sunnuntai 23. elokuuta 2015

Hauskan tyttöjenreissun resepti

Valkoinen pyyhe tuntui mukavalta jalkojen alla, kun astuin vettä valuvana suihkukopista sen päälle.
Lämpimällä metallitelineellä roikkui toinen. Kiedoin muhkean froteen ympärilleni, ja nautin ylellisestä lämmön- sekä samanaikaisen raikkauden tunteesta.

Takana oli pitkä, ja äärettömän hauska päivä. Kello lähtenteli puolta yhtä yöllä, ja siinä huulipunaa peilin ääressä poistellessani fiilistelin vielä päivän touhuja. Levitin yövoiteen kasvoilleni ja nappasin hotellin kevyen bodylotionin hyllyltä mukaani, ja poistuin sitten yksinkertaisen kauniista kylpyhuoneesta.

"No niin, levitetään tätä nyt jalkoihin niin huomenna jaksaa taas" - tuumasin, ja tarjosin voidetta ystävilleni.

Siinä me sitten ennen yöpuulle käymistä hoidimme väsyneet kinttumme - sekä hiukan mieltämmekin jutustelemalla leppoisasti. Kyllä vain ystävien kanssa vietetty aika on laatuaikaa parhaimmillaan.

Suosittelen tätä terapiamuotoa teille kaikille: kerää kokoon ystäviä. Lähde pienelle - tai miksei isollekin reissulle. Puuhatkaa mitä mieleen juolahtaa, käveleskelkää, katselkaa kauniita taloja, upeaa merenrantaa, pysähtykää välillä syömään ja juomaan. Jutelkaa kaikesta. Elämästä, vauvanodotuksesta, kukista, matkustamisesta, tulevaisuudesta... Ehkä vähän miehistäkin. Kippistäkää ystävyydelle. Pitäkää ystävyydestänne huolta, ja luokaa samalla ehkä uusiakin.

Näin me teimme.


Juna lähti Helsinkiin eilen aamulla. Majoituimme 20-luvun rakennukseen, Hotelli Helkaan, joka ei olekkaan mikään tavallinen hotelli. Tämä hotelli nimittäin voi pröystäillä sillä, että on näytellyt elokuvassa! Vuonna 1983 Helka esitti Hotelli Budapestia Gorkin puisto -elokuvassa. Yhdysvaltalaista kuvausryhmää kun ei päästetty Neuvostoliittoon.

Vatsan kurniessa me nälkäiset reissulaiset lähdimme etsimään lounaspaikkaa. "Ratikkahan on kätevä, mennäänkin sillä niin lähelle Hernesaarenrantaa kuin päästään", tuumasimme - ja hyppäsimme kulkupeliin joka lähti väärään suuntaan. Hölmistyneinä löysimme itsemme Linnanmäen kupeesta, ja päätepysäkiltä. Uusi yritys, ja muutaman mutkan ja kommelluksen jälkeen olimme sentään rannan tuntumassa. Tallusteluksihan se meni, mutta mikäs siinä oli kävellessä, kun aurinko paistoi, meri kimmelsi ja seura oli hyvää.


Päiväkävelyn jälkeen lounas maistui ja Hernesaarenrannassa meno oli kuin etelän aurinkorannoilla. Komeat veneet päivystivät laiturin kupeessa, ja hienot naiset korkokengissään tilailivat päivädrinkkejään. Mekin tilasimme, mutta vasta herkullisten, mutta ahh hiukan liian tulisten burritojen jälkeen. Varoituksen sana lienee paikallaan: mikäli mielit Meksikolaista ruokaa, Chalupasta sitä saa, mutta chilit ovat erittäin tulisia. Vastapäätä voit tilata lieventävän sangrian, tai vaikka Coronan Meksikolaiseen tapaan.

Kuusi tuntia siinä meni, ruokaillessa, juodessa, kävellessä, jutellessa ja merta ihaillessa. Mattolaiturillakin piti poiketa. Saatiin jopa istumapaikat, vaikka terassi pullistelikin ääriään myöden iloisista, kesästä nauttivista ihmisistä.


Jalkojen tuntuessa painavilta karkasimme hotelliimme. Yksi meistä ryntäsi viilentävään suihkuun, toinen pesi hätäpäissään vain jalat, ja minä heitin pitkäkseni pehmoiselle sängylle. Sitten nautiskeltiin skumppaa, mansikoita ja suklaata. Ja olipa meillä eväänä myös kaupasta ostettu kinkkupaketti suolaisen nälkään. Huoneen yhteydessä oli sauna, mutta koska päivä oli niin kuuma, olo oli jo valmiiksi kuin löylyjen jäljiltä. Mutta jos sitten talvella palaisi taas Helsinkiin ja ehkäpä viihtyisään Hotelli Helkaan.

Myöhemmin ilman täytti puuterin pöly, hiuslakka sekä jatkuva pulina. Pitihän sitä vähän yrittää itseään edustavammaksi laittaa kuuman päivän jäljiltä. Itse en viitsinyt pestä hiuksia, hiuspuuteri pelasti. Sitten valittiin vaatteet. Vihreä vaiko musta toppi? Raitamekko vai sittenkin printtipöksyt? Entäs korut?


Kummasti me saimme kuteet niskaan, ja huulipunatkin kohdilleen. Suunnaksi otettiin illallispaikka, ja Thairuokaa tarjoilevaan Tamariin me sitten päädyimme. Kello oli paljon, mutta paikalla oli vielä muutama muukin myöhäisillan nälän yllättämä. Ravintola oli kauniisti sisustettu, ja valaistus lempeä. Palvelu ystävällistä ja ruoka äärimmäisen herkullista. Voin suositella.


Alunperin livejazz Säästöpankinrannassa kiinnosteli, mutta koska olimme niin myöhään liikkeellä, saimme tyytyä kakkosvaihtoehtoon. Ei sekään huono ollut. Mukavaa livemusiikkia tunnelmallisessa Ølhus Københavnissa Kalevankadulla, ja viihteeksi kävi myös tökeröin iskuyritys vähään aikaan:

"Mä meen nyt paskalle, sä tuut sen jälkeen mun kanssa tanssiin hidasta? Ai et tuu? Ai sä oot naimisissakin? No, sulla on kauniit silmät. Hyvää loppuelämää."

Sellainen taidonnäytös. Kertakaikkiaan.


Yöllä maistui vielä yksi puolikas valkkarilasillinen, mutta sitten alkoi silmät painaa. Lilaseinäinen hotellihuoneemme jo odotteli vieraitaan, ja tiedättekös, nukuin ensimmäistä kertaa viikkoon hyvin. Aamulla oli ilo herätä ystävän vierestä, ja lähteä aamupalalle. Hotelli Helkan aamiainen oli hyvä ja monipuolinen, mutta kalaa olisin kaivannut. Toki sain vatsani täydeksi senkin puutteesta huolimatta, ja asiaa kompensoi valoisuus, tyylikkäät kotimaiset desinghuonekalut sekä vaatepuun(?) virkaa toimittavat koivut! Kiva ja raikas idea. Tämä raati painaa tykkää-nappia.


Kaikki kiva loppuu väistämättä aikanaan, ja juna-asemalle oli palattava. Roberts Coffeen take away-kahvi sekä tee vielä matkaan, ja kotimatka sai alkaa. Junassa kippisteltiin pahvimukeilla kivalle reissulle, ja alettiin yhteistuumin suunnitella uutta. Oli kivaa. Ja juuri tämän tarpeessa huomasin olleenikin.

Puhtia uuteen viikkoon ihmiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!