keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Tältä tuntuu nyt

Viikko sitten kirjoitin negatiivissävytteisen postauksen. Rehvakkaasti päätin sen ilmoituksella, että palaan blogiin sitten kun mieli on parempi. Siten ei tarvitsisi pelätä tartuttavansa ikävää olotilaa muihin. Maanantaina poikkesin blogissa pikaisesti ennen työvuoron alkua päivittämässä herkkulakon fiiliksiä edellisviikolta, mutta muuten on pidellyt hiljaista. 

Mikä tilanne on nyt, saattaa joku aprikoida. Voin sanoa ihan suoraan: Vi****aa. Väsyttää. Ja joka paikkaa särkee. Mutta tulin tänne silti. Tulin koska muutama siellä ruudun takana on ilmoittanut tahtovansa rehellisiä postauksia. Sellaisia tarinoita, jotka kertovat elämästä. No, tässä sitä nyt sitten olisi. Aina ei voi elämä olla yhtä juhlaa, se on opittu. 


Ottaa päähän, kun töissä on liian raskasta. Ihmetyttää, kuinka päättäjät voivat antaa asioiden olla tällä tolalla. Rahattomuus harmittaa ja peruuntunut kurssi ketuttaa. En ole saanut juuri mitään aikaan tulevaisuuteni suhteen koko kevään aikana. Olen hukannut aikaa ja rahaa. Miestänikin alkaa jo stressaamaan jatkuva rahattomuus, ja se taas saa minut ahdistumaan entistä enemmän. Se, että minun vuokseni kärsivät muutkin, tuntuu tosi pahalta. Ehkä sen kestäisi, jos tietäisi että on menossa johonkin. Jos olisi varmuus että asiat muuttuvat. 

Viimeiset viisi päivää olen paiskinut hommia hiki päässä, maanantaina kaksi vuoroa peräkkäin. Eilen kotiin ennätettyäni nukuin kaksi tuntia. Kävin koirien kanssa kävelyllä ja nukuin taas. Ei edes huvittanut olla hereillä. Tänään purskahdin työpaikalla itkuun. Olen väsynyt ja turhautunut. Tuntuu hullulta tehdä raastavan raskasta työtä, enkä voi edes palkita tai lohduttaa itseäni mitenkään. Koska ei ole varaa mihinkään. Ei ole, koska olen itse valinnut tehdä puolikasta työaikaa, jotta opiskeluun jää aikaa. Tämänkin kestäisi, jos tietäisi että riski on kannattava. En ole siitä enään varma. 


Tuntuu että olen valinnut väärin eikä mikään onnistu. Tekisi mieli luovuttaa, mutta mihin se johtaisi? 

Muistelin viime kesän oloani. Olin väsynyt, ahdistunut ja täynnä muutoksen halua. Keinot puuttuivat ja koin rakentavani palapeliä, jonka ratkaisevat palat olivat hukassa. Tuntui etten saa apua mistään, en edes työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologilta. Loppukesästä päätin vihdoin suunnan, ja syksyllä opiskelin ahkerasti työn ohessa. Kuvittelin jatkavani samaa rataa keväänkin. Kohtalo - tai kuka lie, päätti toisin. 

Kyllä tämä tästä, tiedän. Mutta tältä tuntuu nyt. Huomenna toivottavasti toisenlaiselta. Ainakin on vapaapäivä. 

Keväistä loppuviikkoa!

Ansku

30 kommenttia:

  1. blääh, ei mullakaan auennut koulupaikka, mutta eipä se yllätäkään. 3v kokemusta ja ylempi amk vaaditaan. Että onko reilua, ei pääse opiskelemaan mitä haluaa? :S Eli avoimen puolelle .. mutta alhaalta ei pääse kuin ylös! Tsemppiä Ansku! Eikö mitään muita kursseja ole, esim.Tampereella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tylsä! Luetaanko ne avoimet sitten hyväksi jos myöhemmin pääset?

