keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Keinoja päästä lähemmäs mielenrauhaa

Hui! On jo keskiviikkoilta, neljä päivää kesälomaa jäljellä. Ilma on sateinen, harmaa - tietenkin. Loma alkoi sateella, taitanee niin päättyäkin. Voisin ammentaa säästä oikein kunnon negatiivisuuden puuskan, ja suorastaan rypeä siinä, että lomani aikana oli vain muutama aurinkoinen päivä. En kuitenkaan oikeastaan osaa olla siitä pahoillani. Kas, kun en voi asialle mitään. Turhaa energian haaskausta siis. Positiivisuus on päivän sana. Siihen olen viime aikoina keskittänyt energiani. Sitähän sanotaan, että ihmisen mieli voi määrätä paljonkin. Minulla meni yli 29 vuotta tajuta tämä. Tajuta ihan oikeasti. Niin, että ryhdyin toimeen asian suhteen.

Aloitin vähän vahingossa. Aloitin pikkuhiljaa.

Ensin aloin rukoilla. Kyllä vain. Voi kuullostaa hiukan hullulta, varsinkin kun taidan olla lähinnä tapakristitty. Ensin rukoilin Balilla, että veneemme selviäisi myrskystä. Se jäi vähän päälle. Rukoilin että kaikki menisi hyvin matkalla, ja että kaikilla olisi asiat mukavasti. Että fasaanit eivät jäisi auton alle, ja että majoituskohteen sänky ei olisi kovin kirppuinen. Sitten mukaan astui kiitollisuus. Hiljaa mielessäni lähetin kiitokset tapahtuneista asioista jollekin suuremmalle voimalle, jota en osaa vieläkään määritellä. En tosin koe tarvettakaan.


Jo nämä pienet asiat ja muutokset ovat tuoneet elämääni parempaa fiilistä. Kun vielä nelisen kuukautta sitten lisäsin soppaan positiivisemman asenteen opettelun, koin löytäneeni jotain hienoa. Negatiivisen tilanteen sattuessa eteeni, yritän tietoisesti löytää siitä jotain hyvää, tai kääntää asian positiiviseksi. Mikäli mitään hyvää ei löydy, on todettava, ettei näin ollut tarkoitettu. Tuumaan "ei voi mitään", ja yritän sitten etsiä uuden näkökulman selvittääkseni asian. Viimeksi totesin näin eilen, kun ovet kouluun eivät auenneet. Tänäkään vuonna.


Pikkuhiljaa tämä uusi opeteltu tapa on alkanut juurtua, ja vaikka huonojakin päiviä edelleen tulee vastaan, on oloni huomattavasti parempi. Uskon, että uusi ruokavalioni omalta osaltaan lisää tasapainoa ja mielenrauhaa, ja tukee positiivisuuden harjoittelua. Entisessä sokerinhuuruisessa ja ailahtelevassa olossani ei ollut sijaa positiivisuudelle silloin, kun elämä potki päähän. Silloin käsittelin asiat raivokohtauksilla ja kiukuttelulla.

Aika monet meistä ovat ihan huomaamattaankin negatiivisia ajatuksissaan ja toimissaan. Uudet asiat kohdataan kielteisesti, vaikka hyvä vaihtoehto olisi sanoa kyllä, ja katsoa mitä tapahtuu. Positiivisuus auttaa myös treeneissä. Mikäli asenne on valmiiksi epäilevä, "katsotaan mitä tästä tulee, tuskin jaksan loppuun", on melko varmaa, ettei lopputulos ole huikaiseva. Ikävät tilanteet ja asiat saavat useimmat meistä tuntemaan kohtuutonta surua ja luovuttamisen tunteita. On selvää, että elämä ei ole reilua meille kaikille. Kukaan ei ole luvannut että olisi. Siksi meidän on otettava vastuu omiin käsiimme. On kohdattava tosiasia, mahdollisesti surtava tarvittava aika ja asennoiduttava sitten uudestaan. Toinen vaihtoehto on rypeä itsesäälin ja surun tunteessa, ja elää sitten elämänsä näin.


Mikäli päätät valita positiivisuuden, toivotan onnea. Sen luultavasti saavutatkin. Mikäli valitset negatiivisuuden, toivotan onnea tällöinkin. Toivon myös, ettet kuormita lähipiiriäsi kohtuuttomasti negatiivisilla ajatuksillasi - niillä kun on tapana tarttua ja myrkyttää monta kaunista hetkeä.


Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoittele tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe - Maxwell Maltz

34 kommenttia:

  1. Mikä mahtava postaus! Positiivisuus antaa nii paljon voimia!

    Esimieheni esimies haastoi meidät kaikki pari kuukautta sitten ajattelemaan: Monday is the best day of the week! Ei muuten mikään helppo haaste mutta kyllä siihen hiljalleen pääsee kun vaan joka maanantai koittaa niin ajatella.

