perjantai 3. huhtikuuta 2015

Vinkkivitonen: Kell` onni on, se onnen kätkeköön

Sanoisin, että nyt elämä murjoo. Lyttää oikein huolella. Muistan kokeneeni tämänkaltaisen olotilan joskus eron hetkellä: kuin olisi pahassa unessa, eikä tapahtunut olisi totta. Siksi hyperventiloinnin ja kyynelehtimisen jälkeen menin nukkumaan. Ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa. Äidin neuvo "uutta matoa koukkuun," tuntui mahdottomalta. Ei ole muita matoja.

Heräsin tänä aamuna hiukan tavallista myöhemmin. Kello soitti vasta 9.15 jotta ehtisin kuroa kiinni viime päivien univelat. Kulautin kurkkuuni lasillisen vettä. Sitten ryhdyin toimeen. Suunnitelmani oli viimeistellä journalistiikan tehtävä valmiiksi, ja jatkaa sitten yrittäjyyden tehtävän parissa aamupalan jälkeen. Olin täynnä intoa ja onnea.

Naps, sanoi näppäimistö, kun viimeinenkin sana oli paikallaan. Etusivu kaipaili kuitenkin vielä otsikkoa. Kirjauduin varmistamaan Moodlesta tehtävänannon nimen. Mutta kurssia ei löytynyt. Naputtelin, etsin, kaivelin ja kirjauduin uudestaan. Se oli kadonnut. Jokin virhe - ajattelin, ja kirjauduin seuraavaksi koulun sähköpostiin. Sähköpostissa odotti vastaus. Se pahin mahdollinen.


Ensimmäisen kappaleen luettuani ehdin ulvahtaa "se on peruttu". Sitten kyyneleet tulvahtivat silmiin. Lopputekstiä en pystynyt lukemaan.

Itkun jälkeen katselin kattoon. Mietin juuri lukemaani ja pohdin mitä tekisin nyt. Sitten tajusin, että seuraavan vuoden suunnitelmani oli juuri vedetty vessanpöntöstä alas. Ja että minulla ei ole plan B:tä. Tuli paniikki, ahdistus ja kyyneleet palasivat. Joku potkaisi suoraan palleaan, enkä saanut henkeä.

Nyt tunteja myöhemmin istun epäergonomisesti tässä sängyllä läppäri sylissäni. Yritän sisäistää asiaa. Pyrin ymmärtämään, että jos tätä kurssia ei olisi koskaan järjestettykään, tekisin ehkä nyt jotain muuta asiaan liittyvää, enkä olisi hukannut kallista aikaani. Yritän sisäistää, että olen todella hukannut keväästäni ratkaisevan paljon sitä vähäistä aikaa, joka minulla on. Yritän tajuta, että pian pankin myöntämästä maksuvapaasta ajasta on kulunut vuosi, enkä ole ehtinyt saavuttaa juuri mitään uranvaihtoani ajatellen. Yritän tajuta, että en enään tästä nuorru. Yritän palata ajassa taaksepäin. Siihen aikaan kun olin kaksikymppinen. Miksen silloin jatkanut heti opintoja? Miksi tein vääriä valintoja?

Luin helmikuussa kirjoittamani postauksen. Sen, jossa uskalsin intoilla ensimmäisen kerran julkisesti kurssin alkamista, ja sitä, että minä olen mukana. Se kun ei ollut itsestäänselvyys. Ajattelin, että tästä tämä lähtee. Jalka on nyt oven raossa. Sen oven, joka on tähän asti pysynyt visusti kiinni. Siitä ovesta ovat päässeet luikahtamaan yleensä vain varsinaiset opiskelijat, eivätkä avoimet opinnot olleet aiemmin mahdollisia. Tänä vuonna kuitenkin suuren kysynnän vuoksi oli päädytty räätälöimään kokonaan uusi kurssi. Se tuntui suurelta lahjalta, jonka olemassa oloa epäilin aina ensimmäiseen lähipäivään saakka. Sitten rentouduin. Vastasin kuulumisten kysyjille olevani onnellinen. Vihdoin yksi suuren suuri unelmani on toteutumassa.

Noh. Nyt se on poissa, enkä tiedä mitä tehdä. Jatkaisinko nukkumista? Vai ottaisiko päänsärkylääkkeen... Ainakin palautan motokseni "kell` onni on, se onnen kätkeköön."


Edit 15.1.2017: Tästä tekstistä on nyt kulunut melkein kaksi vuotta. Olen harjoitellut mielenhallintaa sekä positiivisutta. Edellämainittu sanonta ei ole mottoni, vaikka se tuolloin tuntuikin siltä. 

34 kommenttia:

  1. Tosi ikävä kuulla näin huonoja uutisia. :( En halua ripotella suolaa haavoihin, mutta peruttiinko koko avoimen amk:n opinnot vai ainoastaan joku käymäsi kurssi? Löytyisikö vastaavaa esim. avoimen yliopiston tarjonnasta? Entä onko sinulla mahdollisuutta suorittaa avoimen opintoja työn ohella? Tsemppiä, toivon että jostain aukeaa se ikkuna, joka mahdollistaa unelmasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ainut kurssi, jota tässä kyseisessä koulussa kävin, peruttiin. Avoimessa yliopistossa on omat kinkkiset juttunsa, jonka vuoksi avoin amk on järkevämpi vaihtoehto, mutta näitä kursseja ei ole oikein ennen ollut. Ei ennen tätä. Ja työn ohella minä näitä käynkin.

