sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Kolmekymppisyydestä, saavutuksista, menneisyydestä ja haaveista

Yksitoista kokonaista päivää, laskin tänään aamulla. Niin monta päivää ikäni alkaa vielä numerolla kaksi. Sen jälkeen paluuta ei enään ole kaksikymppisyyteen millään tavalla. Eipä sillä, en ole oikeasti kokenut olevani kaksikymppinen pitkiin aikoihin, vaikka leikilläni kauhistelenkin kuinka yhdeksäntoistavuotiaasta voi yht`äkkiä muuttua kolmekymppinen.

Vaativan laskutoimituksen jälkeen alkoi perinteinen kauhistelu, valitus ja kitinä. "Mitä oiken olen saavuttanut", kyselin ja yritin vältellä hengityksen muuttumista hypervantilaatioksi. Aloinpa sitten oikein miettiä mitä minulla on. Listasin ne siinä järjestyksessä, kuin ne mieleeni tulivat. Tärkeysjärjestyksestä viis.

- Hyvä ammatti (siitäkin huolimatta, että haluan vaihtaa alaa. Oppimastani ja tekemästäni ei ole kuin hyötyä tulevaisuudessa).
- Aviomies, joka tukee, rohkaisee ja seisoo rinnalla kun on vaikeaa. Kun on ihanaa ja helppoa, hän on siinä nauttimassa kanssani.
- Kaksi rakasta koiraa. Lapsuudenhaaveeni oli saada oma koira. Nyt niitä on kaksi.
- Omakotitalo
- Olen päässyt matkustamaan mitä jännittävämpiin maihin ja paikkoihin, ja uusi reissu on varattuna.
- Miehen ehdotukset listalle: kokemus monenlaisesta ja suuri tietous tietyistä asioista.
- Upeita ystäviä ja tärkeä perhe.
- Terveys


Siinä on hienoja asioita. Niistä huolimatta suurimmat huolenaiheeni kalvavat mieltäni. Nimittäin perheenlisäys ja tulevaisuuden ammattini. Siis että saavutanko näitä. Me emme tiedä mieheni kanssa, haluammeko lapsia. Joskus tuntuu vahvasti siltä, että kyllä. Ehdottomasti. Joskus tuntuu siltä, etten ole valmis äidiksi, enkä tiedä tulenko olemaankaan. Jokin aika sitten analysoin vihdoin mistä tunne omalla kohdallani pulppuaa.

Olen itsenäistynyt kovin varhain. Muutin kotoa pois teini-ikäisenä, yhteen silloisen poikaystäväni kanssa. Tyyppi ei ollut kunnollisen poikaystävän perikuva, ei lainkaan. Sen lisäksi että kärsin pettämisestä ja ajoittaisesta väkivallasta, ja hänen narsistisesta käytöksestään, yritin pitää kotia yllä, ja huolehtia omalta osaltani maksuista. Teini-ikäisenä. Kun sitten viiden vuoden jälkeen sain vahvuutta erota, löysin uuden miehen vain puolen vuoden kuluttua. Muutimme pian yhteen. Minusta tuli äitipuoli hänen kolmelle ihanalle lapselleen. Suhteemme kesti joitakin vuosia, ja päätyi eroon.

Päättelin, että koska en ole ehtinyt viettää normaalia, vapaata nuoruutta niin vahvasti kuin olisin selvästi tarvinnut, koen etten ole valmis huolehtimaan lapsesta vielä. Olen vasta päässyt tutustumaan itseeni. Tiedän suunilleen mitä haluan tehdä tulevaisuudessa työkseni.


Tähän asiaan minulla ei ole ratkaisua, ja asia pyörii mielessäni usein. Haluan kuitenkin omistaa tämän sunnuntain kolmenkympinkriiseilyn sijaan haaveille. Listasin unelmiani siinä järjestyksessä kun ne tulivat mieleeni.

