keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Tärkeä muutos

Minun piti oikeasti kirjoittaa huonosti alkaneesta eilisestä päivästä. Siitä, kuinka ärsyttävää on kun raa`at kananmunat ovat loppu, etkä saakkaan paistettua munaa leivän päälle. Ja niistä valmiiksi keitetyistä ei irtoa kuoret, ei sitten millään. Piti myös mainita kuinka paljon sieppaa, kun kesken muutenkin takkuavan lenkin penikat alkavat oikutella, ja tiedossa on taukoa juoksusta. Eiliseen aamuuni kuului myös muutama muu negatiivissävytteinen asia, mutta ei niistä kai sitten enempää. Postauksen alkuperäinen tarkoitus olisi ollut vertaistuellinen muille tiistain runtelemille.

Mutta eihän siitä mitään tullut. Päivä nimittäin osoittautuikin oikein hyväksi. Sen lisäksi, että ihastuttavan Reetan seurassa ei voi olla ikävää, ja Helsingin vierailu oli muutenkin kaikenkaikkiaan mukava, oli päivässä vielä yksi juttu, joka teki siitä parhaan pitkään aikaan. Tajusin, että asia joka on vaivannut minua koko aikuisikäni - ollut osa identiteettiäni - on hävinnyt.


Olen nukkunut äärimmäisen huonosti jo vuosikaudet. Jo lapsena ja teininä nukuin levottomasti, kävelin paljon unissani - unisista höpöttelyistä puhumattakaan. Hoitajan työuran alettua kahdeksantoistavuotiaana, yöunet muuttuivat entistä harvemmaksi herkuksi. Huonosti nukutuista öistä on tullut vuosien mittaa pikkuhiljaa normaalia arkea. Mikäli olen halunnut varmistaa edes jokinlaiset unoset, olen ollut pakotettu käyttämään unilääkkeitä. Viimeiset kaksitoista vuotta olen toisin sanoen ollut väsynyt, tokkurainen, kiukkuinen, huonomuistinen ja varsinkin aamu-uninen. Edes kymmenen tunnin yöunet eivät ole riittäneet, ja siskontyttö on udellut useasti, miksi olen aina niin väsynyt. Mitä voikaan toisaalta odottaa, kun yö on mennyt valvoessa tai lääkityksen alaisena. Työni on stressaavaa, hektistä ja raskasta. Eritysherkkänä ihmisenä koen nämä työn ikävät puolet vähemmän herkkiä kollegoitani voimakkaampina, joten voitte vain kuvitella miltä kiireisen ja raskaan iltavuoron jälkeen tuntuu. Katselet kattoon vielä kolmelta yöllä tietäen kellon soivan parin tunnin kuluttua. Uusi raskas päivä taas tiedossa.

Viimeisten kahdentoista vuoden aikana olen nukkunut hyvin vain lomien aikaan - siis sitten kun olen käyttänyt ensin viikon lomastani siihen, että huomaan vihdoin olevani lomalla. Olen aina todennut, että kotona en nuku, matkoilla ja mökillä sen sijaan koisaan kuin tukki (viime vuoden Tansanian reissua ei tosin voi lakea tähän mukaan).

Viime kesänä tein päätöksen. Aloin pikkuhiljaa työstämään uranvaihdosta. Käytännössä se tarkoitti sitä, että aloitin avoimet opinnot ammattikorkeakoulussa ja puolitin työaikani. Silti viime syksy meni vielä aika tokkuraisissa olotiloissa.


Nyt on kulunut noin puoli vuotta siitä, kun aloitin puolikkaan työajan tekemisen. Havahduin eilen siihen, että olen herännyt jo monena aamuna ennen kellon soittoa. Virkeänä. Voin kertoa, se on outo tunne. Todella, todella outo tunne. Sain tästä esimakua jo tammikuussa Meksikon matkalla, mutta kuvittelin että virkeät kello seitsemän heräämiset johtuivat aikaerosta - ja että meikäläinen nyt vain sopii Meksikolaiseen aikaan niin hyvin. Kotiinpaluu toi mukanaan melkein kahden viikon jetlagin, jota sotki vielä raskaat työvuorot. Kuvittelin, että tämän vuoden unet olivat taas siinä, ja on aika palata vanhaan unettomaan elämäntyyliin.

En tiedä uskallanko sanoa että asiaan on tullut muutos, pelkään nimittäin että tämä ihana, fantastinen, upea, virkeä ja hyvä olo otetaan pois, mikäli hehkutan sitä liikaa. Siksi tyydyn hehkuttamaan sitä vain vähän. Tai en tiedä. Onhan tämä nyt ihan juhlan paikka! Shamppanjapullot auki! Meikäläinen nukkuu yönsä, ja herää virkeänä! Siis VIRKEÄNÄ! Tämä on niin valtavan suuri asia, että ihan itkettää. Rahallisesti puolikkaan työajan tekeminen on valtavan suuri menetys, mutta kyllä tämä on sen arvoista. Nyt voin nauttia elämästä. Ja yöunista.

Fantastisen ihanaa päivää teille! Toivottavasti siitä muodostuu upea.


Ansku

P.s: kuvituksena tunnelmia viime viikonlopulta kun Hämeenlinnassa juhlittiin Jean Sibeliusta.

32 kommenttia:

  1. No niin , jes :)! Hyvä homma. Oon joskus leikkisästi sanonut jotta ihmisen yksi pahimmista hitaista kidutusmuodoista olisi olla antamatta nukkua koskaan... Raastavaa,karseata ja kidutavaa. Mutta ompahan kiva kuulla kuulla jotta niskalenkillä heität sen väsyn pois :)!
    ja kiitsa, tuoreet korvapuustit poskissa...= hyväpäivä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Viime vuosi oli vielä ihan superpaha, kun silloi kun olisinkin saanut nukuttua, niin koira herätteli. Argh! Onneksi se on jo isompi, antaa nukkua sentään aamuun asti :D

      Leivoikko itse? Oi nam!