      Kiitos. Sitä mäkin toivon :)

      Poista
  2. Heiii, tsemia! Palasin koulunpenkille 30 taytettyani ja kohta on uusi tutkinto tehty. En ikina uskonut, etta edes paasisin tahan kyseiseen koulutukseen, enhan edes uskonut etta ikina edes paasisin yliopistoon saakka!
    Itke ja sure nyt (kun tietysti suunnitelmien myttyyn meneminen v*tuttaa), mutta kylla oikeasti joskus paistaa aurinko risukasaankin! Ei silla, en minakaan ole kaikkia unelmiani saanut taytettya (kaukana siita), mutta kylla oikeasti elamassa on aikaa vaikka mihin! Tsemihalit sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että sulla samankaltaista taustaa, ja varsinkin että vaikeuksista huolimatta olet päässyt kouluun kiinni! Se tuo vähän voimaa tähän paskaan fiilikseen. Ja niinhän se on, että periaatteessa aikaa on niin kauan kuin kuolema kuittaa, mutta käytännössä se aina vain vaikeampaa ja vaikeampaa. Lapset(tai niiden puute), työt ja mitä näitä nyt on... Kiitos kommentista!

      Poista
  3. Hei, juuri tuolla hetkellä tuntuu todella paskalta, mutta äitisi neuvo "uutta matoa koukkuun" toimii myös tässä ihan hyvin. Murehdi hetki ja sitten uudella tarmolla eteenpäin! Jotain vielä parempaa on selkeästi tarkoitettu sinulle ja löydät sen ihan pian takuuvarmasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo äiti sanoikin että pitkäperjantai on hyvä päivä surra. Tosin, paska fiilis tuntuu jatkuvan tänäänkin, vaikka yritänkin löytää asiasta edes jotain hyvää...

      Kiitos <3

      Poista
  4. Ähhh, voin kyllä niin kuvitella sun fiilikset :/ Kurja juttu kertakaikkiaan, kun suunnitelmat ja unelmat menee mönkään itsestä riippumattomista syistä. Varmasti vielä jokin ratkaisu löytyy, vaikka tiedän että tässä vaiheessa ei ihan just siltä tunnu...

    Halauksia täältä kovasti! Toivottavasti pääset rentoutumaan pääsiäisenä kaikesta huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla kauniista sanoista ja tsemistä <3

      Poista
  5. Voi Ansku! Kuinka surkea juttu, ei ihme että harmittaa... Varmasti löydät ratkaisun tähänkin, oot niin huippumimmi! Tsemppiä ja halaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihan peestä.. Suorastaan V*****aa... Mutta, ei auta. Pakko keksiä jotain. Kiitos Vilma, olet ihana <3

      Poista
  6. Siis miten tuo on mahdollista? Ei kai noita kursseja voi noin vain perua. Otat yhteyttä koulutuksen järjestäjään ja vaadit että kurssi järjestetään. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin vain tekivät, eikä tainnu olla aprillipilakaan... Laitoin kyllä eilen viestiä sinne, mutta en usko että auttaa asiaan.

      Kiitos <3

      Poista
  7. Voi apua! Siis eka ajatus oli, että mitä ihmettä, eihän noin voi tapahtua kun kaikki on jo käynnistynyt!?! Voi itku. Tosi kurja kuulla!! Hei, kyllä me jotain keksitään! Laita vaan heti viestiä jos kaipaat yhtään juttukaveria <3 Autan mielelläni uusien vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien etsimisessä jos mitenkään vaan voin ja osaan! Ihan varmasti saadaan sut uusille urille, mutta tiedän, että kirpaisee ja kovaa nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin tuntuu koko ajan siltä, että tää ei ole totta, kohta herään ja tää oli vaan pahaa unta. No, tänään heräsin, eikä se tainnut unta olla. Voi pehva kun harmittaa. Ehkä seuraavan kerran kun nähdään, joudut vähän kuuntelemaan kitinää ja valitusta ;) Tosin, meni kaikki kevään menotkin ihan uusiksi. Tai siis lähinnä peruuntuivat, kun ei olekkaa sitä syytä tulla. No, onneksi sä olet siellä, ja siinä on syytä tulla Helsinkiin :) <3

      Poista
  8. Mäkään en ymmärrä, miten se voidaan perua, jos teet jo tehtäviä jne.? Kamalan kurja juttu, halaus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Meni niiden tehtävien kanssakin jo aikaa hukkaan. Olisin voinut tehdä jotain muuta.