    En tiedä toimiiko vuorotyössä yhtä hyvin kun rutiini ma-pe mutta yritys on kova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että pidit. Postaus vain putkahti ulos :D

      Ja hei tsempit haasteeseen. Hyvä siitä tulee :)

      Poista
  2. Todella hyvää tekstiä ja sulla on juuri oikea ajattelutapa! :)

    Itse olen aina ollut ihan hirveä pessimisti asioiden suhteen. Nyt vanhemmiten olen yrittänyt alkaa ajattelemaan edes hieman optimistisemmin ja huomaan jo ihan tästä pienestä muutoksesta kuinka paljon paremmalta ja ihanemmalta elämä oikein tuntuukaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiva, kiitos Laura!

      Hienoa että olet huomannut asenteessasi muutoksen tarpeen. Ei kaikki huomaa :)

      Poista
  3. Kiitos tästä postauksesta. On rohkeaa kertoa, että ruokoilee. Itse olen rukoillut lapsesta saakka eikä se tapa ole mihinkään kadonnut. Sama tapa on tullut opetettua lapsillenikin. Joka ilta rukoilemme "Levolle lasken luojani..." ainakin ja jos lapsilla on murheita niin sit rukoillaan voimia niihin.
    Itse olen aina halunnut kiittää siitä mitä minulla on, olen pyytänyt itselleni ja läheisilleni voimia vaikeisiin aikoihin. Itse saan voimia rukouksesta, luotan siihen, että kyllä mun rukouksen joku kuulee.
    Voi ihana kun kirjoitit näin.
    Haittaako jos jossain vaiheessa rohkenen kirjoittaa tästä itsekin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienen hetken mietin -pysäytin sormet näppikselle - mutta päätin jatkaa. Asia on sellainen jonka halusin jakaa. Jos vain joku muukin voi saada omasta oivalluksestani jotain hyvää, se on sen arvoista :)
      Tietenkin voit kirjoittaa! :)

      Poista
    2. Kiitos. Pohdin lomallani aihetta. Ihana kun rohkenit sanoa sen ääneen.

      Poista
  4. Mä olen rukoillut pikku likasta lähtien. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Siitä saa uskoa, toivoa ja voimaa tulevaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin rukoilin pienenä, muistan että se toi turvallisuuden tunteen. Sitten tapa jäi, mutta tosiaan muutamia vuosia sitten se tupsahti taas elämääni. Nyt rukoilen eri tavalla, kohdistamatta sitä välttämättä sille meidän tutulle jumalalle. Se tuntuu paremmalta näin.

      Poista
  5. Mä niin tarvitsin tätä postausta! Sää pännii ja muutenkin on asiat mukahuonosti. Oot niin oikeassa, näin se pitäis tehdä ja ajatella. Kiitos tästä Ansku darling <3

    VastaaPoista
  6. Ajattelen samoin kuin sinä ja usein saakin kuulla, miten voin olla kaikissa tilanteissa niin positiivinen? Itsesäälissä rypeminen ei vain ole se mun juttu. Aina on huonoja ja hyviä päiviä, se vain miten asioihin asennoituu ja kuinka kokee ne. Haasteet on tehty voitettaviksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Veikkaan että sun lähellä viihtyy? ;)

      Poista
  7. Tosi hyvä postaus ja tärkeästä aiheesta!

    On vaan niin paljon helpompaa elää jos ei tarvitse joka asiasta valittaa ja olla nyrpein mielin. Niin turhaa olla naama rutussa sellaisten asioiden vuoksi joille ei vaan voi mitään ja jos niille voi jotain, niin sittenhän niitä voi koittaa muuttaa nillittämisen sijaan. Aina se ei onnistu, mutta ainakin tuli yritettyä. :)

    Ja mitä tuohon negatiivisuuden kylvämiseen tulee, niin olen itse tietoisesti (ja välillä tiedostamattakin) alkanut vältellä tiettyjä ihmisiä elämässäni, sillä ei sitä jatkuvaa valitusta vaan jaksa enää edes kuunnella. Tottakai jos asiat olisivat oikeasti huonosti, olisin tukena, mutta kun tarjolla on aina vaan tyhjänpäiväistä louskutusta turhasta niin ei kiitos. Menee vain oma päivä pilalle kun fiilis laskeutuu nolliin siinä samalla.

    Hyvää loppulomaa, ehkä se aurinkokin sieltä vielä pilkahtaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla. Olen samaa mieltä. Asia on tärkeä, toivottavasti mahdollisimman moni ymmärtää sen :)

      Teet ihan oikein. Pyrin samaan itsekin. Minusta ystävät eivät ole likasankoja.

