keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Sokeririippuvaisen tunnustukset

Kun aloitin sokeristavieroittautumiskuurini parisen kuukautta sitten, olin täynnä tarmoa. Imin itseeni motivaatiota tiedon pänttäämisen kautta, ja selostin mehukkaimmat yksityiskohdat miehellenikin. Kuukauden kohdalla ajattelin, etten enään koskaan tule kaipaamaan sokeria.

Mutta sitten. Kaksi viikkoa myöhemmin leivokset näyttivät kaupoissa taas erikoisen makoisilta, ja mietin salaa kuinka hyvältä sellainen maistuisi. En sortunut. En, koska tiesin oikein hyvin miltä ne maistuvat. Sokerisilta, pehmeiltä ja kermaisilta. Tiesin myös minkälainen olo olisi hetken herkuttelun jälkeen. Lisäksi jo vuosia sokerikoukussa riippuneena ounastelin, ettei se siihen jäisi. Kun annat pullalle pirulle pikkusormen, se todella vie koko käden.

Mutta mitä tapahtui viime viikonloppuna?

Vietin sitä Tukholman laivalla risteillen. Perjantaina nautin äärimmäisen herkullisen illallisen, hiukan erilaisia viinejä ja jälkiruokaa. En ollut ehtinyt varautua tähän. Mietin sekunnin sadasosan verran tartunko lusikkaan. Kauhonko kauniin herkun suuhuni. Haluan nauttia matkan antimista - ajattelin, ja pistelin menemään. Jälkiruuan lisäksi mutustin tyytyväisenä myös pöytään kannetun suklaisen sikarin, ja hörppäsin viiniä päälle.

Tämä on ihan ok. Elämästä saa, ja pitääkin nauttia. Ei ole hyvä olla liian tiukkapipoinen. Paitsi, jos satut olemaan pahimman luokan sokeririippuvainen.


Illallisen jälkeen Taxfreessä sain ajatuksen. Nyt on kertakaikkiaan saatava belgialaista suklaata sekä hiukan punaviiniä palanpainikkeeksi. Hytissä korkkasimme pullon punkkua, ja availin tohkeissani suklaakääreitä. Miten herkullista onkaan hyvä suklaa - toistelin, ja kaivon taas uuden suklaanpalan paperistaan.

Närästys, tuo pitkäaikanen vaiva jonka olemassaolosta en ole joutunut kärsimään sokerilakkoni aikana, muisti taas minua läsnäolollaan. Voin niin huonosti, ettei kourallisella närästyslääkkeitä ollut mitään vaikutusta. En saanut nukuttua huonolta ololtani.

Aamulla meitä odotti Tukholma, sekä aamupalapaikan metsästys. Nälkäisenä harhaileminen tuntemattomilla kaduilla ei ole helpoin tapa etsiä täydellistä aamupalapaikkaa, joten tyydyimme siihen, mikä pitkän etsinnän jälkeen tuli vastaan.

Kahvilan tarjonta koostui lähinnä croisanteista sekä sämpylöistä. Supernälkäisenä en ehtinyt juurikaan ajatella muuta kuin ruokaa, joten tyydytin ravinnontarpeeni valkoisesta jauhosta leivotulla sämpylällä, ja toistelin jo mantraksi muodostunutta lausetta, kyllä kai kahdeksan viikon välein voi vähän herkutella. 

Arvaatte varmasti mitä lounasaikaan tapahtui? Tärkkelyspitoisen perunakiusauksen perään maistelin mahtavan kokoista marenkitorttua - miehen kanssa puoliksi sentään. Illallisella jälkiruokabuffet veti jännästi puoleensa, ja söin melkein kaikkea.

Sunnuntaina olo oli väsynyt, turpea ja pitsanhimoinen. Illalliseksi nautin siis sellaisen, koska mitä väliä enään.

Viime vuosien aikana olen opetellut lempeyttä itseäni kohtaan, joten en ollut vihainen, enkä osoitellut peilikuvalleni syyttävää sormea. Yritin lähinnä ymmärtää, ja kääntää näin viikonlopun voitokseni. Näin valtavaa sokeririippuvuutta kohtaan on taisteltava ovelasti, ennakoimalla ja suunnittelemalla. Virheistä on hyvä ottaa opikseen. 

Suurin oppi viikonlopulta on, että alkoholi ja sokeriherkut eivät sovi yhteen. Muutama lasi viintä saa arvostelukyvyn sumenemaan, eikä jälkiruoan määrä jää yhteen pieneen herkkuun. Ja tätä kautta kierre on valmis.

Jatkossa nautin viinini ja kakkupalaseni eri päivinä. Mutta nyt keskityn taas hyvän olon löytämiseen. Ja se tapahtuu vähähiilihydraattisella, luonnollisella, rasvapitoisella, terveellisellä sekä mahdollisimman puhtaalla ruualla.


P.s: Kuva on erään päivän lounas. Paljon salaattia ja parsaa, paprikaa, ituja, avokadoa sekä kanan rintafilee, jonka päällä paistettua sipulia sekä juustoa.

