tiistai 6. lokakuuta 2015

Maanantai, hulluttelupäivä

En ole koskaan aikaisemmin uskaltanut kokeilla maksimeja kuntosalilla. Siis niitä, kun nostetaan tietty lasti ilmaan vain kerran, ja lasketaan se hallitusti alas. Kerran testasin kyllä montako kertaa jalkaprässissä nousee 200 kiloa, mutta sitä ei voi varsinaiseksi maksiminostoksi kutsua, toistoja kun kröhöm, oli useita. Kahdeksan, jos tarkkoja ollaan.

Palataan asiaan. Olen pelännyt jo valmiiksi rikkonaisen selkäni vuoksi, joten testailut ovat jääneet. Mutta eilen homma onnistui, kun pt oli tukena ja turvana. Treeni alkoi lämmittelevillä juoksupyrähdyksillä, siitä jatkettiin peruskyykkyihin ja maastavetoihin. Sitten intouduttiin kokeilemaan, paljonko sieltä maasta nyt sitten nousee. Sama homma penkissä, ja voin kertoa että tänään tuntuu. Alaselkä on kuin jyrän alle jäänyt ja rintalihasta kiristelee. Jopa vatsalihakset saivat osumaa ja nilkat, mikä on melko omituista. Mutta hauskaa oli!

Treenin jälkeen tuntui siltä, että tekisi mieli texmexiä. Ensin tortillat kummittelivat mielessä ja niiden luoman mielikuvan avulla sain miehenikin ylipuhuttua nousemaan päiväunosiltaan. Taisi ihmetellä mikä kuume nyt on noussut, kuin moinen sapuska vetää puoleensa, enkä ollut pilkkomassa avokadoa tai repimässä salaattia illalliseksi. Puolustuksekseni voin sanoa, että jos ruokavalio on 85-90%:sti kunnossa, voi ihan hyvin joskus testata miltä ns. roskaruoka maistuu.

Listalta löytynyt chilihampurilainen alkoi kuullostaa niin houkuttelevalta, etten kertakaikkiaan voinut vastustaa sitä. Ja olihan se hyvää. Jalopenot polttelivat kielellä juuri sopivasti, ja ranskisten mauste oli jumalaisen hyvää.

Loppuilta meni aivan hullutteluksi. Päätin testata maistuvatko irtokarkit vielä samalta kuin joskus niitä viimeksi mutustellessani. Halusin tietää mikä fiilis niiden napostelusta tulee. Jännintä tässä testissä oli se, etten oikeastaan edes himoinnut niitä. Halusin vain kokea tunteen, joka niiden syömisestä tulee.
Valitsin pussiin parhaita karkkeja, suklaata ja salmiakkia. Illalla tuijotin netistä muotibloggaajista kertovaa dokumenttia ja napsin namuja turvonneeseen vatsaani. Olo oli väsynyt, vähän tukalakin valtavan hampurilaisen ja ranskalaisten jäljiltä. Suklaakarkit sulivat suuhun ja salmiakki sai aikaan sen kutkuttavan makuelämyksen jonka niin hyvin muistin. Vaikka pussi oli pieni ja jaoin sen yhdessä miehen kanssa, se riitti. Suu tuntui viimeisen karkin kohdalla sokeriselta. Hampaissa oli ällöttävä kerros ja tunsin sydämen sykkeen kiihtyvän. Jonkin ajan kuluttua vatsa paisui entisestään ja kuvittelin mielessäni sen käymistilan, jonka ruuansulatuselimistööni juuri äsken aiheutin.

Turvotusta seurasi morkkis. Vanha kunnon moraalinen krapulahan se siellä yritti päästä valloilleen. Ihmettelin ääneen kuinka tiukassa vanhat tottumukset voivatkaan olla. Kyllä ihmisen mieli on sitten outo. Olo oli kuin koiralla, joka on tottunut aina tietyn rapinan kuulleessaa syöksymään ruokakipolleen odottamaan. Mutta kun on aina tottunut siihen, että herkuttelun jälkeen on morkkis, mitä voi odottaa? Ei se mieli niin äkkiä pysty muuttumaan - näköjään.


No, mitä tästä opimme?

1. Maksiminostoharjoitus on kiva. Tahdon testata taas joskus onko kehitystä tapahtunut.
2. On ihan ok syödä hampurilainen joskus, mutta sen kaveriksi ei todellakaan tarvitse ottaa vielä ranskalaisia. Uhh.
3. Karkit eivät vaan ole minun juttu. Eivät ne ole kenekään juttu, ja suosittelenkin makeisveron ottamista takaisin käytäntöön, mutta laskemaan esimerkiksi raakasuklaan hintaa (myös tupakkaveroa voisi kiristää tuntuvasti).


Hyvää yötä!

6 kommenttia:

  1. Joo tupakkavero täällä Itävallassakin pitäisi nostaa ihan tuntuvasti, täällä ihmiset polttavat aika lailla :((
    Kaikilla meillä on näitä mässäyspäiviä, ei niistä kuole eikä niin lihokaan, kävithän kunnon treenillä sitä ennen! Nauttia pitää :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on surullista. Niin paljon sairauksia ihan tyhjän vuoksi :/

      Niin on, se on totta. Minä vaan olen pyrkinyt pitämään herkkuni niin puhtaina kun mahdollista, eli just karkit pois koska ne on ihan sontaa :D :D

      Poista
  2. Mulle ei kanskaan kyllä nuo karkit ja muutkaan sokeriherkut sovi. Mahan vain saa kipeäksi, päänsäryn ja oksettavan olon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin. Raakasklaasta ei tule moisia oireita :)

      Poista
  3. Treenaaminen on kivaa ja herkkujen syöminenkin välillä. Mutta itsekinmoon huomannut saman ettei herkkuja tartte olla yletöntä määrää. Heikon olon saa vähemmälläkin määrällä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan. Ero on huima johonkin aikaisempaan, jolloin söin litran jäätelöä - alkupalaksi. Sitten puoli pussia sipsiä ja vähän keksejä päälle. Huh.

      Poista

Kiitos kommentistasi!