perjantai 11. syyskuuta 2015

Eilisen fiiliksiä

Torstaiaamu alkoi hyvillä mielin. Hymyilin, ja innoissani odotin iltapäivän koittavan. Silloin hypähtäisin junasta Pasilassa, ja ryhtyisin opiskelijaksi. En ihan täysipainoisesti, mutta yhden kurssin opiskelijaksi kuitenkin. Hymy kuitenkin hyytyi, kun pääsin tietokoneen äärelle. Hallituksen hurjat säästökuviot mietityttivät, mutta ei siinä, en minä siitä mieltäni pahoittanut. En nimittäin oikein usko koko juttuun. Epäilen sen olevan jonkin tasoista bluffia. En pahoittanut mieltäni edes siitä, kun huomasin Facebookissa olevien ystävieni asettuneen kahteen leiriin. Niihin, jotka ovat vastaan koko kuviota, ja niihin, joiden mielestä tämä toinen sakki koostuu ahneista - sanonko mistä.

Mutta kun silmieni eteen tulvi kuvia pakolaisista, joiden pyydettiin lukea heitä koskevia vihatekstejä, kyynelkanavani aukesivat. Purskahdin niin suureen ja lohduttomaan vollotukseen, että kaksi berninpaimenkoiraa luikki vähin äänin takavasemmalle. Vanhempi tosin pian hoksasi, että kyse on surusta, palasi, ja laittoi pään kainalooni.


Minulla oli siis eilen ensimmäinen, odotettu koulupäivä. Tuntui paskalta tuntea tyytyväisyyttä sen vuoksi. Suihkussa tunsin olevani etuoikeutettu, kun voin käydä omassa kodissani, omassa suihkussani. Puhtaita vaatteita pyykkinarulta poimiessani mietin vain, kuinka etuoikeutettu minä olen, kun saan pukeutua puhtaisiin vaatteisiin samaan aikaan, kun joukko ihmisiä pakenee kodeistaan. Halusin karkuun pahaa maailmaa peiton alle. Avasin Snapchatin. Vastaan tuli kuva luksuslaukusta. Seuraavaksi uudesta LV:n ostoksesta. Tuntui paskalta. Tuntui, että taannoinen lahjoitukseni Punaiselle ristille oli vain pieni pisara meressä. Mutta niinhän se olikin. Mutta kunpa moni antaisi edes sen pienen pisaran. Niistä se valtameri sitten koostuisi.
Kouluun oli kuitenkin lähdettävä, oli paha mieli tai ei. Pukeutumista rakastavana ihmisenä vaatteiden miettiminen tuntui nyt niin väärältä - suorastaan omituiselta ajatukselta. Siksi nappasin vain jotain mahdollisimman yksinkertaista. Farkut ja neule sopivat hyvin (tämän postauksen kuvat on napattu viikkoja sitten). Kaulaani pujotin tutun ja turvallisen Buddhakorun. Koska tuntui siltä, että niin kuului tehdä.

Ensimmäisenä koulupäivänä kävimme läpi yleisiä asioita, mutta pääsimme me itse opiskeluunkin hiukan kiinni tiedonhankinnan kurssin muodossa. Kun oikea moodi vihdoin löytyi, kurssilla olo tuntui ihanalta. Juuri täällä minun pitäisikin olla - mietin. Ehkä tulevaisuudessa voin vaikuttaa minulle tärkeisiin asioihin nykyistä enemmän.


Huomenna on Treenipäivä Narikkatorilla, ja se tarkoittaa aikaista heräämistä. Nyt on siis syytä etsiä rinkka esiin, heittää sinne hiukan vaihtovaatteita, ja alkaa sitten iltapalan laittoon.

Hyvää yötä!

Ansku

9 kommenttia:

  1. Noi pakolaiskuviot on ne jotka minua vihastuttaa ja surettaa. Saako oikeasti ne apua jotka sitä tarvitsevat vai onko niillä hyvä olla joilla on siitä varaa maksaa. Onko ne ns. oikeat pakolaiset jossain surkeissa oloissa, siis oikeasti surkeissa oloissa. En siis tiedä onko tietoni ihan väärää, onko kaikki pakolaiset ns. oikeita pakolaisia vai mikä tämä kuvio on. Nämä asiat mietityttävät ihan tosissaan ja siksi siitä kirjoitin itsekin blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on kieltämättä tosi vaikeita juttu, ja monikerroksisia :/

      Poista
  2. Kaunis teksti! Vaikutat ihanan symppikseltä <3

    VastaaPoista
  3. Yksi fiilis voi vaikuttaa niin moneen asiaan päivän aikana...
    Kauhean surullista tuollainen että on näytetty noita vihatekstejä pakolaisille, en ollutkaan törmäänyt tuollaiseen... Tämä tilanne on muutenkin tuonut surullisia asioita esiin ihmisistä...

    Noh, mutta yritin jo eilen sulle jättää kommenttia ja pakko nyt tähän vielä lisätä että Applen tabletillani en pysty sulle noiden varmennuksien takia jättämään kommenttia :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Just törmsin facebookissa tuttuni sinne postanneeseen mamut pois Suomesta-juttuun, ja tuli kyllä taas suru. Nää on tosi ikäviä ja vaikeita asioita.

      Tarkoitatko sanavarmennusta?

      Poista
    2. On todella ikäviä, tänne Porin lähelle harjavaltaan on avattu vastaanottokeskus ja harjavallassa olikin sitten viikonloppuna "mustatakkisten" mielenosoitus tätä vastaan ja uusnatsiryhmästähän siinä kyse oli :(

      Tabletilla kommentoidessa tulee varmennus jossa pitää kuvasarjasta valita kuvat joissa on esim. ruokaa, se onnistuu kyllä, mutta tämän jälkeen pyytää kopsaamaan jonkun tekstin ja liittämään sen kenttään, mutta kun ei ole kenttää mihin liittää :o Ihan eri varmennukset kuitenkin kun kemmentoin läppärillä, johtuukohan tuosta Applesta ongelma (?) Koneella kun pitää klikata vain kohta, etten ole robotti :D

      Poista
  4. Voi miten tuttuja syvällisiä! Tuollaista ristiriitaisuutta minäkin koen jatkuvasti.. Tuntuu pahalta iloita siitä että itsellä on kaikki hyvin.. Mikä oikeus minulla on? Olen sattunut syntymään tänne..

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!