sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kesäisen keltainen hame

Kaikkihan sen tunteen tietää, kun ravintolassa on saanut nenänsä eteen herkkuaterian, johon on valmis iskemään haarukkansa ja hampaansa. Sitten kaveri saa oman settinsä, joka on - piru vieköön - paljon paremman näköinen ja tuoksuinenkin. Se on kuulkaa annoskateutta se. Minulla on se nyt. Tai siis, melkein on. Minulla on festarikateus.

Kas kun ihan kaikki on olleet Ruississa. Eli Ruisrockissa. Ja minä olen ihan vihreenä kateudesta, koska minäkin olisin tahtonut olla siellä. Turun festarit houkuttivat jo viime vuonna, mutta ei vaan aika riittänyt. Tänä vuonna se jäi kiinni lompakon paksuudesta. Aikaa olisi ollut. Viikonloppu on kuitenkin kulunut oikein rattoisasti. Minä viettelen tässä juuri tokavikaa lomaviikkoa, Jani viimeistä.


Perjantaina remuttiin Linnanmäellä, ja on kyllä ihan pakko kehaista, että vaikka kolmekymppisyys on tuonut mukanaan lievää korkeanpaikankammoisuutta, uskalsinpa kuitenkin Kingiin! Siis siihen 75-metriseen vapaapudotustorniin, joka kääntää sisuskalut ympäriämpäri, mutta palkitsee huikeilla maisemilla. Siis jos pystyy niitä vilkaisemaan peloltaan. Mikähän siinä onkin, että entisestä hurjapäästä on kehittymässä kovan luokan nössö?

Olen hypännyt benjihypyn kahdesti, mutta nyt en uskaltaisi enään koko hyppytorniin. Ihan jo eilinen loikka laiturilta veteen sai kiljumaan, vaikkei pudostusta ollut kuin puoli metriä. Tai ehkä se oli se vesi. Se oli kylmää!

Aloitin tänään ruokapäiväkirjan. Viikon verran pitäisi nyt sitten muistaa kirjoittaa jokainen suupala sekä hörppy paperille. Eikä siinä kaikki. Muistiin merkitään myös nukuttu tuntimäärä, aika jolloin aloitin aterian, kauanko sitä puputin, missä sen söin, mikä oli näläntaso, sekä mieliala. Ylös merkataan tietenkin myös päivän liikuntasuoritukset. Puolitoista päivää tässä on nyt pidetty kirjaa, ja kaikki on - ihme kyllä - ajantasalla. Toivotaan että homma jatkuukin sujuvasti. Täytetyn lomakkeen vien sitten uudelle PT:lleni analysoitavaksi, ja jään odottamaan tuomiota. Jännää! Kuntotestiajankohtakin on jo merkattuna kalenteriin, ja sitä odotankin kyllä innolla. En nimittäin lainkaan osaa määritellä mikä on kuntotasoni.


Oli mikä oli, nyt sitä täytyy lähteä taas kehittämään. Jalkatreeni odottaa.

Suloista sunnuntai-iltaa!

Ansku

14 kommenttia:

  1. Minä koen useinkin annoskateutta, koska gluteenittomat annokset on usein todella mielikuvituksettomia... Kaunis on asusi ja ihana toi keltainen hameesi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo, toi on kyllä varmasti tylsää :/

      Poista
  2. Voi miten ihana tuo hameesi!
    Ja tiedän tuon annoskateuden.. :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa ihan samalta kun mä tein! Teetkö Minnan kanssa?

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa ihan samalta kun mä tein! Teetkö Minnan kanssa?

    VastaaPoista
  5. Söpö hamonen ja kiva asu muutenki :)

    VastaaPoista
  6. Mulle kävi toi kateus viime viikolla. Kerrankin sorruin kokeilemaan Amarillossa jotain uutta ja annokseni oli aivan kamala. Se maistui pahalle ja mua ärsytti. Mieheni annos oli taivaallista. Itku ku otti pannuun.

    VastaaPoista
  7. Suloinen asu! Mulla oli myös aivan järrrrkyttävä festarikateus, Ruisrock on niin kiva festari. Päälle toi keli ja ne bändit...! Sen sijaan nökötin kotona murehtimassa. Huoh. Ajat muuttuu.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!