      Just vastaavaa kurssia ei oikein ole, eikä nyt tähän hätään ehdikkään enään, kevät jo niin pitkällä. Ei auta kuin odottaa syksyä. Kiitos <3

      Poista
    2. Joo täytyy varmaan aloittaa yliopistossa vaan avoimella, vaikka se varmaan on rankempaa... No toivotaan, että jotain tulee! <3

      Poista
  2. <3 Kuvat ovat niin kauniita ja iloisia, että voisi erehtyä luulemaan muuta kuin tekstissä lukee. Ei se paljoa lohduta sillä hetkellä kun eniten ketuttaa, jos toteaa että kyllä se siitä. Mutta hatunnosto rehellisestä postauksesta ja kovasti jaksamista! <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos rehellisestä kirjoituksestasi. Nuo ovat tuttuja tunteita minulle ja usein miehen kanssa riidellään vain ja ainoastaan raha asioista. Toivon sinulle voimia ja jaksamista. Päivä kerrallaan tässä itsekkin sinnittelee eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten tylsää on että raha nakertaa huonoa fiilistä kahden ihmisen välille. Vaikka sanotaankin ettei raha tee onnelliseksi, rohkenen epäillä.

      Poista
    2. Ei se ehkä onnelliseksi tee, mutta helpottaa elämää.

      Poista
  4. Tsemppiä loppuviikkoon, "tämäkin menee ohi" on yksi minun tsemppi lauseista <3 Hyvä että purat oloasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ja väliaikaista kaikki on vain ;) <3

      Poista
  5. Tiedätkö, on erittäin tuttu tunne kun työpaikalla purskahtaa itkuun - ja kun muut on miehiä niin vessaanhan se on juostava. Samallaisia tunteita täällä, etten ole koko kevään aikana tehnyt mitään tulevaisuuteni eteen (vaikka oikeasti olen) sillä työpaikalla niitä ponnisteluja jotka tein viime syksynä / talvena ei ole noteerattu mitenkään ja koulukaan ei ole lähtenyt sillä tavalla liikenteeseen kuin olisin halunnut. Ja sama juttu täällä, palkita en voi itseäni (ainakaan hyvällä omallatunnolla) kun muutto syö nyt rahaa ja pitäisi säästää mikäli haluaisi selvitä aina loppukuun. Kyllä täältä ystävä hyvä vielä noustaa, ei pelkoa etteikö! Asiat menee aina vaan parempaan suuntaan :)

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava lukea "vertaistuellisia" kommentteja, vaikka en tietenkään ole iloinen että sulla on tukala tilanne. Mutta helpottaa kun tietää että on ihmisiä jotka ymmärtää. Pakko kai niiden asioiden on parempaan päin mennä, huonompaan ei toivottavasti voi :)

      Poista
  6. Saa kirjoittaa näistäkin tunteista. Mua ainakin lohduttaa kuulla ja huomata että blogin takana on aito oikea ihminen. Sua ei varmaan yhtään lohduta tietää, mutta tiedän miltä sinusta tuntuu. Tein ison päätöksen olla kevään 60% työajalla, koska toinen lapsistamme eritotne tarvitsee nyt molempia vanhempia 24/7. Päätettiin ettei raha korvaa tätä tilannetta, lapsi tarvii meitä nyt oman psyykkeensä vuoksi. Mitä tekee työpaikan palkkatoimisto. Huomaa joskus muinoin tehneensä virheen, maksaneensa mulle ihan liikaa (kosk? Kysynpä vaan) ja päättää ottaa sen nyt pois.60% tilistäni viedään siis verot ja kaikki muut pakolliset sekä tuo liikapalkka. Käteen mulle jää lähes tyhjä tilinauha. Voi vit.... hoitajillahan tämä palkka muutenkin hipoo taivasta. Tässä ollaan niin pahasti kusessa että tämä raastaa valitetta asti jo parisuhdetta. En tiedä mitä tekisin. Miksi tän vaikean elämäntilanteen keskelle mulle tämäkin vielä heitettiin harteille. MIKSI?
    Halaisin sua jos olisit tässä. Kyllä me naiset tästä selvitään. En tiedä kauanko se vaatii aikaa mut jospa.tää.tästä. Haleja ihanainen sinne. Kaunis olet kuvissa ja noi hiukset ♡ aaaah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi paska. Sulle tässä niitä halauksia pitäisi lähettää. Toivottavasti asia selkenee jotenkin ja pian. Jaksamista <3

