muuten asu oli niin tumma, joten ripaus oranssia huulipunan ja laukun muodossa piristi sitä kivasti.

      Poista

Kiitos kommentistasi!