      Poista
  8. Kylläpä tunsin piston sydämessäni tätä lukiessani. Kun täytin 30, lupasin itselleni ja läheisilleni, että alkaisin pikkuhiljaa opettelemaan juuri tuollaista asennemuutosta, jossa sinä olet jo onnistunut hienosti! :) Ei muuten ole mikään helppo tehtävä, minulle ainakaan. Nyt tuosta syntymäpäivästä on kolme vuotta ja pakko myöntää, että minä en ole tainnut onnistua ihan yhtä hyvin. Mutta ehkäpä tämä onkin pidemmän linjan prosessi, tiukkaan jumiutuneita ajatusmalleja kun ei ihan hetkessä muuteta.

    Mutta kiitos Ansku tästä "herätyksestä" :) Inspiroivaa tekstiä jälleen kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä ideaa loppuvuoden teemaksi? ;)

      Poista
  9. Tähän olen itsekin pyrkinyt, niin kuin uusimmassa postauksessa kerroin, matalalla on menty ja helppoa positiivisuus ei ole, mutta siihen oppii. Ja kun tarpeeksi on murhetta, ei edes huomaa mikä ilma on. Kiitos positiivisesta postauksesta, ihanaa torstaita!

    VastaaPoista
  10. Mukava lukea tästä aiheesta postauksesi <3 Positiivisen ajattelunkin voi oppia ja itse olen huomannut että positiivisella asenteella jaksaa <3 ja alamäetkään ei tunnu ylitsepääsemättömiltä välttämättä...Aurinkoa torstai päivääsi :)

    VastaaPoista
  11. Ihana postaus ja niin totta! Pienin askelin eteenpäin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. psst. vaikkakin tänään tuli sellanen valivali postaus ulos ;))! Mut hei, välillä niitäkin päiviä ;)

      Poista
    2. Todellakin, välillä on niitä päiviä, ja kyllä niitä tunteita täytyy tuulettaakkin :D

      Poista
  12. Mä oon tajunnut saman jo ehkä viitisen vuotta sitten, jolloin aloin tarkoituksella tekemään ja miettimään paskatkin asiat positiivisen kautta. Siihen kylkeen aina elämässäni läsnä ollut kiitollisuus kaikesta hyvästä, ja tarvittaessa loistava mantra "Fuck it", niin avot, kyllä on mukavampaa elo ollut siitä asti. ;)

    Fuck it on muuten mainio kirja, jos homma kiinnostaa enemmän - toimii etenkin paskapäivinä, tai silloin, kun asiat eivät ota loksuakseen kohdalle. Sit toteat vaan että vitut tästäkin, ja annat elämän viedä, ja sit huomaat jonkun ajan päästä et kah, tämäkin asia lonksui kohdilleen paremmin kuin edes aluksi osasin toivoa! :) <3

    VastaaPoista
  13. Mulle asia avautui paremmin Rhonda Byrnen Salaisuus-kirjaa lukiessa. Oon aina ollut sellainen vinku-iita, mutta nykyään paskan päivän osuessa kohdalle, yritän miettiä niitä asioita, joista olen kiitollinen ja hoen monesti mielessäni "älä murehdi asioita joille et voi mitään". Ja jos asia on sellainen, jolle voin tehdä jotain, on parempi tehdä, kuin marmattaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mun on pitänytkin lukea tää! Pystyispä lukeen muutamaa kirjaa samaan aikaan. Olis niiiin paljon luettavaa etten töihin ehtis palata :D

      Poista
  14. Ihana postaus, tässä olisi monelle ajattelemisen aihetta! :) Joitain vuosia sitten tein tietoisesti itsekin muutoksen ajattelussa ja kaveripiiri muuttui todella paljon, kun en enää jaksanut enää tavata ihmisiä joiden jatkuva negatiivisuus tarttui itsellenikin. Ei kavereiden ja ystävien näkemisen jälkeen pitäisi olla huonolla tuulella ja kettuuntunut kaikkeen, eron huomasi omassakin olossa ja tietyt rajat pitämällä positiivisuus pysyy arjessa mukana! :) Ruokavalio ja liikunta tekee oman olonsa, helpompi on elää hyvin kun kaikki asiat ovat kohdallaan, kuin ajatella kaikesta negatiivisesti ja tuomita muita syystä tai toisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikein. Tietyn tasoinen itsekkyys on hyve :)

      Poista
  15. Oi että sulla on aurinkoisia ja hyväntuulisia kuvia! Aivan ihanan pirteitä ja kauniita :)

    VastaaPoista
  16. Voihan mielenrauha sentään, tämä oli kyllä niin inspiroiva postaus! Minun pitäisi tehdä sen ruokaremontin lisäksi myös remontti mielelle, molemmat ovat niin sekaisin kiireisen ja stressaavan kevään jäljiltä.

    VastaaPoista
  17. Hyvä kirjoitus! Samaa ajattelumallia myönteisyydestä olen opetellut minäkin askel askeleelta. Välillä meinaa vieläkin ajatus karata negaation puolelle, mutta nykyään jo osaan palata aika pian takaisin oikeisiin uomiin. Kai sitä koko ajan oppii tuntemaan itseään paremmin, tai ainakin tunnistamaan omia toimintatapojaan. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!