perjantai 18. syyskuuta 2015

Tuntuu tältä

Istun tässä koneeni äärellä ja mietin mitä sanoisin. Miten voisin pukea sanoiksi olon, joka velloo vatsassa. Joka saa hartiat nousemaan korviin ja jättää hengityksen vähän liian pinnalliseksi. Olen maininnut varmasti täällä blogissanikin, että olen herkkä. Mutta erityisherkkyydestä tuskin olen kirjoittanut. Kuuluun kuitenkin siihen 15-20 prosentin joukkoon ihmisiä, joilla on tämä synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus.

Nyt tämä piirteeni, maailman tilanne, sekä oma henkilökohtainen tilanteeni on tehnyt sen, että on paha olla. Olen itkenyt viime aikoina paljon. Olo on surullinen useammin kuin aikaisemmin, ja välillä tuntuu etten jaksa.

Olisi ehkä fiksua keskittyä kivoihin juttuihin, kirjoittaa vaikka luonnondeodoranttitestauksesta, mutta juuri nyt se tuntuisi teeskentelyltä. Aika moni asia tuntuu juuri nyt siltä. Siksi päätin kirjoittaa osan ajatuksistani. Kaikkea en voi, osa on sensuroitava.

Kuva Secret Wardrobe/Anna-Maria

Eilen oli koulupäivä, mutta ennen opiskelua tapasin ystävän. Oli ihana keskustella pitkään ja hartaasti kaikesta. Maailmasta, omasta tilanteesta ja tulevaisuudesta. Se teki hyvää, ja olo oli taas tarmokas, eikä lainkaan niin ahdistunut kuin hetkeä ennen. Tänään aloitin aamuni tutkimalla Ruotsin uutisia - se kun kuuluu koulutehtäviini. Pian ensimmäinen kyynel nousi silmäkulmaan, ja se sama, tuttu paha olo hiipi takaisin sisukaluihin.

Viimeisin työpäiväni oli hyvin raskas. En ole toipunut siitä, vaikka on menossa jo kolmas vapaapäivä sen jälkeen. On vaikea ajatella, että huomenna pitäisi herätä uuteen työpäivään, ja auttaa muita ihmisiä. Kuka auttaisi minua?

Tarvitsisin keinoja, joilla selviytyisin tästä toivottavasti lyhyestä ajanjaksosta, ilman että suljen itseni täysin yhteiskunnan ja maailman tilanteelta. Se, että suljen silmät ja pistän pään peiton alle auttaisi, mutta ei valitettavasti ole mahdollista.

Illalla lähden kuuntelemaan stand uppia. Toivottavasti se piristää. Ja kuka tietää, ehkä huominen tuo tullessaan hyviä uutisia.

18 kommenttia:

  1. Ihanaa, kun avauduit ja kirjoitit tästä. Tiedän täysin tunteesi, koska minäkin kuuluun tuohon erityisenherkkien ryhmään ja piinaava mahakipu on joka viikkoinen vieras. :(
    Toivon voimia sinulle ja jaksamista työhösi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Mietinkin ensin, että onko järkeä kuormittaa niinsanotusti muita, mutta sitten ajattelin tämän käyvän vertaistuesta, jokuhan saattaa ymmärtää. Ja se joku olit sinä <3

      Poista
    2. Itsekkin olen meinannut aiheesta blogiin kirjoittaa ja varmasti sen vielä teenkin. :)

      Poista
    3. Ihanaa! Kiva saada vertaistukea :)

      Poista
    4. Ens viikolla tulossa juttua erityisherkkyydestä mun blogiin. ;)

      Poista
  2. Minäkin kuulun tähän erityisherkkien ryhmään. Oma erityisherkkyyteni oireilee usein aistiyliherkkyytenä - milloin se on äänet, milloin ahdistava tunnekokemus keholla vaatteista.