1. Haaveilen että tulevaisuudessa voisin työskennellä itselleni tärkeiden asioiden parissa. Haluaisin kirjoittaa. Haluaisin järjestää tapahtumia ja tilaisuuksia. Haluaisin työskennellä ravitsemuksen, liikunnan ja hyvinvoinnin sekä kauneuden parissa. Haluaisin vaikuttaa. Haaveilen lukevani journalistiikkaa, ravitsemusta ja markkinointia. Lisäksi haaveilen opiskelevani personal traineriksi sekä maskeeraajaksi.

2. Haaveilen että voisin nähdä lisää mielenkiintoisia maita ja kulttuureja. Haluaisin matkustaa kahdesti vuodessa. Syksyisin tutustuisin Italiaan, Ranskaan tai Espanjaan, ja talvella kiertelisin Etelä-Amerikassa ja Aasiassa.

3. Haaveilen terveydestä ja hyvinvoinnista. Haluaisin olla tulevaisuudessakin energinen ja voida hyvin. Haaveilen, että kaikki läheiseni pysyisivät terveinä.

3. Haaveilen että oppisin vain olemaan. Oppisin hengittämään, rentoutumaan ja nauttimaan hetkestä.

4. Haaveilen, että löytäisin vastauksen isoimpaan kysymykseen, joka mielessäni on.

5. Haaveilen unelmien kesästä. Auringonpaisteesta, ystävien kanssa yhdessä tekemisestä, tutustumisesta johonkin uuteen kaupunkiin, festareista, grillailusta, uimaretkistä ja piknikeistä. Omalla terasilla lököilystä.

6. Paremmsta valokuvausvälineistöstä, lähinnä objektiivista tähän hätään.

7. Blogini menestymisestä. Haaveilen, että tienaisin blogillani.

8. Haaveilen kauniista pihasta jossa pionit kukkisivat. Haavelen terassin laajennuksesta ja vaaleista rottinkikalusteista sekä riippukeinusta.

9. Haaveilen tunnelmallisesta kelomökistä lapissa. Laskettelusta, hiihtoretkistä koirien kanssa ja takkatulesta illalla.

10. Kesämökki on kuulunut haavelistalleni aina. Mökki sijaitsisi korkeintaan kahden tunnin ajomatkan päässä, rauhallisessa paikassa kauniin veden äärellä.

11. Haaveilen saaristojuhannuksesta ystävien ja koirien kanssa.

12. Haaveilen kauniista, meidän näköisestä sisustuksesta(toisin sanoen lottovoitosta tai reilusta palkankorotuksesta).

13. Haaveilen konserteista ja muista kultturielämyksistä.

14. Haaveilen vielä paremmasta kunnosta ja erottuvista lihaksista.


Viimeisimmän haaveen kimppuun hyppään nyt, ja lähden salille. Kivaa sunnuntaita!

Ansku

20 kommenttia:

  1. Kuulostaapa kovin tutulta "kriiseilyltä"! Itsekin täytän reilun puolen vuoden päästä 30. Minusta ei kyllä yhtään tunnu siltä. Itsekin olen aikuistunut varhain ja kantanut enemmän huolta muista, kuin olisi pitänyt. Itse työskentelen lasten parissa ja tiedän, että lasten saaminen on todella suuri vastuu ja itsekin pohdiskelen yhä useammin, olisiko minusta siihen. Suurimman paniikin ikäkriisiin aiheuttaa lähiympäristö, sillä joka puolelta kuuluu vauvauutisia. Välillä itsekin mietin, miten muut ovat niin valmiita vastuuseen, mutta minä en? (Tai vaihtoehtoisesti he eivät koe lasten saamista maailmanloppuna ja elämän päättymisenä ;P) Ja eihän se oikeasti edes pääty, se vain muuttaa muotoaan, ainakin joksikin aikaa. Yhä useammin vain tuntuu, että paineet, jotka asetetaan ulkoapäin ovat mielettömän suuret, aina pitäisi olla parempi, tehokkaampi, kauniimpi - kaikkea enemmän, mikään ei riitä. Miten siinä pitäisi jaksaa ja pystyä kasvattamaan jälkikasvustaan täysjärkisiä yhteiskunnan jäseniä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa että sieltä löytyi kohtalontoveri! Monikaan ei näitä fiiliksiä ymmärrä, usein sanotaan että kyllä se siitä. Mutta entä jos ei. Ei niitä asioita sitten voi peruuttaakaan. Minäkin mietin miten kummassa muut ovat valmiita vastuuseen, jota itse pelkään. Mutta, sitten asiaa enemmän pyöriteltyäni päädyin ajatukseen josta kirjoitinkin. Uskon että se vaikuttaa. Usein tulee myös pohdittua kuinka tähän maailmaan uskaltaa lapsia hankkiakkaan, kun ympärillä velloo niin paljon myös pahaa, eikä tulevaisuudesta tiedä.

      Poista
  2. Siulla on kyllä kaunis haavelista ja ainakin minusta ulkopuolisin silmin nuo monet ovat saavutettavissa siulla. :) Tavoitteita ja haaveita on tullut itelläkin mietittyä viime aikoina; tavallaan tekisi mieli kouluttautua lisää ammattikorkeassa (vaikkei varsinaista tarvetta ole), olisi mukavaa saada blogia sysättyä jollain tavalla eteenpäin ja tienata sillä, kun silloin siihen pystyisi panostamaan nykyistä enemmän. Nyt työ vie voiton luonnollisesti ja vähän olen miettinyt, että riittääkö aikaa tämänkään vertaa blogille vaikkapa vuoden kuluttua? Olisi mukavaa matkustella ympäri Eurooppaa ja ostaa joskus Louboutinit tai useammat - kai näistäkin haaveista pikku hiljaa tulee vaikka mitä, kunhan jaksaa olla kärsivällinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siitä kouluttautumisesta kai haittaakaan ole, mikäli sitä haluaisi tehdä :) Ja Louboutinithan on ihan must ;) Itse sain omani meidän häihin.

      Poista
  3. Aivan ihania haaveita ja muutenkin kaunis kirjoitus! Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  4. Haaveita kannattaakin kirjoittaa ylös aika ajoin, jotta ne konkretisoituvat ja muuttuvat ehkä osin myös tavoitteellisemmiksi. Lisäksi hommassa tulee samalla selkeytettyä pääkopan sisältö hyvään kuosiin, ja ehkä opittua jotain uuttakin itsestään! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! En ymmärrä miksi en ole tehnyt tätä ennen! :D

      Poista
  5. Itsellenikin tulee aika ajoin kriisi iästäni vaikka tässä vielä muutamia vuosia kolmeenkymppiin onkin. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään mitä kaikkea on jo saavuttanut ja mitä haluaa vielä kokea ja tehdä elämässä. Terveys on yksi täkeimmistä asioista ja sitä pitäisi vain osata arvostaa enemmän. Kun haaveita alkaa ajattelemaan konkreettisemmin, niin ne ovat helpompi toteuttaa. Hyvä kirjoitus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin "kriisini" alkoi jo pari vuotta sitten, mikä on ihan hullua. Nyt se on sitten oikeasti ajankohtainen. Eli en ihmettele sun tuntemuksia :D Tsempit! <3

      Poista
  6. Mä en usko että olisin kokenut olevani ikinä valmis äidiksi ja kyllä se aikamoista sopeutumista olikin. Omana 30v päivänäni mies tunsi ekaa kertaa potkun mahan läpi, olipa aika hyvä päivävalinta! :D

    Mulle pukkaa kriisiä nyt, tuntuu että naama rypistyy silmissä ja elämä jotenkin juoksee ohi ja lapsi kasvaa hetkessä. Apua!