19 kommenttia:

  1. Amen. Tiedän niiiiiiiin miltä susta tuntuu! Se on kavala paska se sokeri, mutta niin herkullinen... Ja sit se olo sen jälkeen kun kohtuus on unhoittunut, aijai. :/ Mut kyllä se siit., Fall down seven times, stand up eight - eiks niin? Kyl me siihen pystytään!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä. Sitä se on :D Haha, joo, tämä sanonta kuulostaa enemmän kuin osuvalta! Sillä mennään!

      Poista
  2. Itselleen pitää olla armollinen, eikä pidä sitten ruoskia, jos joskus sattuu "hurahtamaan". Sanon aina, että jos pääsääntöisesti tekee hyviä valintoja elämässään, niin yhdellä huonolla ei ole merkitystä.

    VastaaPoista
  3. Täällä toinen sokeririippuvainen. Tuo on niin tuttu tunne. Se kun lähtee lapasista niin sit mennään huonoon oloon asti. Otan osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Onneksi kaikki on ihan hyvin, koska yritän tosiaan ottaa opikseni, enkä märehtiä sen enempiä :)

      Poista
  4. Hah, kuullostaa niin tutulta. Mutta kuka voisi vastustaa risteilyllä jälkiruokaa. Olen itse huomannut, että lasi punaviiniä laukaisee minussa jonkun ihan järjettömän tarpeen syödä makeaa ja toisaalta vaaleaa leipää. Harmillinen juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo alkoholi vaikuttaa niin, että alkaa kaipaamaan nopeaa hiilihydraattia. Mutta tämä on ihan hyödyllistä tietää ja ymmärtää, niin on helpomi toimia sen mukaan jatkossa :)

      Poista
  5. Kyllä välillä pitääkin repsahtaa, mä aina ajattelen, että kerran täällä vaan eletään, ei voi koko ajan "nipottaa". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä olen ihan samaa mieltä. Mutta tuollainen "kolmen päivän ränni" on vähän liikaa :D

      Poista
  6. Tiedän tuon tunteen, että kun vähän maistaa jotain herkkua niin sitten sitä kohta onkin lappamassa lapiolla sokeria suuhun joka päivä ja koko ajan. Mäkin yritän koko ajan vähentää ja vähentää mutta huomaan kyllä että täysi kieltäytyminen olisi paras keino. Jos syön suklaapatukan niin seuraavana päivänä samanlaisen nähdessäni vesi herahtaa kielelle ja se on ihan pakko saada. Jos taas olen viikon syömättä karkkia niin ei sitä edes kovin paljon tee mieli! Tsemppiä kolmen päivän rännistä toipumiseen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillekin meistä kohtuu kaikessa-käytäntö toimii. Ei minulla. Siksi mun on oltava tiukempi, mut ei voi mitään. Sillä mennään mitä on annettu ;)

      Ja kiitos! :D Onneksi asenne on nyt hyvä, joten no problem :)

      Poista
  7. mulla viime viikonlopun herkuttelu ei tuntunut missään, mitä nyt tuppaa jäämään vähän päälle, mutta voi pojat on tehny hyvää. tein salmiakin ja tuplan voimilla (ja ruoan) töitä 13h putkeen Tulispa mulle jotain muitakin vierotusoireita kuin näpyt alkuviikosta naamaan ja ne harvat mahakivut:D no elämää tämä vaan on ja hyvä ettei se ole aina tasaista. Nyt vaan back to normal! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, sen lisäksi että olen kiukkuinen kuin ampiainen, väsynyt ja ailahtelevainen, tulee myös niitä finnejä. Viime viikonloppu näkyy nyt naamassa :D

      Poista
  8. Ei muuta kuin taas uusi alku! Minä rakastan uusia alkuja! Turha surra sitä, mikä on mennyt jo vessanpöntöstä alas - tiukkaan taistoon vaan. Motolla: jos sorrun niin nousenkin!
    Asian vierestä: tämäkin postauksesi näkyy Bloggerin lukulistalla useamman postauksesi joukossa - muutamien kohdalla blogger sekoilee ja pihtaa postauksia - niin kuulemma minunkin postauksiani - ja osa menee harakoille. Harmi - mielellään sitä lukisi näitä ajallaan.
    Iloa viikonloppuun - ilman sokeria <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Ja johan se lukee esittelytekstissäkin: aina tulee uusi maanantai ;)

      Joo mä olen huomannut tän sekä itselläni, että muilla bloggaajilla. Raivostuttava ongelma jota en ole osannut ratkaista :(

      Poista
  9. Tällaisissa repsahduksissa on toisaalta se hyvä puoli, että muistaa taas miksi jätti ne sokerit ja hiilarihötöt pois ruokavaliosta ;) Olo tällaisten syöminkien jälkeen on niin karmea..turvotusta, vatsaväänteitä, päänsärkyä ja kukkiva iho. Tuttua on mullekin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Totta! :D Eikun itseä niskasta kiinni taas niin hyvä olo on taattu :)

      Poista
  10. Heh, tiedätkö, on siinä sortumisessa se hyvä puoli, että keho (ja miksei mielikin) saa konkreettisen muistutuksen siitä, miksi on alun perin päättänyt valita toisin. ;) Kohti hyvää oloa, päivä kerrallaan! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!