      Poista
  2. Ooh! Uni on niin älyttömän tärkeää ja vaikuttaa heti kaikkeen! Toivottavasti meilläkin vielä joskus... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mä niin pidän peukut pystyssä!

      Poista
    2. P.S. Heitin sulle blogissani haasteen! :)

      Poista
  3. Oi vitsi. Itsekin kärsin nukahtamisongelmista, joten osaan kyllä iloita sun puolesya vilpittömästi! Toivottavasti sama meno jatkuu sulla! :)

    VastaaPoista
  4. Mulla on liiankin hyvät unenlahjat, nukun melkein missä vaan, kun oon väsynyt tai vähemmän väsynyt :D

    VastaaPoista
  5. Hei ihan mahtava kuulla! Vitsi! Uni on niin tärkeä asia, että sen todella huomaa jos se jää vajavaiseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Tää on ihan mieletöntä! :D

      Poista
  6. Upea juttu ! Itse olen vasta viimeaikoina alkanut heräilemään öisin ja unen tuloa saa sitten odotella joskus parikin tuntia. Suloisia unia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, onpa tosi harmillista. Mistä se voi johtua? Pitäisiko jotain muuttaa?

      Poista
  7. Hyvä, että olet nyt saanut nukuttua paremmin! :) Sen kyllä heti huomaa omassa olotilassa, jos ei ole pitkään nukkunut hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! No joo, siitä tuli niin krooninen juttu että oli ihan "normaalia" olla kuutamolla koko ajan. Nyt tämä uusi elämä, virkeä olotila ja virkeänä herääminen on ihan kummallista :D

      Poista
  8. Poks, poks - ehdottomasti hehkutuksen ja juhlan paikka! Hienoa kuulla, että omissä olet saanut nukuttua paremmin. Tiedän niin tuon tunteen, kun parin tunnin yöunilla yrittää töissä pakertaa - tai nauttia vapaa-ajasta. Minun valvomisteni syyt tosin ovat muut (fibrosäryt), mutta osaan kyllä antaa arvon kunnon yöunille ja virkeydelle. Joten poks, poks <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, eikö näihin vaivoihin sitten ole apua? :/

      Poista
  9. Mahtavaa! Hyvä sinä! <3
    Täällä vääntäydytään parin tunnin painajaisten jälkeen yo-kirjoituksiin, voin kertoa ettei kovin herkkua :/
    Mutta by the way, mulla on ratkaisu niihin viheliäisiin keitettyihin muniin mistä ei kuoret irtoa; käytän lämpimän veden alla ennen kuortenpoistoa, toimii! Eräskin hermoromahdus olis voitu välttää jos tuon olisin aiemmin tajunnut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Kiitti :D Ja hei kiitos vinkistä! Mä olen luullut että ne laitetaan kylmän veden alle! Tsemppiä hei kirjoituksiin hurjasti <3

      Poista
    2. Joo siis heti keittämisen jälkeen kylmän, mut ite kun säilytän keitettyjä jääkaapissa ja sieltä kun ottaa, niin usein ei meinaa kuoret irrota. Siihen auttaa sit lämmin vesi :)

      Poista
  10. Hei bongasin sut uinon kommenttiboxista ja jäi mieleen se sun neverfull! Haluisitko myydä sen? Millä kuosilla sulla se on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsekkaa tää postaus, se on siin mukana: http://www.peaceandstyle.fi/2015/03/musta-kynahame.html

      Eli laukku on se pienempi malli. Pohdin kyllä sen myymistä, koska se ei vaan ole mun juttu enään. Kymmenen vuotta sitten oli :D Laukku on siis ostettu Milanosta liikkeestä, ja on melkein kuin uusi. Sitä on käytetty muutamia hassuja kertoja.

      Poista
  11. Uni ON niin tärkeä juttu! Muutos oli siis varmasti siltäkin kantilta hyvä juttu, oon niin iloinen sun puolesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saara. Sä olet aina niin kultainen <3

      Poista
  12. Itsekin olen lyhentänyt työaikani 80% vähän aika sitten lähinnä oman jaksamiseni takia. Uni on ensiarvoisen tärkeää. Hoitoalalla työajat ovat todella kamalat, niihin voisi kiinnittää paremmin huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo samaa mieltä. Eikä se 6 vapaata kolmessa viikossa riitä palauttamaan jos työpäivät on raskaita.

      Poista
  13. Itselleni uni on liian itsestäänselvyys, koska nukun missä ja milloin vain. Siksi menin liian pitkään liian lyhyillä unilla ja sitten se kostautui ja nyt osaan taas arvostaa unta niin paljon, että annan sille päivästäni enemmän aikaa.
    Ihan mahtavalta kuulostaa tuo kokemasi muutos, unta tärkeämpää kuin ihmisen hyvinvoinnille ei oikein olekaan. <3

    Ja kiitos itsellesi ihanasta päivästä, pian taas nähdäänkin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oii mä olen vähän kade sulle :D

      Ja kiitti sulle, ylihuomenna taas! <3

      Poista
  14. Unen merkitystä ei kyllä yhtään voi aliarvioida, se vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti mieleen ja kroppaan. Ihan mahtavaa kuulla, että olet saanut nukuttua paremmin <3
    Itse pienen muksun äitinä sain maistaa tätä unettomuutta silloin vauva-aikana reilun vuoden verran, ja kyllä sitä päivät kuljettiin lähes zombeina :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut nyt on sit jo helpottanut? Toivottavasti :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!