    Ihanaa ja rohkeaa, että kirjoitit näistä yrityisherkkyyteen liittyvistä tuntemuksista!
    Toivon paljon valoisia päiviä tulevaan syksyy sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos paljon ja sitä samaa sulle <3

      Poista
  3. Olen myös erityisherkkä. Imen itseeni toisten tunnetiloja enkä aina osaa päästää niistä irti.nolen työpaikan ilmapuntari. Myös minusta on tuntunut viime aikoina pahalta. Maailmassa on niin paljon mätää ettei senhetkessä korjaannu. Jaksamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo just tää tunnetilojen imeminen on ihan vihoviimeistä ja äärimmäisen raastavaa. Kunpa en käyttäytyisi kuin sieni tässä asiassa.

      Tsemppiä ja jaksamista sullekin <3

      Poista
  4. Tätä lukiessa tuli olo, että sä oot nyt ajautunut jonnekin todella syvälle. Olen itsekin erityisherkkä, mutta ilmeisesti maailma on kovettanut tarpeeksi, kun en ole hätkähtänyt viime aikoina pahemmin mistään. Tai siis, toisin sanoen olen vain ollut lukematta uutisia. Ihan hyvin oon pysynyt kartalla yhteiskunnan tapahtumista, kun oon nähnyt otsikoita facessa, twitterissä ja sen mitä kuullut aamuisin radiosta. En silti ole antanut niiden vaikuttaa itseeni, koska uskon maailman järjestävän ne asiat ilmankin, että lähtisin pilaamaan päiväni niillä. Maailmalla ja elämällä on aina ratkaisu asioihin ja ne tulevat silloin, kun niiden pitää tulla.

    Ymmärrän, että pakolaiset tarvitsevat apua ja sinäkin jo oman osuutesi teit joku aika sitten. Loput on oikeasti elämän kiertokulun ja kaiken muun isomman hallussa.

    Se taas mitä hallituksen touhuihin tulee.. noh, sekin ratkeaa joku päivä. En usko, että lisien leikkaaminen kantaa pitkälle tai on mikään oikea ratkaisu mihinkään.

    Toivottavasti pystyt menemään töihin joku päivä taas hymyillen. Olethan kuitenkin jo paljon paremmassa jamassa kaiken suhteen kuin vuosi sitten, kun unelmasi romuttuivat. Kun menet kohti unelmaasi (mitä kautta ikinä sen teetkin), elämä alkaa kirkastua :)

    Tiedän kuulostavani ihan hihhulilta, mutta ehkä olenkin vähän sellainen juuri nyt, kun olen parantunut vuosien piinasta ja esimerkiksi oma työelämäni on nyt just hyvä :) Suosittelen Rhonda Byrnen Salaisuus-kirjaa ja Sankaria siihen päälle!! Erityisherkkyyden voi kääntää voimavaraksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun jätit kommenttia etkä todellakasn kuullosta hihhulilta! :D Mulla oli joku aika sitten just tää "asiat menee niinkuin niiden pitää mennä" -fiilis ja pystyin ajattelemaan sen mukaan. Mut sitten tuli liian monta asiaa samaan aikaan, ja kertakaikkiaan kuormituin liikaa. Ei auta kun keräillä taas ;)

      Ja hei kiitti kirjasuosituksista! Nämä on ehdottomasti kiinnostuslistalla.

      Poista
  5. Kukaan eu varmaan usko sitä, että itsekin vajoan alas, itse kun olen melkein aina positiivinen. Kuitenkin välillä myös minä vajoan alas. Tämä taitaa olla myös tunnollisten naisten ongelmaa. Koita pitää itsestäsi huolta ja muistaa myös levätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai uskoo! Kaikilla meillä on joskus iläviä aikoja ja hetkiä, se on vain inhimillistä <3

      Kiitos. Ja samoin sulle <3

      Poista
  6. Mulla kans aika korkeet pisteet erityisherkkyystestissä :) Ei ole fiilikset parhaat täälläkään, ei ole ollut aika pitkään aikaan. Mutta niin se vaan menee, et joskus pitää kyntää täällä pohjamudissa että näkisi taas ne syyt miksi kannattaa nousta pintaan.
    Isot halit <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tylsyys. Tsemppiä siis sullekin kovasti! <3 Ja haleja kans! :)

      Poista
  7. Olet niin kaunis ja herkkä sielu. Voimaannuttavia halauksia! ❤️

    VastaaPoista
  8. Upea asu ja upea kuva sinusta! :))

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!