      Poista
  7. Aivan ihanaa kun uskallat olla noin rehellinen. Sekin jo auttaa sinua itseäsi kun pystyy jakamaan tunteita muiden kanssa. Itse jäin eläkkeelle viime lokakuussa tosi hektisestä työstä, eli tunnistan paremmin kuin hyvin nuo sinun tuntemukset. Eli tsemppiä ja jaksamista ja paljon ihania hetkiä ystävien kanssa. PS. Minun lempinimeni nuorempana oli Ansku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta. Puhuminen ja kirjoittaminen auttavat, tekee hyvää purkaa ajatuksia :)

      Poista
  8. Oi että. Tosi ikävää, että valoisasti alkanut suunnitelmasi tulevaisuuttasi ajatellen on ottanut noin paljon vastatuulta. Tsemppiä ihan valtavasti ja tällä minä koitan selvitä, kun oikein pitää suossa rämpiä: "Kyllä kaikki järjestyy". <3

    VastaaPoista
  9. Voi että. Lähipiirissäni on ollut samantyyppisiä kokemuksia ja senkään jälkeen en oikein tiedä mitä pitäisi sanoa. Vaikka en ole itse samanlaisessa tilanteessa, niin kiireen keskellä stressaantuneena huomaan ainakin sen, että paras rentoutuskeino on metsäkävely koirien kanssa. Sitä olet varmaan tehnytkin kyllä.. Tsemppiä ja haleja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa metsään voisi mennä useamminkin :) kiitos!

      Poista
  10. Elämä ei tosiaan ole aina juhlaa, mutta olen varma, että saat asiat järjestymään - tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  11. Voi ei, kurjalta tuntuu siun puolesta ja kaikista nuista vaikeuksista. Tsemppiä ja haleja aivan hurjan paljon! <3

    VastaaPoista
  12. <3
    Mutta niin kauan kuin ollaan hengissä,sadaa elää tätä elämää tässä ja nyt kaikkine koettelemuksinenn koitetaan olla kiitollisia siitä paskastakin ...joo joo kuulostaa kliseiseltä mutta ei se sit oon kuin oikein kolahtaa.'Voimaa hani ..Puskee puskee ja tarpoo tarpoo vaikka kuinka syvässä liejussa .
    Oot tärkeä. Muist se <3

    VastaaPoista
  13. Löysin blogisi sattumalta jonkun ystäväni Facebook-tykkäyksen kautta ja iloisesti yllätyin kuinka rehellistä tekstiä täällä tuli heti vastaan! Ikävä tietysti aina, jos käy vaikeita asioita läpi, mutta hienoa että sitä oikeata elämää ja ajatuksia tuodaan myös esille.
    Itse olen myös ollut aika allapäin, ja elämän suunnitelmat meni taas uusiksi, kun sain keskenmenon pitkään odotetun raskauden jälkeen tällä viikolla. Syksyllä piti olla äitiyslomalla, joka nyt tietysti peruuntui, joten työ/koulukuviot täytyykin taas miettiä uusiksi.. surusta toipumisesta puhumattakaan!
    Mutta niinhän se on, että pohjalta matka on vaan ylöspäin!
    Tsemppiä sinulle kevääseen, onneksi on sentään kesä edessä. Auringossa kaikki on aina vähän vähemmän ikävää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että löysit blogiini. Lämmin kiitos palautteestasi, mukava kuulla että rehellisyydelle on tilausta. Mä olen todella pahoillani keskenmenostasi. En osaa edes kuvitella miltä susta tuntuu. Toivon sulle voimia tosi paljon! Voisin kuvitella että olisi hyvä antaa itselle hiukan aikaa surra, ennenkuin alat suunittelemaan syksyä. Halaus <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!