sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Vuosipäivän viettoa treenihengessä

Kun yhdistää kaksi liikkumaan innostunutta - vieläpä parisuhteessa keskenään olevaa tyyppiä, on vain luonnollista että vuosipäivääkin vietetään treenihengessä. Eilen se sitten oli. Vuosipäivä, ja ihka ensimmäisen Treenipäivä-tapahtuma!

Kaikki lähti siitä, kun kovakuntoinen Martina Aitolehti hyppäsi kukallisissa Biancanevan trikoissaan lavalle, ja toivotti kaikki - siis lapset, aikuiset, vanhukset, kuntoilijat, sohvaperunat ja himotreenaajat -  tervetulleiksi Suomen suurimpaan kuntotestitapahtumaan. Tapahtumaan, jonka konsepti on mahtava.


Treenipäivä kokosi yhteen hyvinvoinnista kiinnostuneita ihmisiä, ja ehkäpä myös heitä, joita hyvinvointi - liikunta ja terveelliset elämäntavat vielä vasta houkuttelevat. Treenipäivä oli koko perheen hauska tapahtuma, jonka perimmäinen tavoite oli innostaa liikkumaan ja testata kuntoaan.

Lavalla nähtiin Aitolehden lisäksi myös mm. hyvinvoinnin lähettiläs Karita Tykkä, nyrkkeilijä Niklas Räsänen, Eveliina Lorek sekä Sofia Ruusila-Nousiainen. Kuulimme myös miniluentoja aiheista, kuinka löytää kadonnut motivaatio, miten välttää ylikuntoa, sekä toiminnallinen kehonhuolto.
Meidän vuosipäivänviettomme lähti käyntiin tutustumalla yhteistyökumppaneiden pisteisiin. Täytyy myöntää, että uuden Foamrollerin hankkiminen alkoi kutkutella. Oma on kyllä aivan hyvä ja toimiva, mutta varsinkin selän puolella nystyröillä varustettu rulla tuntui erinomaiselta, ja palvelisi siinä mielessä monipuolisemmin.

Kian pisteellä testattiin kuinka kovaa liikahtaa jalkapallo. Alla minun taidonnäytteeni, 53km/h. Taidan tarvita harjoitusta.

Janin ampu napsahti kovempaa kuin omani, ja onhan tuo suoritus visuaalisestikin aivan omaa luokkaansa, vai mitä?
Taas tuli todistettua, kuinka ryhmäpaine saa tekemään kovempaa. Miestenpunnerrukset sujuivat paremmin kuin salilla, ja jaksoin vetää kaksi leukaakin enemmän kuin yksin ollessani - juoksusta nyt puhumattakaan. Olen jostain syystä pystynyt välttämään pahamaineisen cooperintestin tähän saakka, joten lähdin mukaan pelonsekaisin fiiliksin.

Minulla saattaa olla rasitusastma, enkä kykene juoksemaan pitkiä aikoja kovaa, ilman järkyttävää tunnetta hapen täydellisestä loppumisesta. Ongelmana oli, kuinka suorittaa testi tehokkaasti, kun aikaisempaa kokemuspohjaa hommaan ei ole.

Päätin mennä fiiliksen mukaan, mutta apuna oli myös Vauhtisammakon "jänikset". Heistä sai valita oman tavoitteensa mukaisen vetäjän, mikä oli aivan loistava idea. Vetoapu tuli todella tarpeeseen hiukan puolenvälin jälkeen, kun "jänis" pääsi karkuun, ja epäilin tikahtuvani. Hölköttelin hetkisen rauhallisemmin, ja olon helpotettua otin vetoavun kiinni, pyristelin matkassa loppusuoralle, ja vedin sitten ohi niin kovaa kuin siinä kohtaa enään oli mahdollista. Tuloksena 2600m. Olin suorituksesta niin häkeltynyt, että ymmärsin vasta illalla taulukkoa tutkaillessani sen olleen erinomainen! Olisin tyytynyt hyväänkin ilomielin! Tai edes siihen, että selvisin hengissä.
Treenipäivään kuului aerobisen kunnon testauksen lisäksi myös lihaskuntotestit. Mutta ensin tietenkin lämmiteltiin. Gymstick ei ollut tuttu ennestään, mutta ihan hauskalta tuo tuntui. Hyvä ainakin alkulämmittelyyn.

Lihaskuntotesteissä testattiin vatsat, kyykyt sekä punnerrukset. Sain jokaisesta erinomaisen tuloksen, joten aivan hukkaan treenit eivät ole menneet. Tästä on hyvä jatkaa ja motivaatio on huipussaan. Ja hei, piakkoin alkaa Hyvinvointivalmennuskurssi, jolle osallistun. Ehkä voin pian auttaa muitakin hyvinvoinnin löytämisessä. Se olisi hienoa.
Treenipäivään kuului taukojumppien, leuanvetojen sekä kuntotestien lisäksi myös lankkuskaba. Voittaja palkittiin 25 minuutin ajalla! Wau! Pitäisikö tästä ottaa tavoite ensi vuodelle? Nuori voittajamme kertoi, että harrastaa juoksua - lähinnä omaksi ilokseen, ja lähti mukaan lankkuskabaan hetken mielijohteesta.


Kokemuksena Treenipäivä oli huippu. Henkilökunta tsemppasi innostavasti, urheilullinen juontaja Martina oli täysillä mukana (ihan konkreettisestikin ajoittain), ja ilmakin sattui suosimaan. Toivottavasti tästä tulee jokavuotinen perinne. Enkä panisi pahakseni Treenipäivän rantautumisesta Hämeenlinnaankaan.

Kuvassa minun ja Martinan lisäksi Treenipäivän organisoija Krista Tapahtumamarkkinointitoimisto Revoltista

Suosittelen ehdottomasti muitakin viettämään vuosipäiviä kumppanin kanssa urheilun merkeissä. Nimittäin on aika siistiä sitten illallispöydässä kertailla fiiliksiä, ja jakaa se hyvän olon tunne itselle tärkeän ihmisen kanssa. Viinilasillinenkin maistuu paremmalta.

Mutta nyt, edessä on pyörälenkki. Palataan taas, kivaa sunnuntain jatkoa!

Ansku



Liput Treenipäivään saatu blogin kautta. 

5 kommenttia:

  1. Mä näin sut, mut näytit olevan kiireinen niin en tullut moikkaamaan :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa! Haha! Mikähän kiire mulla mahtoikaan olla :D Oisit tullut vaan :)

      Poista
  2. Hauska päivä teillä takana! Itse en ehkä osaisi tulla tuommoiseen noin isoon tapahtumaan mukaan vaikka ajatuksen puolesta se kuulostaa kyllä hauskalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oli kyllä!
      Ai jaa? Miksi, jos saa kysyä?

      Poista
    2. Jaa tätä piti nyt ihan miettiä! Ehkä siksi että kalenteri täyttyy melkein itsestään koko ajan muutenkin niin tuommoiset isot julkiset tapahtumat on sitten helpoin skipata :D Mutta siis toki jos joku kaveri joskus innostaisi niin voisin lähteäkin, mutta ei vaan tule lähtökohtaisesti enää haalittua lisää tapahtumia lähes tukossa olevaan kalenteriin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!