    Aurinkoista uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa jotenkin <3 Siis se vauvanpotku, ei sopeutuminen. Sun tarttiskin kirjoittaa oikein kunnon postaus tästä aiheesta. Saisin ehkä vertaistukea?

      Poista
  7. Ihania asioita haavelistallasi :). Lapsiasia on tosi kinkkinen joidenkin kohdalla. Itse haluaisin lapsia, mutta aina kun mietin sitä, niin tulee mieleen myös se toinen puoli. Haluaisin matkustella ja nähdä maailmaa enemmän, mutta lapsen kanssa se ei ole ihan niin yksinkertaista ja rahaa ei ole laittaa enää samalla tavalla matkustamiseen. Ehkä minäkin mietin näitä asioita vielä, kun 30 pamahtaa mittariin enkä ole päässyt ajatuksistani yhtään eteenpäin :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ennen tämäkin on ollut helpompaa. Lapsia hankintaan, jos saadaan, piste. Nyt kaikkea mietitään ja analysoidaan ihan eri tavalla. Mutta minkäs teet, ei sitä voi oikein itseään vastaankaan toimia :D

      Poista
  8. Ihania haaveita <3 Ja hei sullahan on alle kolmikymppiseksi jo vaikka mitä ihania toteutuneita juttuja. Mä lähestyn neljääkymppiä eikä mulla ole sun listalta kuin yksi juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä tuli rohkaiseva kommentti! :D Kiitos siitä :D <3 Puss!

      Poista
  9. Jokainen taaplaa tyylillään ja tekee listastaan hersyvän taikka suoralinjaisen .
    Onnellisuus on tärkeä. Ei ne saavutukset tai mitä sitten onkaan välttämättä onnea tuo.
    Pääasia jotta tekee niinkuin itse haluaa ... ei niinkuin muut odottaa toimivan :).

    Ressiä pukkaa itse kullakin... täälä jätetään hyvästejä lasten teolle ja opettelen hyväksymään tämän tosi asian joka on omalla kohdallani jo eletty :) Nyyh. Itkenyt olen sitäkin :D

    Mutta jotenkin helpottavaa tietää ja huomata jotta on muitakin joilla ikäressiä tulee ...tavalla tai toisella :) <3


    VastaaPoista
  10. Kauniita ja elämänmakuisia haaveita. Juuri tänään mietin, että ilman haaveita ja unelmia ihminen olisi vain pelkkä kuori ja sellaiseksi tuskin kukaan haluaa tulla. Tuo kolmenkympin kriiseily kuulostaa niin tutulta. :) Mietin monia samoja asioita, joista jotkut ovat ottaneet kolmen vuoden aikana uusia suuntaviivoja. Kolmekymppisvuosipäivän kynnyksellä minuakin mietitytti perheen perustaminen, se haluanko lapsia ja toisaalta se löydänkö ikinä miestä rinnalleni tai haluanko ylipäätään sitoutua kehenkään. Uraani mietin myös paljon edellisen työn loputtua ja jäätyäni työttömäksi. Paljon on tapahtunut sen jälkeen: uusi työpaikka, yksi uusi tutkinto takataskussa ja kohta siipien kokeilua uuden harjoittelupaikan muodossa. En tiedä onko lohdullista kuulla vai tuleeko tästä mieleen vain varoittava esimerkki :D mutta en osaa vieläkään vastata moneen niistä kysymyksestä joita aikoinaan mietin. Koen kuitenkin, että itsensä tutkiminen ja ajatuksenvaihto minän kanssa kantavat hedelmää ja ohjaavat valitsemaan oikealle tielle, vaikka joskus mutkankin kautta. Toivotan onnea näin jälkikäteen! Tervetuloa ihanalle ikävuosikymmenelle! Hyvää viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti on lohdullista kuulla, todella! Ihanaa kun jätit kommenttia <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!