tiistai 17. marraskuuta 2015

Taas koukussa

Tästä blogista voisi aivan hyvin tehdä jonkinlaisen addiktin päiväkirjat-tyyppisen ratkaisun. Jälleen kerran on todettava, että se on saanut otteen. Olen ollut käyttäjä taas jo kolmisen viikkoa. Fiilis on aika ahdistunut, mielialat vaihtelevat ja ottaa päähän. Syyllistän itseäni, mietin että olen huono. Raivostuttavaa kuinka tuo valkoinen jauhe ei päästä otteestaan. 

Raivostuttavinta on, että tiesin sen kyllä. Olenhan käynyt tämän läpi jo monta kertaa. On tiedossa etten voi leikkiä asian kanssa, eikä sille voi antaa pikkusormen kynttäkään. Riippuvuuteni sokeriin on sitä tasoa, että jo muutama poikkeus suistaa koko homman raiteiltaan. Minusta ei ole kohtuukäyttäjäksi. 

Sokerinsyönnin lisäksi treenit takkuavat. Taannoisen flunssan jälkeen on ollut todella vaikea päästä treenimoodiin - vaikka jo hetken niin luulinkin -  ja sekös ketuttaa. Myönsin eilen PT:lle nämä fiilikseni. Yllätyksekseni vastaus ei ollutkaan odottamani, vaan että nyt on tärkeintä etten vaadi itseltäni liikaa. Ruokapuoli laitetaan kuulemma kuntoon nyt, ja treeneihin palataan pikkuhiljaa. Olen syyllistänyt itseäni niin kovaa, että odotin automaattisesti myös personal trainerini tekevän niin. Odotin, että kuulisin kunniani laiskottelusta ja sokerinsyönnistä. 

Olen kirjoittanut joskus siitä, kuinka pitäisi osata antaa armoa itselleen. Olen tainnut unohtaa asian tärkeyden, mutta nyt painan sen taas mieleeni. Annan itselleni vähän armoa ja päästän taas sokeristakin irti. Ensi hätään lääkitsen vieroitusoireitani mulperinmarjoilla, kookoslastuilla ja ehkä uuniomenalla kera kanelin. 


Mukavaa päivää ihmiset!

12 kommenttia:

  1. Tsemppiä - ja sitä armollisuutta itseä kohtaan <3
    Täällä melkein sama tilanne - kun pikkusormen antaa, näyttää tuo koukku vievän koko käden. Murr.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Mut hei hyvä puoli on et kun sen tietää, sille voi tehdä jotain :)

      Poista
  2. Just eilen pohdin kamun kaa tätä! Olin kesällä 2 kuukautta ilman namia, sen jälkeen ei edes tehnyt mieli ja nyt olen taas siinä tilanteessa, että vedän vaan sitä namia! Et miks pitää niiku olla absolute nono tai sitten vedät kaksin käsin! Mä en tajuaaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just siks kun se on niin tosi tosi toosi koukuttavaa :/ Ärsyttävä juttu.

      Poista
    2. Samasamasamasama täällä, **ttu! :/ :/ Ei vaan saa hommaa hanskaan millään, koko syksy mennyt on-offilla, toinen vko hyvä, seuraava paska, tai sit muutama hyvä pvä, ja pari huonoa perään. Mikä tässä oikein on? Ja nimenomaan myös sokeri mullakin! Mutta mä en jotenkin myöskään pysty olla kokonaan lakossa, sit tulee liikaa ne vanhat tavat päälle, et kun ratkeaa, niin ratkeaa tosi pahasti. Mitenköhän sitä pääsis takaisin siihen hyvään kerran viikossa herkkuja -rytmiin? Perustetaan joku ei-niin-anonyymit herkkuperseet -ryhmä ja autetaan toisiamme? :'D TSEMPPIÄ, muruset! <3

      Poista
    3. Vaatii tiukkaa analyysia ja tilannekartoitusta. Se on mun ase :D Ja juu, perustetaan vaan, niin voi sitten auttaa toinen toista :) Tsemppiä sullekin! <3

      Poista
    4. Kiitti. Nyt helpotti taas pitkästä aikaa kunnolla, keksin uuden ajatuksen, jota en rehellisesti sen yksinkertaisuudesta huolimatta ole ennen tätä ymmärtänyt hyödyntää tässä taistelussani sokruhimoa vastaan. Eli ajattelen vaan yhden päivän kerrallaan. Joka päivä. Tänäänkin teki kaupassa käydessä mieli vähän herkkuja vanhasta tottumuksesta, kun flunssakin tuloillaan, mutta sit taas pakotin ajatukset siihen, että kyllä sitä nyt ihminen aina yhdestä päivästä selviää herkuitta, iltaan asti. Ihan varmana onnistuu. Ja hetki meni onneks ohi, ostin sen sijaan ainekset kotitekoiseen mysliin. :) Hyvää tuli, ja takana on jo viisi hyvää päivää. Se on tämän syksyn huomioiden jo paljon se! Ihanaa päivää, A! <3

      Poista
    5. No mut tuohan on ihan loistava idea! Ja ihan huippua et noin monta hyvää päivääkin jo, koska sithän se vaan vahvistaa sitä hyvää fiilistä :) Jee, oon niin ilonen sun puolesta! ...ja vähän omastakin. Mulla mennyt nyt kans hyvin :)

      Poista
  3. I feel you! Vertsiä ja tsemppiä täältä! ❤️

    VastaaPoista
  4. Tuo rukokapuoli on itselläni se joka pysyy kuosissa viikon pari ja sit taas mennään alamäkeä niin että päätähuimaa. Ärsyttävää kun kroppa huutaa helppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh! Tyhmää! Mut hei nyt uudella draivilla eiks? Otatko haasteen vastaan? :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!