      Kiitos <3

      Poista
  9. ÄÄh hemmetti! Mutta hei onneksi elämä on täynnä mahdollisuuksia! Ja sä olet ansainnut ne kaikki mahdollisuudet. Moon tälläinen peruspositiivinen, joka aina koittaa tsempata! Tästä ei varmaan mitään hyötyä ole, mutta uskon, että kaikki menee vielä niin hyvin ko pitääkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai positiivisuudesta aina hyötyä on. Nyt vaan ei ole yhtään postiviinen olo itsellä yhtään. Tuntuu että se ainut asia, jonka olen "saavuttanut", otetaan pois. Joten olo sen mukainen.Mutta ehkä se tästä. Kiitos tsempistä, arvostan :)

      Poista
  10. Voi eii!!
    Tosin mä uskon, että asiat tapahtuvat syystä.. Tämä teki tilaa jollekin vielä tärkeämmälle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin mäkin haluaisin uskoa, mutta jotenkin on niiiiiin paska fiilis. Ehkä tää tästä. Ja KIITOS! <3

      Poista
  11. Onpa kyllä tosi surullista.
    Voin sanoa että tiedän miltä tuntuu kun elämästä matto vedetään jalkojen alta. Meidän perheen elämä hajosi kuukausi sitten kun erittäin läheinen ihminen romahti ja hänet saateltiin valtavien itkujen saattelemana osastolle toipumaan. Kevät meni koko perheellä ja läheisillä uusiksi, kaikki ihanat ajatukset oli tiessään ja nyt vain eletään minutti kerrallaan.
    Ystäväni koitti lohduttaa sanoilla "meille jokaiselle on saman verran paskakortteja tarjolla". Ei lohduta tuo tieto sitten yhtään.
    Tsemppiä sinne ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä myös sulle Nanni <3 Koitetaan pärjätä.

      Poista
  12. Höh voi että. :( Aika outoa, että peruttiin kokonaan jo alkanut kurssi? Mutta ei muuta kuin nyt vaan jatkat hommia itsenäisesti, luet tietoa joka paikasta, harjoittelet kirjoittamista ja vaikka yrität päästä jonnekin paikkaan harjotteluun muutamaksi viikoksi. Ihan varmasti moni opettaja jakaa tietojaan netissä, joten eikun googlailemaan. Ja voihan juttuja jo nyt tehdä ja ehdottaa eri lehtiin, ei kai se oli poissuljettu ajatus. Tai ainakin niitä voi julkaista täällä blogissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enni, ihana tsemppikommentti! Arvostan <3

      Poista
  13. Voi kurjuuden kurjuus, on kyllä tosi ikävä temppu kurssin järjestäjältä! :( Ymmärrän hyvin kiukkusi. Mutta samalla uskon, että edessä on sitten taas jotain muita mielenkiintoisia mahdollisuuksia ja tälläkin oli jonkinlainen tarkoituksensa. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin haluaisin uskoa. Kiitos <3

      Poista
  14. No jopas on kurja juttu - minä en ymmärrä ollenkaan, ettei sieltä muka ole pystytty asiaa ilmoittamaan aiemmin kurssilaisille, jos on ollut pakko perua kurssi! Ei noin voi eikä saa menetellä! Murr.
    Nyt vaan ne uudet madot koukkuun - ja jos jotain hyvää haluaa asiasta löytää, olet varmaan oppinut jotain sitä tehtävää tehdessä - ehkä siitä on sinulle hyötyä seuraavalla etapilla? Sillä kyllä se tulee vastaan. Usko pois. Tsemppihaleja, monta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Niinpä. Ei oppi koskaan hukkaan mene :) Kiitos!!! <3 <3

      Poista
  15. Voi ei, kamala juttu! :( Tsemppejä ja haleja sinnepäin, toivottavasti asiat järjestyvät ja vastavuoroisesti tulee jotain hyvää, ehkä jopa parempaa tilalle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon :) Mä kovasti toivon että jotain hyvää tulisi tilalle <3

      Poista
  16. No perse soikoon... :( Ei tässä oikein voi muuta sanoa kuin että tsemppiä, ja että ajan kanssa veetutus helpottaa. Ja vaikka onkin karsein klisee evö, niin aika kyllä parantaa ihan kaikki haavat! <3 Hali. XO

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan se ;)

      Kiitos paljon <3 <3 <3 Pahin ketutus on toki laantunut, ei harmita niin paljon että itkettäisi vaikka ottaakin aivoon.

      Poista
  17. Todella veemäistä! Turha kai tässä on runoilla mitään ihmeellisyyksiä, lähetän sen sijaan lämpimän virtuaalihalin. Uskaltaudun kuitenkin toteamaan lopuksi, että kun toinen ovi sulkeutuu, joku toinen aukeaa ennemmin tai myöhemmin. Sen ajatuksen voimilla on itsekin menty eteenpäin. <3

    VastaaPoista
  18. No voihan itku... pahin ketutus on varmaan jo laantunut, mutta varmasti kyllä harmittaa. Tuli tosi paha mieli sinun puolesta, olet tätä niin odottanut :(
    Nyt vaan toivotaan että tällä oli joku "suurempi" tarkoitus, ja jotain vielä upeampaa on tulossa <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!